Kitarat: kitarakamat ›

Haulla löysin hengenheimolaisia, kuten Juki68:in joka oli näemmä taannoin tehnyt sen, jota en ole saanut aikaiseksi; Julistanut John Mayerin sanomaa muillekin m.nettiläisille. Siinä on tämänhetken suursuosikki minunkin listoillani.. Loistava kitaristi, enkä nyt laulutapaansakaan haukkuisi. Minusta hän laulaa loistavasti, sillä tuota tyyliä ei ole helppo toteuttaa hyvin. Tästä voi olla montaa mieltä, enkä siis julista absoluuttista totuutta.. Mutta kaikin puolin lahjakas herra on tämä Mayer. Siitäpä mies arvostusta minulta saakin vain lisää, että kappaleet ovat hänen itsensä tekemiä, eivätkä sitä maxmartinmassaa mitä tähtitehtaat suoltavat nuorille "artisteille".. Room For Squaresilta ei löydy etsimälläkään yhtään täytebiisiä, mikä jatkuu Heavier Thingsillä oikeastaan vielä tiiviimmin. Tuo "Any Given Thursday" pitäisi vielä stekata..
 
Nonni.. nyt kun on prologi kirjoitettu, niin voin siirtyä itse asiaan, eli kitaraan. Pettyneenä siitä, etten enää ehtinyt hankkia viimevuoden juhlastandardistratoa harhailin worldwidewebissä ympäriinsä, vailla tietoista päämäärää. Osuin Fenderin sivuille, ja "new products" osiosta pisti silmään tyylikäs kitara. Vilkaisin tarkemmin, ja otsikkona koreili "John Mayer Signature Stratocaster".. Hetkellinen reaktio oli että "häh?".. ja sitten iski "mefirstgimmegimme!!".. Teatterin soittotyöt alkavat harjoituskauden alkaessa tämän kuun puolessavälissä. Jouluun mennessä pitäisi olla tilillä tuon 1500e:n verran..
 
Kaikkine specseineen laite vaikutti mieleiseltä. Perus stratostahan on kyse, että pahasti ei voida metsään mennä. C-profiilin, joka istuu käteen kuin.. krhm.. Niin, ja uudet Big Dipper -mikrofonit, jossa on scoopattu keskialuetta. Houkuttelevaa, kun kitara on kaiken lisäksi kaunis..
 
Lienee tyhmää investoida signatuurikitaraan, vaikka millainen fani olisi (SRV-stratoa lukuunottamatta, poikkeus vahvistaa säännön). Tämä on ollut tähän asti minun vankkumaton mielipiteeni, mutta nyt alkaa lipsua. Ja pahasti. Oikeasti harkitsen tuon kaunottaren hankkimista. Haukkukaa nyt!

Haukkukaa nyt!
 
Oot kehno.

No, kyllä se nyt vaan on niin, että "signature" on yhtiöiden tapa rahastaa samoilla tuotteilla mitä perus-sarjoissaan myyvät. Usein on kuitenkin käynyt niin, että signatureen suostuvat muusikot saavat tuoda omia vaatimuksiaan ja speksejään kitaroihin ja näin on syntynyt lukuisia hienoja mallistoja, jotka signaturen poistuttua ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Joten kysymys on kaksipiippuinen. Mikäli kitarassa on muutakin uutta kuin pelkkä "signature", niin mahdollisesti kyseessä on uuden tyyppinen stratocaster. Toiset signaturet ovat loistavia kitaroita, toisissa ei ole eroa perus-malliin muutakuin tuo nimi ja jotkut signaturet ovat vähemmän hyviä, huonosti toteutettujen tai muuten epäkelpojen muutosten vuoksi.

Usein on kuitenkin käynyt niin, että signatureen suostuvat muusikot saavat tuoda omia vaatimuksiaan ja speksejään kitaroihin ja näin on syntynyt lukuisia hienoja mallistoja, jotka signaturen poistuttua ovat alkaneet elää omaa elämäänsä.
 
No mua henkilökohtaisesti kiinnostavat nuo uudet mikit. Pidän herran kitarasoundista osaksi juuri siksi, että se tosissaan kuulostaa Fenderiltä, mutta ilman sitä piiskaavaa terävyyttä. Toivon mukaan tuo keskialueen skuuppaus vaikuttaisi asiaan. Herran kitarakamat olivat ainakin viimeksi uutisoituina aika yksinkertaiset:
Strato, piuha, muutama pedaali ja Vibro King + 2x12 kaappi...
 
Eihän sitä muuta tarvitse.. soittotaidon lisäksi..

Oot kehno.
 
Kiitos!

Herran kitarakamat olivat ainakin viimeksi uutisoituina aika yksinkertaiset: Strato, piuha, muutama pedaali ja Vibro King + 2x12 kaappi...
 
En tiedä onko sulla vielä uudempaa uutisointia mutta Tonequest-verkkolehden mukaan Mayer käyttää nykyään Fendereiden lisäksi Dumbleja (!), Two-Rockeja sekä Matchlesiä.
 
Lähde: http://www.online-discussion.com/Tonequest/viewtopic.php?t=130
 
Kovasti toivon että Mayerin uudelta kiertuetriolta (Pino Palladino ja Steve Jordan) tulee jossain vaiheessa DVD ulos. Oon kuulut vetävän hienosti Hendrixiä.
 
http://noted.blogs.com/westcoastmusic/2005/06/john_mayer_trio.html

En tiedä onko sulla vielä uudempaa uutisointia mutta Tonequest-verkkolehden mukaan Mayer käyttää nykyään Fendereiden lisäksi Dumbleja (!), Two-Rockeja sekä Matchlesiä.
 
Voipi olla. Mulla on varaa antaa periksi, mutta ei ole kauan siitäkään, kun jostain nettilähteestä ihan miehen nimellä hakien löytyi tuo Vibro King -juttu, missä mainosti käyttävänsä vain muutamaa pedaalia (od, wah... sitä tavallista).. On voinut rahan myötä mieli muuttua..
 
Kovasti toivon että Mayerin uudelta kiertuetriolta (Pino Palladino ja Steve Jordan) tulee jossain vaiheessa DVD ulos. Oon kuulut vetävän hienosti Hendrixiä.
 
The Wind Cries Mary... :)

Joo, aika paljon samaa henkeä mitä SRV-stratossa. Mayerhan soittaa esim. tolla Any Given Thursday -dvd:llä SRV:llä. Kiintoisa yksityiskohta että tremolon jouset tulevat irrallisina kotelossa, ei asennettuna kitaraan. Varmaan ihan soiva peli.
 
http://www.fendereurope.com/news/JohnMayerSignatureStratocaster.asp

Kiintoisa yksityiskohta että tremolon jouset tulevat irrallisina kotelossa, ei asennettuna kitaraan.
 
Jouset on asennettu, backplate ei :) Mielenkiintoinen kitara, odotan mielenkiinnolla testimahkuja... Mayer on kova & tyylitajuinen muusikko...

Kiintoisa yksityiskohta että tremolon jouset tulevat irrallisina kotelossa, ei asennettuna kitaraan.
 
Taitaa olla sittenkin niin, että jousien suojalevy (backplate) on irrallaan kotelossa, eivät jouset...
 
JuSu
 
EDIT: Plääh...

Kovasti toivon että Mayerin uudelta kiertuetriolta (Pino Palladino ja Steve Jordan) tulee jossain vaiheessa DVD ulos. Oon kuulut vetävän hienosti Hendrixiä.

Ei saatana. Voiko ton parempaa komppiryhmää saada? Pakko nähdä. Heti.

Minusta tuo JM signature strato on hyvin pitkälti sarjaa "mitä järkeä?" Käytännössä se ei eroa juuri lainkaan mistään perusstratosta paitsi hintalapun puolesta. Ilmeisesti kuitenkin pahimmissa Mayer-faneissa aiheuttaa ostohimoja...
 
Tosin minä en ole kyllä ymmärtänyt mikä siinä John Mayerissakaan on niin mahtavaa. Kyllähän se osaa soittaa ja laulaa, mutta musiikillisesti anti on mielestäni aika tylsää.

Taitaa olla sittenkin niin, että jousien suojalevy (backplate) on irrallaan kotelossa, eivät jouset...
 
No niinpäs olikin. Luin hätäseen ja bongasin väärin. Hieman jo ihmettelin että mikäs viritys tämä on.

Minusta tuo JM signature strato on hyvin pitkälti sarjaa "mitä järkeä?" Käytännössä se ei eroa juuri lainkaan mistään perusstratosta paitsi hintalapun puolesta. Ilmeisesti kuitenkin pahimmissa Mayer-faneissa aiheuttaa ostohimoja...
 
Eli puoltaa ihan paikkaansa jos joissakin aiheuttaa ostohimoja. Ja sikäli mitä olen näihin signatureihin tutustunut omani (SRV) kautta on ko. yksilö kelpo kapistus. Viimeisessä Fenderin Frontline-lehdessä on stoori Eric Johnsonin signaturesta, ja minusta siinä on aika paljonkin järkeä kun tietää millainen perfektionisti Eric soundien puolesta on, ja luulen että ihan kuraa ei hänen nimensä alla voida markkinoida. Minulle kelpaisi kyllä sekin kitara.
 
Tosin minä en ole kyllä ymmärtänyt mikä siinä John Mayerissakaan on niin mahtavaa. Kyllähän se osaa soittaa ja laulaa, mutta musiikillisesti anti on mielestäni aika tylsää.
 
Nyt alan ymmärtämään myös tota ylempää kommenttia...

Ei saatana. Voiko ton parempaa komppiryhmää saada? Pakko nähdä. Heti.
 
Ei tuo ole ollut paha tähänkään asti miehen pumppu.. LaBruyere ei basistina ole ihan turha, ottaen huomioon faktan, että useimmat levyllä groovaavat bassokuljetukset ovat miehen improvisaatiota tai vähintään kynänjälkeä. Rytmisoittajana ei tuo Lenny Castrokaan liene ihan turha tapaus, ainakaan ansioluettelosta päätellen (Toto, Clapton, etc..)
 
Niin, ja kitara.. En todennäköisesti olisi yhtä kiinnostunut uusien mikkien ominaisuuksista tai tuosta hyväksi havaitusta C-kaulasta yhdistettynä kauniiseen ulkomuotoon, ellen olisi todellinen Mayer-fani, mutta fanius ei ole ostohimon aiheuttajana sen suurempi, kuin ehkä viisikymmenprosenttinen. Yksi sivuperuste on se, että SRV-keppiä himoitessani jätin asian sikseen, sillä en tahtonut isoja SRV -kirjaimia pleksiin. Pleksinvaihtoon en olisi ruvennut signatuurikitaran kanssa. Tämä Mayer-kitarahan on hyvin SRV-henkinen ja pleksi on tuo korea "tortoise shell".. Komia peli..

Ei tuo ole ollut paha tähänkään asti miehen pumppu.. LaBruyere ei basistina ole ihan turha, ottaen huomioon faktan, että useimmat levyllä groovaavat bassokuljetukset ovat miehen improvisaatiota tai vähintään kynänjälkeä. Rytmisoittajana ei tuo Lenny Castrokaan liene ihan turha tapaus, ainakaan ansioluettelosta päätellen (Toto, Clapton, etc..)

Joo, hyviä tyyppejä kaikki, mutta toi jordan on mulla ihan ykkösjäbä. Ja Pino muutenvaan sikakova ;).
 
Mutta mitä tulee noihin sigantuurimalleihin, niin Fender on aika onnistuneesti tehnyt asian niin, että jos haluaa samoilla specseillä olevaa kitaraa ,niin järkevintä on ostaa signatuuri-malli. Customshopista saa omilla specseillä, mutta todella kalliilla, ja voishan sitä alkaa ruuvailee jenkkistratoakin, mutta taitaa tällöinkin mennä yli nuo hinnat; tietty ihan siitä mitä hakee. On noissa imo siis ihan pointtikin.

Yksi sivuperuste on se, että SRV-keppiä himoitessani jätin asian sikseen, sillä en tahtonut isoja SRV -kirjaimia pleksiin. Pleksinvaihtoon en olisi ruvennut signatuurikitaran kanssa. Tämä Mayer-kitarahan on hyvin SRV-henkinen ja pleksi on tuo korea "tortoise shell".. Komia peli..
 
Minun SRV:ssä on myös ko. tortoise shell pleksi laukussa. En tiedä oliko se noissa alkupään kepeissä sitten lisäfeaturena mukana, jos SRV-kirjaimet tuntuu liian isoilta saappailta. Omani on ensimmäisen vuoden tuotantoa (-92). Ainakin John Mayerilläkin on SRV:ssään samanlainen pleksi. Täytyypä joku päivä ruuvata se kitaraan.

Specsit vastaavat tarpeitani hyvin ja positiivisena puolena mainittakoon, ettei kitarassa lue joka puolella neonkirjaimin "John Mayer" tai "Signature/Artist Series" vaan päällisinpuolin se on ihan perustavaraa, kaunis kaiken kukkuraksi. Hintakaan ei onneksi nouse aivan taivaisiin, joten ehkäpä puolen vuoden kuluttua kokoelmissani tämä jo on. Ellen ennen sitä törsää rahojani Buddy Guyn PolkaDot Stratoon.. Sen ostoperusteena olisi ihan selkeästi vain ja ainoastaan ulkonäkö.. Ja se, että se on perus strato perushintaan..

Voipi olla. Mulla on varaa antaa periksi, mutta ei ole kauan siitäkään, kun jostain nettilähteestä ihan miehen nimellä hakien löytyi tuo Vibro King -juttu, missä mainosti käyttävänsä vain muutamaa pedaalia (od, wah... sitä tavallista).. On voinut rahan myötä mieli muuttua..
 
Ja eka levy + Any Given Tuesday on kuitenkin ilman Dumbleja/Two-Rockeja tehty ja ei ole soundissa mitään valittamista!
 
The Wind Cries Mary... :)
Itse asiassa se oli Axis: Bold as Love (joka on vielä parempi piisi ku TWCM ... ;). Se oli pätkä Tsunami-relief konsertista ... Apropos, John Mayer soittaa yhdellä biisillä John Scofieldin Ray Charles-tribuutilla Steve Jordanin kera. Kuulosti ainakin levykaupassa tosi hyvältä, jopa Scofieldin soundi ...