Kitarat: soittaminen ›

Yleensä jotain lyhyehköjä juttuja. Romanza, Green Sleeves, Carullin tai Sorin harjoitelmia ym. semmoista.

Akustinen versio Nirvana Lithiumista on hyvän kuuloinen.

BLS-spoke in the wheel on nyt lähiaikoina se mikä on pitäny vetää kaikilla kitaroilla mitä käteen osuu.ja sitte on nää don't cry nothing else matters blessed hellride ja muita tälläsia

Edit: Ja jos joku vastaa tähän Nothing Else Matters tahi Stairway to Heaven, ilmaisen syvän paheksuntani.
 
Tuoki on nyt ilmeiseti joku muotijuttu sanoa nuin. Empä usko että ihan normaali tavis joka ei soita mittään, alkaa heti paheksumaan jos nuita hyviä piisejä vähän soittelee.

Tuoki on nyt ilmeiseti joku muotijuttu sanoa nuin. Empä usko että ihan normaali tavis joka ei soita mittään, alkaa heti paheksumaan jos nuita hyviä piisejä vähän soittelee.
 
Muotijuttu? Stairway to heavenin soittaminen oli kielletty juttu jo Waynes Worldissä, riippuu miten sinä nyt muodin määrittelet.

Muotijuttu? Stairway to heavenin soittaminen oli kielletty juttu jo Waynes Worldissä, riippuu miten sinä nyt muodin määrittelet.
 
Muotijutulla tarkoitin sitä, että nykyään ko lukee vastaavia keskusteluja niin sielä aina mainitaan nämä samat piisit, että niitä ei "saa" soittaa. Vähintäänki tr00-pisteet laskee ja leimataan aloittelijaksi jos näitä piisejä jossaki soittaa, sen takia vain että kyseiset piisit on yleisesti ottaen lähes kaikkien tuntemia. Ei se normaali ihminen, joka ei harrasta musiikkia, ajattele samoin ko me musiikkia harrastavat.
Eri asia sitten jos on jossaki wannabe-muusikoiden parissa niin, kannattee osata vähä muutaki soitella.
 
Ja aiheesta sen verran, että itte tykkään akustisella soitella Opethin Patterns In the Ivy II:sta.

F-musiikissa oli jossain vaiheessa seinällä lappu, jossa oli listattuna kaikki biisit, joita ei saanut liikkeessä soittaa, tai lensi ulos. Kyllähän siellä kaiken maailman Stairwayt ja Hotel Californiat olivat. :D

F-musiikissa oli jossain vaiheessa seinällä lappu, jossa oli listattuna kaikki biisit, joita ei saanut liikkeessä soittaa, tai lensi ulos. Kyllähän siellä kaiken maailman Stairwayt ja Hotel Californiat olivat. :D
 
Juuri tuollainen on kyllä täysin typerää. Niin kuin siitä nyt kukaan kuolisi, jos soittaa vähän kuluneempaa kappaletta...

Pitäsihän sitä soittaa kepillä kuin kepillä, mutta jostain syystä menen lukkoon kun joku työntää käteen nylonkielisen ja sanoo että tunnelmoipa jotain. Teräskielinen on aina messissä jos uumoilen, että tarvetta saattaa olla. Sitten siihen settiin istahtaa esim:
 
1. Eric Clapton - Tears in Heaven
2. Sonata Arctica - Mary Lou
3. John Mayer - Your body is a wonderland (jos laukkuun on eksynyt capo)
4. Led Zeppelin - Stairway to Heaven (Kyllä! Mutta vaan jos toivotaan)
5. Toto - I will remember (eihän siinä kitaraa juurikaan ole, mutta sovittaa pitää saada)
6. Tehosekoitin - Maailma on sun (jos soitan teinitytöille)
7. Negative - Still alive (ks. ylläoleva)
8. Black Label Society - Spoke in the Wheel
9. Seal - Wild
10. Dire Straits - Romeo and Juliet
 
Tässä vain pikkupalanen kesän akustisten taustamusakeikkojen setistä...

Bowien Starmanissa on niin komea melodia ja sen tuntee kaikki että sillä rikotaan jää. Sitten otetaan toinen jäänmurtaja, Fastballin the Way. Sen jälkeen voi siirtyä klassikoihin kuten Rosvo Roope, jonka neljännen säkeistön "...ja tyttö poltti sydämensä ROOOPE... -Sikarin!" saa jo porukan nauramaan vapautuneesti. Sitten voi ottaa slovarin; Guns 'N' Rosesin Don't Cry palvelee tässä verrattomasti. Ja koska nyt on tullut soitettua pari biisiä ei-ihan-niin melodista materiaalia, on aika taas ottaa vauhdikas ralli kauniilla melodialla, eli Hanoi Rocksin Day Late, A Dollar Short. Tämän kun sovittaa akustiselle niin toimii loistavasti. Sen säkeistö kannattaa näppäillä Johnny Cashin Hurtin tyyliin. Josta päästäänkin asiaan, eli sitten itketetään porukkaa mainitsemalla edesmennyt country nero ja se kuinka hän on coveroinut Nine Inch Nailsia ja vetäistään Hurt. Nyt voi alkaa sitten latelemaan jotain akselilta House of the Rising Sun (joka on hyvä, koska porukka tuntee sen), YUP:n Väärinkäsityksiä merellä (joka soitetaan jos porukka jaksaa kuunnella sanoja, eli ei aivan joka seurassa. Toimii vielä paremmin jos pääsee vetämään tämän pianolla.) tai jotain CMX:n kauniimpia kappaleita kuten Ruoste tai Talvipäivänseisaus. Talvipäivänseisaus kannattaa jättää johonkin kauniiseen ja hitaaseen, haikeaan kohtaan. Tässä vaiheessa voi pitää taiteellisen paussin tai vaikka lopettaa kokonaan (jos ei osaa enempää biisejä) ja antaa yleisön mylviä lisää! Odota hetki, kieltäydy pari kertaa ja vedä joku äärimmäisen kaunis biisi.
Sitten vetäydytään takahuoneeseen parin japanilaisen tytön kanssa tunniksi "luovalle tauolle." Toimii joka kerta.
 
-Kamikaze Kettunen

Edit: Ja jos joku vastaa tähän Nothing Else Matters tahi Stairway to Heaven, ilmaisen syvän paheksuntani.
No Voi vittu nää just taitaaki olla ainoot jotka osaan:P no ööh..
unforgiven II jotenkuten.. :)

Opeth - The Drapery falls ja To rid the diseace
Dream Teather - Tears
Spanish Romance
E.C - Layla ja Old Love
 
Onhan noita enemmänkin, mutta ei nyt tule mieleen

Dylanilta varmaan tulee vedettyä perinteistä Blowin in the windiä, Mr. Tambourine mania, Just like womania jne. Dave Lindholmilta Voi kun sulle riittäis pieni taivas, joo joo mä rakastan sua ym.
 
Bravuurini on kuitenkin Tom Waitsin Looks like I'm up shit creek again

Viimeaikojen mainitsemisen arvoiset lisäykset ohjelmistoon:
 
Jose Feliciano-Pegao
Blackmore's Night - Possum goes to Prague :-)
BN - Minstrell Hall
BN - Durch den wald zum bach haus

No ainakin
Led Zeppelin - Thank you, Gallows Pole, Over the hills and far away, Tangerine
Eric Clapton - Layla (Unplugged) , Nobody Knows when you're down and out (Unplugged), Hey hey, Tears In Heaven, Running on Faith
 
tos on mitä tuli mielee, ja ainahan voi improvisoida niiku jotku täällä sano

F-musiikissa oli jossain vaiheessa seinällä lappu, jossa oli listattuna kaikki biisit, joita ei saanut liikkeessä soittaa, tai lensi ulos. Kyllähän siellä kaiken maailman Stairwayt ja Hotel Californiat olivat. :D
 
Pitää seuraavaksi kerraksi ottaa F-Musiikkiin messiin sellainen iso,kalju sikaniska. Ja sitten itse vaan virnistelee maireasti ja vetelee Stairway To Heavenia.

1. Velvet Underground - All Tomorrows Parties
2. Jeff Buckley - Grace, Lover You Shoud've Come Over...mut joku muu saa laulaa, ymmärrätte varmaan miksi ;) Hallelujah, sen vedän itse.
3. Nick Drake - River Man, Things Behind the Sun, Hanging On a Star
4. Pearl Jam - Nothing Man
5. Beatles - Nowhere Man, A Cross the Universe
6. Smashing Pumpkins - Cherub Rock
7. John Lennon - Jealousy Guy, Ou my Yoko
8. Tim Buckley - Phantasmagoria in Two, Once I Was, Morning Glory, Love From Room 109 At the Islander (On the Pasific Coast Highway)

Opethin benightedin olen opetellut tällaista tilannetta varten. Ja onhan se muutenkin hyvä biisi jota on mukava soittaa.
 
Melkeinpä samasta syystä minäkin opettelin kyseisen kappaleen. Lisäksi saman bändin For Absent Friends, Patterns in the Ivy sekä Dirge for Novemberin intro ovat muita biisejä, jotka kuuluvat vakiona soittolistalleni.
 
-MacGyver

Muotijutulla tarkoitin sitä, että nykyään ko lukee vastaavia keskusteluja niin sielä aina mainitaan nämä samat piisit, että niitä ei "saa" soittaa. Vähintäänki tr00-pisteet laskee ja leimataan aloittelijaksi jos näitä piisejä jossaki soittaa, sen takia vain että kyseiset piisit on yleisesti ottaen lähes kaikkien tuntemia. Ei se normaali ihminen, joka ei harrasta musiikkia, ajattele samoin ko me musiikkia harrastavat.
Eri asia sitten jos on jossaki wannabe-muusikoiden parissa niin, kannattee osata vähä muutaki soitella.
 
Pari anekdoottia. Pari viikkoa sitten nautin ystäväni seurassa oluen Bakersin terrassilla Helsingissä. Toisella puolella katua oli miekkonen soittamassa akustista. Sen yhden oluen aikana jonka ehdin juoda kyseinen herra ehti soittamaan Stairwayn ei ainoastaan kerran tai kaksi vaan peräti kolme(!) kertaa. Väittäisinpä aika kapeaksi kyseisen muusikon repertuaaria. Oluen jälkeen teimme seuralaiseni kanssa lähtöä ja pois päin kävellessä herra pamautti samaisen biisin soimaan vielä neljättä kertaa... Taitaa olla ainoita kertoja, kun olen koskaan ikävöinyt Machu Picchu-helvettiä.
 
Pari iltaa myöhemmin olin ystäväni kanssa tulossa baarista. Forumin edessä satunnainen kokoonpano veivasi Nothing else mattersia. Tästä muutama askel eteenpäin ja sama kappale raikasi seuraavan kerran makkaratalon kohdalla. Ei muuta kuin tien yli. Rautatieaseman edessä katusoittajakin sai juuri edellisen kappaleen päätökseen ja ette ikinä arvaa mikä kappale seuraavaksi pamahti soimaan ...no tietysti Nothing else matters!
 
Soittakaa se Paranoid!
 
No joo... näiden tapahtumien jälkeen päätin itsekin luovuttaa enkä enää aio akustisesti soittaa mitään muuta kuin kyseisiä biisejä. Pitäkööt tunkkinsa kaikenmaailman Tom Pettyt, Jeff Buckleyt ja Bachit ja Paganinit! Metallica ja Led Zeppelin rulez!!!