Musiikin teoria ja säveltäminen ›

No kyllä ne "lahjakkaat säveltäjätkin" hiovat sitä melodiaa ja pohtivat orkestrointia ja ties mitä kauan, ennen kuin teos on valmis.
 
Juu, kyllä näin tietysti onkin. Harvemminhan se sävellys putoaa tajuntaan kuin taivaan lahjana. Mutta tarkoitus olikin korostaa sitä, miten jotkut nappaavat melodioita yms. ilmasta, ja sitten tietysti alkaa työstäminen; teoksen saattaminen valmiiseen asuun.

Juu, kyllä näin tietysti onkin. Harvemminhan se sävellys putoaa tajuntaan kuin taivaan lahjana. Mutta tarkoitus olikin korostaa sitä, miten jotkut nappaavat melodioita yms. ilmasta, ja sitten tietysti alkaa työstäminen; teoksen saattaminen valmiiseen asuun.
 
Voisikohan tuotakin opetella? Tietenkään luovuutta ei voi oppia, sehän on perustavanlaatuinen luonteenpiirre mutta varmasti tuollaista päänsisäistä melodioiden keksintää voi myös harjoitella.
 
Itselläni se ei ole mikään ongelma (pääni sisällä on harvoin täysin hiljaista) mutta teen silti musiikilliseen keksintään viittaavia harjoituksia. Joka päivä kuuntelen 15 minuuttia suhteellisen tuttuja ja helpohkoja kappaleita esim jamiroquaita ja vastaavaa ja improvisoin laulaen sooloja siihen päälle. ihan vaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa. olen huomannu että se pitää musiikillisen ajatuksenjuoksun vireänä =)

Voisikohan tuotakin opetella? Tietenkään luovuutta ei voi oppia, sehän on perustavanlaatuinen luonteenpiirre mutta varmasti tuollaista päänsisäistä melodioiden keksintää voi myös harjoitella.
 
=)
 
Uskoisin kyllä, että sitä voi oppia. Jos vaikka mielessään hyräilee melodioita mielellään täydestä sydämestään niin eiköhän se kyky kehity.
 
Mutta onhan säveltäminen ammattitaitoa ja inspiraatiota. Jos vaikka soittimellaan leikkiessään löytää hienon kulun ja saa siitä inspiraation kehitellä sitä, niin tulos voi olla erinomainen.

No kyllä ne "lahjakkaat säveltäjätkin" hiovat sitä melodiaa ja pohtivat orkestrointia ja ties mitä kauan, ennen kuin teos on valmis.
 
Pyh, ei ainakaan jos on Amadeus elokuvaan luottamista ;)

No kyllä ne "lahjakkaat säveltäjätkin" hiovat sitä melodiaa ja pohtivat orkestrointia ja ties mitä kauan, ennen kuin teos on valmis.
 
niin eikä sitäpaitsi muulla kuin lopputuloksella ole mitään väliä. aivan sama miten joku biisi on syntynyt.
 
mun näkemys on se, että on olemassa monenlaisia säveltäjätyyppejä eikä mikään niistä ole parempi kuin toinen.
 
toiset aloittaa pienistä motiiveista ja fragmenteista kokoamaan isompaa kuvaa...esimerkkinä varmaan voisi olla joku webern tai stravinsky tai sitten nykyajan minimalistit.
 
toiset taas aloittaa suurista linjoista ja kokonaisuuksista ja pilkkoo sitä sitten osiin. mozart on todennäköisesti yksi näistä hemmoista ja ehkä bartók, jolla on niitä saiiiraan pitkiä melodisia linjoja.

Pyh, ei ainakaan jos on Amadeus elokuvaan luottamista ;)
 
sillä leffalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. se on vain elokuva.

sillä leffalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. se on vain elokuva.
 
Kommentin tarkoitus oli olla vitsi.

Orkestroinnista vielä sen verran kysäisen, että missä määrin säveltäjät todella kuulevat sen orkesterisovituksen mielessään?
 
Voiko tosiaan kehittää tuota mielensisäistä orkesterin kuuntelua siihen pisteeseen, että pystyy mielessään luomaan aidosti todellisuutta vastaavia musiikillisia tilanteita? Eli kuulemaan tarkasti miten sävellys tulisi soimaan koko orkesterin voimalla.
 
Tuo tuntuisi jo varsin yliluonnolliselta esim. jossain valtavissa tutti kohdissa. Luulisi että silloin olisi kyse ennemminkin todennäköisyyksien hahmottamisesta ettei tietyt soitinryhmät astu toisten varpaille ja kaikki soivat kirkkaasti kuin siitä että kuulee koko valtavan väripaletin mielessään.

Luulisi että silloin olisi kyse ennemminkin todennäköisyyksien hahmottamisesta...
 
Tästä lähinnä onkin kyse, eli yleiskuvan hahmottamisesta mielessään. "Sisäistä kuulemista" voi tottakai kehittää ja joillakin tämä taito voi olla hyvinkin pitkälle viety. Varsin erikoisia sointeja ja instrumenttikombinaatioita (ja soittotapoja) on kuitenkin varsin hyödyllistä kuulla käytännössä jo suunnitteluvaiheen aikana. Tähän lienee kuitenkin mahdollisuus lähinnä vain orkesterilaboratiorioiden tyylisissä projekteissa.
 
Mites Sibiksessä nykyään, vieläkö talon orkka on sävellysopiskelijoiden käytössä tässä testimielessä?

Kyllä paksumpienkin kudosten hahmottaminen on mahdollista, varsinkin jos on piano käytettävissä. Kaikkea ei välttämättä pysty yksin soittamaan samalla kertaa, mutta ainakaan itselläni tämä ei ole pahemmin estänyt kokonaiskuvan muodostumista.
 
Esimerkiksi yksi omakohtainen kokemukseni oli jousiorkesteribiisini kanssa, laajimmillaan siinä on samanaikaisesti soimassa 14 itsenäistä ääntä. Kun olin pianolla kokeillut ko. kohdan harmoniarakenteita (kvinttiharmoniaa) pienemmiksi palasiksi hajoitettuna, lopputulos soi niin kuin olin sen hahmottanutkin. Ainakin tässä tapauksessa "sisäinen kuuleminen" toimi ja hahmotin kirjoitusvaiheessa soivan lopputuloksen "oikein".
 
En väitä olevani mitenkään harjaantunut tämän sisäisen kuulemisen suhteen, mutta kun suunnittelu- ja kirjoitusvaiheessa tarpeeksi hakkaa vaikkapa pianolla noita isompiakin kudoksia, niin kyllä ne tuntuvat ihan hyvin avautuvan.