Rummut: rumpukamat ›

Lisätkää ihmeessä omat hypetyksenne, tässä tulee omani.

Sauna Open Air

Omalla kohdallani tämän vuoden keikkakesä oli tiivistetty harvoihin mutta valittuihin performansseihin joidenka esittelijöinä olivat tällä kertaa hieman raskaamman puolen rämpyttäjiä ja rummuttajat(ollaanpa sitä nyt mäntin hienosanaisia). Eniten odotin kesältä Mokoman, Dimmu Borgirin, Slayerin ja Rotten Soundin keikkoja, etenkin rumpusuorituksia, voinen etukäteen spoilata jo..Nääh.

Kesä alkoi auringonpaisteisesta Tampereesta, Tampereella järjestetyistä Sauna Open Aireista. Heti astuttuamme sisään festari alueelle menin katsomaan kitaristin kanssa, joka deathchainia oli minulle hehkuttanut simppelimpänä ja enemmän draivia sisältävänä Cannibal Corpsena. Noh biisi oli tai taisi olla.. Orcs Of Thousand Legions..Jumalauta tuota rumpalia. Armottoman hyvältä soundaavaa ja upean soittotatsin sisällään pitävää rummutusta, eikä patteristo hiljentynyt hetkeksikään, upeaa perkele. Kaiken kruunasi Carrier of..Öhm..Mikä se nimi olikaan. No eniwei, lisää Tuska osiossa. Mielikuvituksekkaita komppeja ja fillejä, jotka sopivat tyylillisesti menoon 10+

Sitten olikin vuorossa Mokoma, bändi jonka nimeen olen vannonut jo vuodesta.. No se Pellavarock missä se oli..2002. Mokoma ei pettänyt. Vaikka kyseessä olikin vasta ensimmäinen keikka tänä kesänä, olivat pojat liekeissä. Eikä hyge sen vähempää. Olen aina tykännyt Hygen tatsista, simppeliä rässipohjaista juttua, toimii tuon miehen käsittelyssä. Vaikka poikien mukaan temmot kiihtyivätkin lievän innostuksen takia, ei se minua haitannut mitenkään (enhän edes huomannut :D ) Miinusta annan vain symbaaleista, mielestäni Istanbul Alchemyt kuulostavat liian TRASHILTÄ (=roskalta).

Sori.

Muuten en saanut mitään irti bändeistä jotka esiintyivät enennen illan pää aktia eli Jumalaista Slayeria. Oli selvää jo ennen itse keikkaa kun Slayerin taustakankaat laskettiin että luvassa on todellinen metallijumalanpalvelus. Todellinen (Ei teräsbetoni). Yleisö huusi slayeria lavalla tuskaisen pitkään ja taas yleisömeri räjähti huutoon kun Lombardon vuokra setti raahattiin lavalle (MapleCustom, Paiste Rude, Iron Cobra).

Yleisö sai odottaa kun kitarahomot testailivat soundeja, TÄMÄ VIE LIIAN KAUAN ALOITTAKAA NYT VITTU JO ! Oli fiilikset siinä vaihes..Ei vittu. Se on DAVE LOMBARDO !! IIIKS !! Se on ilmielävänä. Darkness Of Christ tunnari hiljeni, Dave laski ensimmäisen biisin käyntiin. Discpline suoraasanottuna räjähti kasvoille. Miksaus oli päin persettä (tosin korjaantuivat jo ensimmäiseen kertsiin) ja vain basarit kuuluivat, mutta ei vittu sitä ensimmäistä filliä. Koko keikka oli sitä samaa ilotulitusta. Lombardo oli ihan vitun liekeissä ! Lombardo soitti ihan vitun täysiä ! Lombardo oli ihan vitun kova ! Sen rumputyöskentelyn jälkeen ei voi sanoa muuta kun, että HUH HUH !! Soitto oli taimissa, fillit suhteessa komppeihin taimissa, rumpubreikit ihan sanoinkuvaamatonta työskentelyä. Slayer tarjosi muutenkin parhaat palat musiikillisesta urastaan, keikalla oli hyvä meininki ja kaksi moshpittiä pyöri lähes kokoajan. MIULTA MENEE JÄRKI !!

Ainoa miinus oli se, että Lombardo potkaisi setin lopuksi.. Niin. Potkaisi mitä potkaisi :/~~~~

Tuska Open Air

Sitten oli vuorossa Tuska Open Air. Oli selvää että Dimmu Borgiria tänne tultiin katsomaan, mutta jo astuttuani sisään kävi selväksi että päivä tulisi muutenkin olemaan varsin antoisa. Deathchain aloitteli jo päälavalla ja taas oli vuorossa niskaan kasa todella rankkaa thrashia. Deatchain veti homman jo rutiinilla, ihmettelin miten yksi basari tuplapedaalilla voi kuullostaa noin selvältä ja eheältä vaikka basari saikin aimo- annoksen pedaalia tuon setin aikana. Homma toimi vaikka olikin ihan vitun kuumaa ja jäi heti hyvät fiilikset. Viimeistään tuon kuumoituksen jälkeen voin sanoa, että "Deatchain on muuten ihan vitun hyvä".

Seuraavaksi pääsimme ihastelemaan.. Öh.. Aikataulu. Ajattaraa, vaikka bändistä tykkäänkin ei Malakias III livenä vakuuttanut, fillit lähinnä ei taimissa ja liikaa riuhtomista. Rumpusoundit DW:n kannuista huolimatta todella mitäänsanomattomat. Mnemic yllätti positiivisesti vaikka en musiikista niin perustanutkaan, hienoa rumputyöskentelyä siltikin, biisit nivottu rumpujen avulla hienosti yhteen. Bravo.

Kaitsu ei pettänyt taaskaan. Jo soundcheckissä irtiottelemaan innostunutta rumpalia huudettiin ennen keikkaa nimeltä :D Onkohan tätä tapahtunut missään muualla, siis bändin keikalla. No, kumut eivät nekään pettäneet, jytisivät kuin perkeleet. Seuraava muistoni tuon grindhelvetin jälkeen olikin kun kitaristi nauroi ammollaan olevalle suulleni samalla kun silmäni tarkkailivat Kai Hahdon KLIKIN kanssa soittamaa rumpusooloa, jonka jälkeen en ollut varma olinko oikeasti tässä vai olinko jostain toisesta ulottuvuudesta tullut inhabitan..Siis VITTU ! Ei mitään järkeä. Se oli vittu soolo totesin ja grindhelvetti jatkui. Mies piti päänsä kylmänä loppuun asti ja lopussa oli helppo hymyillä. Harmi että en nähnyt Wintersunia :(

Testamentin rumpuraidat olivat vähän liian oldskool heviä meikäläisen makuun, hyvinhän se homma pysyi kasassa, mutta itse bändi ei säväyttänyt ja rummut olivat sen OK, ei paska, ei paras, mutta hyvä. OK

Sitten olikin vuorossa illan pääakti eli Dimmu Borgir, yhtye joka merkitsee minulle ihan naurettavan paljon, tulisi soittamaan tuossa kohta, silmieni edessä todellista..Vittu HEVIÄ ! Tony Laureano joka asttui Dimmun rumpupallille oli valinnyt työkaluikseen Yamaha Recoding Customit, Axisit ja Sabianit. Dimmu Borgirin show lähti käyntiin savulla, savulla ja savulla, ja vihdoin 3 min alkudemolla joka se jo enteili tulevasta spektaakkelista. Todellisesta spektaakkelista. Vihdoin kun mustis, tai tämän haamu, välillä epäilin jo itse saatanaksi, ilmestyi synan taakse ja BlackMetallin jumalat astuivat lavalle kädet ilmassa, totesin että ei vittusaatana tähänkö nyt on tultu, helvetin jees ! Ensimmäinen biisi, jota en tosin tuntenut jäi mielettömine blasteineen minulle hieman varjoon O_o Mutta sittenkun se Kings Of The Carnival Creation jysähti ohimooni kun helvetin kaikki 666 arkkidemonia olin totaalisesti myyty.

Ei Tony Laureanoa voida mistään improvisaatiosta syyttää, mutta ei sellainen tähän musiikkiin kuulukkaan. Mutta mies soitti biisit juuri niin kuin ne ovat levyllä, ja nimenomaan taimillisesti just eikä melkein ! Kun blast lähti niin se lähti ja se tuli kuin liukuhihnalta ja sittenkun poljettiin tuplia ne tulivat sieltä eivätkä vain meinanneet tulla. Tony Laureano oli minulle taas todellakin uusi löyty, todella kovien deathmetal rumpaleiden joukosta. Mies vaan yksinkertaisesti osasi soittaa ja helvetin hyvin. Soundit olivat täysi 10+ Dimmu Borgir veti muutenkin, eikä vain muutenkin vaan vittu todellakin upean setin ja viimeistään kun Progenies Of The Great Apocalypse ja Mourning Palace loivat suorastaan helvetillisen korkeakulttuurisen vivahteen ja sinfoniallisen ilmapiirin brutaalin ja mädäntyneiden sielujen hajuiseen tuska ilmapiiriin, en voinut muutakun kiittää luojaani että olen täällä tällähetkellä.

Kiitos Norja, kiitos Dimmu Borgir.

..Vaikka en saatanaa rispektikkään.

Wanaja- Fest

Heh. Hämeenlinna, tuo Sibeliuksen kaupunki. Eiko se olikin Järvenpää, no ainakin synnyinkaupunki. Päivän bändithän ovat totaalista paskaa, paitsi Mokoma, totesin tyttöystävälle kun suuntasimme kohti Hämeenlinnan kaunista Linnapuistoa. Hymähdys ja katse muualle. Itseasiassa pitää sanoa, että kaikki suoritukset ansaitsivat minulta ihan OK leimat paitsi seuraavaksi hypetetyt.

Vaikka mielestäni Smakin laulu..Noh en pidä laulajasta yhtään. Mutta pojathan soittavat hyvin, rummut olivat erittäin vahva lenkki komppi rullasi. Tuossa iässä, ikään katsoen ja pienellä kateudella, helvetin hyvin vedetty. Sitten oli vuorossa Jonna joka ei säväytä ei niin yhtään. Paska mikä paska. Mutta menin täysin hiljaiseksi kun show alkoi aivan tajuttomalla rumpuintrolla jonka jälkeen nielaisin. Tässä vaiheessa miksaus kusi ja mitään mutta kun rummut eivät kuuluneet (vika tosin korjattiin sekunneissa). Sitten itsetietoinen nuori nainen asteli lavalle ja sain tuntea tyttöystäväni paheksuvan katseen.. Noniin. Kaikki biisit soitettiin taustanauhan kanssa jolloin rumpalilla on tärkeää pysyä taustanauhan mukana ja silti groovata, no ei voi muuta sanoa, kun voi, voi, voi, voi, voi että sitä tuntee itsensä paskaksi. Rumpukioskista tarjoiltiin sellaista improvisaatiota ja herkkua koko keikan ajan että ei mitään järkeä. Ehdottomasti kesän parhaita, ellei paras rumpusuoritus. Tunsihan mies tietysti paikkansa ja veti rumpusoolon loppuun ;) Minä tykkäsin.

Viimein oli illan grande finalen vuoro. Minulle, koska en todellakaan turmion kätilöitä arvosta niin musiikillisesti saatikka show mielessä, joten en tiedä mitä siellä tarjoiltiin. Luultavasti aimoannos paskaa yleisön niskaan. Mokoma ! Niin mainitsinhan että yleisöä Wanajassa oli ehkä 5 ihmistä joten sijoittauduin hyvin puoleen väliin pientä lavaa ja pientä miksauskoppia eikä edes ollut ahdasta. Hyge oli saanut toisen basarin settiinsä ja ilmeisesti uuden teräs/alumiinivirvelin. Soundit ihan vitun hyvät totesin. Hyge tosin setissä mokasi pari kertaa, en tiedä miksi mutta ne olivat niin pieniä mokia että olen liian alhainen paska niistä edes mainitsemaan joten unohtaakaa ne. Ehkä hieman pienellä varauksella voin sanoa että Mokoma ei 5 henkiselle yleisölle kaikkeaan antanut, mutta hygeltä taas varma ja ehjä show. Santtu on ihana !

Festari kesä on viittä vaille valmis eli vielä Pellavarock. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää Eastwayta ja festarijärjestäjiä vitun hyvistä soundeista sekä vitun hyvistä Yamahan rummuista sekä vitun hyvistä esiintyjistä. Sekä tietysti kaikista artisteista jotka tuovat joka päivä elämääni jotain elämisen arvoista. Kiitos.

Nyt on teidän vuoronne.