Yleistä keskustelua musiikista ›

Metallica.
Toinen ehkä Paul Gilbertin soolouratuotanto.

Liitytään kuoroon, eli Metallica. Edelleen tykkään paljon ja Master of Puppets on varmaan yksi parhaista koskaan tehdyistä levyistä, mutta ei sitä enää kuunnella jaksa samalla intensiteetillä.
 
Muita, jotka voisi pikkuhiljaa laittaa jäähylle on In Flames, Rammstein ja Kotiteollisuus. Timo Rautiainen kärsii mulla jäähyään varmaankin loputtomiin.
 
Jäähyltä ovat palanneet Iron Maiden, Paradise Lost ja Cradle of Filth. Kummasti jaksaa taas tauon jälkeen kuunnella.

Yes, Genesis, Gentle Giant, YUP, CMX.
Joka ikinen noista kuulostaa lukioaikojen puhkikuuntelun jälkeen enemmän tai vähemmän naurettavalta ja jotenkin pöhöttyneeltä. Muutenkin aiheuttavat epämiellyttäviä assosiaatioita. Yesille jaksaa vielä hymyillä, mutta vielä saa mennä ainakin toiset kolme vuotta ennen kuin pistän levyt omatoimisesti soimaan.

Bad Religion, Yes ja CMX ovat ehkä tätä kategoriaa. Vähäisemmässä määrin myös King Crimson ja Sielun Veljet. Ainakin kahta ensinmainittua voisi taas vähitellen alkaa herättelemään...

Metallica. Kas kummaa.

Creamin "Disraeli Gears"-vinyyli tuli tahkottua sananmukaisesti niin puhki että levy piti ostaa myös CD:nä.

Ootko kuullut Komm in meinen Wigwam:ia? Jos et, niin sitten et oo kuunnellut tarpeeksi.
 
Haa. Vetäsit ässän hihasta. Antaisin tuhat plussaa, mutta en jaksa.

Yes, Genesis
Joka ikinen noista kuulostaa lukioaikojen puhkikuuntelun jälkeen enemmän tai vähemmän naurettavalta ja jotenkin pöhöttyneeltä. Muutenkin aiheuttavat epämiellyttäviä assosiaatioita. Yesille jaksaa vielä hymyillä, mutta vielä saa mennä ainakin toiset kolme vuotta ennen kuin pistän levyt omatoimisesti soimaan.
 
Samixet!

Metallica...miks kaikilla sama? Outoa, en jaksanut innostua bändistä kuin ehkä puoli vuotta...jännä.
 
Mikään muu ei ole täysin puhki kulunut...

Kyllä se täälläkin kallistuu sinne Metallican puoleen. Mitä nyt Master of Puppetsia tulee kuunneltua sillon tällön.
 
Toinen on Primus. Tosin on viimeaikoina vieraillut taas enemmän lautasella, mutta jossain vaiheessa ei jaksanut kuunnella yhtään.
 
Kolmantena mainittakoon Guns 'n' Roses.
 
Ei oikeestaan oo tullu mihinkään bändiin _ihan_ totaalista kyllästymistä. Aina joku levy tai muutama biisi jaksaa innostaa kerta toisensa jälkeen.

Samixet!
 
Se on aikuistumisen merkki kun progehörpötyksestä kasvaa ulos ;)
 
np. Johnny Cash: Southern Accents

Se on aikuistumisen merkki kun progehörpötyksestä kasvaa ulos ;)
 
np. Johnny Cash: Southern Accents
 
Taantumista se on. Pölhöt.
 
:)

No oikeastaan kaikki perhanan metallicat ja ironmaidenit. Oikeasti, kuka noista jaksaa enää kiinnostua?
 
Enää? kuka niistä on jaksanut innostua? :)
 
Ite en oo yhtäkään artistia kuluttanut puhki. Tietty tulee niitä suvantokausia, että ei jotai tiettyä jaksa kuunnella.. mutta eipä mee kauaakaan, kun nekin lätyt kolisee taas soittimessa :)

Nirvana, vaikka tosiaan yks lemppareita, sitten oli tuossa pätkä etten kuunnellut Dire Straitsia tahi Beatlesia 4v ollenkaan, tänä vuonna taas sitten soinut paljon.

The Beatles on bändi, jonka kuuntelen aina puhki kerralla ja sitten taas vuoden tai parin jälkeen palailen sen pariin.
70-luvun progea kuuntelin yhdessä vaiheessa aivan älyttömästi, mutta nyt se ei tunnu maistuvan yhtään. Ehkä joskus taas voisi kuunnella niitä vanhoja juttuja uudestaan.
Tänään kuuntelin myös pitkästä aikaa The Policen levyjä. Ne eivät kuulostaneet enää yhtä hyvältä kuin ennen. Eka levy kuulosti jotenkin nololta muka-punkilta. Myöhemmät jutut toimii paremmin.

Nirvanaa en oikeastaan kuuntele enää lainkaan. Se kuuluu nuoruuteen. Riittää, että omistan ne levyt ja ostan aina jos näen sellaisen julkaisun jota minulla ei ole.

Onhan niitä paljonkin bändejä, jotka on tullut kuunneltua moneen kertaan kirjaimellisesti niin puhki, että on vaatinut 10 vuoden tauon saada levyt uudestaan lautaselle. Esimerkkeinä vaikkapa Beatles, Rolling Stones, the Who, Doors, Phil Spectorin tyttöbändit, CCR, Ramones, Clash, Sex Pistols, Hoodoo Gurus ...kaikki mitä on todella perusteellisesti kuunnellut. Jotkut näistä ovat jo kolmannella puhkikuuntelutauollaan, toiset taas saattavat olla hetken kehissäkin.
 
Toisaalta, on kiva fiilis kun 10 vuoden päästä pistää levyn taas soimaan ja on yhtäkkiä 10 vuotta nuorempi (ellei enemmänkin) ja menneisyys palautuu pätkittäin kuin Uuno Turhapuron muisti.
 
Sitten oma lukunsa ovat ne bändit, joista on kasvanut ulos. Ehkä valtaosa punkrockia on mulle tätä, ja tietysti kaikki ne bändit jotka ihan oikeasti ovat perässähiihtäjiä tyylilajissaan; jos esikuvat ovat monennen polven kopioita, ei lopputuloskaan voi olla kovin ihmeellinen. Omana aikanaan niistä on silti saattanut ihan digatakin.

Kaikki Iron Maidenin levyt tuli joskus kuunneltua niin moneen otteeseen että enään ei oikein jaksa. Keikoilla kyseinen bändi toimii kuitenkin vielä.
Sitte Nirvanalta oon kolunnut varmaan kaiken.

Nirvana, CMX ja Apulanta. Ei vaan kolise enää. Samaten RATM on vähän nyt "out" vaikka sitä en ole kuunnellu murto-osaakaan siitä mitä noita ekana mainittuja. Helmet ja Faith No More on edelleen parhaat.