Rock, pop, alternative ›

Älkää olko noin mahdottoman aggressiivisia, kuten muutamassa viestissä tuossa yläpuolella. Kyllä sitä voi suosikkibändinkin tekemisiä pohtia lievän kriittisesti ilman että taustalla olisi mitään halveksuntaa tai muuta ylenkatsetta. "Ei niitä levyjä kukaan pakota ostamaan." No ei pakota ei, mutta kyllä minua silti kiinnostaa jo etukäteen pohtia minkälaista materiaalia nyt on tulossa.
 
Niin no, minua vain vähän kummastutti tuon avausviestisi sävy. Kun puhutaan "huru-ukkojen harrastustoiminnasta" ja kysellään, että "eikö ne joutais jo eläkkeelle" ja "mitähän tästäkin tulee", mutta sitten kuitenkin todetaan, että "pitäähän se ostaa", niin jotenkin vain ihmetytti tämä yhtälö.
 
Toisaalta fanitan itsekin useita sellaisia bändejä, joilta ostan kuulematta jokaisen ilmestyvän levyn, vaikka taso ei viime vuosina enää päätä ole huimannutkaan. Joten tarkemmin ajatellen ymmärrän kyllä kantaasi.
 
Purplella on oma juttunsa, jota se tekee, eikä sieltä varmaan ole mitään suuria yllätyksiä tulossa. Nykyiset tuotokset peilautuvat aina noihin 70-luvun kulta-ajan tuotoksiin. En minä oikein tiedä, kuinka hyvä levy Purplen pitäisi tehdä, että sitä pidettäisiin jonain uutena In Rockina. Tämä on mahdotonta senkin takia, että Purplen 70-luvun levyt olivat aikanaan tyylillisestikin mullistavia levyjä, jotka muovasivat koko raskaan rokin kehitystä. Nykyisillä Purplen levyillä tuskin voi enää olla samanlaista vaikutusta. Mutta ajatellaanpa toisin päin: joku Purpendicular olisi voinut yksi rokin suuria klassikkolevyjä, jos se olisi julkaistu 70-luvun alussa.

Niin no, minua vain vähän kummastutti tuon avausviestisi sävy. Kun puhutaan "huru-ukkojen harrastustoiminnasta" ja kysellään, että "eikö ne joutais jo eläkkeelle" ja "mitähän tästäkin tulee", mutta sitten kuitenkin todetaan, että "pitäähän se ostaa", niin jotenkin vain ihmetytti tämä yhtälö.
 
Olisikohan siinä voinut olla vähän huumoria mukana? Meiksillä on levyhyllyssä reilut 30 kappaletta bändin levyjä ja tietysti vielä kaikki Whitesnaket (ne ei ihan kaikkia, ei se Coverdalen amerikanhevi oikein innosta) ja Rainbowt ynnä muuta alaan liittyvää, joten hyvin mielelläni pohdin bändin tekemisiä.
 
Vaan totahan se on ettei huumori (varsinkaan minun huono huumorini) aukea näin ruudulta luettuna. Olen kirjoittanut niin monta viestiä m-nettiin tästä aiheesta, että egoistisesti oletin näiden ketjujen lukijoiden jo tietävän, että DP on yksi suosikkibändejäni rokin saralta. Sorry.

se ensimmäinen on mun mielestä jotenkin pehmeempi ja tasasempi biisiosastoltaan,
 
Pehmeämpi kyllä, ei ollenkaan niin hevi kuin Rising. Siis todella hyvä levy, en todellakaan yritä tässä haukkua sitä. Rising on kuitenkin enemmän albumikokonaisuus.
 
Mutta tästä on vaikea keskustella objektiivisesti, koska Rising nyt vaan sattuu olemaan minun mielestäni se kaikkien aikojen hevilevy. On niitä tietysti muitakin.

Vaan totahan se on ettei huumori (varsinkaan minun huono huumorini) aukea näin ruudulta luettuna. Olen kirjoittanut niin monta viestiä m-nettiin tästä aiheesta, että egoistisesti oletin näiden ketjujen lukijoiden jo tietävän, että DP on yksi suosikkibändejäni rokin saralta. Sorry.
 
Minä kun pyörin enemmän tuolla muissa ketjuissa niin ei ollut tätä pohjatietoa alla ja humöörikin jäi sitten huomaamatta. Aina silloin tällöin kun vain näkee jonkun ihan oikeasti marisevan, että jonkin bändin pitäisi lopettaa, kun se ei enää tee juuri sellaista musiikkia ja juuri sillä kokoonpanolla kun tämä henkilö haluaisi. Sellainen riepoo.
 
Purple on kyllä yksi minunkin suosikkibändejäni, joten samalla asiallahan tässä ollaan. Eli ei muuta kuin "se on piis tai tulee turpaan!"

Kukahan hän on? Bändissähän ei tässä vaiheessa ole enää yhtään jäsentä, joka soittaisi bändin kaikilla albumeilla.
 
Milläs albumilla Paice ei soita?

Milläs albumilla Paice ei soita?
 
"Erittäin hyvin sanottu siellä takana."
Paice tosiaan soittaa kaikilla, mutta eipä nuo rumpalit mitään muusikoita olekkaan.

"Erittäin hyvin sanottu siellä takana."
Paice tosiaan soittaa kaikilla, mutta eipä nuo rumpalit mitään muusikoita olekkaan.
 
Niin, eikä nyt Paice ainakaan. Mitä nyt joutessaan niitä näitä kolistelee.

Mut mul onkin Paicen kapula!
 
Vois napata toisenkin, jos intoutuisivat taas kiertueelle levyn ilmestymisen jälkeen

Tämä on huutava vääryys. Minustakin Rod Evans ja Nick Simper pitäisi saada takaisin bändin riveihin.
 
Rod Evanshan pisti vuonna '80 kasaan "uuden Deep Purplen" seittemän vuoden hiljaiselon jäkeen.. Raastupaanhan siinä tietenkin sitten mentiin, kun vetelivät näitä uudempiakin biisejä ja eivät kai muutenkaan olleet tuon nimen veroisia :P
http://tinpan.fortunecity.com/aprilskies/65/dp1980.html
 
Oli miten oli, Rod on kunkku ja Mk1 on se paras Deep Purple!

Kun sedät kerran jaksaa vielä heilua, niin onhan se levy aikanaan hankittava Purple-kokoelmaa täydentämään, heh. Vaikkakaan ei heidän nyky touhunsa jaksa NIIN kiinnostaa kuin ne wanhat hyvät.
 
Erityisen mielenkiinnolla odottelen kuitenkin DVD-julkaisua jossa on tanskan television kuvaama keikka 1. maaliskuuta 1972 (Live in Danmark) ja sitten joku harvinaisempi keikka vuodelta 1973. Mustavalkoinen Tanskan keikka onkin entuudestaan tuttu, mutta tuosta ilmeisesti New Yorkissa kuvatusta keikasta en ole nähnyt kuin aivan lyhyitä pätkiä.

Oli miten oli, Rod on kunkku ja Mk1 on se paras Deep Purple!
 
Kyllähän Purplen kolme ekaa (ja varsinkin eka) ovat todella hienoa popmusiikkia. Varmaan Pink Floydin ohella ihan hienointa progeressiivista brittipoppia mitä siihen aikaan oli. Tosin Purple nyt oli enemmän sitä poppia kuin progea, mutta kuitenkin.
 
Silti Purple on minun mielestäni omimmillaan vasta In rockin aikoihin. Se on niin järjettömän hieno jytälevy, että oksat pois. Zeppelinin eka, Sabbathin eka, Uriah Heepin eka; ne ovat varmaan ainoat vertailukohdat In rockille. Vai pitäiskö vielä Cream ja Mountainkin mainita...
 
Toim. huom: EDIT pelaa...

Erityisen mielenkiinnolla odottelen kuitenkin DVD-julkaisua jossa on tanskan television kuvaama keikka 1. maaliskuuta 1972 (Live in Danmark) ja sitten joku harvinaisempi keikka vuodelta 1973.
 
Ohhoh, tuo pistää jo miettimään, että pitäiskö ostaa rokki-deeveedee.

Poika poika, mistäs noin kuvittelet? No, enpä tosiaan ole kuunnellut Purplea In Rickista lähtien, jos oletetaan että pitäisi olla kuunnellut levyjä niitten ilmestyessä, semminkin kun taisin syntyä niillä tietämillä kun In rock ilmestyi. Äkkikertaus Purplen levyistä, uskotko että kaikki on kuunneltu;
 
In rock; ihan tanakka paketti, mutta vielä aika raakilemainen ja Child in timen kaltainen puolitiehen jäävä hirvitys pilaa viimeistään koko levyn
 
Fireball; nykyään ei tällaista levyä edes julkaistaisi, tarkoitan että mikään levy-yhtiö ei julkaisisi. Nimibiisi jo sinänsä on taivaspaikan arvoinen suoritus, rumpuintro pyyhkii lattiaa kaikenmaailman Mike Portnoylla. Seassa kantria ja orastavaa funk-vaikutetta, jota Blackmore inhosi.
 
Machine Head; täydellinen levy, ei lisättävää. Ei yhtään huonoa biisiä, ei melkeimpä yhtään huonoa tahtia koko levyllä.
 
Who do we think we are; yllättävänkin rento kokonaisuus, olin jo unohtanut kuinka hienoja biisejä sieltä löytyy, jopa Woman from Tokyo, vaikken k.o. osastoa ollenkaan diggailekkaan.
 
Burn; Coverdalen ja Hughesin mukaantulo teki Purplen musasta blues- ja funk voittoisempaa, ja se kahden laulajan yhteispeli...olen yltäpäältä mällissä.
 
Stormbringer; ei tainnut Blackmorea enää hommat kiinnostaa, eikä ihme, kun funk-osastoa oli entistä enemmän. Hold on, yksi parhaista biiseistä ikinä, eikä Riku jaksa soittaa kuin jotain sinnepäin. No sittenhän tuo häipyikin.
 
Come taste the band ei olekkaan sitten mistään kohtaa Purple-levy, jos verrataan In rockin ja Mark 2:n aikaisiin tuotoksiin. Mutta tuorein korvin kuunneltuna kumminkin hieno levy.
 
Sittenhän on nuo re-unionin jälkeiset levyt, joista on itselle tuttuja lähinnä Perfect strangers ja Purpendicular, hienoja levyjä molemmat. Battle rages on sisälsi myös hyviä biisejä, House of blue lightia en muista kuulleeni kuin sen videobiisin, josta en muista mitään.
 
Oliko tarpeeksi aitoa?
 
Ja; ei tosiaankaan noinkin kauan kasassa olleelta bändiltä kuin Purple voi kai kukaan tosissaan odottaa klassikkolevyä nykyään, mutta harvan bändin uralle niitä klassikoita muutenkaan mahtuu kovin montaa, silti äijät joiden elämäntehtävänä on tehdä musaa, saavat totisesti sitä tehdä niin kauan kuin lystäävät.
 

 
Näin on. Mun makuun on eniten juuri ilman Gillania tehdyt tuotokset, vaikka tuo Machine headilla laulaakin.
 

 
Etkö ole kuullut Rainbown kolmea ekaa levyä?
 
No joo......
hiukan korjauksia.
Aidolla fanilla ajattelin tarkoittaa lähinnä sellaista kuuntelijaa, joka kykenee kuuntelemaan Purplea,
Deep Purplena eikä Blackmorena tai Gillanina, koska kyseessä maailmanluokan hyperbändi on kyseiset heput bändissä tai ei.
Kolme ekaa Rainbowta olen kuullut, mutta tarkoitin Blackmoren tuotannon olevan aika vaatimatonta mainitsemani Purple levyjen aikaan.
Lähinnä Battle rages on, levyn jälkeen Ritsie poika on ollut enemmän tai vähemmän "kohmeessa" "jäässä" "hukassa"
miten sen asian nyt hienovaraisesti haluaa ilmaista.

EDIT: Olkoon...

Lokakuussa pitäisi ilmestyä uusi Deep Purplen levy. Voi voi, kyllä vähän jo alkaa harmittamaan. Eikö vanhat äijät jo joutaisi eläkkeelle.
 
Joo pakko kai se on ostaa.
 
Kavereiden kanssa tosin todettiin, että viimeisen viiden vuoden aikana ollaan oltu niin monella Purplen keikalla että seuraava kerta jää väliin. Varsinkin Gillanin panos ei enää täytä juuri mitään laatuvaatimuksia ja huonompaan suuntaan mennään koko ajan. DVD:lläkin ne puskee ulos ihan säälittävää live-matskua (vrt. Perihelion).

Pakkohan tähän off-topic-keskusteluunkin on vanhana Purple-diggarina roiskaista jotain ;+)
 
In rock; ihan tanakka paketti, mutta vielä aika raakilemainen ja Child in timen kaltainen puolitiehen jäävä hirvitys pilaa viimeistään koko levyn
 
Child In Time on koskettava kappale, In Rockin helmi. Ehkä paras veto Gillanilta koko uran ajalta.
 
Fireball; nykyään ei tällaista levyä edes julkaistaisi, tarkoitan että mikään levy-yhtiö ei julkaisisi. Nimibiisi jo sinänsä on taivaspaikan arvoinen suoritus, rumpuintro pyyhkii lattiaa kaikenmaailman Mike Portnoylla. Seassa kantria ja orastavaa funk-vaikutetta, jota Blackmore inhosi.
 
Mitä helvettiä, pilkataanko täällä mun suosikkilevyäni? En lukenut koko ketjua, joten en tiedä mitä sarkasmia tässä kommentissasi on mukana... Mutta mulle Fireball on lähes Machine Headin veroinen albumi kaikkine Anyone's Daughtereineen.
 
Coverdale ja Bolin olivat musiikillisesti onnistuneita valintoja Purplen tuotannon kannalta.
 
Morsesta sen verran, että Purpendicularin kuultuani olin täysin myyty: Oli hienoa löytää Purple uudestaan, ja vieläpä uudistuneena!
 
Mutta Purpendicularin jälkeen onkin sitten matsku ollutkin varsin yllätyksetöntä. Ehkä tarvittais joku radikaalimpi miehistönvaihdos. Gillan vaihtoon ehkä?

Mitä helvettiä, pilkataanko täällä mun suosikkilevyäni? En lukenut koko ketjua, joten en tiedä mitä sarkasmia tässä kommentissasi on mukana... Mutta mulle Fireball on lähes Machine Headin veroinen albumi kaikkine Anyone's Daughtereineen.
 
Ei pilkata, vaan viittaan vaan siihen että levyllä on pitkiä introja, jamibiisejä, kaikennäköistä hienoaa musiikillista sillisalaattia jne. Asioita, jollaisia ei nykyajan musabisnes sulata. Fireballlissa on kunnon happomeininki!

Ohhoh, tuo pistää jo miettimään, että pitäiskö ostaa rokki-deeveedee.
 
Kyllä kannattee ostaa! Huomenna pitäisi postilaatikossa kolahtaa omani.

Nostetaanpa tämä, kun alkaa julkaisupäivämäärä uhkaavasti lähestyä. Levy näyttää ilmestyvän Edel Recordsin kautta, ei siis EMIn. Tämähän voisi tarkoittaa sitä, että levyä ei ehkä ja toivottavasti ole kopiosuojattu, joten sen voisi mahdollisesti jopa ostaa. Tietääkö joku asiasta jotain tarkempaa?
 
Ei sillä, että kopioita tarvitsisin, mutta kun soittimeni hylkii suojattuja levyjä.