Roots ›

elikkäs oon aloitellu vähän tota bluesin soittoa, ja kuunteluakin, henkkaa vähän kuunnellu viime päivinä, ja tuli vaan mieleen, että onhan niitä muitakin bluussin soittajia kuin tuo yksi (mikä henryk.. hunriks..x)) , joka on tehnyt aivan ultrahypermultisuperhyvää musiikkia..
 
Niin että ne jotka kehtaa vois kertoo jotain hyvää bluussia soittelevia muusikoita..
 
ja sitten sellanen kysymys vielä lisäksi, että:
 
onko little wingistä olemassa pidempää versiota kuin se suunnilleen 2:30 siinä the best of:n ekalla cd:llä?
 
Thän jyy..

Little Wingistä löytyy ainakin neljän cd:n The Jimi Hendrix Experience -boksilta minuutin verran pidempi versio. En nyt kyllä muista onko se mitenkään erikoinen.
 
Ja siitä bluesista:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=71096
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=63037
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=77448
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=49720
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=42166
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=19480

Kannattaa Hendrixin lisäksi tutustua "britti bluesiin". Eric Clapton esim. Bluesbreakersien Bluesbreakers With Eric Clapton levyllä. Ja Fleetwood Macin Peter Green. Led Zeppeliniä ja Jeff Beckiä voi myös suositella.
 
EDIT: Little Wingistä en ole kuullut pidempää versiota, siis Hendrixin. Mutta Stevie Ray Vaughanin versio on loistava myös. About 7 min.

EDIT: Little Wingistä en ole kuullut pidempää versiota, siis Hendrixin. Mutta Stevie Ray Vaughanin versio on loistava myös. About 7 min.
 
kun tuo hendrixin little wing tuntuu loppuvan kesken...
se on niin hyvä biisi, että sitä haluais kuunnella kauemminkin...:)

kun tuo hendrixin little wing tuntuu loppuvan kesken...
se on niin hyvä biisi, että sitä haluais kuunnella kauemminkin...:)
 
Tiedän tunteen.
 
Tuohon valkoiseen blues kysymykseen en oikein osaa vastata. Yleensä valkoisella bluesilla tarkoitetaan 60 luvulla alkanutta vaalea ihoisten soittamaa bluesia. Esim. Claptonin ja kumppanien alkupään tuotanto (näin olen ymmärtänyt, voitte korjata vapaasti).

Tuohon valkoiseen blues kysymykseen en oikein osaa vastata. Yleensä valkoisella bluesilla tarkoitetaan 60 luvulla alkanutta vaalea ihoisten soittamaa bluesia. Esim. Claptonin ja kumppanien alkupään tuotanto (näin olen ymmärtänyt, voitte korjata vapaasti).
 
Pikemminkin esim. Charlie Musselwhite, Paul Butterfield ja Mike Bloomfield..

nurkissa pyörin n.7v Claptonin From The Cradle,tökkäsin soittimeen ja tykästyin kovasti. ei varmaan huonoin levy. jos jostain saat halvalla niin ota mukaas. Ja sitten se SRV, en ees aloita siitä. Oon vaan jumettunu siihen vaikka kaikkee on kokeiltu
John Lee Hookerilla on muutama hilpeä laulu, koita Kingejä,niitä kaikkia. Ja sitten vähän Sonny Landrethiä ,et voi tyriä. ja mie oon vasta aloittelemasssa tätä hommaa että, en tiiä..

Muddy Waters, B.B King, Ray Charles. siinä on muutama kova äijä, hyvää musaa tekivät.

onko little wingistä olemassa pidempää versiota kuin se suunnilleen 2:30 siinä the best of:n ekalla cd:llä?
 
Derek and the Dominos on tehnyt vähän pidemmän version...ja jokseenkin loistavan
Elmore Jamesia ja T-bone walker kannattaa kuunnella..

SRVn Little Wing versio on kyllä jotain maakista. Aivan käsittämätön veto.

Robert johnson, Elmore James siin pari vanhaa kepittajää

SRVn Little Wing versio on kyllä jotain maakista. Aivan käsittämätön veto.
 
Siitä on kaksi versiota SRV:n soittamana levyillä. Toinen on tällä The Cry Is Crying -postyymilla ja se toinen Soul To Soulin uusintapainoksessa, missä on nämä bonuskappaleet. Tykkään enemmän tosta jälkimmäisestä. Siinä on jotenkin vaan parempi dynamiikka.

Siitä Hendrix-boxin pitkästä Little Wing -instrusta Vaughan on kyllä epäilemättä saanut inspiraationsa omaan tulkintaansa. Aika paljon yhtäläisyyksiä. Stevie oli selvästi penkonut Hendrixin (tuolloin) bootleg-matskun aika tarkaan. Tietenkin Testify(isley brothers) ja sitten sellainen energinen shuffle "under the table", jonka Hendrix levytti Lonnie Yongbloodin kanssa 1963 on selvästi vaikuttanut Vaughanin "So Excited" tyyppisiin vetoihin. Tietysti siinä on sitten kuultavissa myös Albert Kingit, Otis Rushit, Hubert Sumlit ja muut..
 
Minusta se Hendrixin pitkä versio on hieno.
 
EDIT: JamesHetfieldille lisäisin vielä, että monien ketjussa jo mainittujen hienojen artistien lisäksi myös usein hieman marginaalisempi ja tuoreempi "valkonaama-blues" on usein erittäinkin tutustumisen arvoista. Ja varsinkin koska lienet kitaristi, tsekkaa myös esim. Hollywood Fats, Ronnie Earl, Duke Robillard, Anson Funderburg ja Rick Holmstrom. Näiden herrojen soitto on sekä soundien että soiton nyanssien ym puolesta aika erilaista kuin nykypäivän "valtavirtaisempi" bluesrock.

Siirryin SRV funaatikkoihin kun menin exstemporee ostaan El Mocambo live DVD:n.. noita (virallisia) live DVD:tä hankkimalla pääsee ainakin nopeesti kierteeseen, sitä hankkii eka kaikki SRV:n releaset, sit bootleggeja ja sit onki pakko alkaa keräileen niitten alkuperäisten esittäjien levyjä!
Jos pitkistä henkan piiseistä tykkää niin SRV:n House is a Rockin-bootlegi vuodelta 88 kannattaa kaivella netin syövereistä, siinon huikee 11min 30sek versio voodoo chilesta, mindblowin!
 
Ei unohdeta tässä vauhkani vouhkotuksessa myöskään Fleetwood Macin alkupään tuotantoa saatii vaikkapa Johnny Winteriä, Let me in-levy on tosi kova paketti.. tai heii kotimaisia starboja, Silvennoisen Heikin blues blue sky esmes on ihan hieno lätty!