Rummut: rumpukamat ›

krooninen musakamakuume. kova yritys ettei olis hankintalistalla mitään, mut ku ostaa uuden vehkeen niin menee hetki ja kohta taas pitää olla uus. tulee muuten kalliiksikin.
 
Toisinaan sama vaiva minullakin,mikä pahinta niin on pari muutakin harrastusta mitkä rokottaa lompakkoa.
 
Onneksi ei tällä hetkellä ole mitään nais sekoiluja eikä lapsia,nehän nakertaisi pahanpäiväisesti juuri tuota harrastus budjettia. : )

Nyt kun vielä muilla kuin huippukamoilla soittelevat myöntäisivät että kalliissa huippurummuissa laatu tosiaan on huippua
 
On toki, mutta suurin osa siitä hinnasta on viimeistelyä ja ulkonäköä.

On toki, mutta suurin osa siitä hinnasta on viimeistelyä ja ulkonäköä.
 
Ja parempaa saundia, dynamiikkaa, toimivuutta. Näistähän laatu syntyy. Ilman mitään muttia.

Ja parempaa saundia, dynamiikkaa, toimivuutta. Näistähän laatu syntyy. Ilman mitään muttia.
 
Se parempi soundi on korvien välissä. Siitähän on jo väitelty täällä moneen otteeseen.

Se parempi soundi on korvien välissä. Siitähän on jo väitelty täällä moneen otteeseen.
 
Entäs soitettavuus ja toimivuus. Korvienvälistä kiinni? tuskin. Niinkuin on jo todettu, suurin tekijä, mikä erottaa soittimen ja Soittimen, on soitettavuus ( dynamiikka, viritettävyys, sointi, jne...)
 
Kyllä omakin soitto toimii paljon paremmin, kun on hyvät vermeet ja hyvä akustiikka. Soitto lähtee silloin paljon luontevammin. Paskoilla vermeillä ja akustiikalla soitettaessa soitto ei lähde niinkään sieltä istumalihaksista, vaan rumpuja täytyy käskeä analyyttisemmin. Se taas vaikuttaa kaikkeen: soittofiilis ja soitto kärsii, eli soittaminen ei ole niin mukavaa, eikä hyvälaatuista.
 
Mun ekat rummut oli jotkut Sonorin halpikset, olisko ollut internationalit. Ihan perseestä. Jossain vaiheessa niillä soittamisesta tuli tuskaa. Aina vitutti nähdäkin ne. Ostin uudet Premierit tilalle ja dadaa, treenikämpältä ei osannut olla poissa. Kyllä ne Sonoritkin alussa meni, hullun kiilto silmissä veivattiin Metallicaa dempatuilla pinstripeillä, mut ajan karttuessa vaatii taitojaan vastaavat soittimet. Miksi tyytyä semipro -soittimiin, jos taidot on professionalia? Ja ok, ollaan lapsellisia; ei kaikki, jotka soittaa Sonorin/Gretschin huippusetillä, ole huippuja. Kai ihmisillä on korvat päässä? Mutta tosiaan, harrastelija saa rahoilleen parasta vastinetta ostamalla middleclassia, ammattilainen ostamalla huipputavaraa :)

Mun ekat rummut oli jotkut Sonorin halpikset, olisko ollut internationalit
 
Tuo oli kyllä aikamoinen paskasetti. Ei ihme, että Sonor itsekin haluaisi sen unohtaa...

Entäs soitettavuus ja toimivuus. Korvienvälistä kiinni? tuskin. Niinkuin on jo todettu, suurin tekijä, mikä erottaa soittimen ja Soittimen, on soitettavuus ( dynamiikka, viritettävyys, sointi, jne...)
 
Kyllä omakin soitto toimii paljon paremmin, kun on hyvät vermeet ja hyvä akustiikka. Soitto lähtee silloin paljon luontevammin. Paskoilla vermeillä ja akustiikalla soitettaessa soitto ei lähde niinkään sieltä istumalihaksista, vaan rumpuja täytyy käskeä analyyttisemmin. Se taas vaikuttaa kaikkeen: soittofiilis ja soitto kärsii, eli soittaminen ei ole niin mukavaa, eikä hyvälaatuista.
 
Mun ekat rummut oli jotkut Sonorin halpikset, olisko ollut internationalit. Ihan perseestä. Jossain vaiheessa niillä soittamisesta tuli tuskaa. Aina vitutti nähdäkin ne. Ostin uudet Premierit tilalle ja dadaa, treenikämpältä ei osannut olla poissa. Kyllä ne Sonoritkin alussa meni, hullun kiilto silmissä veivattiin Metallicaa dempatuilla pinstripeillä, mut ajan karttuessa vaatii taitojaan vastaavat soittimet. Miksi tyytyä semipro -soittimiin, jos taidot on professionalia? Ja ok, ollaan lapsellisia; ei kaikki, jotka soittaa Sonorin/Gretschin huippusetillä, ole huippuja. Kai ihmisillä on korvat päässä? Mutta tosiaan, harrastelija saa rahoilleen parasta vastinetta ostamalla middleclassia, ammattilainen ostamalla huipputavaraa :)
 
Niin, tätä vääntöä voidaan jatkaa loputtomiin. Keskitason kamatko ei ole sitten toimivat, soivat tai dynaamiset?
Kannattaa huomata että tarkoitan keskitasolla juuri esimerkiksi noita sun Premier-rumpuja, enkä mitään internationaaleja. Ne ei oo mitään keskitasoa. Kuten itsekkin sanoit, ne on ihan hyvät kamat?

Ärh. vielä kerran kiellon päälle tänne kirjoitan, kun tuli tuo virveligalluppikin kokonaan luettua läpi. Tässä ja virveligallup- threadissa on käyty kovaa vääntöä akselilla mediummiehet vs professionaalit. Välillä alkoi jo ihan vituttaa mutta sitten selvis että hollmi on savolainen, eli homma bueno. Nyt on sitten rantaruotsalaisen vuoro avautua:
 
Ei se mun itsetuntoa syö sanoa olevani mediummies sekä kamoiltani, tatsiltani ja taidoiltani. Ammattilaisten otteista ollaan senverta kaukana että reenattavaa on ja v*ttuako se multa on pois että a) joku soittaa thundereilla ja b) joku vetää niillä Signia Marquiseilla. (tahtoo!) Respekti tippuu kyllä sinne minne se kuuluu, mutta en perkele ala itseäni alentamaan siksi että syistä viis kamat on mitä on. Tällä hetkellä ei edes tule soitettua niin paljoa kun on muut harrastukset syöny rumpujensoittoa. Olen siis Medium-mies #1.
 
Pihvi tuntuu olevan siinä, että ammattilaiset on ylpeitä omista kamoistaan, omasta kokemuksestaan ja tietotaidostaan ja loukkaantuvat kun amatöörit eivät usko. Amatöörejä taas korpeaa ammattilaisten kyvyttömyys asettua toisen henkilön saappaisiin. Pro on tehnyt kaikki samat virheet joskus (niinkuin mä ja mun dempatut pinstripet! :) ) ja sitä ketuttaa kun ei uskota että parempaa on, älkää laittako hillojanne tuollaiseen keskinkertaisuuteen.
 
Keskinkertaisuus tuntuu elämänalueesta riippumatta olevan se pahin juttu. "Olen sitten vaikka rapajuoppo mutta keskinkertaisuuteen en alennu!" Se on vähän niinkuin ei olisi mitään, epäonnistunut. Kun voisi olla niin paljon enemmän niinkin pienellä panostuksella, mutta ei voi/pysty/osaa. Huonompiosaiset toteavat, että "ei mullakaan nyt lujaa mene, mutta toi sentään hajoaa omaan keskinkertaisuuteensa, mulla on värikäs elämä!" ja parempiosiset katsoo "toikin vois olla vaikka mitä, mutta kun ei niin ei, ei paljosta puutu mutta ei vaan osaa."
 
Kyllä se mediumosastokin täyttää oman lokeronsa, elämän jokaisella osa-alueella.
 
Pro-kama pieksää mediumkaman kaikilla muilla osa-alueilla hands down, paitsi hinta-laatusuhteessa. Eläkää sen kanssa. Jokainen itse päättäköön sen kuinka paljon harrastukseensa panostaa.
 
Tarttis vissiin käyttää hymiöitä enemmän.

Hyvin sanottu. Turkulaiseksi... :)

Niin, tätä vääntöä voidaan jatkaa loputtomiin. Keskitason kamatko ei ole sitten toimivat, soivat tai dynaamiset?
Kannattaa huomata että tarkoitan keskitasolla juuri esimerkiksi noita sun Premier-rumpuja, enkä mitään internationaaleja. Ne ei oo mitään keskitasoa. Kuten itsekkin sanoit, ne on ihan hyvät kamat?
 
Joo, niin ne onkin. Ja soittajakin on sitä keskitasoa, eli mulle riittää varsin hyvin. Itse en saa niistä edes täyttä potentiaalia irti, mutta ymmärrän, miksi minua kokeneempi soittaja vaatii parasta. Mut mulle riittää tällähetkellä, toki jos joku jeesus tippuis taivaasta ja tarjoaisi Kumuja, niin ne ottaisin.

Pihvi tuntuu olevan siinä, että ammattilaiset on ylpeitä omista kamoistaan, omasta kokemuksestaan ja tietotaidostaan ja loukkaantuvat kun amatöörit eivät usko. Amatöörejä taas korpeaa ammattilaisten kyvyttömyys asettua toisen henkilön saappaisiin.
 
Ihan hyviä havaintoja, mutta sen verran täytyy korjata, että varsinaisia ammattilaisia tällä palstalla ei juurikaan ole.

Se parempi soundi on korvien välissä. Siitähän on jo väitelty täällä moneen otteeseen.
 
Joo, niin on. Tässäkin tulee eroa siinä, että onko se hyvä soundi sinun rummustasi, vain sinun korviesi välissä vai riittääkö sinun rumpusi hyvä soundi myös kuulijoiden korvien väliin, hyvänä soundina? Tämä on se, millä punnitaan hyvä soitin.

Hei rumpujen soitto on vähän kuin seksi:
 
Välineet voivat olla hyödyksi ja mukavia, mutta eivät ole se oleellisin asia. "Perusvehkeet" ovat usein ihan riittävät tavalliselle pulliaiselle, jotkut toki pitävät erikoisuuksista. Jos kyllästyttää ihan perusmeininki, kohtuullisillakin vehkeillä saa aikaan vaikka mitä pientä kivaa. Mielikuvitus ja luovuus ovat korvaamattomia.
 
Tekniikka on tärkeää ja hyödyllistä kunhan se palvelee kokonaisuutta ja päämäärää. Huonolla tekniikalla räveltämisellä ei pääse huipulle, mutta paraskaan tekninen osaaminen ei voi korvata fiilistä ja tyylitajua.
 
Että ei ne värkit, vaan se, miten niitä osaa käyttää. :)

Hei rumpujen soitto on vähän kuin seksi:

Välineet voivat olla hyödyksi ja mukavia, mutta eivät ole se oleellisin asia. "Perusvehkeet" ovat usein ihan riittävät tavalliselle pulliaiselle, jotkut toki pitävät erikoisuuksista. Jos kyllästyttää ihan perusmeininki, kohtuullisillakin vehkeillä saa aikaan vaikka mitä pientä kivaa. Mielikuvitus ja luovuus ovat korvaamattomia.

Tekniikka on tärkeää ja hyödyllistä kunhan se palvelee kokonaisuutta ja päämäärää. Huonolla tekniikalla räveltämisellä ei pääse huipulle, mutta paraskaan tekninen osaaminen ei voi korvata fiilistä ja tyylitajua.

Että ei ne värkit, vaan se, miten niitä osaa käyttää. :)

 
Tiivistettynä aika hyvin!+

Jätkät hei! Seksiin tarvittavat vehkeet ja vietti on kaikki jo syntyessä saatuja. Rummut pitää hommata. Ja soittotaito.

Jätkät hei! Seksiin tarvittavat vehkeet ja vietti on kaikki jo syntyessä saatuja. Rummut pitää hommata. Ja soittotaito.
 
Eiku niinhän se oliki.

Jätkät hei! Seksiin tarvittavat vehkeet ja vietti on kaikki jo syntyessä saatuja. Rummut pitää hommata. Ja soittotaito.
 
Heh. Voi se vietti olla, mutta onko taitoa tuohon toiseenkaan asiaan heti lähdössä.
 
Seksin hommaamiseen (mahdollisesti isolla rahalla, kuten rummutkin) en kyllä sano mitään....=D