Rummut: rumpukamat ›

Ehdottomasti. Minä liityn ainakin. =)
 
kyllä! minä olen kanssa mukana!

Kaikkihan on lopulta kiinni siitä, kuinka paljon itse on valmis harrastukseensa satsaamaan. Kuinka paljon on halua/varaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pääasia olisi soitosta nauttiminen. Mutta, jos kerran on esim. kuunnellut huippu hifi-laitteilla musiikkia, huonommat (suhteellista) kuulostavat aina halvoilta. Silloin on pakko saada uusi vahvistin ja kaiuttimet, se jää takaraivoon jyskyttämään. Sama pätee rumpuihin, ainakin meikäläisellä.
 
Panostan mieluusti harrastukseeni, ja soitan hyvillä kamoilla. Ei niitä mahdotonta ole hommata, kyllä ne saa jos haluaa. Itse kannan rahat muuten baariin ellen saa niitä sijoitettua johonkin hyödyllisempään, esim. soittimiin. Kamat voi sitten hätätilassa myydä pois kun juomaan pitäis päästä ja tili on tyhjä.;)

Kumma ettei ne tällä palstalla mahdu kuitenkaan samaan "lokeroon".
 
Samaa asiaa itsekin usein pohdiskelen. Mua henk. koht kiinnostaa valmistajien huippumallit. Nehän on juuri niitä, joilla sitä merkkiä myydään. Miksi ihmeessä tätä kiinnostusta ei saa täällä esittää? Suunnilleen jokainen unelmoi Kumuista, ok. Miksi muunmerkkiset huippurummut on spitaalin saastuttamia? Osta Kumut, olet hyvä jätkä, rispektiä. Osta jotkut muut vastaavat, olet idiootti, joka ei ymmärrä, että halvemmat rummut on ihan yhtä hyvät.
 
Se on totuus, että keskihintaisissa rummuissa hinta- / laatusuhde on parempi, kuin huippusarjoissa. Se on totuus, että on järkevää ostaa järkevästi. Järkevyys, aivan kuin soundi, on jokaisella omanlaisensa. Voisiko tässä asiassa olla joustoa, suuren, kollektiivisen keskiarvon ulkopuolelle?

Toiset ajaa taksilla 100km hieromaan kauppaa jostain pikkuauton hintaisesta vintage-palikasta, ja toiset ajaa pyörällä 20km treenikämpälle, vain jotta pääsis soittamaan niillä made in taiwan-kamoillaan. Rumpaleita molemmat.
 
Kumma ettei ne tällä palstalla mahdu kuitenkaan samaan "lokeroon".
 
Hyvin sanottu +
 
Pakko myöntää että itte tulee sorruttua hifistelyyn vain liian usein.

Tälläkin palstalla olen huomaavinani kehitystä siihen suuntaan, että hintoja heitellään yläkanttiin ihan vaan omien kamojen arvon säilyttämiseksi (vrt. esim. Ludwigin snaret). Ludwigin snaret ovat uutena kalliita. Käytettyjä saa siihen nähden halvalla. Ne ovat vielä ihan yhtä hyviä, kuin uudet. Jotkut parempiakin. Ludwigin virveli on aika kiinteästi hintansa pitävä peli. Ostin vuonna -82 Taman Imperialstar-virpan. Annoin Supraphonickin ja rahaa. Tänään Sellaisen Imperialstarin saa 150 einarilla ja Supra maksaa ainakin 400 euroa. Jotkut asiat pitää opetella näin.

Panostan mieluusti harrastukseeni, ja soitan hyvillä kamoilla. Ei niitä mahdotonta ole hommata, kyllä ne saa jos haluaa. Itse kannan rahat muuten baariin ellen saa niitä sijoitettua johonkin hyödyllisempään, esim. soittimiin. Kamat voi sitten hätätilassa myydä pois kun juomaan pitäis päästä ja tili on tyhjä.;) Hyvä ystäväni liikkuu samoilla linjoilla. Kamoista on kolminkertainen ilo:
-ilo ostaa
-ilo nauttia ostamastaan tavarasta
-ilo ryypätä niistä myytäessä saadut rahat

Se on totuus, että keskihintaisissa rummuissa hinta- / laatusuhde on parempi, kuin huippusarjoissa. Se on totuus, että on järkevää ostaa järkevästi. Järkevyys, aivan kuin soundi, on jokaisella omanlaisensa. Voisiko tässä asiassa olla joustoa, suuren, kollektiivisen keskiarvon ulkopuolelle?
 
Aivan. Eikä kaikkia mielihalujaan/ostoksiaan pysty, eikä tarvitsekaan perustella pelkästään järkisyillä. Se nyt on vaan niin, että kuka saa kiksit mistäkin.

Ludwigin snaret ovat uutena kalliita. Käytettyjä saa siihen nähden halvalla. Ne ovat vielä ihan yhtä hyviä, kuin uudet. Jotkut parempiakin. Ludwigin virveli on aika kiinteästi hintansa pitävä peli. Ostin vuonna -82 Taman Imperialstar-virpan. Annoin Supraphonickin ja rahaa. Tänään Sellaisen Imperialstarin saa 150 einarilla ja Supra maksaa ainakin 400 euroa. Jotkut asiat pitää opetella näin.
 
Tätä juuri tarkoitin, kun mainitsin noista hinnoista. Onko niin, että et tiedä, mistä tuollainen Ludwigin virveli kannattaa nykyään hankkia vai onko sinulla erilainen kuva tämän päivän hinnoista kuin minulla? Supra on hyväsoundinen rumpu, mutta ei siinä ole mitään erikoista. Omasta workhorsestani en neljää sataa maksaisi. Yhdestäkään omasta Ludwigistani en ole niin paljoa vielä maksanut, en uudesta enkä käytetystä.

Tänään Sellaisen Imperialstarin saa 150 einarilla ja Supra maksaa ainakin 400 euroa. Jotkut asiat pitää opetella näin.
 
Suomessa uus supra maksaa n. 900€, samaten acrolite. Ja black beauty uutena on jotain tota 400€, tai sitten niin että acrolite 400 ja bb 900.

Onko niin, että et tiedä, mistä tuollainen Ludwigin virveli kannattaa nykyään hankkia vai onko sinulla erilainen kuva tämän päivän hinnoista kuin minulla? Kyllä niitä Jenkeistä saa halvemmallakin, mutta Suomessa pyydetään kunnosta ja mallista riippuen aika korkeitakin summia. Kallein omani maksoi 1000 euroa, mutta lähes sen se maksaisi Jenkeissäkin.
 
Joltakin yksityiseltä saa halvallakin ja joskus vanhan ja halvan setin mukana tulee Supra. Halvin Ludarini ( vuoden 1965 Acrolite) maksoi 50 markkaa, eli noin 8 euroa. Yhden Supersensitive Supraphonickin sain vahtamalla lattiatomiin. Ja sen lattiatomin olin ostanut sixpäkillä kaljaa. Jokaiseen rumpuun liittyy oma hauska tarinansa ja niitä on mukava kertoilla ja muistella.
 
Hinnat Suomessa: http://www.millbrook.fi/virvelit_ja_irtorummut.htm

Taitaa vain ärsyttää se, kun joku uskaltaa pitää jotain keskiluokan tavaraa itselleen sopivana, ja kutsuu sitä vieläpä oikein hyväksi.
 

 
En tiedä sinusta mutta minä ainakin pyrin elämässä aina parempaan,enkä tyydy välttämättä keskiverto tavaraan,en harrastus välineissä enkä missään muussakaan.
Tottakai realistinen pitää olla ja tuntea omat/lompakon rajat.
 
Mulla myöskin on periaate etten osta mitään velaksi(en edes dw:n rumpuja) mikä sekin on tänä päivänä lähes enemmän sääntö kuin poikkeus ihmisillä että vingutetaan jollain v...n luottokortilla tilit etukäteen sileiksi ja sekoillaan niide 100 kortin kanssa kassajonoissa.
 
Ajan myös 89vm.mersullani paljon mielummin kuin 89vm. toyotalla tai nissanilla,ym sellaisella,laatuero on huomattava tuon aikakauden autoissa,tänäpäivänä se voi äkkiä olla toiste päin.
 
: )

En tiedä sinusta mutta minä ainakin pyrin elämässä aina parempaan,enkä tyydy välttämättä keskiverto tavaraan,en harrastus välineissä enkä missään muussakaan.
Tottakai realistinen pitää olla ja tuntea omat/lompakon rajat.
 
Mulla myöskin on periaate etten osta mitään velaksi(en edes dw:n rumpuja) mikä sekin on tänä päivänä lähes enemmän sääntö kuin poikkeus ihmisillä että vingutetaan jollain v...n luottokortilla tilit etukäteen sileiksi ja sekoillaan niide 100 kortin kanssa kassajonoissa.
 
Ajan myös 89vm.mersullani paljon mielummin kuin 89vm. toyotalla tai nissanilla,ym sellaisella,laatuero on huomattava tuon aikakauden autoissa,tänäpäivänä se voi äkkiä olla toiste päin.
 
: )
 
No kysymyshän on juuri siitä, että minä nimenomaan katson löytäneeni keskivertokamoista mulle ne oikeat ja sopivat, ja soundiltaankin "oikeat" kamat. ..vaikka olenkin omistanut sekä halpoja että hyviä kamoja. Tietynlainen pyrkiminen eteenpäin on ihan tervettä, mutta toisaalta silloin ei koskaan voi olla tilannetta että on 100% tyytyväinen kamoihinsa, ja ylipäänsä mihinkään.
 
Mä soitan nyt keskiluokan kamoilla, ja olen niihin tyytyväinen. Tällähetkellä mulla ei ole ns. hankintalistalla oikeastaan yhtään mitään.

Tietynlainen pyrkiminen eteenpäin on ihan tervettä, mutta toisaalta silloin ei koskaan voi olla tilannetta että on 100% tyytyväinen kamoihinsa, ja ylipäänsä mihinkään.
 
Eikö ihmisluonne ole semmonen ettei se ole ikinä täysin tyytyväinen,ainahan on jotain mikä ei mukamas ole hyvin.
 
Selvennykseksi kerron että se mun basari vertaus exportti oli vuodelta 84 tai 85 eli oli semmosesta"vanerimassasta" puristettu se runko,niin onhan siinä eroa mihin tahansa nykyaikaisempaan basariin.

Selvennyksesi kerron että se mun basari vertaus exportti oli vuodelta 84 tai 85 eli oli semmosesta"vanerimassasta" puristettu se runko,niin onhan siinä eroa mihin tahansa nykyaikaisempaan basariin.
 
Tai ei nykyaikaisempaan, vaan laadukkampaan; jopa oman aikansa kalliimpaan rumpuun. Kyllä sitä ihan silkkaa paskoo nykyaikanakin osataan tehdä.

Kaikkihan on lopulta kiinni siitä, kuinka paljon itse on valmis harrastukseensa satsaamaan. Kuinka paljon on halua/varaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pääasia olisi soitosta nauttiminen. Mutta, jos kerran on esim. kuunnellut huippu hifi-laitteilla musiikkia, huonommat (suhteellista) kuulostavat aina halvoilta. Silloin on pakko saada uusi vahvistin ja kaiuttimet, se jää takaraivoon jyskyttämään. Sama pätee rumpuihin, ainakin meikäläisellä.
 
Hyvin sanottu + . Rumpuharrastus on kuin paperinukeilla leikkiä, verrattuna tuohon huippuhifiin. Kaveri osti uudet kaiutinkaapelit, 2 metriä pitkät, hinta 1200mk kpl. Mä en sitä tajuu, mutta ei sekään tajua mun rumpuhommia. Kuitenkin kaikkia meitä tarvitaan...

Tai ei nykyaikaisempaan, vaan laadukkampaan;
 
Joo,laadukkaampi on parempi sana tuohon.
 
Epäilemättä tehdään paskaa tänäpäivänä,ehkäpä enemmän kuin ennen.
 
Kun muistelen niin tupla Exporttisetti taisi maksaa vuonna 84 päälle 9 tuhatta markkaa,taisi olla 9900mk. tarkalleen.

Mä soitan nyt keskiluokan kamoilla, ja olen niihin tyytyväinen. Tällähetkellä mulla ei ole ns. hankintalistalla oikeastaan yhtään mitään.
 
mulla on se perinteinen diagnoosi: krooninen musakamakuume. kova yritys ettei olis hankintalistalla mitään, mut ku ostaa uuden vehkeen niin menee hetki ja kohta taas pitää olla uus. tulee muuten kalliiksikin.

mulla on se perinteinen diagnoosi: krooninen musakamakuume. kova yritys ettei olis hankintalistalla mitään, mut ku ostaa uuden vehkeen niin menee hetki ja kohta taas pitää olla uus. tulee muuten kalliiksikin.
 
Taitaa olla epidemialuontoista tuo sinun kroonisuus. : ) Liiankin tuttua...

Taitaa olla epidemialuontoista tuo sinun kroonisuus. : ) Liiankin tuttua...
 
eikä taida olla muuta parannuskeinoa kuin käsien amputointi.