| Aihe: Mikä mättää musabisneksessä? | |
|---|
|
Mikä on ajanut nykyajan musabisneksen tähän jamaan missä se nykyaikana on? Minusta se jama on meinaan todella kusinen. Artistit jotka tekevät omia kappaleita ovat vähissä, Artistit jotka soittavat itse ovat vähissä, Artistit joilla on jotakin sanottavaa ovat vähissä.
Silti bisneksessä liikkuu yhä suuremmat rahat. Hankitaan ns. ruumis jonka suuhun pistetään sanoja ja joka opetetaan tanssimaan. Ruumiin pitää olla mahd. katseen kestävä. Jos olet eläneen näköinen sinut dumpataan suuresta bisneksestä.
Tosin onneksi on vielä yhtyeitä jotka tekevät musiikkia musiikin tekemisen ilosta. En ole suuri apulannan ystävä mutta nostan hattua näille jätkille. Levytys sopimusta ei aikanaan tippunut mistään, muttei se haitannut. Toisen yhtyeen kanssa oma levy-yhtiö pystyyn ja voila. Kertokaa yksikin levy-yhtiö joka ei tällä hetkellä harmittele sitä ettei ottanut Apista kuuleviin korviinsa.
Tämä sivusto antaa pientä valoa pienillekin yhtyeille ja muusikoille julkaista materiaalia ja keskustella muiden saman henkisten kanssa.
Mutta siis mitä mieltä nykyajan musabisneksestä?
Mikä siinä mustassa viehättää, onko mustalla valkoista pidempää? Miten värillä voi muka olla väliä, värisokea ei mitään häviä! |
|
Mutta siis mitä mieltä nykyajan musabisneksestä?
No ei se ennen sen parempaa ollut. Ajat muuttuu. Nykyään on musiikki muuttunut ja tekniikka kehittynyt(jolloin ei enää oikeita soittajia tarvita). Tietysti monia hevareita varmaan harmittaa kun ei saa levytyssopimusta yhtä helposti kuin joku Gimmel, mutta sellaista se on. Pitää tehdä sitä mistä tykkää. Mä soitan heviä, koska tykkään siitä. Treenaan paljon ja pyrin tekemään hyviä hittibiisejä, joilla mahdollisesti voisi joskus pinnalle päästä. |
|
Mikä on ajanut nykyajan musabisneksen tähän jamaan missä se nykyaikana on? Minusta se jama on meinaan todella kusinen. Artistit jotka tekevät omia kappaleita ovat vähissä, Artistit jotka soittavat itse ovat vähissä, Artistit joilla on jotakin sanottavaa ovat vähissä.
---
Mutta siis mitä mieltä nykyajan musabisneksestä?
No jaa. Musabisnes on musabisnes. Eikä sille voi oikeen mitään. Tottakai sitä myydään näkyvimmin, mikä myy. Ei kai kukaan halua tappioksi julkaista. Kysy mielummin, mikä vika on ihmisissä kun ostavat kyseisiä tuotteita...
...
ja kun ajatellaan että 70luvun hitti kama on vieläki hyvää, ni kai sitä nyt ainaki toivoa saa, että "the day will come". Ehkäpä se tavallaan on sitte sitä monimuotoisuutta?
Winner-of-Entertainer-of-the-REAR-award!!! |
|
http://www.rumba.fi/lista/
Minusta tuolla on aika monenkaltaista musiikkia päässyt listalle ja aika moni nuistakin kärjessä olijoista tekee kappaleensa itse (niinkuin rockin arvomaailmassa vaaditaan uskottavaa artistia tekemään).
Ja nykyäänhän on aivan älyttömästi kaikkia pikkulevy-yhtiöitä ja joka niemessä ja notkossa on pikkustudioita ja jokainen voi kohtuullisin uhrauksin tehdä kodistaan vaikka jonkunlaisen levytysstudion.
Aina on tehty sisällötöntä hömppää, niitä vanhoja vain ei kukaan enää muista niin kuvitellaan että ennen tehtiin parempaa musiikkia.
Elikä hyvääkin on nykyajassamme.
Ronskisti ranttaliks vaan! |
 d-e
16.05.2003 07:57:05 | |
|
Kyllä mun mielestä syy alennustilaan löytyy helposti.Tää
nykyinen tuotantotapa jolla saadaan kuka tahansa (lahjaton) "artisti" kuullostamaan "hyvältä" tappaa hitaasti
oikeasti lahjakkaiden ja näkemyksellisien yrittäjien motivaation.Kun vielä radioasemat,lähes kaikki,soittavat tätä business-ajattelu pohjaista soopaa aamusta iltaan ja päivästä toiseen...aivopesu ei liene terminä kovin kaukana totuudesta?Valitettavasti Suomessa on liian pitkään ollut
tapana arvostella naapurin yms. musiikkimakua.Kaiken
maailman väkisin lanseeratut muotijutut ei varmaan mee
muualla läpi niin kuin Suomessa.Kakaroille esitetään
erilaisia listaohjelmia TV:ssä ja radiossa,eihän nää ohjelmat kerro sitä mikä biisi/levy on oikeasti hyvä (makuasia!!) vaan sen mitä just PITÄÄ KUUNNELLA ETTÄ OLISIT IN,eihän kukaan
halua olla out!!?Itse olen esim. Saksan TV:ssä nähnyt kuinka
studioyleisö näissä ohjemissa on noin 10 - 14 vuotiaita.Suomessa kohdeyleisö on 20:n molemmin puolin... |
|
No tää musabisnesmaailma on niin sairas ja taiteen todellista arvoa runnova, että ei oikein kiinnosta osallistua siihen. Toinen puoli minusta ei haluaisi olla missään tekemisissä paskan musabisneksen takia, mutta toinen puoli haluaa elättää itsensä muusiikin alalla ja saada arvostusta muusikkona, jolloin täytyisi olla varmaankin tekemisissä musabisneksen kanssa. Musabisnes on ahdistavaa. Haluaisin boikotoida sitä jotenkin, mutta miten? Kaikki levyt ovat jollain tavoin kiinni musabisneksessä. levybisnes on pyllystä! |
|
jos mulla olis isot tissit ja tiukka perse ja osaisin laulaa, tottakai myisin itseni ja makaisin kaikkien mahdollisten tuottajien kanssa että pääsisin pinnalle, cos baby y´know, there ain´t no bizniz like show-bizniz Kjäh kjäh...harmi vain että olen sattunut syntymään mieheksi. kikkeliä vilauttamalla ei oikein myy tarpeeksi (tai sitten taidan olla tyystin väärällä alalla...)
"if we can´t be free, let´s at least be cheap!" - Frank Zappa |
|
Ajat muuttuvat, eivätkä aina pelkästään parempaan suuntaan. Onhan musabisnes ollut aina huijaushommaa suhteessa sekä artistiin että yleisöön, mutta toiminnan luonne on kyllä myös ratkaisevasti muuttunut. Pitkäjänteisyys toiminnasta puuttuu lähes täysin ja nopeiden voittojen maksimointi on ykköstavoite, kuten missä tahansa liiketoiminnassa.
Bisnestähän se musiikkituotantokin tietysti on, mutta voi perustellusti kysyä, voisiko moni ns. pitkän linjan artisteista enää päästä pinnalle ja rakentaa uraa nykyisen mallin mukaan. Esim. 70-luvulla ei moni bändi todellakaan breikannut ekalla levyllä, vaan tarvittiin työtä, työtä ja lisää työtä, että listasukseetakin alkoi tulla. Suuretkin levy-yhtiöt jaksoivat silloin hiukan odottaa.
Apulanta & co. ovat onneksi esimerkkinä, että itsekin voi jotain tehdä. Isot yhtiöthän parhaimmillaan ostavat valmiita paketteja, joille on ensin saatettu antaa pakit, mutta indie-merkillä saavutetun menestyksen jälkeen imuroidaan suunnilleen koko levy-yhtiö itselle. Harvoille megatähdille tehdään sitten näitä megadiilejä, joiden kannattavuudesta en kyllä ymmärrä yhtään mitään.
Monet artistit tulivat tietysti pahasti huijatuiksi varsinkin 60-70 -luvuilla, mutta saivat ainakin rakentaa uraa, jolle seuraajia riittää vieläkin. Saattavatpa jopa netota nykyään paremmin, kuin listamenestysten aikaan, jolloin kaikki katosi ties minne.
Siispä nyt suunnitellaan valmis paketti, jossa varsinainen taiteilija voi olla oikeastaan kuka tahansa, kun vain täyttää ulkoiset kriteerit. Yrittäjistäkään ei taida olla puutetta, sillä nämä popstars- ja haluatko ties miksi tähdeksi-kilpailut ovat varsin suosittuja. Avainsana onkin suosio ja kuuluisuus sekä tietysti raha. Halutaan tulla joksikin ja staroissa ihaillaankin eniten juuri ed main juttuja. Soitto-, laulu-, sävellys- yms. taidot ovat menettäneet merkitystään ihailun kohteena ilmeisesti myös niiden silmissä ja korvissa, jotka haluavat itse mukaan bisnekseen.
Että tällaisia subjektiivisia havaintoja kommenttina olennaiseen kysymykseen. Onnea vaan nuorille yrittäjille. Sitä tarvitaan ja ammattimaisuutta. Sehän ei ole enää kirosana, niinkuin vielä 80-luvulla, jolloin oltiin niin rock, että jopa sana "muusikko" oli rokkarille ruttoa. Nyttemminhän meillä on tämä muusikoiden.net ja ollaan silti rock...
"I've Got The Rock'n'Rolls Again" |
|
Eikös tämäkin keskustelu ole käyty ihan vasta?
Mitäpä teen vanhuksella, joka puhelimeenkin sanoo vain että 'möö möö'? |
|
Eikös tämäkin keskustelu ole käyty ihan vasta?
En minä ainakaan käynyt. |
|
Eikös tämäkin keskustelu ole käyty ihan vasta?
No sitä sivuttiin "Genre-ajattelussa".
Pahuksen ajankohtainen aihe silti. Tuo "tyhmästä tähdeksi" toimintatapa on tehnyt tuhojaan joka musiikinsaralla. Klassisesta lähtien. Pahimmat esimerkit löytynevät kai kumminkin rock - pop - iskelmä osastoilta, vaikka joku Wynton Marsalis jazzpuolella on kenties eräs kaikkien aikojen räikeimmistä esimerkeistä "markkinavoimien määräysvallasta". Tanssi / iskelmäpuolelta nostaisin esiin vaikka Taikakuun - kauniita poikia (kuulemma), mutta "työnjälki" on karmaisevaa. Rock / pop-osastossa asiat helposti vielä korostuvat, sillä siellä asenne ja ulkoiset seikat ovat paljon tärkeämpää kuin soiton musikaalisuus. Tiedän, että saan tällä paljon vihamiehiä, mutta nyt kun kuuntelee vaikka Hurriganesien levyjä, alkaa melkein naurattaa: Ainoa mikä levyillä oikeasti toimii, on Albertin / Ilen / Jannen soitto......
Kauhun tasapaino on kuitenkin jollain tavoin säilytettävä, sillä artisti tarvitsee elääkseen yleisönsä ja jakelukanavat ylesönsä saavuttaakseen.
Ehkä joskus toivoisi mainosmeihiltä enemmän musikaalisuutta ja itsekritiikkiä.
Osta mut - ma olen kaupan! |
|
Yleistä vitutusta lievittää kummasti se, että pitää mielessä levy-yhtiöiden olevan olemassa jostain muusta syystä kuin rakkaudesta musiikkiin...
Käymällä katsastamassa hieman "pienempiä" bändejä ahkerasti saa innon koko touhuun pysymään päällä! |
|
Eikös tämäkin keskustelu ole käyty ihan vasta?
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=2&t=24633&o=0&x=956f827ce8&co=30
Tässä oli aika hyviäkin juttuja. Ainakin minun käsitykseni asiaan hiukan muuttui. Kannattaa selata läpi. :) |
|
Minua mättää musabisneksessä se harmittava sivuseikka etten ole musabisneksessä. Vielä. Prkl.
Humppa. |
|
Eiköhän se vastaus ole jo itse kysymyksessä. Bisnes on bisnestä.
- It's been a long time coming - |
|
Minua mättää musabisneksessä se harmittava sivuseikka etten ole musabisneksessä. Vielä. Prkl.
no toi muakin kyl harmittaa. Vaik se mua vituttaakin niin haluisin jotenkin olla mukana siinä. |
|
Eiköhän se vastaus ole jo itse kysymyksessä. Bisnes on bisnestä.
Näin on. paskan tärkeet tuottajat dollari-silmineen aina kaiken takana |
|
Mikä musabisneksessä muka on vikana? Sekö, että vain påppi myy? Tottakai se myy, mitä ihmiset haluavat kuunnella! Ei suurin osa ihmisistä (yleensä ei-muusikkoja) jaksa kuunnella mitään hienoa taideteosta ja hieroa partaansa tuumien että "onpas hieno nostatus ennen kertosäettä". Musiikki on valtaosalle ihmisistä vain täysin harmitonta hetken huvia, jota kuunnellaan silloin tällöin. Ja paha siihen on mennä lyömään ihmisiä halolla päähän ja käskeä kuuntelemaan parempaa musiikkia, sellaista mikä on taidetta.
Havainnollistan tätä esimerkillä: soitin tyttöystävälleni Beatlesien Strawberry fieldsiä ja hehkutin että "kuuntele nyt miten upeasti nää jätkät sai kaiken sanottua jo tuolloin 60-luvun lopussa, aivan mahtava kipale!" Emäntä sanoi vain ettei ko. biisi kuulosta hänestä yhtään miltään, on tylsän kipale. Kumpi meistä on oikeassa? Ei kumpikaan. Eli pojat ja tytöt, kuunnelkaa vaan sitä musiikkia mitä haluatte, sen arvo ei mitenkään laske vaikkei se listojen kärkeen pääsisikään! :) |
|
musalla ja bisneksellä ei ole mitään yhteistä keskenään.
musan ja bisneksen lisäksi on musabisnes, joka täysin mätä systeemi. |
 Blue Moon
20.05.2003 15:40:17 (muokattu 20.05.2003 15:47:53) | |
|
--- Musiikki on valtaosalle ihmisistä vain täysin harmitonta hetken huvia, jota kuunnellaan silloin tällöin.
Aivan totta.
Havainnollistan tätä esimerkillä: soitin tyttöystävälleni Beatlesien Strawberry fieldsiä ja hehkutin että "kuuntele nyt miten upeasti nää jätkät sai kaiken sanottua jo tuolloin 60-luvun lopussa, aivan mahtava kipale!" Emäntä sanoi vain ettei ko. biisi kuulosta hänestä yhtään miltään, on tylsän kipale. Kumpi meistä on oikeassa? Ei kumpikaan. Eli pojat ja tytöt, kuunnelkaa vaan sitä musiikkia mitä haluatte, sen arvo ei mitenkään laske vaikkei se listojen kärkeen pääsisikään! :)
Hyvä esimerkki, jonka tekee erityisen mielenkiitoiseksi se, että Beatles oli aikanaan musabiseksen tärkein yhtye. Bisnes on bisnestä, oli musiikissa kuuntelijan mielestä taiteellisia arvoja tai ei. Musikin mielenkiintoisuuteen sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Loppupeleissä kuuntelija kuitenkin aina ratkaisee musiikin laadun.
- It's been a long time coming - |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
