Tanssimusiikki ›

Useimmat "humppamuusikot" lienevät totisia työtään puurtavia pokerinaamoja, jotka kieli keskellä suuta keskittyvät omaan suoritukseena.
Joukossa olen kuitenkin tavannut piristäviä poikkeuksia, jotka näyttävät nauttivan työstään ja saavat myös yleisön mukaan ja käyttävät lauteilla hyödykseen mm. stand-up komiikkaa-, sketsejä-, erikoista pukeutumista ym. ym.
Näistä iselleni ensimmäisenä mieleen tulevat esim. 7-seinähullua, Jean-S, jne.
Oletteko itse käyttänyt vastaavanlaisia elementtejä "lavashowssanne" ja ovatko herjat ja jipot menneet yleisölle läpi, vai oletteko saaneen oudoksuvia tai paheksuvia katseita.
Ja tietysti, mikä on saanut parhaiten yleisön innostumaan?

En toki tarkoita, että Jean-S, tai 7-seinähullua olisivat varsinaisia "humppapändejä"

En toki tarkoita, että Jean-S, tai 7-seinähullua olisivat varsinaisia "humppapändejä"
 
Mä olin viime vuoden lopulla kuuntelemassa Seinähulluja ja oli ne mitä tahansa, ainakin ne humppakeikkoja tekee.
 
Meidän laulaja heittelee sellaisia puujalkavitsejä, että parempi kun kertoisi vain seuraavan piisin/piisiparin.

Mä olin viime vuoden lopulla kuuntelemassa Seinähulluja ja oli ne mitä tahansa, ainakin ne humppakeikkoja tekee.
 
Tunnustan! .. Olen ittekin joskus tainnut hunpata 7-seinähullun tahdissa (elä kerro kellekkään).

Tässä kohtaa pitää myös muistaa se, että monissa tanssibändeissä soittaa ns. freelancer-muusikoita. Ensimmäinen prioriteetti on soittaa hyvin, eikä edes olla varsinainen "viihdyttävä bändi-bändi". Tällä haluan painottaa sitä, että ennen kuin otsikon mukaista toimintaa syntyy spontaanisti lavalla vaati se usein bändiltä jonkin verran yhteisiä kilometrejä.
 
Myöskin solisti & bändi -asetelma on kyseessä suurimmalla osalla (esim. erkki perse&persereiät), joten varsinainen "esiintyminen" jää solistille; sitähän se yleisö on tullut kuuntelemaan/katselemaan. Näissä tapauksissa kukaan yleisöstä ei oikeasti ole kiinnostunut esim. takarivin basistista.
 
Tokihan sitä kunnon lavashow:ta on kiva katsella, mutta monesti tanssilavoilla on tuntunut siltä että suurin osa yleisöstä (lue: tanssijoista) on kiinnostunut enemmän omista jaloistaan kuin bändistä.
 
Ja tämä ei ollut totisuuden ylistämistä (sitä varten meillä on Agents ja lukuisat kopio-bändit:)), vaan toteamusta käytännön todellisuudesta. Itseäni lavalla joskus hymyilyttää, joskus vi****aa, ja kaikkea siltä väliltä, mutta en ole koskaan kokenut työpaikkani riippuvan otsikon tapaisista asioista.

Kyllä se tuntuu tehoovan
 
Toki ei kai sitä tosiaankaan voi edes kaikilta humppaveijoilta vaatia.
 
Stand-up-, parodia-, kuplettiosasto on ihan yhtä vaikee osaamisen laji, kuin mikä tahansa muukin soittamisen / esiintymisen osa-alue.
 
Sit pitää vielä muistaa, että jos kauheesti heittää biisien välissä huulta ei parane hirveen pateettista biisiä vetää sketsin päälle. Joku voipi loukkaantua. Eli spiikit biisin mukaan.
 
Eli spiikit biisin mukaan.
 
Lanteidenketkutus, jalkojensätkytys, moshaaminen jne.. on kanssa ihan toimivaa hommaa.
 
Tulee muuten mieleen, että kyllä ne tanssijat sanoja kuuntelee: Lauantaina yhden rouvan oli pakko lähtee kesken biisin lattialta, kun se ei saanu ilmaa kun sitä nauratti niin paljon. Koin onnistuneeni.

Jep, pitää/piti välillä kokeilla kaikenlaista halibatsulibatia. Läpikin meni pääosin. Keran eräs potuntervaajakulhilasakka oli tulla vihoissaan päälle, kun imitoin suurta idoliani eli Huuhaa-setää eräässä eteläsuomalaisessa tanssiravintolassa.

Tässä kohtaa pitää myös muistaa se, että monissa tanssibändeissä soittaa ns. freelancer-muusikoita. Ensimmäinen prioriteetti on soittaa hyvin, eikä edes olla varsinainen "viihdyttävä bändi-bändi". Tällä haluan painottaa sitä, että ennen kuin otsikon mukaista toimintaa syntyy spontaanisti lavalla vaati se usein bändiltä jonkin verran yhteisiä kilometrejä...
 
Taisit tuossa aika hyvin kiteyttää niin monen tanssibändin suuriman ongelman ja esteen siihen ettei heistä tule muuta kuin yksi tanssibändi muitten joukossa. Jätkät vaihtuu "joka keikalla" mutta laput pysyy. Ei se yksittäinen muusikko ole "tanssibändi" vaikka olisi Onni Gideon. Vaikka olisi ryhmä kuinka hyviä muusikkoja tahansa niin ei se tee siitä hyvää bändiä. Hyvä bändi on sellainen jolla on konsepti ja pystyy tarjoamaan yleisölle jotain lisäarvoa. Tuollaiset bändit kuten Agents, Finlanders, Seittemän Veljestä j.ne ovat onnistuneet sen taki että on konsepti.
Jos ensimmäinen prioriteetti vain on että "soittaa hyvin" niin tilanne oikeastaan on aika säälittävä. Yhtä hyvin voisi silloin soittaa levyjä keikalla. Ei, kyllä muusikko kykenee välittämään paljon arvokkaampiakin asioita kuulijoilleen kuin jono oikein soitettuja ääniä. Jotkut ovat tämän tajunneet, ja menestyneet omalla sarallaan,

...Jos ensimmäinen prioriteetti vain on että "soittaa hyvin" niin tilanne oikeastaan on aika säälittävä. Yhtä hyvin voisi silloin soittaa levyjä keikalla..,
 
Olipas hiton hyvin sanottu. Käynpäs vielä plussaa painamassa.

Poppikselle komppia ja plussa läjähti täältäkin. IsoJ:llä oli myös oivia juttuja.
 
En paljon yleismaailmallista lisättävää noihin löydä, mutta jotain omalle bändille tyypillistä voin kertoa.
Minä hoidan meillä spiikkaukset ja pyrin siihen, että jutut olisi hauskoja. Välillä onnistun paremmin ja välillä huonommin. Juttuja kannattaa kuitenkin miettiä vähän etukäteen, esim tulevan kappaleen sanoista tai sanomasta kannattaa yrittää keksiä jotain jutun juurta. Kokoajan ei kannata yrittää kuitenkaan olla hauska, koska harvalta se luontaisesti onnistuu. Jotain rekvisiiittaa käytämme välillä keikoilla (hatut, yms), mikä on lähinnä yleensä surkuhupaisaa, mutta saapa ainakin sympatiat lääkityksen vähäisyydestä puolelleen. Lisäksi meillä muutkin (etenkin rumpali) innostuu välillä huutelemaan jotain omituisia juttuja tai tekemään liikkeitä, mitkä tuo väriä. Liikehdintä lavalla on aina plussaa ja pyrin itse (riippuen kappaleesta) tekemään oikein showta. Tämäkin pointti on toki sellainen, että jos se ei ole luontaista, niin anna olla...

Joo, pikkujoulukeikalla tonttulakit päässä.
 
En oo huomannut yleisön pahemmin innostuvan.

Joo, pikkujoulukeikalla tonttulakit päässä.
 
En oo huomannut yleisön pahemmin innostuvan.
 
ehkä toi avatarissa komeileva uus solisti tuo sitä lisäväriä ja innostusta.

Taisit tuossa aika hyvin kiteyttää niin monen tanssibändin suuriman ongelman ja esteen siihen ettei heistä tule muuta kuin yksi tanssibändi muitten joukossa. Jätkät vaihtuu "joka keikalla" mutta laput pysyy. Ei se yksittäinen muusikko ole "tanssibändi" vaikka olisi Onni Gideon. Vaikka olisi ryhmä kuinka hyviä muusikkoja tahansa niin ei se tee siitä hyvää bändiä. Hyvä bändi on sellainen jolla on konsepti ja pystyy tarjoamaan yleisölle jotain lisäarvoa. Tuollaiset bändit kuten Agents, Finlanders, Seittemän Veljestä j.ne ovat onnistuneet sen taki että on konsepti.
Jos ensimmäinen prioriteetti vain on että "soittaa hyvin" niin tilanne oikeastaan on aika säälittävä. Yhtä hyvin voisi silloin soittaa levyjä keikalla. Ei, kyllä muusikko kykenee välittämään paljon arvokkaampiakin asioita kuulijoilleen kuin jono oikein soitettuja ääniä. Jotkut ovat tämän tajunneet, ja menestyneet omalla sarallaan,
 
No nyt saat plussan minultakin ja vielä komppailen aamupäivän...Edelleen ne yksittäiset parhaat muusikot löytyvät baaritiskin päästä surkuttelemasta huonoa kohteluaan.

Setäkin antoi poppaukolle kommentistaan plussan! :)

Yleisön viihdyttäminen/hauskuuttaminen taitaa olla vielä vaikeampaa kuin soittaminen, ainakin sen perusteella että hauskuuttajia on harvassa kypsänä. Soittimen omistajia tuhansia, soittajia satoja.
 
Bändikavereille menee yleensä ihan eri jutut läpi kun turakaisille. Minulla se johtuu siitä, että kavereille jutut ovat noin metriä matalatasoisempia kuin turakaisille.

Tuohon Muzak vs. Poppis ja muut juttuun:
 
Vai että parhaat muusikot surkuttelevat baarissa, heitän esimerkkinä Jari Sillanpään tämänhetkisen orkan. Siinä on Suomen parhaat muusikot, laput edessä, välillä tuuraajia, tuskinpa liksassakaan valittamista... Kyllä se hyvä soitto on se tärkein, siinä perässä sosiaalisuus ja "nasta jätkiys" lavalla ja sen ulkopuolella...

Tuohon Muzak vs. Poppis ja muut juttuun:
 
Vai että parhaat muusikot surkuttelevat baarissa, heitän esimerkkinä Jari Sillanpään tämänhetkisen orkan. Siinä on Suomen parhaat muusikot, laput edessä, välillä tuuraajia, tuskinpa liksassakaan valittamista... Kyllä se hyvä soitto on se tärkein, siinä perässä sosiaalisuus ja "nasta jätkiys" lavalla ja sen ulkopuolella...
 
Tottakai hyvä soitto on tärkeintä. Mun mielestä kuitenki kyse on siitä, että live -bändin tulis tarjota yleisölle muutakin viihdykettä kuin musiikillinen ulosanti. Bändiä tullaan myös katselemaan. Tässä aiheessahan kysellään sitä mitä muuta voit tehdä kuin soittaa lavalla. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, ettei oo pakko muuta kuin soittaa jos ei halua. Mä esim haluan.

Bändiä tullaan myös katselemaan
 
Kyllähän jengi ehdottomasti haluaa istua paikassa, mistä ne myös näkee bändin, pelkkä kuuleminen ei riitä.

Bändikavereille menee yleensä ihan eri jutut läpi kun turakaisille. Minulla se johtuu siitä, että kavereille jutut ovat noin metriä matalatasoisempia kuin turakaisille.
 
Tästä on hyvä esimerkki legendaarinen trio Forrester tv jakso. Vaimo ei nähnyt siinä mitään hauskaa mutta muusikot hykertelee sitä katsoessaan. Toinen juttu on toi meidän huumori. Oltiin jätkien kanssa takavuosina parin viikon lapin kiertueella ja huumori oli sen mukaista. Kotona piti varoa muutama päivä sanomisiaan. Sanoin ekana iltana kotona puoliunessa vaimolle . että viitsitkö pistää sormes mun per.......kääni. Vaimo kysy että mitä sä sanoit? Sitten havahduin etten ollutkaan enää bändikaverien kanssa. Sanoin että ei mitään nuku vaan.