Etno, proge, latin ›

Starless on ihan Starless, albumilta Red.
Starless and Bible Black on itsensä mukaan nimetyltä albumilta.

Nää erottaa siitä, että SaBB on instrumentaali.
 
Mitäs nyt sitten kun oma "SaBB"ini sisältää laulua? (Ei instrumentaali?) :D
paha.

Mitäs nyt sitten kun oma "SaBB"ini sisältää laulua? (Ei instrumentaali?) :D
paha.
 
Ehkä se onkin Starless?
 
Sundown dazzling day
Gold through my eyes
But my eyes turned within
Only see
Starless and Bible black
 
Ice blue silver sky
Fades into grey
To a grey hope that oh years to be
Starless and Bible black
 
Old friend charity
Cruel twisted smile
And the smile signals emptiness
For me
Starless and Bible black

Ehkä se onkin Starless?
Jo on monimutkaista. :D No ei, kyllä tämä mun kappale on kyseinen "Starless". Siinä noin lauletaan just. Ja on muuten aikamoisen mahtava kappale mun mielestä! Ja ensi kerralla marssin kauppaan ja hankin levyn enkä ala laitalemaan "vääriä" biisejä. :P Ai niin, hirttäkää ja lynkatkaa mut, lataan enemmän tia vähemmän laittomasti musiikkia netistä! Offtopiksi menee mutta olenko ainoa syntinen?

Ihmeellisiä kiistoja täälläkin saadaan aikaan. Vaikea sanoa mikä on progea ja mikä ei, kun progea on vaikea määritellä muutenkaan. Minulle kuitenkin myös LTE on ihan selkeästi progea. Jotenkin pakko sanoa, että vaikka joskus jucciksen piikikkäät kommentit ovat paikallaankin, niin tällainen "tuo ei ole progea, tämä on" haiskahtaa vähän elitistiseltä meiningiltä. Ikään kuin ne herrat aikanaan jotka sanoivat, että Jazz ei voi olla taidetta ja on musiikkilajeista alhaisin.
 
Siis, että jos ei jostain pidä, tai vaikka melko suorituspainotteisestakin musiikista, niin en tiedä voiko sen perusteella sanoa, että se nyt ei ole progea. LTE:ssä kuitenkin on todella niitä pitkiä melodialinjoja, harmonistakin hankaluutta ja biisit on pitkiä ja kehittyviäkin tietyillä tavoilla. Mikä tässä nyt ei tee siitä progea?
 
Hehe, tuskin noita termejä kovin vakavasti LTE:hen oltiin liimaamassa. Vaikea sinunkaan on varmaan kieltää, että DT:n ja LTE:n kappaleista paistaa välillä läpi se, että esim. tahtilaji on nimenomaan haluttu saada joksikin muuksi kuin 4/4 tms. Minun on ainakin hyvin vaikea uskoa että joku säveltäisi jatkuvasti musiikkia joka sisältää paljon outoja tahtilajeja ilman, että ne oudot tahtilajit ovat itseistarkoitus - ainakin jossain määrin.
 
Tästä vain heräsi mieleeni, että kuinka usein tahtilaji ei ole "itsetarkoituksellinen", tai siis mitä sillä nyt tarkoitetaan. Kun yleensäkkin alkaa väsäämään biisiä niin sitä nyt polkee jalkaa johonkin tahtiin, sit voi vaikka inspiraatioksi päättää, että polkee 7/8 ja kehittää siihen päälle, toki se on harkittu veto, mutta toisaalta miksi ei olisi, kyllä sävellysprosessissa aika monet muutkin ovat harkittuja vetoja, kuten "nytpä kaipaan vähän duurimeininkiä tähän".
 
Tai siis meinaan vaan, että miten toi itsetarkoituksellisuus nyt taas määritellään. Että kyllä niissä biiseissä varmaan muutakin ideaa on kuin näyttää, että jänniä tahtilajeja on, ehkä niissä haetaan sellasta outoutta kuuntelukokemukseen. En tiedä.
 
Sitten tylsään, mutta oikeaan vastukaseen:
King Crimson - 21st century schizoid man

Siis, että jos ei jostain pidä, tai vaikka melko suorituspainotteisestakin musiikista, niin en tiedä voiko sen perusteella sanoa, että se nyt ei ole progea. LTE:ssä kuitenkin on todella niitä pitkiä melodialinjoja, harmonistakin hankaluutta ja biisit on pitkiä ja kehittyviäkin tietyillä tavoilla. Mikä tässä nyt ei tee siitä progea?
 
Samaa mieltä olen tästä. Ei minulla ole mitään intressejä määritellä LTE:tä ei-progeksi, mutta toisaalta genrekäsityksetkin ovat (etenkin kun progesta on kyse) melko subjektiivisia. Luulisin että tästä johtuen nämä argumentit syntyvät. Jos joku on sitä mieltä että ollakseen progea musiikin pitäisi olla hyvää (koska itse siis pitää progesta niin paljon yleisesti), niin on helppo olla sitä mieltä että bändit joista ei pidä eivät ole progea.
 
Toisaalta progesta on aina hauska väitellä kun tietää, ettei yhteisymmärrykseen päästä. Ehkä nämä väittelyt ovat suurimmaksi osaksi vain ajanvietettä.
 
Tästä vain heräsi mieleeni, että kuinka usein tahtilaji ei ole "itsetarkoituksellinen", tai siis mitä sillä nyt tarkoitetaan. Kun yleensäkkin alkaa väsäämään biisiä niin sitä nyt polkee jalkaa johonkin tahtiin, sit voi vaikka inspiraatioksi päättää, että polkee 7/8 ja kehittää siihen päälle, toki se on harkittu veto, mutta toisaalta miksi ei olisi, kyllä sävellysprosessissa aika monet muutkin ovat harkittuja vetoja, kuten "nytpä kaipaan vähän duurimeininkiä tähän".
 
Tämä on muuten mielenkiintoinen näkökulma, jota on melko vaikea kumota. Itse käsitän itsetarkoituksellisuuden tässä yhteydessä äärimmillään sinä, että keksitään joku riffi/melodia ja sitten väännetään se väkisin johonkin outoon tahtilajiin. Itsetarkoituksellisuutta tässä suhteessa ei siis ole esillä, jos jollekulle iskeytyy vaikka kaupungilla kävellessä riffi/melodia päähän, joka jo ns. inspiraation iskiessä menee outoon tahtilajiin.
 
Kuitenkin, kuten sanoit, niin onhan tuo duurimeininki-juttukin vähän samanlainen. Melko hämärä (ja ehkä myös tarpeeton) jako tässä on tosiaan kyseessä. Ja kuten jo sanoin, ei itsetarkoituksellisuus (mitä se sitten tarkoittaakaan) kappaleissa välttämättä tee niistä huonoja.

Echoes.

Genesis - Supper's ready =0)
 
Ainakin se on vidun pitkä, hehe...

Rush: Natural Science & Hemispheres
King Crimson: Red

Where eagels dare. On kakkonen!!!

Kyllä Dream Theaterin ''A Change Of Seasons'' on niin mahtava epic, että äänestän sen ykköseksi. Onhan noita paljon muitakin hyviä, mutta DT nyt vaan on paras !

tuli tässä mieleen, että mikäs se ero olikaan King Crimsonin "Starless" ja "Starless and Bible Black" teosten välillä. Noh, enpä sitä nyt luettele, sillä keitä Crimso kiinnostaa, tietävät jo, ja keitä ei, heille on turha kertoa.
 
Kuitenkin jo kauan sitten valitsin Crimson debyytin "In the Court of the Crimson King" kaikkien aikojen parhaaksi levyksi... Eiköhän näinollen paras biisikin sieltä löydy, eli... !Epitaph! Suottako tuohon enää mitään sanomaan, vaikka parempia bändejä kyllä löytyy:P

Pink Floyd - Echoes, Shine on Your Crazy Diamond, Comfortably Numb ja Dogs.
Genesis - In the Cage, The Cinema Show ja Dancing with the Moonlite Knight.
Rush - La Villa Strangiato, Yyz ja 2112.
King Crimson - 21st Centrury Schizoid Man, Red, Epitaph, The Court of the Crimson King ja Starless.
Kingston Wall - Shine on Me, Could it Be so, Nepal ja Mushrooms.
Yes - Close to the Edge, Roundabout, Leave it, Heart of the Sunrise ja Starship Trooper.
Camel - Lady Fantasy.
Frank Zappa - Peaches en Regalia, Packard Goose.
Jethro Tull - Thick as a Brick.
Focus - Hocus Pocus, Round goes to Gossip.
Dream Theater - A Change of Seasons.
 
Ugh.. Näitä on niin paljon että kumminkin unohdin jotain mutta tuossa on noita lemppareita.

röllipeikko: omituisten otusten kerho
alkaa olla jo melkonen progepiisi että oksat poies

Taitaa jopa jossain kahdessa LTE:n biisissä olla tilutusta. ;)
 
Jaa-a. Minä taas parin kuuntelukerran jälkeen kiikutin LTE:n kakkoslevyn divariin juuri siitä syystä, että en löytänyt jatkuvan tilulilu-ilotulituksen lomasta mitään syvällisempää. Water Breaks-biisissä oli muistaakseni jotain hienojakin osasia seassa. Eka levystä tykkäsin huomattavasti enemmän, mutta ei se mitään säveltämisen juhlaa ollut sekään. Enemmän minä sitä pikaheviä kyseisessä bändissä kuulen kuin progea.

Jaa-a. Minä taas parin kuuntelukerran jälkeen kiikutin LTE:n kakkoslevyn divariin juuri siitä syystä, että en löytänyt jatkuvan tilulilu-ilotulituksen lomasta mitään syvällisempää. Water Breaks-biisissä oli muistaakseni jotain hienojakin osasia seassa. Eka levystä tykkäsin huomattavasti enemmän, mutta ei se mitään säveltämisen juhlaa ollut sekään. Enemmän minä sitä pikaheviä kyseisessä bändissä kuulen kuin progea.
 
Sinulla tuntuu olevan joku fetissi DT:n heppujen tekemään musiikkiin, vaikka melkein poikkeuksetta se on mielestäsi paskaa. Vaikuttaa kummalliselta.

Sinulla tuntuu olevan joku fetissi DT:n heppujen tekemään musiikkiin, vaikka melkein poikkeuksetta se on mielestäsi paskaa. Vaikuttaa kummalliselta.
 
Minua vain suunnattomasti harmittaa se, että miehet jotka joskus ovat tehneet mielenkiintoista ja haastavaa musiikkia jatkavat kuin väkisin levyjen tekoa tiuhalla julkaisutahdilla vaikka rahkeet eivät siihen riitä. Pitäisivät mielummin vaikka 5 vuotta taukoa julkaisuissa ja säveltäisivät rauhassa vähän mietitymmän lätyskän.

Kyllä Dream Theaterin ''A Change Of Seasons'' on niin mahtava epic, että äänestän sen ykköseksi. Onhan noita paljon muitakin hyviä, mutta DT nyt vaan on paras !
 
Komp komp

Pitäisivät mielummin vaikka 5 vuotta taukoa julkaisuissa ja säveltäisivät rauhassa vähän mietitymmän lätyskän.
 
Jaa-a, oma näkemykseni on kyllä hieman erilainen. Minusta tuntuu että hienoja ideoita löytyy vaikka muille jakaa joka levyltä. Paitsi että makuasiahan se kyllä on.
 
Parasta progebiisiä en nyt pysty sanomaan, mutta mainitaanpa nyt tuo Elonkorjuun Harvest Time albumi. Siitä löytyy paljon hyviä ehdokkaita kyseiseen kategoriaan.

Transatlantic: All Of The Above