Studiotyöskentely ›

Ollaan bändin kanssa biisejä äänittelemässä ja nyt vastaan on tullut ongelma särösoundin kanssa. Eli ensimmäiseksi edessä saattaa olla uuden säröpedaalin hankkiminen (suosituksia? musiikki pop/rockia, vahvari fenkun hot rod, skeba fenkun mex strat?) mutta eniten olen nyt ihmetellyt mikä tekee eron tuotetun levyn särösaundiin vs. demo äänitysten. Laitteet tottakai osittain, mutta onko esim. kompressoinnilla yms. kuinka paljon vaikutusta näissä asioissa? eli miten saan kotikonstein mahd. ammattitaitoista jälkeä kitarasoundeista, erityisesti säröstä?

Ajattelin juuri postata melkein samalaisen kysymyksen... Laitampa siis tähän jatkoksi.
 
Nauhoittelin kotona laulumikillä mikserillä ja Audigy 2:lla kitararaitoja ja saundi oli harvinaisen tukkoinen. Halutessaan näytteitä voi kuunnella osoitteessa: http://kotipolttoinen.com/sisalto/kitara/AD15/index.php#sound Mitenköhän pitäisi lähteä parantamaan? Mikki nyt vaihtoon kai ensimmäiseksi...
 
EDIT: Jahas. Siinä edellä se vastaus kai jo on. Ehditpäs sitten ensin. Nuo näytteet on siis soitettu "vähän sinnepäin" eli tuon kohdan hyvä soittaja voi unohtaa...

Mitenköhän pitäisi lähteä parantamaan?
 
En nyt saa noista kauheasti kuvaa tietokoneen näytön 1,5" kajareilla, mutta ehdotan lähtösoundin ruuvaamista ja mikin paikan hakemista. Kivi joskus sanoi mun mielestä hyvin, että lähtösoundi saa olla nauhoitettaessa niin kirkas, kuin ikinä uskaltaa.
 
EDIT: Sitten on muuten otettava huomioon sekin seikka, että yksinään loistavan kuuloinen soundi kuulostaa harvoin kovinkaan toimivalta bändin seassa. Yleensä ensimmäisenä kannattaa vähentää säröä ja alapäätä, sekä tarvittaessa lisätä keskiääniä. Tää ei kuitenkaan tarkoita, että soundin tulisi olla laiha ja honottava. Kaikkea pitää vaan osata annostella oikeassa suhteessa.

1,5" tietokoneen näytön
 
Ompas sulla pieni näyttö. hehe.

mutta ehdotan lähtösoundin ruuvaamista ja mikin paikan hakemista. Kivi joskus sanoi mun mielestä hyvin, että lähtösoundi saa olla nauhoitettaessa niin kirkas, kuin ikinä uskaltaa.
 
Juu, pitää jatkaa harjoituksia. Nuo kun olivat aikalailla ensimmäiset "virallset nauhoitukset jotka olen tehnyt. Kuinka paljon mikki vaikuttaa tulokseen? Esim SM57 ja tuo käyttämäni AKG:n halpa laulumikki?
 
Kiitoksia.

Kuinka paljon mikki vaikuttaa tulokseen? Esim SM57 ja tuo käyttämäni AKG:n halpa laulumikki?
 
Mikki vaikuttaa aika paljon soundin luonteeseen, mutta tärkeämpää on osata mikittää hyvin. Ei hyväkään mikki anna koko potentiaaliaan narulle, jos sitä käytetään "väärin".
 
Kiitoksia.
 
Eipä kestä. Jos itsekin joskus oppisi jotain muuta, kuin arvostelemaan muiden tuotoksia. :)

Ollaan bändin kanssa biisejä äänittelemässä ja nyt vastaan on tullut ongelma särösoundin kanssa. Eli ensimmäiseksi edessä saattaa olla uuden säröpedaalin hankkiminen (suosituksia? musiikki pop/rockia, vahvari fenkun hot rod, skeba fenkun mex strat?)
 
Eipä liene säröpedaali tarpeen, äänittäessä kun voit surutta vääntää vahvistinta kovemmalle säröjä varten ja pienemmälle puhtailla - siitä se soundi lähtee. Livenä ongelma on enemmän läsnä, kun soundin pitää vaihtua lennosta ja volyymin pysyä samana.
 
No mutta, nyrkkisääntönä sillai että säröä aina vähemmän kuin luulisit tarpeelliseksi, ja soundi aina kirkkaammaksi kuin tahtoisit. Siellä alakerrassa on kumminkin rummut ja basso ja keskivaiheilla laulu etusijalla, ihan turha hakea kitaraan sellaista "kaikki päällä" -soundia, jos siitä joudutaan kumminkin leikkaamaan suuria paloja pois.

Muistan jonkun sanoneen hyvän lauseen tuosta särökitaran nauhoituksesta: "Laita sitä säröä pienemmälle... vieläkin... pikkuisen vielä... ja vielä vähän!" Sen sijaan käännä volaa isommalle että bassotaajuudet aukeavat lähimikityksessä.
Vaikka moinen särösoundi yksinään kuulostaisi heikolta ilman ikkunoita tärisyttävää botnea ja gainia kaakossa, takaan että lopputulos nauhalla ja bändimixissä on parempi kuin puuroinen surina. Feedbackit ja artifical harmonicit nauhoitetaan tarvittaessa myöhemmin hieman kovemmalla säröllä.
Ja se pitää paikkansa, että nauhoita kitarat niin kirkkaina kuin uskallat - kyllä ne sinne mixiin uppoavat.
Jos raaskit panostaa mikitykseen, niin hanki vaikka käytettynä Shuren SM57 sekä suljetut kuulokkeet (ellet omista erillistä tarkkaamoa ja äänityshuonetta). SM57:lla pääsee alkuun ja sille on varmasti käyttöä tulevaisuudessa, suljetut kuulokkeet helpottavat oikean paikan hakemista mikrofonille kun voit monitoroida niillä suoraan linjasta kun siirtelet mikin paikkaa.
Miksauksessa käytä EQ:ta mieluummin vähentävänä, eli etsit kapealla piikillä ensin häiriötaajuuksia kovalla korostuksella ja sitten vähennät niitä muutamalla miinusdesibelillä.
Mutta tärkeintä on ehdottomasti hyvä lähtösoundi. Kovasti scoopattu keskialue harvoin kuulostaa miltään muulta kuin sirinältä, eli älä pelkää vaikka korostaa vahvarin (eli lähtösoundin) säädöillä keskaria.
Vielä kun viisaammaat heittävät parempia neuvoja ja käytät kunnolla aikaa soundiesi kuuntelemiseen, niin varmasti saat ainakin lähelle haluamasi soundin narulle.

Mua aina välillä vähän huvittaa nää "hyvä särösoundi" keskustelut. Mun mielestä sellaista ei olekkaan. Tai siis oikeastaan kaikki on hyviä. Riippuen tietysti tapauksesta. Mä en ole koskaan ollut hirveän nirso soundien suhteen. Monilla erilaisilla laitteilla saa ihan hyvää jälkeä. Olenpa joskus pörisyttänyt säröskitan pienen transistori kiippari combonkin läpi ja ihan hauskalta se lopputulos kuulosti :-D
 
http://kotisivu.mtv3.fi/kitaristi/naytteet/dezavuu_soolo.mp3
 
(Tää oli aikanaan Harjun nuorisotalon studiossa vedetyn demosession ylimääräinen "hupilive". Heh, yksi päälleäänitys tosin on. Se ei ole soolo- vaan komppiskitta!)