Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Itselleni ainakin ensimmäiseksi alkaa omassa korvassani soimaan musiikkia kuunnellessani tuo laulu ja sen kautta sitten sanat. Sillä nyt ei ole kovin suurta merkitystä mulle mitä laulava artisti haluaa niillä hakea ja tuoda esille. Joskus vaan toimii tuollainen "haista vittu" sanoittaminenkin kuin junan vessa. Mutta kyllä sitä tulee enimmäkseen kuunneltua bändejä joilla on enemmänkin sanottavaa ja hyviä tarinoita sanoissaan.
 
Itselleni on vaan tärkeämpää, että musiikissa on jonkinlaiset sanat joita voi sitten lauleskella biisin mukana kun kuuntelee/soittaa kyseistä biisiä. Ennen kaikkea tärkeää on, että niistä saa selvää muutenkin kuin lukemalla kansilehdistä. Mielestäni oli sanat sitten mitä tahansa, kunhan ne tukee biisiä ja kokonaisuus on kunnossa sekä kappale kuulostaa hyvältä, niin puolestani niissä voidaan laulaa vaikka marjanpoimijoista.

Tämä "sanoista ei saa selvää" -jorina on aina ihmetyttänyt meikäläistä. Eikös se lyriikkavihko ole olemassa sitä varten, että sieltä voi halutessaan niitä ohimenneitä rivejä tutkailla?
 
Joutuuhan noita vihkosia selailemaan välillä vaikka ei olis örinästä kyse. Oikeastaan se ettei örinä nappaa, johtuu enemmän siitä että örinä vaan kuulostaa niin paskalta mun korvaan. Toistaiseksi ainoa hyvän kuuloinen örinä on löytynyt Amorphiksesta. Toi just nyt kadulta kuuluva pubiruusun örinäkin on kyllä aika sympaattisen kuuloista, ihan kuin se yrittäis laulaa jotain. Joo kyl se laulaa :) huh huh

Mun mielestä hyvää instrumentaaliheviä on aivan liian vähän, eli sen puoleen sanoituksilla ei ole merkitystä. Mutta noi "fuck don't give a fuck fuck fuck, fuck!" -lyriikat alkavat ärsyttää keskivertoa huomattavasti nopeammin. Instrumentaaliksi vaan tommoset, paskaako sitä pilaamaan hyvää biisiä tusinamölinällä.

Mutta toisaalta jos epäselvä mörähdys on vaan hyväsaundinen instrumentti, niin kyllähän se siinä menee, jos semmonen mölinä sopii siihen kokonaisuuteen, mutta silloin ei varmaan mitään sanoja tarvitsisi kirjoittaa.

Tämä "sanoista ei saa selvää" -jorina on aina ihmetyttänyt meikäläistä.
 
Minä ainaki saan huonommin selvää rap biisien sanoista kun hevistä/metallista. Ei nyt ihan tarkota sitä että vaikka corpsen sanoja, mutta esim. dimmu borgir ja testament.

Niin ja kyllä sanoja tulee tarkkailtua yleensä. Kyllähän se pistää korvaan jos niitä voimasanoja tulee joka säkeessä ja kertsissä. Ja onhan niillä merkitys niillä sanoilla, ei pelkästään sillä millä äänellä se tulee ulos.
Corpse, Dimmu, Opeth, Behemoth, Slayer, Kyuss, Helloween. Kaikki kuulostaa ihan yhtä hyvältä, vaikka ne täysin erilaisia ainakin mun mielestä on.

Tyhjäpäiden puhetta. Eri asia jos sanoista ei saa selvää, niin silloin niillä ei ole niin väliäkään.
 
Oho! Ai jos en ole kiinnostunut bändin sanoista niin se tekee minusta tyhjäpään?

Kyllä sanoja tulee kuunneltua ihan musiikkityylistä riippumatta. Jos ne ovat hieman tyhjän oloiset, ne tulee sivuutettua. On useitakin biisejä, joista pidän, mutta sanoitukset ovat täyttä paskaa. Se, ovatko lyriikat tärkeämpää kuin instrumentit, on tapauskohtaista. Tiettyjen bändien kohdalla kyllä, mutta en mä nyt jotain WASPia kuunnellessani odotakaan, että Blackie hoilaisi mitään kauhean syvällistä.
 
Tuohon "sanoista ei saa selvää" -keskusteluun: korva harjaantuu kyllä kuulemaan ne epämääräisemmätkin mölinät, jos ne nyt yleensäkään on tarkoitettu ymmärrettäviksi. Itselläni näin on käynyt, joten kyllä örinäpuolenkin lyriikat tulee luettua.

Sanoitusten suhteen olen neutraali mutta pahimmat whitepower 14/88 jätän pois enkä suostu sellaista kotona kuuntelemaan.
 
Älykkäät sanat ovat aina plussaa, malliesimerkkinä vaikka Napalm Death ja Dead Kennedys

Tämä "sanoista ei saa selvää" -jorina on aina ihmetyttänyt meikäläistä. Eikös se lyriikkavihko ole olemassa sitä varten, että sieltä voi halutessaan niitä ohimenneitä rivejä tutkailla?
 
Runokirjat on sitten erikseen. Jos niitä ei pysty kuulemaan levyltä, niin eipä noilla sitten niin väliäkään. Esim. Cannibal Corpsen sanoituksethan ovat älyttömyydessään ihan helmiä, mutta on ihan hyvä, ettei niistä saa mitään selvää "laulajan" tulkitsemina.

Runokirjat on sitten erikseen. Jos niitä ei pysty kuulemaan levyltä, niin eipä noilla sitten niin väliäkään.
 
Käsittämätön periaate. No, eipä se multa ole pois. Muitakin aihepiirejä death metallissa muuten on kuin irtoraajat ja veriset ruumiit.
 
Tietty en tiedä, miten epäselvän kuuloisia vokaaleita tarkoitat. Niin kuin joku aikaisemmin jo sano, niin kylhän örinävokaalein laulettuja sanoja oppii harjaantunut korva erottamaan paremmin.

ei surkeat sanoitukset vielä estä minua kuuntelemasta jotain tiettyä orkesteria, jos meno on muuten timangia. Hyvät sanoitukset toki ovat aina plussaa.
 
Jjep.

Onhan se laulu aika tärkeä osa musiikia. Sääliksi käy useita mikseri.netin (mättö)bändejä jolla on musiikin puolesta edellytyket vaikka mihin, mutta monesti laulaja pilaa koko musiikin huutelemalla mitä sattuu ilman merkitystä ja usein vielä huonolla äänellä.

Sanoituksilla missä tahansa musiikissa on minulle iso merkitys. Hyvillä sanoituksilla voi pelastaa hieman keskinkertaisemmankin sävellyksen ja huonolla tuuballa voi torpedoida hyvänkin sävellyksen. Näin itse näen asian.
 
Ei yhtyettä pitkään jaksa kuunnella, jos vokalisti molottaa täysin aivokuollutta lyriikkaa. Tämä pätee valitettavan suureen osaan varsinkin death- ja black-orkestereista. Pahimpana esimerkkinä omalta osaltani voisin nostaa vaikkapa Deiciden, jolla olisi muuten rahkeita vaikka mihin (messevää sahausta, Bentonin örinät), mutta joku valopää on päästänyt Bentonin sanoittamaan kesken avohoidon. Myös Dimmu Borgirin useat biisit kärsivät paskoista sanoituksista.
 
Toisesta päästä pitää antaa tunnustusta mm. Chuck Schuldinerille ja Catharsiksen vokalistille Brianille loistavista sanoituksista (poislukien Deathin Scream Bloody Gore). Onneksi jotkin yhtyeet ovat löytäneet muitakin aiheita kuin ne iänikuiset sisälmysiloittelut sun muut Satan and Adolf -nerokkuudet. Tosin esimerkiksi Bloodbathin Resurrection Through Carnagella gore-sanoitukset toimivat.
 
Eikä kirjoituksen tarkoitus sitten ole provosoida ja loukata ketään, ihan varmuuden vuoksi.

Sanoituksilla missä tahansa musiikissa on minulle iso merkitys. Hyvillä sanoituksilla voi pelastaa hieman keskinkertaisemmankin sävellyksen ja huonolla tuuballa voi torpedoida hyvänkin sävellyksen. Näin itse näen asian.
 
Ei yhtyettä pitkään jaksa kuunnella, jos vokalisti molottaa täysin aivokuollutta lyriikkaa. Tämä pätee valitettavan suureen osaan varsinkin death- ja black-orkestereista. Pahimpana esimerkkinä omalta osaltani voisin nostaa vaikkapa Deiciden, jolla olisi muuten rahkeita vaikka mihin (messevää sahausta, Bentonin örinät), mutta joku valopää on päästänyt Bentonin sanoittamaan kesken avohoidon. Myös Dimmu Borgirin useat biisit kärsivät paskoista sanoituksista.
 
Toisesta päästä pitää antaa tunnustusta mm. Chuck Schuldinerille ja Catharsiksen vokalistille Brianille loistavista sanoituksista (poislukien Deathin Scream Bloody Gore). Onneksi jotkin yhtyeet ovat löytäneet muitakin aiheita kuin ne iänikuiset sisälmysiloittelut sun muut Satan and Adolf -nerokkuudet. Tosin esimerkiksi Bloodbathin Resurrection Through Carnagella gore-sanoitukset toimivat.
 
Eikä kirjoituksen tarkoitus sitten ole provosoida ja loukata ketään, ihan varmuuden vuoksi.
 

 
Tuossa oli pointtia. Tosin sitä en allekirjoita,että Scream Bloody Goren lyriikat olisivat huonoja.

Sanoitukset ovat osa kokonaisuutta, ja vain kokonaisuudella on väliä. Joten sanoituksillakin on väliä, sen tärkeyden määrä sitten riippuu täysin siitä, minkälaista musiikki on ja kuinka sanoitukset tuodaan julki.
 
Jos sanoista saa kuunnellessa edes jonkin verran selvää, tekee hyvää, jos sanoitukset tukevat fiilistä, esimerkkinä SOAD tai Mokoma, mutta jos sanoista ei saa selvää niin sittenhän se on ihan sama mitä siellä lauletaan. Taas jos sanoista ei saa selvää, mutta ne kirjoitetaan levynkanteen, on kuulijalla vastuu päättää siitä, uskaltaako ottaa selvää, kuinka huonot sanoitukset ovat. Tai jos sanoista ei saa selvää niin sittenhän levynkanteen voi periaatteessa kirjoittaa mitä tahansa hienoa.

Hyvinä, mitään merkitsemättöminä, lyriikkoina ottaisin esille Diablon Eternity levyn. Hienoja lyriikoita vaikka täysin tuulesta temmattuja.
 
Ja onhan paljon hyviä biisejä jotka on tehty ihan vaan heittämällä, esimerkiksi paranoid.
 
Ja tuossa yön pimeinä tunteina, tekemisenpuutteessa, tein tuollaiset:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=19&t=98927&o=0&co=0

Silti minua ainakin vituttaa kuunnella jos biisin kertosäkeessä ei ole muuta sanottavaa kuin "You don't know shit" tai "I don't give fuck you fuck motherfucker", jne.. Nämä siis northerin ja bodomin uusimmilta, ekalla levyllä kun northerilla oli ihan "toimivaakin" angstailua.
 
et oo tainnu ikinä kuunella Strapping Young Ladia?

Lyriikat ovat aika tärkeitä minulle.
Se syventää musiikkia ja antaa sille lisää eri sävyjä yms...
Huonot lyriikat sitten vain hiukan laimentaa biisiä, tosin riippuu biisistä.