Kitarat: kitarakamat ›

Ostin tuossa taannoin halvan squier tele custom kitaran. Tuntui kivalta ja luonne oli kuin gibsonilla (2Xhumbucker). Kotona katsoin kaulaa ja huomasin nauhojen olevan linjassa kuin vuoristorata. lisäksi kaulan lakkauksessa oli pälvi kohtia!! No saimme sovittua takuun piikkiin korjaukset soitinrakentajalla, joka samalla trimmasi kitaran. Nyt kitara on kuin unelma, enkä siitä luopuisi. Mutta onko näin, että viimeistely on aina nyky squier kitaroissa surkeaa? Joten jos aikeissa ostaa, niin tarkkuutta valintaan tai taitoa viimeistellä kitara!

Taitaa olla nykyisissä Squiereissa laadussa sitä vaihtelua aika paljon, mutta pääsääntöisesti uudemmat on selkeästi heikompaa laatua kuin vanhat (80-luku?).

Taitaa olla nykyisissä Squiereissa laadussa sitä vaihtelua aika paljon, mutta pääsääntöisesti uudemmat on selkeästi heikompaa laatua kuin vanhat (80-luku?).
 
Tämä pitänee pitkälti paikkansa.
 
Omaa Squier:a hankkiessa kokeilin varmaan reilun kymmenkunta yksilöä läpi, ennenkun löytyi juuri "se". Minulla siis on strato mallinen kepukka. Omaani hardwaren vaihdoin pikkuhiljaa uuteen, ja nyt on käsissä kyllä todellinen unelma soitin.

Japanilaisia 80-luvun Squiereita on turha edes verrata nykyritsoihin. Paremminkin Jenkki Fenkkuihin. Ei nää nykyiset kuitenkaan ihan toivottomia ole, etenkin, kun eivät paljoakaan maksa.

80-luvulla Squierit tehtiin Japanissa = tasalaatuisia kitaroita ja ensimmäiset JV-Squierit (1982-1984) ovat hyvissä hinnoissa. Todella hyviä ja kysyttäjä soittimia.
 
Sen jälkeen tehtiin SQ-sarjaa, Exxxxx-sarjaa (hyvää laatua edelleen) ja muitakin kunnes tuotanto siirtyi Meksikoon ja sieltä aika nopeasti sitten Koreaan, Kiinaan, jne...
 
Nykyisistä ei ole omaa kokemusta, mutta hinnasta voi päätellä, että soittimet tehdään massamyyntiin ja silloin on pakko tehdä kompromissejä.
 
Sama juttuhan pätee kaikkiin kitaroihin, jos soitin on terve perustaltaan, voi siitä säätämällä ja osia vaihtamalla siitä saada oikein hyvän soittimen. Tosin jos pitää osia vaihtaa niin silloin täytyy laskea ne mukaan hintaan ja tehdä vertailu uudelleen...
 
Tulihan taas selvitystä, mutta olkoon :-)

80-luvulla Squierit tehtiin Japanissa = tasalaatuisia kitaroita ja ensimmäiset JV-Squierit (1982-1984) ovat hyvissä hinnoissa. Todella hyviä ja kysyttäjä soittimia.
 
Juu, ihmeen kovia hintoja niistä pyydetään. Ei ne mitään ihmevehkeitä kuitenkaan ole. Hyvin tehtyjä kylläkin. Verrattavissa japanin Fendereihin.
 
Mulla oli jonkun aikaa USA:ssa tehty Squier. Se oli ihan OK. Tarinan mukaan Meksikon tehtaalla oli ollut tulipalo ja hetken aikaa Squiereita koottiin USAssa. Ihan aito se oli, ei mikään väärennys. Alkuperäiset osat, etenkin talla olivat surkeita. Vaihdoin sen Gotohin vintage-tallaan. Tuli ihan kelpo kitara.

Mulla on kans toi Squierin strato eikä siinä oo mitään vikaa ollu...Kyllä se nyt jotkut harley bentonit vie...

82-85 tehdyt Squierit ovat pääsääntoisesti todella hyviä, sen jälkeen laatu laski tasaisesti, kunnes muutama vuosi sitten (20-vuotisjuhlamalleissa 2002) tehdas otti itseään niskasta kiinni ja kitaroiden laatu parani huomattavasti.
 
Kahden viime vuoden aikana tehdyt tavallisetkin Squierit ovat taas varsin hyviä kitaroita, vaikka ne tehdäänkin Kiinassa ja halvalla.

Kahden viime vuoden aikana tehdyt tavallisetkin Squierit ovat taas varsin hyviä kitaroita, vaikka ne tehdäänkin Kiinassa ja halvalla.
 
Allekirjoitan tämän lähes varauksetta. Painotan vain edelleen että se yksilön valinta on tarkeää. Vähän niinkun naisissakin on... :)

Allekirjoitan tämän lähes varauksetta. Painotan vain edelleen että se yksilön valinta on tarkeää. Vähän niinkun naisissakin on... :)
 
Kyllä, ja samoin varoitan yleistämästä kehua esim 5 vuotta vanhoihin Squiereihin
;-)
 
Kun rahaa säästetään, yksi ensimmäisistä säästökohteista on laadunvalvonta. Se kun ei ole tuottavaa työtä
:-)

Kiinnostuin itse Squiereista 80-luvun puolivälissä, kun markkinoille ilmestyi melkoisen tarkka kopio 70-luvun "isolapaisesta" stratosta. Kaulan profiili oli käteeni sopiva, mikkien soundi hyvin lähellä alkuperäistä 70-lukulaista.
 
Harmi, kun se yksilö, mitä musaliikkeessä kokeilin, pääsi livahtamaan toiseen kotiin, mutta myyjä lupasi laittaa uuden tilauksen heti vetämään.
 
Mutta... eipä ollut enää 70-luvun sarjaa saatavissa, niiden valmistus kun oli lopetettu jokin aika sitten. Tilalle tuli sarja, joka oli jo huomattavasti "halvemman" tuntuinen, kuin nuo edeltävät sarjalaisensa. Kevyt, useammasta palasta valmistettu body oli maalattu ohuesti, elektroniikka vaihdettu huomattavasti huonompaan, varsinkin mikit olivat heikkosoundiset ja häiriöherkemmät. Kaula oli kuitenkin vielä kohtalaisen mukava, joskin senkin viimeistely oli heikompaa. Metalliosat olivat melkoisen pehmeää metallia - vibratallan blokista menivät kierteet hyvin pian.
 
Uuden malliston hinta oli kuitenkin huomattavasti edeltäviä sarjoja edullisempaa, joten tein kaupat tuosta yksilöstä. Käytin kitaraa keikkakitarana hyvin pitkään, tosin mikit vaihdoin parempiin, koska nuo alkuperäiset Squierin mikit olivat todella huonot.
 
Ja edelleenkin käytössäni on kitara, jossa on tuon Squierin body. Muut Squierin osat ovatkin siirtyneet muille maille vierahille.
 
Noiden 80-luvun alkupuolen Squiereiden nykyisen arvon jotenkin ymmärtää, olivathan ainekset ja työn laatu kohdallaan, mutta saman vuosikymmenen puolivälin jälkeisiä tuotoksia etsiessä kannattaa pitää jalat maassa ja jäitä hatussa. Laatu kun oli mitä oli.

82-85 tehdyt Squierit ovat pääsääntoisesti todella hyviä, sen jälkeen laatu laski tasaisesti, kunnes muutama vuosi sitten (20-vuotisjuhlamalleissa 2002) tehdas otti itseään niskasta kiinni ja kitaroiden laatu parani huomattavasti.
 
Mulla on tollanen 20th anniversary Stratocaster, ja se on ihan loistava! Ainoa huono puoli on se, että talla mikki on ehkä hiukan liian terävä. Niin ja kaula on minun käteeni ehkä vähän turhan ohut. Viimeistelyssä ei ole mitään vikaa, ja pitää todella hyvin vireen (ellei sitten kampea käytä). Soi akustisestikin loistavasti.
 
Onko tämä sitten normaalia parempi yksilö? Voi olla...

Muuten hyvä kitara mutta mikit ovat täyttä paskaa ja virittimet menivät huonoiks aika nopeesti. Hyvä eka kitara!

Muuten hyvä kitara mutta mikit ovat täyttä paskaa ja virittimet menivät huonoiks aika nopeesti. Hyvä eka kitara!
 
Riippuu mallista. Anniversaryjen ja sitä uudempien standard-sarjalaisten tyhjiövoitelukoneistot ovat ihan asiallisia, ja AlNiCo-mikit hoitavat hommansa siinä missä muutkin paremmat budjettimikit.
 
Kuten aina - ei saa yleistää. Skuikeroita on ritsasta rubiiniin
:-)
 
(Mullakin on muuten kitarakokoelmassa yksi Anniversary Fat Strat, ja se on vallan asiallinen peli.)

Niin unohtu lisätä että minun Squierissa, Anteeksi:)

Mulla on kans toi Squierin strato eikä siinä oo mitään vikaa ollu...Kyllä se nyt jotkut harley bentonit vie...
No siihen ei paljoa vaadita...
 
Oma Squikka on tommonen kiina-peli, mutta ihan hyvä hintaisekseen. Nauhat suorassa, eivät rehota yli otelaudan. Satulan voisi vaihtaa luiseen, sillä vibraa käyttäessä g-kieli tuppaa putoamaan usein 1-2 sävelaskelta. Mikitkin voisi olla paremmat, mutta olkoon ne nyt...
 
Btw..
Onko ne vibrat, jotka saa pysymään paikallaan (esim. kaulan suuntaisesti) jotenkin erilaisia kuin ne jotka tippuvat aina alas? Voisi vaihtaa tuon nykyisen vibran semmoseen paikallaan pysyvään. Vai onko se lukitus tallasta lähtöisin?

20-vuotisjuhlamalleissa 2002)
 
No mulla on juuri tommonen.

Satulan voisi vaihtaa luiseen, sillä vibraa käyttäessä g-kieli tuppaa putoamaan usein 1-2 sävelaskelta.
 
Nyt on säädöissä vikaa. Satulan viilaus ja intonaation säätö kohdilleen, niin homma helpottaa.
 
Btw..
Onko ne vibrat, jotka saa pysymään paikallaan (esim. kaulan suuntaisesti) jotenkin erilaisia kuin ne jotka tippuvat aina alas? Voisi vaihtaa tuon nykyisen vibran semmoseen paikallaan pysyvään. Vai onko se lukitus tallasta lähtöisin?
 
Oletan, että tarkoitat vibrakammen liikkuvuutta?
 
Kyllähän kampi pysyy paikallaan kun se on kokonaan kiinni ja kireällä, mutta sitten se on tiellä soittaessa, ellei sitä palauta. Eli opettele joko pyöräyttämään kampi yläkautta kielten päälle ja takaisin, tai kuten rautalankamiehet, ota kammesta rennosti pikkusormella kiinni vähän ennen kuin tarvitset.

Oletan, että tarkoitat vibrakammen liikkuvuutta?
 
Kyllähän kampi pysyy paikallaan kun se on kokonaan kiinni ja kireällä, mutta sitten se on tiellä soittaessa, ellei sitä palauta. Eli opettele joko pyöräyttämään kampi yläkautta kielten päälle ja takaisin, tai kuten rautalankamiehet, ota kammesta rennosti pikkusormella kiinni vähän ennen kuin tarvitset.
 
Siis se on niin kireellä ja syvällä siellä ku sen vaan saa. www.guitarplayer.de , esim noissa videoissa näkyy ku sen saa pysymään paikallaan. Mulla se valahtaa aina alas....:/