Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Vuosikausien säätelyn jälkeen on aika julkaista Dunlop CryBabyni nykyinen tila. Jos tekstistä löytyy vinkkejä wah-pedaalien modifioinnista kiinnostuneille, se on täyttänyt tarkoituksensa.
 
Jotta selostuksella olisi yhtenäinen pohja, alkuun referenssiksi GEO:n "The Technology Of Wah Pedals".
http://www.geofex.com/Article_Folders/wahpedl/wahped.htm
 
Modifiointiohjeita on netti pullollaan. Seuraavassa muutaman esittely:
http://homepage.ntlworld.com/s.castledine/greenfuz/wah.html
http://www.stinkfoot.se/andreas/diy/mods/dunlop.htm
http://www.diyguitarist.com/DIYStompboxes/WahMod.htm
 
Piirikaavio omaan Dunlop CryBaby GCB-95, Rev D. pedaaliini
http://www.uusikaupunki.fi/~seeskola/GCB95.gif
Piirikaavio modifioituun versioon
http://www.uusikaupunki.fi/~seeskola/GCB95_mods.gif
Ja vielä kuva itse pedaalista
http://www.uusikaupunki.fi/~seeskola/CryBaby_mods3.jpg
 
Komponentit ja modifioinnit merkkasin kaavioihin/kuvaan käyttäen viitteenä GEO:n lyhenteitä. Selvyyden vuoksi käytän samoja termejä myös tekstissä.
 
------------
POTENTIOMETRIN/HAMMASTANGON SÄÄTÖ
Ostin pedaalin uutena Ž89, ja sitä tuli poljettua vuosikausia sellaisenaan. Ainoa muutos minkä tein alussa, oli potentiometrin hammastangon säätö. Pedaali kirkui mielestäni liian terävästi yläasennossa.

Irroittamalla hammastankoa tukevan muoviklipsun, itse tangon saa käännettyä irti potentiometrin akselilla olevasta hammaspyörästä. Tämän jälkeen potentiometriä voi kääntää haluamaansa suuntaan, vastapäivään jos haluaa enemmän diskanttia tai myötäpäivään jos haluaa enemmän bassoa. Käytännössä jo pykälän-parin kääntäminen voi riittää.

Potentiometrin säädössä pitää huomioida mekaaninen liikevara. Hammastanko pitää asettaa takaisin siten, ettei potikan kiertoliike lopu ennen polkimen kumpaakaan ääriasentoa. Muutoin potentiometriin ja hammastuksiin kohdistuu pohjaan poljettaessa tarpeetonta rasistusta ja jopa rikkoontumisen vaara.

Jos muoviklipsun ja tangon pinta on aivan kuiva, pedaali voi pitää ilkeää kitinää poljettaessa. Tehtaan jäljiltä pinnoissa on yleensä rasvaa, sitä voi lisätä tarvittaessa.

http://www.happybob.com/marc/pot_adjustment_procedure.htm

TRUE BYPASS
90-luvun puolivälissä tein sitten true bypass kytkennän. En huomannut kovin suurta eroa kokonaan ohitetun pedaalin ja wahi pois päältä asennon välillä, mutta hieman vaimeammalta kitarasignaali tuntui wahin kautta.

DPDT-kytkin jonka vaihdoin alkuperäisen tilalle, ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen wahi-käyttöön. Sen tyhjä liike ennen kytkentää oli pitkä ja valitettavasti äänekäs, hiljaa soitettaessa kytkimen naksutus polkimen yläasennossa häiritsi. Tämän tilalle vaihtamani Apemin DPDT oli parempi, kytkentäliike oli lyhyt ja kevyen jämäkkä. Ei aivan alkuperäisen Carlingin tuntumaa, mutta toimi hyvin.

Apem ei kuitenkaan kestänyt kuin muutaman kuukauden. Ensin ilmaantui kytkentähäiriöitä, sitten mykistyi totaalisesti. Minkäänlaista mekaanista napsahdusta ei kytkettäessä enää tapahtunut. Ostin tilalle Carlingin DPDT:n, toivottavasti tämä kestää hieman pitempään. Näissä kytkimissä on esiintynyt lämpöherkkyyttä, joten kolvatessa pitää varoa ylikuumentamasta liittimiä.
 
True bypass kytkentäohjeet, jälkimmäisessä linkissä myös ohjeet merkkiledin lisäämiselle:
http://www.fulltone.com/wah_talk.asp
http://www.stewmac.com/freeinfo/I-1561.html
 
SISÄÄNTULON VASTUS
True bypassin yhteydessä vaihdoin myös sisääntulon vastuksen (Rin) 68K:sta 47K. Tällä arvolla pedaalin päälle polkaisu näyttää nostavan volumea aavistuksen, mikä sopii omaan käyttööni mainiosti. Tämän vastuksen tilalle tai sarjaan sen kanssa voi myös laittaa potentiometrin tai trimmerin, jolloin tasoja pystyy säätämään. Esimerkiksi Clyde Deluxessa on 100K potentiometri Volume-säätönä.
 
SISÄÄNTULON KONDENSAATTORI
Sisääntulossa olevan kondensaattorin (Cin) vaihdoin myös isommaksi, alkuperäisestä 10 nanosta 33 nF:iin. Soundi tukevoitui, mutta yhdistettynä myöhempiin modifiointeihin, alapää puuroutui sitten liikaa. Liian ohuesta soundista kärsivää wahia voisi kenties korjata suurentamalla tätä kondensaattoria vain hieman, itse palasin takaisin alkuperäiseen arvoon.
 
TRANSISTORIT
Seuraavana vuorossa olivat transistorit (Q1 & Q2). Poistin alkuperäiset MPSA18:t ja kolvasin levylle piirikannat kokeiluja varten. Itselle miellyttävimmäksi osoittautui samantien BC109, mutta muitakin olen myöhemmin testannut. Testeistä löytyy keskustelua ja tuloksia:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=31&t=72956&o=0#p1996732

Waheissa käytettyjä transistoreita mm. : "5117" eli 2N2925 (Thomas Organ), 2N3900A ja 2N2924 (alkuperäisestä CryBaby-patentista), 2N5172 (Vox V846), BC109 (RMC1, Clyde McCoy), BC173 (Clyde McCoy), BC239B (RMC3), 2SC828 (Fulltone Clyde), MPSA18 (Dunlop CryBaby, Vox V847).

Muita suositeltuja vaihtoehtoja: 2N2222, 2N3904, 2N5088/9, BC108B/C, BC550. Transistoreita vaihtaessa oikeaan jalkajärjestykseen on syytä kiinnittää huomiota.

Omien testieni ja lukemani perusteella vaikuttaisi siltä, että high gain transistoreiden soundi on selkeämpi, erottelevampi kun taas matalampi Hfe pyöristää ja pehmentää ääntä. Gain arvot välillä 350-400 Hfe sopivat omille korvilleni, samaa luokkaa kuin esim. Clyde McCoy:ssa. Eriarvoisista transistoreista korkeampaa suositellaan Q1:ksi, matalampaa Q2:ksi.
 
VOKAALI-SÄÄTÖ
Muuttamalla kelan rinnalla olevaa vastusta (Rq), saadaan säädettyä pyyhkäisyn resonanssin laajuutta. Käytin alkuperäistä 33K vastusta minimirajana ja lisäsin n. 60 kiloiseksi modifioidun potentiometrin sarjaan sen kanssa. Mitä suurempi vastus, sen kapeampi on pyyhkäisyn resonanssihuippu (pieni Q-arvo). Tämä tuo pyyhkäisyyn terävämmän "quack-soundin", vaikkei ero olekaan välttämättä niin selvä kuin saattaisi odottaa. Yli 100K arvot eivät juuri enää hyödytä, resonanssipiikistä tulee liian kapea, tehoton.
 
Normaali crybabyn arvo tälle vastukselle on siis 33K. RMC1:ssä vastus on 68K, RMC3:ssa arvo säätyy trimmerillä. Fulltone Clyde Deluxen arvo on standardi 33K. Clyde McCoy:ssa arvo on vaihdellut välillä 33K-100K. Mielenkiintoisena yksityiskohtana edelliseen liittyen, eräiden havaintojen mukaan pienireikäisten halo-kelojen kanssa vastus on 100K, suurireikäisten halojen kanssa 33K.
 
GAIN/BASS-SÄÄTÖ
Ensimmäisen transistorin (Q1) emitteriltä maahan menevää vastusta (Re1) muuttamalla saadaan säädettyä pedaalin gain/bass-responssia. Omassa pedaalissani tämän säädön alarajaksi valikoitui testien myötä 220R vastus. Jopa 120R toimi, mutta tällöin pedaali oli bassopäässä turhan ärisevä ja röpöinen. 220R toi mukavaa tukevuutta ja särmää, muttei säröytä signaalia liikaa. Tämän vastuksen kanssa sarjaan laitoin 250R potentiometrin, jolloin säädön yläraja on 470R, CryBabyn originaali arvo.
 
Clyde Deluxessa alarajan säätönä on 100R vastus, ja sarjassa tämän kanssa 470R vastus jonka rinnalla on 2K trimmeri. Täten säätöalueeksi saadaan 100R-500R. Teesen RMC3:ssa tätä säädetään samoin trimmerillä, RMC1:ssä on kiinteä vastus arvoltaan 270R.
 
WAH-POTENTIOMETRI
Potentiometri (Rw) kului viimein loppuun, joten puhdistusyritykset eivät enää auttaneet rohinoihin. Korvikkeena käytin tovin Bournsin johtavalla muovilla varustettua 100K lineaarista potentiometriä. Useiden wah-potikoiden pyyhkäisy ei ole täysin lineaarinen, vaan jossakin lineaarisen ja logaritmisen välimaastossa. Tavallinen lineaarinen potentiometri tuottaa tasaisemman pyyhkäisyn. Se saattaa kuitenkin olla miellyttävän tuntuinen käytössä, etenkin jos pyyhkäisyn Q-arvo on säädetty pieneksi ja/tai wahia on muuten modattu.
 
Useat Cry Babyn originaalit HotPotzit ovat olleet suurinpiirtein 120K, vaikka virallisesti arvo onkin 100K. HotPotz 2 on puolestaan lähempänä ilmoitettua 100K:a. HotPotzien etuna on jämäkkä, suljettu rakenne joka kestää käyttöä. Niiden pyyhkäisyssä on tunnusomaisesti nopea siirtymävaihe, hyppy bassosta trebleen.
 
Kuuluisan ICAR-potentiometrin pyyhkäisy on edellisiin verrattuna tasaisempi. Wah-guru Geoffrey Teese tutki ja teetti omiin waheihinsa tarkan kopion vanhasta ICAR-potentiometristä, nimeltään Roc-Pot2. Mike Fuller teki tahollaan vastaavaa työtä, tuloksena Fullrange. Teesen potentiometriä ei ole saatavilla erikseen, Fulltonen potentiometriä löytyy liikkeistä. Mielenkiintoista kyllä, G. Teese itse suosittelee Fulltone-potikkaa jos vaihdokkia hakee.
 
Koska omassa wahissani korvikkeena ollut Bournsin potikka alkoi aiheuttamaan pieniä rasahduksia nopeasti poljettaessa, vaihdoin sitten tilalle Fulltonen potikan. Fulltone oli mitattaessa arvoltaan 98K ja vaikutti hyvinkin lineaariselta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana, potikan kummassakin äärilaidassa oli "tyhjä" alue, jossa arvo ei enää muuttunut vaikka liikevaraa vielä olikin.
 
Ulkoisesti tämä potentiometri ei juuri eroa tavallisista metallirunkoisista, paitsi valmiiksi kiinnitetyn hammaspyörän ja tukevien kiinnitysprikkojen osalta. Sisukset ovat siis oletettavasti tarkka kopio ICAR:sta. Hiilikomposiittiraita on tuplasuojattu ja kestoiäksi luvataankin 500000 kierrosta eli jopa noin 34 kertaa enemmän kuin tavallisissa potentiometreissä.
 
Käytössä Fullrange tuottaa selkeämmän wah- eli "quack"-soundin kuin esim. Bourns. Pyyhkäisyn tuntumassa eroa ei juuri ole tavalliseen lineaariseen potentiometriin, mutta soundi tuntuu ainakin itselleni selvästi paremmalta. Vintage ja vokaalimainen kuvaavat mielestäni tätä hyvin.
 
Potentiometrin lisäsäätö:
Lisättäköön, että Dunlopin DB-01:ssä wah-potentiometriltä maahan menevässä linjassa on sarjassa 5K trimmeri hienosäätöä varten. Tämän voisi kuvitella vaikkapa ylimääräiseksi sävynsäädöksi, jonka käyttäminen on nopeampaa kuin irroittaa ja säätää hammaspyörää/tankoa.

POTENTIOMETRIN KONDENSAATTORIT
Kondensaattorit Cout ja Cef (0.22uF), samaten kuin periaatteessa muutkin konkat voisi myös vaihtaa toisenlaisiin. Näilläkin on sanottu olevan vaikutusta wahin sävyyn, vaikka ero lienee minimaalinen, jos sellaista havaitsee.
 
Kovasti etsittyjä kondensaattoreita ovat Mullardin tropical fish mallit. Nykyiseksi TF:ä vastaavaksi on sanottu orange drop tyyppiä (polypropyleeni). Polystyreeni sopii joidenkin mukaan jopa paremmin, mutta saatavuus ja lämpöherkkyys kolvatessa hankaloittaa niiden käyttöä. Polykarbonaattikondensaattorit (MKC) ovat myös suositeltu vaihtoehto, mutta tavalliset polyesterikondensaattorit riittävät mielestäni hyvin normaaliin rakenteluun.
 
-------------
 
MID-SÄÄTÖ
Ensimmäisen transistorin (Q1) kannassa oleva vastus (Rfb) vaikuttaa yhdessä vokaalisäädön kanssa pyyhkäisyn siirtymään bassosta korkeisiin taajuuksiin. Koska resonanssipiikin taajuuskaista on kapea ja tasoltaan n. 10-kertainen muihin taajuuksiin verrattuna, tämän vastuksen (Rfb) tarkoituksena on päästää myös resonanssihuipun ulkopuolisia taajuuksia läpi (vahvistettavaksi).
 
Jätin alkuperäisen 1K5 vastuksen alarajan asettajaksi ja sen kanssa sarjaan 1K trimmerin. Tällöin säätöalueeksi tuli lupaavalta vaikuttanut 1K5-2K5. Trimmerin kanssa täytyi hieman pelailla, jotta sen sai mahtumaan paikoilleen. Kolvasin ensin vastuksen pystyasennossa trimmerin toiseen jalkaan, yhdistin wiperin toiseen jalkaan ja sitten taivuttelin jalkoja, kunnes paketti istui paikoilleen koskettamatta viereisiä komponentteja.
 
Tämän säädön vaikutus oli ainakin minulla hienovarainen. Maksimiasetuksilla en havainnut erityistä positiivista muutosta, omassani säätö majailee nykyään 2K:n paikkeilla.
 
RMC1:ssa tämä vastus on 2K1, RMC3:ssa arvo säätyy trimmerillä.
 
KELAN (INDUKTORIN) VASTUS
Voxin McCoy:ssa kelalta maihin menevä vastus (Rb2) on 100K, CryBabyssä 82K. Tämä vastus säätää Q1:n biasointia yhdessä Rb1:n kanssa, mutta erityistä tietoa tämän vastuksen vaikutuksista soundiin ei löytynyt. Vaihdoin tilalle 100K vastuksen, huomaamatta juuri eroa entiseen. Mutta kun kokeilin pienempiä vastuksia aina 50K asti, vaikutus vihdoin selvisi, soundi muuttui pehmeämmäksi ja tummemmaksi. Arvot välillä 82K-100K tuntuisivat toimivan parhaiten, soundi on silloin selkein.

SWEEP-KONDENSAATTORI
Pyyhkäisytaajuuden kondensaattoria (Cf, sweep cap) varten asensin alunperin piirikannat. Koetin eriarvoisia kondensaattoreita kuukausien ajan yksi kerrallaan. Yritin käyttää myös säädettävää kondensaattoria, mutta sillä wahi soundasi kerrassaan surkealta. Sitten suunnittelin oman versioni Teesen RMC3-wahin DIP-kytkimestä. Kahdeksalla kytkimellä arvoa pystyi säätämään yhden nanofaradin pykälin välillä 1-62 nF. (Kondensaattorit 1-1-2-3-5-10-20-20 nF.) Lopulta päätin kuitenkin, että säädön tulisi olla ulkoinen. DIP-kytkimen asentaminen kotelon kylkeen olisi ollut turhan vaivalloista, joten vaihtoehdoksi jäi kiertokytkin.
 
Hyllystä löytyi Lorlinin 4-napainen/3-asentoinen kiertokytkin. Aukaisin kytkimen, siirsin sisällä olevien kontaktien paikkoja ja kytkimen akselin juuressa olevaa rajoitinprikkaa. Näin sain 5-asentoisen kiertokytkimen, jonka asensin kotelon kylkeen.

Sweep-konkiksi valitsin testien jälkeen 5n6, 10nF (alkuperäinen), 15nF, 22nF ja 32nF. Pienin arvo, 5n6 tuntuu sopivalta funk nakutukseen, menemättä kuitenkaan niin ohueksi ja kireäksi kuin 1nF jota testasin myös. Standardi 10nF toimii yleispätevästi monessa ja 15nF on eräänlainen puolimatkan etappi ohuempien ja paksumpien soundien välissä. Syvemmin möyrivään wahitteluun 22nF sopii hyvin, kun taas 32nF tuntuu jopa enemmän kuin riittävältä tuhdeimpiinkin tarpeisiin.

Kiertokytkimen asennon vaihtaminen soiton aikana aiheuttaa rapsahduksen joka kuuluu läpi vahvistimesta. Kovilla voluumeilla tämä voi olla häiritsevää. Korjauksena tähän voi jokaisen konkan toisen jalan ja kytkimen keskinavan välille kolvata 1M-5M vastuksen. Riippuen kiertokytkimen sijainnista kotelon sisällä, tilanpuute voi kuitenkin asettaa rajoituksia ylimääräisien komponenttien lisäämiselle.
 
Teesen RMC3:ssa sweep-kondensaattorin arvo on asetettavissa ja hienosäädettävissä DIP:n ja trimmereiden avulla hyvin laajalla asteikolla. Tämä säätö on tosin sisäinen, joten sitä ei voi vaihtaa koteloa avaamatta. Fulltone Clyde Deluxen ulkoinen säätö on kolmeasentoinen, kondensaattorit ovat 5nF (Shaft), 10nF (Jimi) ja 20nF (Wacked). Dunlopin DB-01 Dimewahissa 6-alueisen säädön arvot ovat 9n4, 11n2, 13n3, 16n2, 24n4 ja 36n4, eli selvää keskittymistä 10-20nF:n väliseen alueeseen. Dunlop 535Q:ssa arvot ovat muutaman nanofaradin kymmenyksen erit, muuten sama idea.
 
Bassowaheissa sweep-konkka on 68nF. Mikäli oma (kitara)wah ei riitä bassolle, tämän kondensaattorin vaihdolla voi tilannetta korjata. Sama toimii myös toisinpäin, bassowahista saa kitarakäyttöön sopivamman vaihtamalla tämän kondensaattorin pienemmäksi.
 
PEDAALIN KUMISET RAJOITTIMET
Pedaalin alaosassa, sekä etu- että takapäässä on pienet kumiset vaimennintyynyt, jotka rajoittavat pedaalin liikettä. Joko veistämällä näitä rajoittimia matalammiksi tai poistamalla ne kokonaan, saa enemmän edestakaista liikevaraa polkimelle.
 
Kannattaa kuitenkin huomata, että yläpäässä nämä rajoittimet toimivat myös stoppareina jalkakytkimelle. Eli jos kytkimen korkeus on säädetty sopivaksi, vaimentimet estävät kytkimen tahattoman toiminnan yläpäässä vatkatessa ja vaatii lujemman polkaisun jotta katkaisin toimii. Lisääntynyt liikevara pitää huomioda myös potikan hammastangon asetuksessa, mikäli potikka oli jo aiemmin lähellä jompaakumpaa ääriasentoaan.

PEDAALIN POLKULIIKKEEN JÄYKISTÄMINEN TAI KEVENTÄMINEN
Pedaalin sisällä, mallista riippuen ehkä osin piirilevyn alla, on kaksi kiinnityspulttia muttereineen. Nämä pultit ovat kiinni pannassa, joka kiertää pedaalin alapinnassa olevan akselin yli. Kiristämällä tai löysäämällä muttereita, polkimen tiukkuutta voi säätää.

Toisinaan jo yhden pultin säätö riittää sopivan poljintuntuman saavuttamiseen. Kovasti kiristettäessä kannattaa varoa korkkaamasta pultteja. Piirilevyn alla olevaa pulttia kiristettäessä pitää myös huomioida ettei pultin pää nouse liian ylös, jolloin se voisi osua piirilevyn pohjaan.
 
Kiristyspannan ja akselin väliin on hyvä lisätä rasvaa tarvittaessa. Kuivat pinnat kitisevät inhottavasti ja poljinliikekin voi muuttua tökkiväksi. Rasvaamisen jälkeen pantaa joutuu toisinaan kiristämään, koska polkimen liike saattaa keventyä jopa liikaa kitkan vähentyessä. Varsinkin vanhemmissa pedaaleissa panta näyttää menettävän aikaa myöten jäykkyytensä/muotonsa. Tällöin riittävän kireyden saaminen ei välttämättä enää onnistu, etenkin jos pinnat ovat juuri rasvattuja. Varaosana en ole näitä kiristyspantoja nähnyt, joten lopullisesti pehmenneen pannan tilalle voi joutua tekemään uuden esim. sopivan jäykästä pellin palasesta.

---------
 
KELA (INDUKTORI)
Kela (Lf) muodostaa yhdessä pyyhkäisytaajuuden kondensaattorin (Cf) ja vastuksen (Rq) kanssa resonanssipiirin. Kelan induktanssiarvolla on merkitystä resonoivan taajuuden toiminta-alueelle. Arvojen välillä 400-600mH sanotaan toimivan parhaiten, suositelluksi arvoksi annetaan usein n. 500mH. Toisaalta kyseessä on myös makuasia, ja säätämällä sweep kondensaattorin arvoa (Cf) sekä kelan rinnalla olevaa vastusta (Rq), saadaan aikaan erilaisia variaatioita.
 
Kelan resistanssi puolestaan määrittelee yhdessä sen rinnalla olevan vastuksen (Rq) kanssa maksimaalisen Q-arvon, eli resonanssipiikin leveyden. Optimaalisesti itse kelan resistanssi on mahdollisimman pieni (jolloin Q-arvo on iso), koska vastuksella arvoa saadaan kyllä muutettua toiseen suuntaan.
 
Klassisen Vox Clyde McCoyn halo-kelan resistanssi oli n. 30R ja impedanssi 500-520mH. Kenties kuuluisammaksikin nousseen Fasel-kelan arvot heittelivät välillä 480-640mH. Mittauksissa on osoittautunut, että vanhojen induktoreiden maagiseen sointiin vaikutti myös itse kelarunko. Johtuen valmistuksessa käytetyistä halvoista materiaaleista ja toleranssieroista, kelan magneettikenttä ei ollut täysin lineaarinen. Tämä puolestaan toi signaaliin tavanomaisten parittomien harmonisten kerrannaisten lisäksi myös parillisia kerrannaisia. Vahingosta syntyi haluttu sointi.
 
Geoffrey Teese onnistui hankkimaan tietoa suoraan alkuperäisten Thomas Organ wahien kelavalmistajalta, tehden oman replikansa heidän tarkoin varjeltuihin saloihinsa pohjautuen. Tätä "60's style" kelaa ei myydä enää erikseen. Mike Fuller valmistaa omaa Fulltone-induktoriaan, mutta myös hän lopetti niiden erikseen myymisen.
 
Stuart Castledine valmistaa Halo-replikoita myyntiin.
http://www.wah-wah.co.uk/
Samoin tekee ArielFX:n Tom K.
http://www.arielfx.com/see_product.asp?idd=156
 
Luultavasti helpoimmin löytyvänä vaihdokkikelana voi halutessaan kokeilla myös Dunlopin uudelleen julkaisemia Faseleita. Vaihtoehtoina ovat keltainen "vintage" cupcore ja punainen toroidi puhtaammalla soundilla.
 
Vaihdoin omaani punaisen Faselin. Muutos oli pieni, mutta soundi muuttui tasaisemmaksi ja miellyttävämmäksi, aiempi kovuus katosi soundista.
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=31&t=91960&o=0&co=0

Varoituksen sanana uusista Dunlopin Faseleista: Ainakin keltaisissa faseleissa on mitattu suuria impedanssieroja, välillä 150-690mH. Siitä huolimatta, sweep kondensaattoria (Cf) ja vastusta (Rq) muuttamalla saadaan eriarvoinenkin kela sovitettua paremmin kokonaisuuteen ja toisaalta muutoinkin aikaan enemmän muutosta.
 
Esittely eri kelamalleista:
http://homepage.ntlworld.com/s.castledine/greenfuz/inductor.html
Tupla-kelat (Robert Keeley):
http://www.musicianshotline.com/archive/monthly/pedal_power/1103.htm
ArielFX:n tarkat ohjeet oman kelan kääminnästä kiinnostuneille:
http://www.arielfx.com/inductor_guide/guide.htm

KONDENSAATTORI KELALTA MAAHAN
Kelalta maihin menevä kondensaattori (Cbp) on perinteisesti 4.7uF. Poistamalla tämä elko, wahista tulee volume-pedaali. Sellainen ei toki ollut päämääräni, vaan ennemminkin vahva, selkeä efekti. Kyseisen kondensaattorin arvon suurentamisella ei ole sanottu olevan merkitystä, mutta Geoffrey Teese on asiasta eri mieltä:
"Mr. Teese,
Is there a specific reason why your wahs use a 10uF electro instead of the usual 4.7uF? Does it have an influence on the sound?
 
Hi,
There are specific reasons for everything I do with wahs. BTW, 4.7uF was only the US standard in the old wahs.
Peace, Love, and Wah, Geoffrey"
http://diypedals.com/index.php?topic=24369.20
 
Tokihan tuotakin täytyi koettaa, kun kerran muutenkin olin osia vaihtamassa. Niinpä vaihdoin 4.7uF elkon tilalle 10uF. Valitettavasti kalvo alkoi irrota piirilevystä, joten jätin edestakaisin vaihdot tekemättä. Tuloksista referoin siis Teeseä, koska en voinut tehdä kunnollista vertailua itse. Mitään äänellistä eroa en kyennyt heti vaihdon jälkeen kuitenkaan erottamaan.
 
BUFFERI
Omassa wahissani ei ole bufferia, enkä ole sellaista juuri kaivannutkaan. Fuzzin ja wahin käyttäminen yhdessä tuottaa etenkin pedaalien järjestyksestä riippuen toisinaan ongelmia, joihin bufferi auttaisi. Toisaalta taas, bufferi voi myös "pilata" fuzzin soundia, joten molempi pahempi. Itse saan kierrettyä ongelman fuzzini bias- ja contour-säädöillä, tai sitten nautiskelen hillittömästä whammykirkuna-efektistä.
 
Bufferin lisääminen ei olisi vaikea työ sekään, ohjeita löytyy netistäkin useita.
http://www.muzique.com/lab/buffers.htm
http://www.geofex.com/Article_Folders/wahmod/wahmod.htm
http://fuzzcentral.tripod.com/mccoy.html

Klassisen wah/fuzz-yhdistelmän ongelmista tarkemmin seuraavassa.

Normaalin kelalla varustetun bufferoimattoman wah-pedaalin ulostulo ei pidä kuormittamisesta. Perinteisessä fuzz face:ssa puolestaan on erittäin matala sisäänmenon impedanssi, se kuormittaa signaalia enemmän kuin monet muut efektit. Näin ollen kitara > wah > fuzz yhdistelmä on huono wahin kannalta silloin kun molemmat efektit ovat päällä. Wahin normaali pyyhkäisy (varsinkin basso) lähes katoaa ja etenkin silikoonifuzzien kanssa saattaa esiintyä myös oskilloivaa ujellusta, jonka taajuus muuttuu wah-pedaalin asennon mukaisesti.

Tästä ongelmasta päästään lisäämällä bufferi wahin ulostuloon. Mutta jos fuzzin ja kitaran välissä on aktiivinen bufferi, saattaa fuzz-soundi puolestaan kärsiä. Särö muuttuu selkeämmäksi ja kirkkaammaksi, normaalien distortion efektien suuntaan. Tämä ei ole välttämättä haluttu muutos kaikille soittajille. Lisäksi fuzz face:lle ominainen soundin puhdistuminen kauniisti kitaran volumea laskettaessa ei toimi enää samoin.

Kääntämällä järjestys kitara > fuzz > wah päästään eroon tästä ilmiöstä. Valitettavasti wah-efekti saattaa kuitenkin muuttua ei-toivottuun suuntaan, liian korostetuksi ja päällekäyväksi. Fuzz face sinällään toimisi mainiosti heti kitaran jälkeen.

Kolmas vaihtoehto on pitää wah ennen fuzzia, mutta lisätä fuzzin sisäänmenoon sarjavastus. Tämä ratkaisu löytyy esim. Fulltonen '69:stä säädettävänä potentiometrinä (Bias). Wahin pyyhkäisyala ei katoa eikä oskillointeja esiinny. Tässäkin vaihtoehdossa on kuitenkin kompromissinsä, fuzzin soundi muuttuu laimeammaksi, intensiteetti ja sustain saattaa kadota.

 
----------

HÄIRIÖÄÄNET JA MUUT ONGELMAT
Luultavasti yksi yleisimmistä häiriöäänistä on kuluneen ja/tai likaisen potikan aiheuttama rohina. Mikäli pedaali on ollut pitkään käyttämättä, pelkkä edestakaisin polkeminen voi jo auttaa. Potikkaa voi koettaa myös puhdistaa sopivalla suihkeella, mutta kuluneella potikalla edessä on väistämättä vaihtaminen.

Wah-pedaalit saattavat joskus poimia erinäisiä häiriöitä myös ympäristöstä, mm. humina/hurina ja radiohäiriöt. Humina voi johtua esim. huonosti suodatetusta virtalähteestä tai fyysisesti liian lähellä olevasta muuntajasta. Parempi virtalähde, parannettu suodatus tai patterin käyttö voi korjata tilannetta, mutta joskus itse pedaaliakin joutuu siirtämään eri paikkaan jotta häiriöstä pääsee eroon. Näin etenkin jos kyseessä on wahin kelan poimima häiriö esim. vieressä olevasta virtalähteestä.

Radiotaajuuksien suodatukseen voi koettaa ylimääräisiä kondensaattoreita. Yksi 10-20 pF kondensaattori kummallekin transistorille, kannan (B) ja kollektorin (C) välille juotettuina voi riittää tähän. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy RMC3:sta, jossa edellämainittujen konkkien lisäksi potikalta ulostulolle (jalkakytkimelle) menevän johtimen ympärillä on useita pieniä ferriittirenkaita.

Kaikki liittimet ja kytkennät on hyvä käydä läpi ja kiinnittää kunnolla, mikäli tarvetta. Esimerkiksi löysät jakit voivat aiheuttaa häiriöitä signaaliin. Jalkakytkin voi myös alkaa oireilemaan, esimerkiksi kytkentä ei toimi kunnolla tai signaalin taso vaihtelee. Kytkettäessä saattaa esiintyä häiritseviä rasahduksia, samoin kuin pedaalin pysähtyessä ääriasentoihinsa. Nämä häiriöäänet saattavat loppua hetkeksi kytkintä ulkoisesti naputellessa.

Jos esimerkiksi pedaalin runkoon taputtelu aiheuttaa häiriöääniä, kyseessä saattaa olla harvinaisempikin vika, eli mikrofoninen kela. Tämä varsinkin yhdessä viallisen jalkakytkimen kanssa voi aiheuttaa mystistä oireilua, jota on vaikea paikallistaa.
 
Koska wah korostaa kapeaa polkimella säädettävää taajuusalaa, kaikki ennen wahia olevien laitteiden häiriöäänet korostuvat myös ao. taajuuksilla. Wahin häiriönpoisto ei siis auta esim. suriseviin kitaramikkeihin. Wah itse lisää myös signaaliin oman pohjakohinansa, riippuu mallista ja toteutuksesta kuinka paljon. Jo pelkkä pedaalin polkeminen edestakaisin voi tuottaa suhinaefektiä, joka ei toivottavasti kuitenkaan häiritse soitettaessa.
 

----------
 
EXTRAT
 
Kitarakamat osaston pitkä wah-topiikki:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=15&t=77499&o=0&co=0
 
Tee-se-itse wah-poljin (kotelo):
http://www.geofex.com/Article_Folders/wahrocker/wahrocker.pdf
http://www.diyguitarist.com/DIYStompboxes/DIY-Wah.htm
 
Vox Clyde McCoyn ystäville:
http://fuzzcentral.tripod.com/mccoy.html
 
Kuinka tehdä Vox V847:stä italialainen vintage V846:
http://www003.upp.so-net.ne.jp/kazuhee/ewahmod1R.htm
 
Vox V847 Wah mods
http://www.home-wrecker.com/wahmods.html
 
Tee-se-itse piiri, josta löytyvät lähestulkoon kaikki aiemmin mainitut modifioinnit, ja enemmänkin:
http://www.generalguitargadgets.com/diagrams/wah_mod_lo_rotary.gif
http://www.generalguitargadgets.com/instructions/wah_mod_notes.txt
 
Kuvia kymmenistä eri waheista, sekä ulkoa että sisältä:
http://members.chello.nl/~t.heertjes/Wah%20wah.html
 
Vianetsintää:
http://www.realmccoycustom.com/TROUBLESHOOTING.htm
 
Wah-patentti vuodelta 1967:
http://www.muzique.com/schem/wah-patent.pdf
 
Tarinaa wah-efektistä, historia ja Teese:
http://www.analogman.com/kraft.htm
 
Tutkielmaa aiheesta ihmisäänet ja wah:
http://www.geofex.com/Article_Folders/wahpedl/voicewah.htm