Bänditoiminta ›

Hämmentävää, olen yli vuoden vatvonut hyvän kuuloista sointukulkua, soittaen sitä kaikilla eri tyyleillä ja ei vain etene! Kyseisestä kappaleesta alkaa muodostua pikkuhiljaa pakkomielle.

Juo sixpäkki olutta ja samalla hyväile kitaraasi. Kyllä se sieltä sitten tulee.

Älä kuuntele "omaa" musiikinlajiasi kun teet biisejä. Itse asiassa - älä kuuntele sitä koskaan. Omasta genrestä ruoppaamalla olet samassa mudassa kaikkien miljoonien kopiobändien kanssa. Kuuntele aina muuta musaa kuin soitat.

Toi on ehkä tärkein neuvo...ikinä! Parhaat jutut syntyy kun yhdistelee elementtejä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä toisiensa kanssa.

Jossain vaiheessa monilla ihmisillä uteliaisuus ja mahdollinen monipuolisuus pysähtyvät...tuosta seuraa mun kokemuksien mukaan melkein aina taantuma, koska pysähtynyttä tilaa ei olekaan. Suomi on täynnä toinen toistaa samanlaisempia metalligrungebändejä, joiden biisejä ei erota toisistaan. Käperrytään siihen omaan tyyliin ja kliseisiin, vaikka pitäisi tehdä juuri päinvastoin...Helvetin tärkeää on mun mielestä olla luova, tehdä mitä tahansa typerää ja sopimatonta, kokeilla kaikkea. Kukaan ei kiellä sitä.

Hämmentävää, olen yli vuoden vatvonut hyvän kuuloista sointukulkua, soittaen sitä kaikilla eri tyyleillä ja ei vain etene! Kyseisestä kappaleesta alkaa muodostua pikkuhiljaa pakkomielle.
 
Hehe, miulla on noin viitisen vuotta ollut yhdet sanoitukset joita olen hionut kun ei ole minnekään käynyt. Onkelma on siinä, että niissä on asiaa niin älyttömästi. Tommonen puolituntinen kipale tulisi täyteen helposti ja sellaiset eivät oikein ole muodikkaita nykyään.

Hämmentävää, olen yli vuoden vatvonut hyvän kuuloista sointukulkua, soittaen sitä kaikilla eri tyyleillä ja ei vain etene! Kyseisestä kappaleesta alkaa muodostua pikkuhiljaa pakkomielle.
 
Mulla on yks kaks vuotta vanha helvetin siisti 8 tahdin sointumelodia-tsydeemi, jota tykkään soitella, mutta jonka ympärille ei oikein osaa rakennella mitään - eikä se itsenäisenä toimi lain.
 
EDIT: Lisäksi vuodesta 1997 asti moneja tracker-biisien raakileita, joista löytyy hemmetin hienoja hoksauksia, mutta joita en ole kyennyt jatkamaan loppuun lähinnä sen takia, että oon laittanut ne hyvät jutut väärään ympäristöön (tein joskus biisejä aika kaavamaisesti, varsinkin pahimman power metal -villityksen aikaan...)

Mitä teette silloin, kun
 
olette pari kuukautta rämpyttäneet samoja riffintynkiä tai biisiaihioita saamatta niitä sen pidemmälle (sitäpaitsi nekin alussa niin hyvät ideat tuntuvat päivä päivältä huonommilta)
 
Niitä samoja biisejä ja riffejä on tullut tässä nyt jumitettua joku puolisen vuotta.. Että kertokaahan neuvoja mullekin :)
 
kaikki loistavat esikuvabändinne kuulostavat niin ylivoimaisen hyviltä ettei niitä edes jaksa kuunnella, koska välittömästi tulee tunne "en koskaan saa näistä biiseistä noin hyviä ja toimivia"
 
kelailen vaan, että onpa hyviä muusikoita.
 
pelottaa että liialla kuuntelulla alatte huomaamattanne matkia esikuvianne, tai mikä pahinta kyllästytte heihin kokonaan
 
Toi esikuvien matkiminen karsiutuu siten biiseistä pois, että jos on joku riffi, niin kysyy kaveriltakin, että eihän se ole kenenkään biisi.
 
kaikki äänet mitä instrumentistanne irti saatte, kuulostavat paskalta puhumattakaan monimutkaisemmista äänien yhdistelmistä kuten sointukierrot, riffit tai rytmit
 
onneks ne ei ihan paskalta kuulosta, siis saundit! sen sijaan sieltä melutoosasta tulevat sointukierrot ja riffit vois olla parempia..
 
tiedätte että instrumenttianne ei voi vaan sulloa sängyn alle, koska puolivalmiit biisi-ideat kummittelevat kuitenkin takaraivossa ja näin julmasti pakottavat tarttumaan instrumenttiin päivittäin?
 
Tämmöstä tilannetta ei onneks ole.

Lyhyesti: Millä ruokitte luovuttanne vaikeina aikoina?
 
Mä en oikeastaan ruoki luovuuttani millään tavalla. Toisinsanoen mulla ei ole mitään poppakonsteja luovuuden boostaamiseen. Luovuus kukkii jos on kukkiakseen. Yleensä luovuuttani kuitenkin siivittää se että muu elämä on jotenkin mukavasti järjestyksessä, ja on aikaa fiilistellä rauhassa kaikkia uusia ideoita. Jos koen että mulla on ihan oikeesti aikaa chillailla ilman paineita, niin silloin vaan päätän tehdä piisin ja niin se piisiaihio yleensä vaan kummasti syntyy. Tuntuu vaan ikävä kyllä että sitä aikaa on aina liian vähän. Pitäis ruveta vissiin viettämään täysipainoista taiteilijaelämää ja nakata paskat töille ja opiskeluille :)

Mitä teette silloin, kun
 
olette pari kuukautta rämpyttäneet samoja riffintynkiä tai biisiaihioita saamatta niitä sen pidemmälle (sitäpaitsi nekin alussa niin hyvät ideat tuntuvat päivä päivältä huonommilta)
 
Jätän ne yleensä lojumaan ja suuntaan uusille vesille. Kyllä ne joskus valmistuvat, jos ovat valmistuakseen. Toisinaan teen väkisin jonkinlaisen soitettavan version biisistä. Yleensä se on todella huono ja menee roskikseen ennemmin tai myöhemmin.
 
kaikki loistavat esikuvabändinne kuulostavat niin ylivoimaisen hyviltä ettei niitä edes jaksa kuunnella, koska välittömästi tulee tunne "en koskaan saa näistä biiseistä noin hyviä ja toimivia"
 
En mieti tuollaisia. Ajattelen aina olevani samalla viivalla Lennonin, Corganin ja kumppaneiden kanssa.
 
pelottaa että liialla kuuntelulla alatte huomaamattanne matkia esikuvianne, tai mikä pahinta kyllästytte heihin kokonaan
 
Soitan kappaleita bändin jätkille ja ja kysyn suoraan, että onko joku juttuni liian tuttu jostain.
 
kaikki äänet mitä instrumentistanne irti saatte, kuulostavat paskalta puhumattakaan monimutkaisemmista äänien yhdistelmistä kuten sointukierrot, riffit tai rytmit
 
Kokeilen eri virityksiä, efektejä ja soittimia. Joskus joku juttu sopiikin paremmin pianolle kuin säröiselle kitaralle.
 
tiedätte että instrumenttianne ei voi vaan sulloa sängyn alle, koska puolivalmiit biisi-ideat kummittelevat kuitenkin takaraivossa ja näin julmasti pakottavat tarttumaan instrumenttiin päivittäin?
 
Katso kohta numero 1.

Yks kein, koita kärsii...
 
Valvo öitä(ite kokeilu, vörkkaa iha jees) tai näe vaikka vähä aikaa nälkää. Tää on ihan tieteellisesti todistettu, et ihminen ku kärsii, niin silloin se on luovimmillaan.

Valvo öitä(ite kokeilu, vörkkaa iha jees) tai näe vaikka vähä aikaa nälkää. Tää on ihan tieteellisesti todistettu, et ihminen ku kärsii, niin silloin se on luovimmillaan.
 
Bah, tuo toimii mutta niin toimii päinvastainenkin tilanne, eli äärimmäinen itsensä hemmottelu.

Itselläni toimii hyvin se kun pääsen soittelemaan sähköskittaa vain kerran parissa viikossa. Akustisena sitä rämpyttelee kaikkea ja pitää yllä soittotatsia ja sitten kun pääsee tykittämään 15w ibanex vahvistimen kautta niin aijai, uutta riffiä puskee joka minuutti.

Valvo öitä(ite kokeilu, vörkkaa iha jees) tai näe vaikka vähä aikaa nälkää. Tää on ihan tieteellisesti todistettu, et ihminen ku kärsii, niin silloin se on luovimmillaan.
 
Tämä ja..
 
Itselläni toimii hyvin se kun pääsen soittelemaan sähköskittaa vain kerran parissa viikossa.
 
Tämä yhdistettynä on varma tapa. Tulin viime yönä kotiin kahden viikon ryyppyreissulta (ruis- ja ilosaarirock).
Tänä aamuna onkin sitten päässyt kaksi biisinraakiletta hyvälle alulle.

viskiä ja itsekseen juttelua sohvalla röhnöttäen.

hmm... tuli tässä vaan mieleen kun uutta biisiä alettiin vääntää nii tuli juuri tätä luomisen tuskaa..... siinä me sitte kaverin kanssa 2 tuntia istuttiin hiljaa ja päätettiin että nytten tehdään ruokaa...... siinä me tehtiin sitte spagetti poloneesia....... tehtiin sitä liikaa eikä jaksettu syödä tämän jälkeen päätettiin mennä heittämään ne keskelle autotietä kun oli niin perkeleen tylsää, ja eihän sitä laissa kielletä vai?....... no kummiskin takaisin tultaessa tieltä mä aloin ihmettelemään kuka voi olla niin helvetin tyhmä ja aloin nauramaan niin helvetisti loppujen lopuksi oksensin sitten sitä poloneesia siihen talon varressa olevalle hiekkatielle hahahah :D ja sen jälkeen syntyi aivan mahtava biisi ja saimme taas jopa 10 fania lisää..... hyvä minä!

hmm... tuli tässä vaan mieleen kun uutta biisiä alettiin vääntää nii tuli juuri tätä luomisen tuskaa..... siinä me sitte kaverin kanssa 2 tuntia istuttiin hiljaa ja päätettiin että nytten tehdään ruokaa...... siinä me tehtiin sitte spagetti poloneesia....... tehtiin sitä liikaa eikä jaksettu syödä tämän jälkeen päätettiin mennä heittämään ne keskelle autotietä kun oli niin perkeleen tylsää, ja eihän sitä laissa kielletä vai?....... no kummiskin takaisin tultaessa tieltä mä aloin ihmettelemään kuka voi olla niin helvetin tyhmä ja aloin nauramaan niin helvetisti loppujen lopuksi oksensin sitten sitä poloneesia siihen talon varressa olevalle hiekkatielle hahahah :D ja sen jälkeen syntyi aivan mahtava biisi ja saimme taas jopa 10 fania lisää..... hyvä minä!
 
Voi jumalation. Tätä pitänee kokeilla.

Kyllä minäkin painin jonkinlaisten luomistuskien kanssa aina silloin tällöin. Hyviä lääkkeitä (jotka on jo mainittukin) on ollut pitää jokunen päivä taukoa, kuunnella uutta musiikkia jne. Itselläni parhaiten on auttanut jonkun suomalaisen muusikon sanat: "Jokainen laulu ansaitsee tulla tehdyksi" eli säveltää ideastaan vaikka paskankin biisin, kunhan sen tekee. Näin oppii rakentamaan niitä biisejä ja myöhemmin tutkailemalla voi ehkä oppia jotain tekemisistään.
 
Ja tyylisuunnat sun muut kannattaa unohtaa. Käyttää sitten sävelletyistä biiseistä bändilleen ne jotka parhaiten sille sopivat, loput voi jättää pöytälaatikkoon.

Tehkää "Cyberneen retket", tai "Pahakurki" nimiset eeppiset musiikki seikkailut kansallis teatterille.

Vanhat biisien aihiot pöytaatikkoon vähäksi aikaa pölyä keräämään ja uutta settiä kehittämään.
 
Jos joku biisi mennee vääntämiseksi, niin se kannattaa laittaa vähäks aikaa sivuun.

Kuuntelen hetken paskaa musiikkia
 
Kuuntelen monenlaista ja paskaa musiikkia ja juon aika paljon viinaa.

 
Noita kahta täytyy kokeilla.