Yleistä keskustelua musiikista ›

Turbonegro:
 
Kuulin raadiosta kun Thee Ultra Bimbot soitti Age of Pampariuksen. Sekosin.

Jos pitää jokin nimellinen suosikkiyhtye mainita niin Pink Floydiin tutustuin isän vinyylikokoelman kautta kauan sitten. On varmaan pisimpään kuuntelemani bändi.
 
Muuten "suosikkiyhtye" on minulle kausittainen ilmiö, joten mainitsen tässä Audioscrobblerin viikon soitetuimmat ja pari muuta:
 
DJ Shadow - Järvihirviö soitti jo muistaakseni ala-asteella Endtroducingia ja ihastuin välittömästi vaikka olinkin silloin ahdasmielinen metallinkuuntelija. Edelleen mielestäni kaikkien aikojen paras hiphop-levy.

Aphex Twin - kaveri soitti Richard D. James albumia yläasteella ja se muutti pysyvästi käsitykseni konemusiikista.
 
Interpol - samainen ystäväni suositteli Turn On The Bright Lightsia. Tämän poppoon myötä kiinnostus indie-bändejä kohtaan lähti oikeastaan kasvamaan.
 
Pavement / Modest Mouse / The Shins - Muuan huomattavan epänörttimäisen videopelipalstan musiikkifoorumin indie-porukka mainosti ko. yhtyeitä joten tutustuin niihin. Meni aikaa että kolahti kunnolla.
 
A Tribe Called Quest - Samaisen foorumin syytä tämäkin.
 
Scott Joplin - Nähtyäni George Roy Hillin mainion veijarielokuvan "The Sting" ihastuin välittömästi taustalla soivaan ragtimeen, ja Joplin on tunnetuimpia säveltäjiä alalla.
 
Bloc Party - Ystävä suositteli, ostin vinyylin, tykkäsin.
 
Neutral Milk Hotel - NMH oli jossain vaiheessa lähes jokaisessa musiikkiaiheisessa nettiyhteisössä (paitsi täällä, luonnollisesti) niin kova sana että pakko oli tarkistaa onko kohun arvoinen. Ja olihan se.
 
Air - Lost In Translationissa soinut Alone In Kyoto-kappale kolahti ja kovaa. Nyt hyllystä löytyy yhtä levyä lukuunottamatta koko tuotanto.
 
The Pillows - Animestakin löytyy joskus hyvää musiikkia. FLCL-sarjaan musiikit duunannut yhtye ihastutti sarjan myötä ja pitihän pari lättyä tilata sitten japseista asti.
 

 
Olisihan noita vielä sata muuta, muttei jaksa.

Misfits: Muutama vuosi sitten, avasin jostain linkin sivuille missä soi tasustamusiikkina We are 138. Kuulosti ihan perkeleen hyvälle. En tiennyt Että mikä bändi oli kyseessä mutta sitten waretin sen kazaasta. Seuraavana päivänä ostin box setin. Danzigiin tutustuin misfitsin kautta.

Mutta Iron Maiden minulle uusi tuttavuus. Ihan totta, olin kuullut Trooperin ja Fear of the Darkin, ennen viime huhtikuuta, missä sain synttärilahjaksi Best of the Beastin. Nyt hyllyssä komeilee jo Dance of Death, Seventh Son of a Seventh Son ja Piece of Mind. Ja sinne kerääntyy KAIKKI Maidenin levyt vielä joskus. Hyvä kun voi lähteä levykauppaan vain katsomaan ja jos ei ole muuta, ostan yhden Maidenin lisää.
 
Näitähän lähtee puoleen hintaan melkein kaikkialta.

Deep purple: isä soitti kun olin pieni
 
Stam1na: kaveri lähetti aikanaan niiden vanhoja demopiisejä
 
Kiuas: radiosta kuulin
 
tässäpä näitä vaihtoehtoja, keskimmäinen niistä on se helposti yleisin. veljeltä ja kavereilta ja mnetistä kuulee.

Noin 10 vuotta sitten ostin erään levykaupan loppuunmyynnistä Hanoin ceedeen. Silloin Andy ja Makke olivat vähän "out" julkisuudesta, joten tiesin vain että kaverit on joskus olleet pinnalla. Tulihan sitä "oriental beat" levyä kuunneltua. Nyt hyllystä löytyykin jo kaikki pitkäsoitot. Helloween ja GAmma rayn löysin veljen kasettejen kautta, kuten myös Stratovariuksenkin. Tämä tapahtui vuosi tai kaksi ennen Episode-albumia.

Jatkan ovelasti itse. (Oma ketju paras ketju! ;P)
 
Jeff Buckley: Joskus ajat sitten tuli Upteekissa Lover, You Should've Come Over, ja nauhoitin sen, koska sen piti olla kuuleman mukaan jotenkin tärkeä. En muista mitä mieltä olin siitä, mutta muistan hyvin elävästi, että ärsytti, kun laulun nimi oli niin pitkä, että sitä ei mahtunut hyvin kirjoittamaan siihen kasetin kansipaperiin. Siinä taisi lopulta lukea jotain "Jeff Buckley: Lover, You Should...".
Seuraava käänne oli varmaan se, kun Soundissa oli juttu Tim Buckleystä. Muistin sitten, että "hei, tämän henkilön pojan laulun olen nauhoittanut!". En kyllä muista, miksi sitten päädyinkin kuuntelemaan Jeff Buckleytä. Ehkä siinä B:n kohdalla oli silloin vain Jeffiä :-) .
 
Joan Baez: Zeppelinien suosikki - ja Zeppelin on minun suosikki. En ole ikinä onnistunut saamaan levyjä käsiini, mutta nyt yksi kirjekaverini lähetti pyynnöstä live-cd:n. Ja hyvä, että lähetti. Vähän häiritsee se singer-songwriter-tyyli, ehkä liian hiljaista ja herkkää...silti enimmäkseen hyvää ja todella hienoja hetkiä esim. lauluissa Love Is Just A Four Letter Word, Please Come To Boston ja I Shall Be Released. Viimeksi mainitusta tykkäsin kyllä jo valmiiksi, koska Bob Dylanin ja The Bandin liveltä olen sitä kuunnellut.
 
Death: No, rehellisesti sanottuna vain näin Chuck Schuldinerin jossain vanhassa divarista tonkimassani Metal Hammerissa (jonka taas ostin joidenkin Dio- ja Metallica-juttujen takia). Sitten piti saada tietää, mitä noin siisti muusikko on tehnyt. Kuuntelin Symbolicin, ja hyvin nopeasti oli selvää, että tässä on yksi kovimmista bändeistä ikinä! Nyt minulla on ihan paria vaille kaikki levyt, enkä ole kertaakaan niihin kyllästynyt.
 
King Crimson: Tiesin hämärästi, että bändi on olemassa. Sitten tuli John Paul Jonesin Thunderthief, jolla soitti coolin soolon Robert Fripp. Selvisi, että kyseessä on SEN King Crimsonin kitaristi. Luotin John Paul Jonesin arvostelukykyyn, ja kuuntelin pari levyä ohimennen joskus pari vuotta sitten. Toinen oli über-kuuluisa Larks' Tongues In Aspic. Ei tapahtunut mitään. Bändistä on kuitenkin puhuttu täällä niin paljon, että nyt olen vihdoinkin kuunnellut kolme levyä putkeen ja neljäs odottaa tuolla. Ehkä kohta lisään yhtyeen suosikkilistalleni. Eniten miellyttää tuo In The Court Of The Crimson King, mutta se on vain luonnollista, koska se on näistä minulla olevista vanhin, ja bändien alkupään tuotanto (ja salaiset salademot;) on aina parasta, heh. Varsinkin, jos se on tehty oikeiden vuosien aikana.
 
e: Wow, menin pitkästä aikaa Jeff Buckleyn sivuille, ja täällä soi joku lauluklippi. Uskomatonta.

Iron Maiden - Eräänä kesäisenä päivänä ala-asteen neljännen ja viidennen luokan välimaastossa olin erään kaverin luona, suunnitelmissa lähteä uimaan. Kaveri sitten kuuntelutti jonkin bändin livelevyä ja kappaletta Where Eagles Dare. "Hä, en minä hevistä pidä" oli ensireaktioni, mutta kun jatkoin kuuntelua, niin eihän se ihan niin kauheaa ollutkaan. Jonkin verran myöhemmin pyysin eräältä toiselta kaverilta Live After Deathin lainaan. Intron jälkeen jyrähtänyt Aces High sitten räjäytti tajunnan.
 
Rush - Olin kuullut bändistä useaankin otteeseen, ja kuullut muutamia biisejäkin, jotka eivät kuitenkaan olleet suuremmin sytyttäneet. Lainasin kirjastosta Archives-kokoelman (jolla on siis kolme ekaa levyä), eikä sekään vielä tuntunut oikein miltään. Mutta kun bändiä kehuttiin niin paljon, olin jo varma että tämä bändi iskee. Sitten eräällä levykauppareissulla ostin sokkona Moving Picturesin, jonka kansikuva oli jo joskus aiemmin tehnyt suuren vaikutuksen. Heti kun pääsin kotiin, kuuntelin sen kolmesti putkeen. Jälleen tajunnanräjähdys. Eipä levy soittimesta varmaan pariin viikkoon poistunutkaan.
 
Pink Floyd - Jälleen, olin kuullut kehuja bändistä. Lainasin kirjastosta Dark Side Of The Moonin, ja ihmettelin miten tälläinen pulputus, suhina ja kolina on niin arvostettua. Bändi siis unohtui, kunnes jossain vaiheessa kuulin Another Brick In The Wall (Part II)-kappaleen, ja perskeles, sehän kuulosti hyvältä! Eikun sitten latailemaan muutamia muita biisejä (hyi minua). Comfortably Numb taisi iskeä seuraavaksi hienoine laulumelodioineen ja kitarasooloineen. Seuraavaksi Wish You Were Here kirjastosta hyppytunnilla lainaan. Ajattelin että kuuntelen sitä taustamusiikkina kun luen (taisi olla Adamsin Linnunrata-trilogia vieläpä menossa), mutta eihän lukemisesta tullut mitään kun jäin kuuntelemaan levyn äärimmäisen kaunista kosketinintroa. Kun kitara tuli mukaan, olin myyty. Tajunnanräjähdys, osa kolme.
 
Sarjamme "Arryn tajunnanräjähdykset" palaa uudemman kerran ehkä joskus myöhemmin, paremmalla ajalla.

Stray Cats
Olin 7-vuotias. Isosisko löysi jostain fiftari-henkisen miehen, jonka kautta tutustuin kyseiseen bändiin ja rockabillyyn muutenkin.
 
Smashing Pumpkins
Kaveri soitti minulle yläasteaikoina Mellon Collien, mutta en oikein innostunut. Vasta kun By Starlight soi koulun diskossa hitaana, tajusin yhtyeen hienouden. Olin menetetty melankolialle.
 
Radiohead
Ostin Kid A:n pelkästään hypetyksen perusteella lähes heti ilmestymisen jälkeen. Kuuntelin kerran -> paskaa. Kuuntelin toisen kerran heti perään -> paras.
 
Eppu Normaali
Noin 10-vuotiaana löysin siskon omistaman Kahdeksas Ihme-levyn. Sanoitukset kolahtivat heti, sillä tunsin kokeneeni kaikki samat asiat.

Kerran olin kyllästynyt lähes kaikkiin kuuntelemiini bändeihin ja päätin laajentaa musiikkituntemustani lataamalla p2p-verkosta vähän kaikkia mieleeni juolahtaneita bändejä. Sitten tulikin Black Sabbathin vuoro päästä lataukseen. Ai että kun ihastuin suoraan Iron Maniin ja tätä nykyä minulla on kahdeksan ensimmäistä CD:tä, Hartwallareenalla itse käyttämäni konserttilippu, Tony Iommi signature SG(Epiphonen) sekä neljä DVD:tä. Toisinsanoen olen maksanut näistä noin suunnilleen 60+55+500+60-70€, elikkä 675-685. Ei se p2p -verkko aina ole levy-yhtiöille pahaksi.
 
Edit: Päivitetty DVD-antia, kitara, sekä hintatiedot.

AC/DC: Isipappa toi 7-vanhalle pojanklopille The razors edge-levyn. Avausraitana thunderstruck, ja minä olin myyty.
 
Black Sabbath:Nimimerkki Rabb-it suositteli joskus ala-asteella.
 
Motörhead: Samaa nimimerkkiä saa muistaakseni syyttää tästäkin.
 
Sex Pistols: Olin kuullut joskus pikkupoikana bändistä joka oli aivan paska, mutta jäsenet täysin hulluja. Latasin muutaman kappaleen (hyi minua!) netistä ja totesin ettei se loppujen lopuksi kovin huonoa olekkaan.
 
KISS: Olen aina tiennyt yhtyeen, mutten ollut tutustunut kovin tarkasti, kunnes sain käsiini hotter than hell-levyn. Nykyään omistan kaikki muut alkuperäiskokoonpanon levyt Alivea lukuunottamatta.
 
Slayer: Ilmeisesti jälleen Rabb-itin aikaansaannoksia.
 
Megadeth: Taannoin subtv näytti "behind the music" musiikkidokkareita. Näin megadeth-jakson, jossa soi muistaakseni Peace sells. Bassoriffi vei mukanaan.
 
Metallica: Lainasin kirjastosta KIll'em allin.

Deep Purple - Faija popitti vinyyliltä kun olin penikka. Se oli jotain aivan käsittämätöntä ja maailman mullistavaa 8 -vuotiaan lapsen korvissa. Jälkeenpäin ajateltuna keksin vain pyörän uudelleen.
 
Dream Theater - Serkku nyki hihasta ja sanoi että rupeappas kuuntelemaan asiallista musiikkia.
 
Kingston Wall - Jostain se legenda kantautui korviin ja lopulta oli pakko juosta kauppaan.

Stam1na - Muusikoiden.netin "Studiotyöskentely" palstalla lueskelin jotain masterointiin liittyvää asiaa, kun joku heitti Stam1nan K3S kappaleen pätkän linkin ja sanoi "tuossa on aika lujalle masteroitu biisi". Ja biisiin jäin heti koukkuun josta tietysti seurasi muiden pätkien kuuntelu ja levyn pakko-osto.
 
Dream Theater - Kaveri kuunteli tätä pitkän aikaa ja hoki "ota nyt tää levy (I&W) lainaan ja kuuntele, todella hyvää kamaa". Aattelin et eikai se nyt niin.. No, sitten sattumalta joskus otin lainalle levyn ja huhhuh se potki. Oli pakko ostaa pari levyä ja fanihan musta tuli :)
 
Mokoma - Löytyi vahingossa kun kaveri oli keikalla ja kehui menoa. Pitihän sitä sitten kuulla ja loistavalta kuulosti.
 
Evergrey - Tällä vähän sama juttu kuin Dream Theaterilla. Aluksi ei jaksanut sytyttää mutta muistaakseni The Masterplan-biisin kuultua olin myyty.
 
Siinähän noi "tärkeimmät"

Kaverin kanssa oltiin menossa helsinkiin linkalla ja sitten kuuntelin sen kans iron maidenin levyy ja siitä se lähti

Joitakin tykästymisiä vuosien varrelta:
 
Bon Jovi
Kuulin radiosta Livin on a Prayerin, innostuin heti ja pitihän sitä sitten ottaa selvää mistä on kyse.
 
Stratovarius
Taisi olla lista-ohjelmassa, jossa näin Kiss of Judas ja Black Diamond -biisien videot. Totesin, että tuohan on aika hyvää ja sitten selvisi kyseessä olevan vielä suomalainen bändi. Sattumoisin kaverilla oli vielä antaa samainen levy lainaan.
 
Boston
Jotain piti kirjastosta ottaa mukaan, kun sinne oli kerran tullukin. Don't look Back -levyn kansi oli omituisella tavalla kiehtova, joten otin sitten sen...
 
Nick Cave & The Bad Seeds
Pitkä ja mutkikas, mutta antoisa projekti. Eräs tuttuni kuunteli bändiä ja lainasin tästä kiinostuneena kirjastosta matskua. Ei innostanut oikein. Sitten myöhemmin Where the wild roses grow -biisi upposi kaverin esittämänä ja eikun uudestaan kirjastoon. Siitä se sitten lähti kunnolla käyntiin...

Iron Maiden - Kitaransoitonopen kautta
 
Led Zeppelin - Kuten joku jo aiemmin sanoi, sitä nimeä ei voi olla kuulematta kun liikkuu musapiireissä.
 
Audioslave - Kaveri oikeastaan ekaa kertaa esitteli mutta iski vasta vuoden kuluttua kun perehdyin medioiden hehkutuksen innoittamana uudelleen ko. bändiin.
 
The Offspring - Varmaankin kappale All I Want jossain ala-asteen discossa. Eka levy oli tosin Smash(levy joka herätti kiinnostuksen musiikkiin).
 
Metallica - Kaverin levyt lainassa
 
Oasis - Kuuntelin joukkuetoverin levyä (What's the Story) Morning Glory jollain pelimatkalla.
 
Weezer - m.net
 
Smashing Pumpkings - m.net
 
jne..

Perustin sen.

Nirvanan löysin jotenkin. En muista miten.
 
Apulannan näin soittamassa jossain telkkariohjelmassa Ehjän ilmestymisen aikoihin.
 
Kaveri soitti ala-asteella mulle Green Dayn Dookieta.
 
Kaveri soitti mulle yläasteella Deftonesin White Ponyä!
 
Kutakuinkin kronologisessa järjestyksessä...

RHCP - noh rupesin bassoa soittamaan sitä ja näin.
Muse - kaveri suositteli.