Yleistä keskustelua musiikista ›

Justiinsa näin! Geenien merkityksestä en tiedä, mutta ympäristö ainakin vaikuttaa.
 
Jaha, sä sanoit jo...

Itse en ole jazz:in kuuntelija, mutta hyvä ystäväni ja bändimme rumpali ei muuta kuuntele. Hänen luonaan kuulen aina jazz:ia. Silti jazz ei vain iske samoin kuin jokin Rage Against The Machine kappale kuten Freedom. Olen yrittänyt päästä sisälle jazz:iin miljoona kertaa, samoin klassiseen musiikkiin. Ei vain iske.
 
Mä tykkään hitosti Jazzista, tietynlaisesta.. kaikki ei uppoa. En tiedä miksi, mutta se vaan iskee.. en tosin ymmärrä siitä yhtään mitään noin teoreettisesti ajatellen, mutta Jazz iskee melodisesti ja rytmillisesti muhun tosi lujaa parhaassa tapauksessa.
 
Loppujen musiikki edustaa kuitenkin henkilökohtaista tunnetilaa.
 
Pitkälti samaa mieltä, hiukan varioiden ja lisäten ehkä.
 
Miksi ihmiset ostavat idioottimaisia Crazy Frog levyjä? En voi ehkä koskaan ymmärtää.
 
Varmaan siks, että ne tykkää kuunnella niitä:)
Ei kai noita voi kukaan oikeasti kuunnella?
 
Käsittämätöntä kyllä.

Ihmiset ovat kauttaaltaan erilaisia, eikä tästä asiasta yksinkertaisesti voi esittää minkäänlaista faktaa mutta haluaisin tuoda uuden näkökannan tähän ennen kuin tämä keskustelu lähtee totaalisesti käsistä.
 
On olemassa ihmisryhmiä jotka A: Eivät ole muusikoita B:Eivät juurikaan välitä siitä mikä levy siellä levylautasella pyörii. Nämä ryhmät ovat juuri niitä jotka ostavat säännöllisin väliajoin aina jonkun levyn (korostan tässä sanaa jonkun), koska se on sosiaalisesti hyväksyttävä teko. "Jos et ole ostanut levyä viimeisen X ajan aikana, olet pakosti jotenkin jälkeenjäänyt" "Etkö seuraa mitä musiikkimaailmassa tapahtuu!?!?11eleven"
Sama asia pätee vaatteisiin, kosmetiikkaan yms. aina pitää olla jotain uutta että olisi mahdollisimman trendikäs. Näitä asioita myydään tavalliselle lottokansalle jotka eivät välttämättä jaksa välittää siitä kuka ne uudet farkut on kasaan ommellut.
Kun puhutaan näistä Crazy Frog:sta yms. täytyy muistaa että mediassa nämä ovat olleet sen verran esillä että ihminen joka ei juurikaan välitä mitä ostaa kunhan ostaa(niin, onhan tässä jonkinlainen yhteys myös siihen että tämän maan talous olisi pidettävä kunnossa, mutta siitä en ala kirjoittamaan.) välittämättä siitä että levyllä joku keskenkasvuinen idiootti päristelee huuliaan. (Itse jään ainakin jännittyneenä odottamaan milloin crazy frog esiintyy ensimmäisen kerran livenä ;)
 
tämä vain riipaisi alkuperäistä aihetta mutta menköön perjantai-aamunavautumisen piikkiin.

Onko kyseessä jotain syvällisempää?


Ei ole.

Se on varmaan monen tekijän summa, mutta kyllä itse olen huomannut, että ne asiat, joista en pitänyt teininä, eivät ole auenneet myöskään myöhemmin, yrityksistä huolimatta. Makujen suhteen on toisin. Pienenä en tykännyt kirpeän makuisista asioista, kuten oliiveista tai silleistä. Nykyään ne ovat suurta herkkua.
 
Musiikin suhteen minulle on aina merkinnyt eniten melodisuus ja kitara. Pidän eniten klassisesta kitarapopista, jossa asiat ovat yksinkertaisia ja kompakteja. Tuo tuo mukanaan tietynlaisen estetiikan, johon esim. metalli ei taivu. Kaksikymppisenä pidin jossain määrin Led Zeppelinistä ja Deep Purplesta, jotka olivat bluespohjaista rockia. Sen sijaan Kiss oli liiaksi iskelmää ja Black Sabbath tylsää junnausta. Nykyään sama koskee esim. Lordia, joka on ihan reetumusaa ja junnauksen suhteen saatte arvata itse.
 
Ja kuten sanottu, yritystä crossoveriin on tehty. Ei kun ei. On tietenkin joitakin poikkeuksia.
 
Edit. Pitääpä vielä mainita, että noin yleensä olen kiinnostunut uudesta musiikista ja tsekkailen jatkuvasti uusia bändejä - myös sellaisia, jotka eivät ole sitä samaa kuin suosikkini.

Kuulostaa vaa nii paskalta ettei jaksa kuunnella. Siksi en siitä pidä. Yksinkertaista :)

Kyllä useimmille syntyy jossain kasvu-iässä jonkunlainen estetiikantaju, jolla arvotamme kuulemaamme. Samoin uskon myös että yleisellä musikaalisuudella on hyvin vahva vaikutus, millaisesta musasta pitää. Ihmisillä on erilainen "musiikkipää"...Mutta mä uskon vahvasti että mikään ei ole välttämättä lyöty lukkoon. Ihminen voi kasvaa ja oppia uusia juttuja hautaan asti, jos vain haluaa.

On asenteesta kiinni, kuinka yleensä ottaa vastaan vieraampi asioita. Onko ensireaktio "hyi, en pidä, ei oo tuttua"...tai sitten ottaa avoimen asenteen ja tsekkailee erilaisia jutskia. Pätee kaikkeen muuhunkin.

Täysin eri juttu onkin sitten musiikillinen elitismi ja snobbailu...sillä ei musan tai musikaalisuuden kanssa ole paljoa tekemistä :)

Kaikki on ihan hyvää. Olen pyrkinyt vähitellen laajentamaan musiikkiymmärrystäni, ja tajunnut, että genrestä kuin genrestä löytyy helmiä ja loistavia biisejä. Tunnun olevan harvinainen yksilö ikäluokassani.

Miksi jotkut eivät pidä mämmistä ja toiset pitävät?

Kokonaisen musiikinlajin leimaamista en oikein ymmärrä. Tottakai genren sisällä on yleensä oikeastaan enemmän sellaisia bändejä, jotka eivät ole niin hyviä, johtuen siitä, että ne ovat kopioineet edelläkävijöiden soundia ja tyyliä tuomatta mitään omaa peliin. Tämän takia nämä bändit saattavat kuulostaa mitäänsanomattomilta ja tuhnuisilta.
 
Paras perustelu mielestäni on vain sanoa, että "ei kolahda". Sellaiset argumentit kuin "liian vähän sointuja" tai "sehän on vaan puhetta musiikin päälle" tai "eihän se oo vittu ranggaa ollenkaan" voivat jäädä jonnekin vaatekaapin perälle. Ei välttämättä olla ymmärretty tyylilajin pointtia ollenkaan.

Tämä taitaa olla aika yleistä ja liittyä siihen kuinka tietyt elitistiset arvot musiikin "hyvyydestä" painavat kaikkia samaan muottiin. On ne tietyt musiikin tekijät, joita pitää arvostaa/digata mikäli haluaa olla uskottava.
 
Toisaalta taas on typerää yrittää olla ug ja olla pitämättä yleisesti arvostetusta musiikista sen takia, että se on yleisesti arvostettua. Niiden tiettyjen musiikin tekijöiden arvostuksen takaa löytyy yleensä joku syykin. Jos ei heti ekalla kuuntelukerralla sitä syytä löydä, ei kannata tuomita bändiä/artistia yliarvostetuksi paskaksi.
 
Kaikki on ihan hyvää. Olen pyrkinyt vähitellen laajentamaan musiikkiymmärrystäni, ja tajunnut, että genrestä kuin genrestä löytyy helmiä ja loistavia biisejä. Tunnun olevan harvinainen yksilö ikäluokassani.
 
Komppaan.

Minusta on ihan OK ettei pidä jostain musiikkilajista. En minä pysty kuuntelemaan mitään hard housea tai muuta jynks jynks -tyyppistä 'musiikkia'. En minä muita tuomitse, jos sellaista skeidaa haluavat kuunnella. Kuitenkin viime vuosina on oma musiikkimakuni laajentunut eksponentiaalisesti, huomaan diggailevani jossain määrin esim. Chemical Brothersia, jota en olisi teini-punk-aikoina voinut mitenkään sietää.
 
Tää on ihan ihme juttu tässä maassa kun mielipiteitä pelätään. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus sekoitetaan johonkin aivan muuhun. Mitä vikaa siinä on jos henkilö X vihaa sydämensä kyllyydestä sinun rakastamaasi musiikkia? Kunhan mielipide on perusteltu eikä sitä yritetä väkipakolla aivopestä muillekin, niin sehän on vain hienoa että osaa ajatella itse ja tehdä omat päätöksensä. Mielipiteet voivat vielä muuttua, ja sekin on OK. Ei kaiken tarvitse olla sellaista harmaata massaa, missä kaikki on "suurin piirtein" samaa mieltä.

Olen huomannut että itselleni tuollaisia päägenrejä joista tykkään ovat juurimusa ja retrorocki. Jos pop-laulu sisältää riittävästi näiden elementtejä, on todennäköistä että tykästyn siihen..vai onko? Osaisiko ulkopuolinen tarkkailija arvata pidänkö musasta x ennenkuin kuulen sitä? Osaatteko laatia minusta jonkun profiilin fanittamanieni bändien perusteella?
 
(antakaa antx, pitikö tässä vastatakin johonkin, hehe..)

Minusta on helpompi miettiä toisin päin: miksi ylipäätään pitää musiikista? Tunnetilat ja blaa blaa. Jokin musiikki ei sitten aiheuta näitä juttuja päässä, ei kiinnosta.
 
Vaikeaksi menee, kun pitää miettiä, miksi jokin musiikki kerrassaan ärsyttää. En aio edes yrittää selittää, miten joku sointu-/sävelkuvio/rytmi voi aiheuttaa tunteita. Ihan älytöntä. (Viimemainitusta tosin kirjoitin äidinkielen ylioppilasaineen.)

Sinällään hauska juttu kun joutui työnpuolesta kuuntelemaan kaikenlaista musiikkia äärestä toiseen niin jossakin vaiheessa miltei jokaisesta jutusta alkoi löytymään mielenkiintoisia juttuja.
 
Tietenkin edesauttavana tekijänä oli se, että miltei aina sai olla tekemisissä ammattilaisten kanssa.

Tää on ihan ihme juttu tässä maassa kun mielipiteitä pelätään. Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus sekoitetaan johonkin aivan muuhun. Mitä vikaa siinä on jos henkilö X vihaa sydämensä kyllyydestä sinun rakastamaasi musiikkia? Kunhan mielipide on perusteltu eikä sitä yritetä väkipakolla aivopestä muillekin, niin sehän on vain hienoa että osaa ajatella itse ja tehdä omat päätöksensä. Mielipiteet voivat vielä muuttua, ja sekin on OK. Ei kaiken tarvitse olla sellaista harmaata massaa, missä kaikki on "suurin piirtein" samaa mieltä.
 
Hep! Tasa-arvo ja tasapäisyys tuntuu joskus menevän sekaisin. Sitten on se avarakatseisuuden mafia. "Ai et diggaa tästä jutusta? Oot tommonen ahdasmielinen ja wanhoillinen (elitistinen whatever)".

Hep! Tasa-arvo ja tasapäisyys tuntuu joskus menevän sekaisin. Sitten on se avarakatseisuuden mafia. "Ai et diggaa tästä jutusta? Oot tommonen ahdasmielinen ja wanhoillinen (elitistinen whatever)".
 
Toi on muuten todella rasittavaa. Moni bändi alkaa ajan kanssa kuulostaa hyvältä, ja sitä ei tiedä etukäteen. Mutta kun ensireaktio 99%:iin kaikesta musiikista on, että ei vain kuulosta hyvältä, ei kerta kaikkiaan herätä mitään positiivisia tunteita, niin minkäs sille voi? Miten voi, ja miksi pitäisi, pakottautua pitämään jostain? Ja ennen kaikkea, mitä väliä tällä on kenellekään muulle kuin itselle.

Toi on muuten todella rasittavaa. Moni bändi alkaa ajan kanssa kuulostaa hyvältä, ja sitä ei tiedä etukäteen. Mutta kun ensireaktio 99%:iin kaikesta musiikista on, että ei vain kuulosta hyvältä, ei kerta kaikkiaan herätä mitään positiivisia tunteita, niin minkäs sille voi? Miten voi, ja miksi pitäisi, pakottautua pitämään jostain? Ja ennen kaikkea, mitä väliä tällä on kenellekään muulle kuin itselle.
 
No, sitten on ulkoiset paineet. Jos kaikki kaverit puhuu vaikka Nirvanasta tai White Stripesistä, niin tulee äkkiä tarve muodostaa mielipide. Tietenkin levyarvostelijoilla on toisenlaisia pakkoja :)

Mutta täytyy myöntää, että pakotan myös itseni kuuntelemaan arvostettua musiikkia
 
Aika kovalta kuulostaa tuo itsensä pakottaminen... ;) Eivaan, minusta olisi kyllä hyvä tuntea vähän myös klassisia tyylejä yleissivistykseksi.. vähän niinkuin olisi hyvä tuntea joitain maailmankuuluja ikivanhoja tauluja ettei ole ihan tollo.. ;-p
 
Mulla varmaan suurin syy olla pitämättä jostain musiikista on se, että siihen on jotenkin vaikea eläytyä. Tai jossakin massoille markkinoidussa musiikissa sitten se, että siihen on vähän liiankin helppo eläytyä, jolloin omaperäisyys uupuu.. Sen enempää syitä on vaikeaa keksiä, kun on niin avara maku :)