Rock, pop, alternative ›

hmm, minusta kirja oli ihan hyvää viihdettä. Ei miehet mitenkään hirveän positiivisessa mielessä jääneet mieleen, lähinnä pelimiehinä vaan. Mick onkin sit asia erikseen ku siellä keikallakin ollu kuin robotti=o Sääliks käy poikaa. Mut kirja ajoi asiansa -> oon enemmän perillä mötikästä.

Mickhän oli keikalla paremmassa kunnossa ku osasin odottaakaan. Ei se koskaa mitään voltteja ole heitellytkään.

Näkkiin jonku (oisko ollu 90-luvun alusta/80-luvun lopusta) pätkän jostain mötiköiden keikasta ja olihan se ihmetystä ku herra Mars jopa juoksenteli lavalla vähäsen.
 
Ei se Helsingissäkään kyllä muumiolta näyttäny.

Näkkiin jonku (oisko ollu 90-luvun alusta/80-luvun lopusta) pätkän jostain mötiköiden keikasta ja olihan se ihmetystä ku herra Mars jopa juoksenteli lavalla vähäsen.
 
tää kyseinen keikka on mitä ilmeisimmin Moscow Music Peace Festival '89..siellä se kyllä juoksenteli ja laitteli komeasti menemään

Haa, nyt sain opuksen luettua. Viimeiset 300-sivua luin yhdeltä istumalta. Eihän tuo 100% totta missään nimessä ollut, mutta viihdearvo oli kyllä loistava.
 
Vince: Munansaperässä liikkuva itsetuhoinen alkoholistinarkkari hedonisti. Silti sen läpät kiinnostivat eniten. Tuntui, että tyttären kuolema oli elämän antama rangaistus Razzle-tragediasta, mistä Vince oli selvinnyt kuin koira veräjästä ja ei oppinut mitään. Silti Vincen jutut olivat mielenkiintoisinta antia. Silti täysrenttu.
 
Nikki: Isä-angstia poteva lyhytpinnainen ja itsetuhoinen täyspäivänarkkari. Bändin pomo ja musiikillinen johtaja; kun huumeet ottivat vallan, niin levyjenkin taso laski.
 
Tommy: Kaikkein huolettomin ja mutkattomin tyyppi, kilpaili Vincen kanssa bändin "pornokuningas"-tittelistä. Vankilakokemus hieman miehisti. Kuitenkin Tommyn tragediat pienimpiä Mötley-asteikolla.
 
Mick: Ehdottomasti hiljaisin ja järkevin tyyppi, mikä ei Mötley-mittapuun mukaan paljon ole. Kamppailee reumansa kanssa ja alkoholismin kanssa. Naiset kusettivat urakalla tätä melko hyväntahtoista tyyppiä, joka ei osannut vetää kusipään roolia yhtä taidokkaasti kuin muut.

Pitihän toi kirja lukea kun sitä on hypetetty niin älyttömästi.
 
Joskus miesten uran alkuaikoina tuli kuunneltua bändiä mutta Theatre of Painin jälkeen ei Motley ole juurikaan kiinnostanut. Se Corabin kanssa tehty levy olisi kyllä mielenkiintoista kuulla. Dirt herätti ainakin allekirjoittaneessa hieman ihmetystä miten yhtye Shout at the devilin jälkeen sai pidettyä suosionsa kun koko musiikki tuntui olevan heille aivan toisarvoista, itseasiassa Vinceä ei tuntunut musiikki kiinnostavan oikeastaan koko kirjan aikana, kaveri oli mielummin ajelemassa autolla tai pelaamassa golfia (rok).
 
Kirja varmaankin kutittelee samoja sensaatiotirkistelyosia aivolohkoissa mitä tositvsarjat ja 7päivää lehti sillä kirjalliset ansiot olivat aika köyköisiä eikä musiikistakaan puhuttu kuin siteeksi.
 
Mickistä jäi muista poiketen sympaattinen kuva ja esiintuodut Robert Johnson mielikuvat sopivat jotenkin tilanteeseen missä mies sai kasapäin mainetta ja mammonaa mutta elämä oli silti maanpäälistä helvettiä. Muista jäi jotenkin semmoinen käsitys että heiltä on rintaruokinta lopetettu lapsena pikkuisen liian aikaisin ja siitä on päässyt kasvamaan jotain säälittäviä traumoja...
 
Kyllähän tuota kirjaa voi suositella Motley fanien lisäksi pehmopornoilun ja gonzoilun ystäville tai muuksi kevyeksi kesäluettavaksi.

Parin sadepäivän aikana tuli luettua. Ei mitään kovin korkealentoista juttua ja itse musiikista aivan naurettavan vähän, mutta kyllähän se viihteestä kelpaa. Niille, joille tämä oli elämän paras kirja tähän asti suosittelisin toisenkin kirjan lukemista joskus ;)
 
Mick jäi positiivisesti mieleen, muiden kokemat "kovat kohtalot" lähinnä herättivät vahingoniloa kaiken sen sikailulla hehkutuksen jälkeen. Toisaalta Tommyä ehkä kävi vähän sääliksi, kovin heppoisin perustein kaveri tuntui aina vankilaan joutuvan. Toisaalta noista jutuista saatiin kuulla vain toinen puoli.
 
Suodatus kyllä sai olla päällä lukemisen ajan, sen verran rankkaa bullshittiä nimittäin tuli välillä vastaan.
Miten ne pari eroa vei Mickin rahat, kun muut eroilivat ihan yhtälailla? Ei kai edes Jenkeissä erossa voi jäädä velkaa tai menettää yli puolia omaisuudestaan?
Tommyn ja Pamelan kotivideo: Jos pariskunta oli itse kuvannut videon ja omasi siihen siis tekijänoikeudet ym. ja se oli niiltä selvästi varastettu, miten ei tuon tason lakimiehillä olisi sitä pois myynnistä saatu? Tasivat haluta sen julkaistavaksi.

Noniin. Nyt kun sain kuunneltavakseni tuota Corabi-kauden tuotantoa, niin ei voi kuin ihmetellä, miksi se Vince piti ottaa sinne takaisin oikuttelemaan...

Nyt kun sain kuunneltavakseni tuota Corabi-kauden tuotantoa, niin ei voi kuin ihmetellä, miksi se Vince piti ottaa sinne takaisin oikuttelemaan...
 
Siksi että se on Mötley Crüen laulaja?
Ja rockshowta muutenkin mukavampi vetää tuhansille ihmisille kuin 50:lle.
 
Ei siis mitää Corabia vastaan, mutta niinhän se vain on.

Siksi että se on Mötley Crüen laulaja?
Ja rockshowta muutenkin mukavampi vetää tuhansille ihmisille kuin 50:lle.
 
Ei siis mitää Corabia vastaan, mutta niinhän se vain on.
 
Paul Di'Anno oli Iron Maidenin laulaja, Peter Gabriel oli Genesiksen laulaja, Bon Scott oli ACDC:n laulaja, Charlie Dominici oli Dream Theaterin laulaja.
 
Mikä on pointtisi? Mötikkä on joku laite, joka ei voi toimia ilman yhtä alkuperäistä osaa (vaikka ainakin tuo kirja viittaisi aivan päinvastaiseen)?

Mikä on pointtisi? Mötikkä on joku laite, joka ei voi toimia ilman yhtä alkuperäistä osaa (vaikka ainakin tuo kirja viittaisi aivan päinvastaiseen)?
 
Jaa, onkohan me luettu samaa kirjaa?
 
No mutta, toimii vai ei toimi, se on suhteellista, mutta näköjäänhän se nimenomaan on sellainen laite joka ilman täyttä neljää alkuperäistä osaa ei tunnu kauheasti ainakaan kiinnostavan. Corabi -kiertue ja levy ei myynyt mitään, ja Randy Castillon ollessa bändissä moni ei varmaan tiennyt bändin olevan enää edes olemassa.
 
Mutta ei siis ollut tarkoitus mitään John Corabin vastaista kampanjaa tässä vetää. Hyvää matskua kai se sekin oli.

Juu no, mitä noihin monien bändien suosimiin "rahastuskiertueisiin" tulee, niin ne ainakin pitää suorittaa sillä eniten myyneellä kokoonpanolla. Toisaalta veikkaisin, että esim. Genesis on myynyt eniten kolmikkona ja vaikkapa Kiss sen jälkeen kun Peter ja Ace poistuivat, mutta tämä ei liity enää aiheeseen mitenkään. Over and out ;)

Randy Castillon ollessa bändissä moni ei varmaan tiennyt bändin olevan enää edes olemassa..
 
Tämähän ei suinkaan ollut Randyn vika. Randyhan ei kauaan bändissä ehtinytkään olemaan ennen sairastumistaan.

Tämähän ei suinkaan ollut Randyn vika. Randyhan ei kauaan bändissä ehtinytkään olemaan ennen sairastumistaan.
 
Kerro lisää miehestä ja mitä tapahtui? Tästä ei kirjassa mainittu mitään.

Randy Castillo kannutti Mötleyn "New Tattoo"-kiekolla. Ehti tehdä pari keikkaa kiertueen alussa mutta joutui sitten sairaalaan syöpäkasvaimen takia joka sitten johti miehen kuolemaan.
 
Castilloa kiertueelle otettiin paikkaamaan Hole-yhtyeen Samantha Maloney, jota sitten Nikki Sixxin piti käydä painamassa. Tämä johti siihen että Nikkin vaimo lähti hetkiseksi lätkimään ja itse Sixx retkahti taas huumeisiin ja...no...menee ohi aiheen.
 
Randy Castillon rumputyöskentely sopi passelisti Ozzy Osbournen bändiin missä mies soitti pitkään. Omistan kuitenkin muutamia Mötikän live-vetoja missä Castillo soittaa ja rehellisyyden nimissä sanottava on, että ei oikein potki. Äijän soittotyyli kun on huomattavasti löysempi kuin Tommyn. Niistä kuulee sen kuinka Tommy Lee on pitkälti se Crüen soinnin kasassa pitävä tekijä.

by the way, mahtaako netistä saada imutettua Corabin aikaista livepätkää?

Castilloa kiertueelle otettiin paikkaamaan Hole-yhtyeen Samantha Maloney, jota sitten Nikki Sixxin piti käydä painamassa. Tämä johti siihen että Nikkin vaimo lähti hetkiseksi lätkimään ja itse Sixx retkahti taas huumeisiin ja...no...menee ohi aiheen.
 
No niin! :D
 
Taitaa olla uusia editioneita tulossa vielä kirjasta, jos tarina jatkuu. Vaimo kuitenkin palasi ja Nikki vieroittui uudestaan?