Studiotyöskentely ›

Jos hinnat tulis tuota vauhtia alaspäin niin kohta sais kaikki kamat ilmaseks.
Ei sillon kun myö oltiin nuoria..

Sattuipa kirjastossa osumaan silmään "musiikkitekniikan osto - opas 1998", no ihan mielenkiinnosta lainasin.

 
Toi Sadie oli ihan pätevä, über-pro kerrassaan. Ja mulla on edelleen DMT8VL-työasemani satunnaiskäytössä, onpa sillä pari levyäkin äänitelty, tosin niin että raidat siirretään aina session lopuksi "isolle koneelle".
 
Maksoihan se silloin aika paljon, mutta oli laatukin ihan eri kuin millään siihen asti.
 
Nykyään voi olla vaikea uskoa, mikä kaikki oli "studiolaatua" tuossa vuosikymmen sitten, ja miten pienellä kalustolla ja suurilla suunnitelmilla audiohommia tehtiin. Luovuus ja soveltaminen ei ollut vapaaehtoista, se oli elinehto.

24-raitainen nauhuri 70-luvun lopussa. Parhaat taisi maksaa siinä puoli miljoonaa mummon markkaa. Joitain sai suunnilleen 150,000 mummon markalla. Teac kasiraituri irtosi jo reilulla parillakymmenellä tuhannella mummon rahalla. Köykäisiä on noi alussa esitetyt hinnat ;)

Vertailukohdaksi:
Muistain kun iskä ja äiskä myi 3 h + k kivitalosta Oulun ydinkeskustasta about vuonna 86 ja hintaan 355 000 mk eli noin 60 000 € ja arvo nykyään jotain 120 000 €.. Paljon sais tollasesta vanhasta Penasta??
Tai eihän niitä voi silleen oikeen verrata kun noi vehkeet on joskus ollut noitten tyyppien elinkeino..

Ja muuten noi 24 raitaset 2 tuuma nauhurit on vieläkin aika kovissa hinnoissaan, sekä laitteet, että nauhat..
 
Noi "vanhat" digi vehkeet ei oo oikeen vertailukelpoisia noihin 70 luvun analogivehkeisiin..

Ja muuten noi 24 raitaset 2 tuuma nauhurit on vieläkin aika kovissa hinnoissaan, sekä laitteet, että nauhat..
 
Nii..
 
Mä pistin just 762:sen soundcraftin testiin. Vaatii vaan kalibroinnin ja vot.

Noi "vanhat" digi vehkeet ei oo oikeen vertailukelpoisia noihin 70 luvun analogivehkeisiin..
 
On ne siinä mielessä että käyttötarkoitus on sama. Voidaan myös vertailla äänitysstudioiden hintoja ennen ja nyt. Seitkyt ja kasikytlukujen taitteessa Tampereen kummassakin kasiraita studiossa ( Suntti ja JJ ) maksoi tunti 120 mummon markkaa. Finvoxilla se taisi olla viidensadan pintaan.

Onhan monien vermeiden hinnat tulleet alaspäin järkyttävän kovalla tahdilla, mutta siinä kyydissä tuntuu toisinaan muutamat perusasiat unohtuneen.
 
Kunnollinen kuuntelu (tarkkailukaiuttimet+akustiikka) maksaa tänä päivänä about saman kuin kymmenen vuotta sitten. Kun ennen rakennettiin studiota puolen miljoonan budjetilla, käytettiin summasta surutta 50 tonnia tarkkailuun. Nyt kun tallennusteknisesti samankaltaiset kamat saa esim. ~10 000 eurolla, ei raaskitakaan enää pistää toista kymppitonnia tarkkailuun.
 
Tämä ei tarkoita sitä etteikö budjettiluokan pajoissa voisi tehdä ihan siedettävää jälkeä, osaava studioisäntä oppii usein yrityksen ja erehdyksen kautta tekemään duunia vaatimattomammallakin kuuntelulla. Mutta freelancer-pohjalla työskentelevälle äänittäjälle tilanne on kinkkisempi; vaikka periaatteessa julkaisukelpoisen materiaalin studioden lukumäärä on kymmenessä vuodessa kasvanut rajusti, uusissa pajoissa ei useinkaan tarkkailuun voi luottaa.
 
Itse asiassa tarkkailuun käytetyn summan pitäisi olla tänä päivänä nousussa kun enevässä määrin studioissa halutaan olevan 5.1-kuuntelumahdollisuutta.
 
Toinen hintansa pitänyt osa-alue on mikrofonit: vaikka budjetti-osastolle on tullut pilvin pimein uusia tarjokkaita, klassikot ovat pitäneet paikkansa vuosikymmeniä.

Toinen hintansa pitänyt osa-alue on mikrofonit: vaikka budjetti-osastolle on tullut pilvin pimein uusia tarjokkaita, klassikot ovat pitäneet paikkansa vuosikymmeniä.
 
Samat mikit ovat yhä kehissä kuin 80-luvulla, mutta niiden hinnat ovat kyllä tippuneet reilusti. SM 58 maksoi joskus -85 hiukka alle 2000mk kun nykyään niitä saa satasen hujakoille.

Samat mikit ovat yhä kehissä kuin 80-luvulla, mutta niiden hinnat ovat kyllä tippuneet reilusti. SM 58 maksoi joskus -85 hiukka alle 2000mk kun nykyään niitä saa satasen hujakoille.
 
Sitte on klassikot kuten U47 joiden hinnat taitaa olla aika kohillaan vieläki...