Kitarat: soittaminen ›

kliini: Esa Pulliainen
rock: Slash, Iommi, Järvinen (omalla tavallaan)... myös Pulliaisen rock-säröt ovat hyvänkuulosia...
 
EDIT: niin ja Izzyn Stradlinin komppisaundi on aivan mahtava rockkiin...

Komppi(särö): Matt Bachand & Jon Donais (Shadows Fall) tai Dime Darrel (Pantera)
 
Soolosärö: Michael Åkerfeldt (Opeth). Lähinnä meinaan semmosta The Leper Affinity -biisin tai Damnation -levyn soolosoundia.

Tunkeutuiko kenenkään korvaan sulosoundi Murrayn kitarasta viime sunnuntain maiden-keikasta, yleltä?

Tunkeutuiko kenenkään korvaan sulosoundi Murrayn kitarasta viime sunnuntain maiden-keikasta, yleltä?
 
Tunkeutui vähä väkiselläkin.

Tunkeutuiko kenenkään korvaan TILUsoundi Murrayn kitarasta viime sunnuntain maiden-keikasta, yleltä?

Jos joku on ladannut ja kuunnellut mikseristä Aarni-bändin Lampaan Vaatteissa- biisin, niin siinä on minusta jollain kumman tavalla hyvä kitarasoundi. Tuhnu, räkäinen, karu, ruma mutta loistava. Kuunnelkaa!!

Hyvästä hevisäröstä käy Stam1nan kitarajyrinät. Tietyllä tavalla koservatiivinen mutta samalal moderni soundi. Juuri sopiva
yhtyeeseen. Mutta rahaahan tuossa näyttäisi olevan kun Pexillä ainakin Mesa Boogien vaffarit pakkahuoneella jyrisivät. Niin ja kyllä tuo Mokomankin kitarajytkeen soundi on tuskallisen hyvä.
 
Omaan korvaan miellyttävät soolosoundit lähtevät mm. Dion kahdelta ekalta levyltä soittavan Vivian Cambpellin sormista,
Timo Tolkilta Destiny levyllä sekä Dimebagin loistava sähköinen särinä.
 
Puhtaista soundeista mainitsisin mm. aina yhtä hienonkuuloisen khoruskyllästetyn puhtaan kasarisoundin ala Scorpions.

Nykyään (ja viime vuosina) Mark Knopflerin soolouran soundi on erinomainen. Omaan korvaan jopa parempi kuin Dire Straits vuosien soundi. Rauhallisuus, tunnelma, tarkkuus, sormet.

Soolosoundi: Wintersunin levyllä kuultavan soundin kun saisi, niin ei puuttuva soittotaitokaan haittaisi enää mitään. (hymiö) Kuunnelkaapa Death and the Healing, aah, se soundi.

Soolosoundi: Wintersunin levyllä kuultavan soundin kun saisi, niin ei puuttuva soittotaitokaan haittaisi enää mitään. (hymiö) Kuunnelkaapa Death and the Healing, aah, se soundi.
 
Munki mielestä Wintersunilla on täydelliset soundit!
 
Soolosoundi:Wintersun,Ensiferum,Pantera.
 
Hevisärö:Wintersun,Ensiferum,Pantera,Metallica,Dimmu Borgir.
 
Puhdas:Wintersun,Ensiferum,Pantera,Metallica.

Viikatteella on perkuleen hyvä kitarasoundi. Kuulaat cleanit, rouheat säröt.

Gunnarit + Mike Monroe: Ain't it Fun...Slashin kitarasoundi sellainen, mitä toivon joskus löytäväni...mitähän siinä on käytetty...?
 
E: Ym. Guns N' Roses + Tony Iommi

Hevisärö: Megadethin Youthanasia-levy
Clean: Hank Marvin ja kumppanit
Soolo: Kirk Hammett ysärin alussa, White Lionin Vito Bratta, Reb Beach Winger-orkesterista, Megadethin Rust in Peace-levy, Vivian Campbell, Adrian Smith..
Rock: The Who
 
L: Jos hyvä kasarisoolosoundi kiinnostaa niin hankkikaa pala taivasta ja ostakaa semmonen etuaste kuin ADA MP-1.

Hyvän rokkisaundin salaisuus:
 
http://guitargeek.com/rigview/312/

Minusta hyvän kitarasoundin yksi perusedellytys on, että sen hmpff... ensinnäkin tunnistaa kitaralla soitetuksi :) Esim. ns. pidemmälle ehtinyt, kitaristimaiseen soittotyyliin taipuva kiipparisti pystyy feikkaamaan joskus aika uskottavasti. Tulee mieleen mm. Jan Hammer ja nylonkielistä koskettimillaan aika hienosti matkiva Gregg Rolie. Vielä nastempaa jos pystyy soundin perusteella tunnistamaan kitaramerkin ja mallin. Monen hienon soittopelin ideoimiseen ja rakentamiseen uhrattu aika ja kekseliäisyys on mennyt hukkaan kun instrumentin henk.kohtainen ja uniikki klangi hukataan vaikkapa älyttömällä prosessoinnilla persoonattomaksi surinaksi jota maailma on täynnä jo ennestään.
 
Vaikka yo. saa ehkä toisen kuvan, en itseasiassa ole tullut pohtineeksi näitä soundijuttuja kovinkaan paljon, mutta äkkisältään tuntuu siltä, että soundi on silloin kohdallaan kun huomio ei kiinny erityisesti siihen vaan musaan itseensä. Olkoon genre mikä hyvänsä. Toki aina tulee kuunteluelämyksiä:"..ttu mitkä soundit!!!", mutta äimistys menee yleensä äkkiä ohi.
 
Tulin aikaisemmin illalla kuunnelleksi, ihan muuten vaan, parin eri aikakaudella vaikuttavan/vaikuttaneen soittajan levyjä. Jeff Golubin "Soul Sessions"-CD:n kitarasoundi sopii kuin suutarin sormi räätälin persiiseen näennäisesti helpolta hissimusalta kuulostavassa länsirannikon soft-jazz meiningissä ja toisaalta taas en saata kuvitella parempaa bluessoundia kuin Hendixin iänikuisen "Red House"-tzibaleen studioversiossa joskus -67 tai whatever. Kumpikin tapaus vedetty vielä käsittääkseni suht'koht' mies-soitin-kaapelia-vaffistin pohjalta. Tuohan ei ole mikään must-kattaus mutta noinkin voi soittaa, ihan levyllekin :P
 
Hienointa näissäkin jutuissa on kuitenkin se, että kaikki saa vetää millä huvittaa, rompetta on kauppain hyllyt väärällään eli työkaluista ei o kiine. Pääasia, että homma toimii ja kuulostaa hyvältä. Ja jos kuulostaa vielä kaiken kukkuraksi ihan musalta, niin toihan on luxusta :)

Jeff Beck saa aika jumalaista leadisoundia kitarastaan. Nannalta kuulostaapi, ja dynamiikkaakin on.
 
En oikein tiedä miten tuota komppaussaundia voisi sitten arvostella, homma on niin biisiriippuvaista, ja erilaisia ja erittäin maittavia vaihtoehtoja löytyy vaikka kuinka. Jotenkin siinä en edes haluaisi vakiintua mihinkään tiettyyn tavoitteeseen, vaan antaa sen muuttua ajatusten ja ajan myötä. Tai jos jossain sellainen lopullinen vaihtoehto on, en ole vielä sitä löytänyt.

Näin oftopikkina muuten että mitä se middle vaikuttaa siihe saundiin?mikä sen middlen vaikutus on?
 
Eron huomaa parhaiten, kun itse sitä potikkaa kääntelee. Mutta vaikka yksin soittaessa middlen leikkaus saattaa houkutella, yhtyesoitossa sillä tekee karhunpalveluksen itselleen ja äänimiehelle. Kitara kun on keskialuesoitin, jolloin niitä taajuuksia tarvitaan, jos aikoo saada kitaran kuuluville. Omasta puolestani kyllä voin sanoa, että parhaat saundit saan nimenomaan middleä buustaamalla kuin leikkaamalla.

Puhdas:Wintersun,Ensiferum,Pantera,Metallica.
 
Öh?

Kannattaa koittaa EQ-pedaalilla mid-boostausta. Saa monipuolista ärhäkkyyttä soundiin helposti lisää.