Studiotyöskentely ›

Innostuinpa tuossa avaamaan tällaisen threadin, hauskan sattumuksen jälkihöyryissä.
 
Äänittelimme Savonlinnan Taidelukion tiloissa äänitettämme ja kaivellessamme laatikoita löysimme hillittömät lajitelmat vanhoja mikrofoneja, jotka käytännössä näyttivät käyttökelvottomilta. Silmiimme osui kaksi Pearlin valmistamaa suurikokoista overhead-konkkaa. Kokeilunhalu heräsi ja innostuimme leikkimään.
Mikrofonit tuli asettaa lähemmäs peltejä kuin aiemmin käyttämämme AKG:t ja näytti, että ne ottivat konkiksi aika kehnosti, mutta kun olimme kiinnittäneet mikit päätimme olla vaihtamatta niitä. Soundi oli paljon erottelevampi ja kirkkaampi, kuin AKG:n tuotteissa. Lisäksi mikit ottivat lähinnä pellit, eivätkä koko setin rytkettä kaikkia tomeja ja bassaria myöten, puhumattakaan virvelistä.
 
Rummut saatiin nauhalle ja siirryttiin muuhun. Emme halunneet irroitella ainoita 57:ja rummuista joten päädyimme kokeilemaan toista noista Pearleista kitaran äänittämiseen. Hieman se söi tuota Fenderin klangia, mutta paljon pehmeämpänä ja lämpöisempänä kitarat tulivat nauhalle. Alapää ei kuitenkaan puuroutunut ja kaikista sävelistä sai selvää. Huhhuh, mikä yleismikki..
 
No, siirryttiin sitten tähän shokkipuoleen. Aiemmat laulut oli äänitetty AKG:n 414:lla ja niin oli tarkoitus nytkin, mutta kauhuksemme huomasimme mikin kadoneen kaapistaan. Heräsi ajatus tuon Pearlin koekäytöstä, pelkästään tilapäisiin lauluihin. Lauloin kaksi raitaa tuohon Pearliin, ja yllätyin. Soundi oli pitkälti samanhenkinen, kuin tuossa AKG:ssä. Kirkas ja selkeä. Ei pienintäkään purkkiinlaulun tuntua, kuten esimerkiksi AKG:n C1000:ssa..
 
Ihmeeksi tätä voisi sanoa.. Tuokin pari on maannut käyttämättömänä vuosikausia..
 
JA ASIAAN
Onko tiellenne osunut samanlaisia tapauksia? Siis mikrofoneja, jotka alalaatikosta kaivettuasi ja muovipussista ravisteltuasi ovat muodostuneet studiotyösi avaintekijöiksi partakonemaisesta ulkonäöstään huolimatta?

Hauska homma. Mulla on nimittäin käytössä Pearlin CR-57 mallinen overhead-konkka: sellanen iso mötikkä, johon pitää tökkästä patteri sisään. Me muunnettiin se tosin phantomiksi myöhemmin.
 
Läppäsepä malli Googleen ja katso, mitä löytyy. Sen voi paljastaa, että mikki on ruotsalainen ja ainakin toi 57-malli on vieläkin käytössä joissakin studioissa. Tasalaatuisen hyvä mikki edelleen - senkus vaan äänittämään =)

Pearlin mikkitehdas valmisti mun käsittääkseni ruotsin ensimmäisiä radio- ja äänitysmikkejä. Tehtaan omistajan poika siirtyi sittemmin omaan puljuun ja alkoi valmistaa Milab nimellä mikkejä. Milabeista suosituin taitaa olla se DC96b jota suomessakin näkee siellä täällä. Hyviä mikkejä molemmat, sekä Pearlit että Milabit. Lisää infoa löytynee Milabin kotisivuilta. Tehtaalla ovat myös ystävällisiä ja lähettävät mielellään vanhoja esitteitä yms.

Hauska homma. Mulla on nimittäin käytössä Pearlin CR-57 mallinen overhead-konkka: sellanen iso mötikkä, johon pitää tökkästä patteri sisään. Me muunnettiin se tosin phantomiksi myöhemmin.
 
Läppäsepä malli Googleen ja katso, mitä löytyy. Sen voi paljastaa, että mikki on ruotsalainen ja ainakin toi 57-malli on vieläkin käytössä joissakin studioissa. Tasalaatuisen hyvä mikki edelleen - senkus vaan äänittämään =)
 
Hmm, mulla on 2kpl Pearlin CR-57:aa myös, ja ne toimivat kyllä molemmat suoraan phantomilla. Sitten ihmetyttää alkuperämaa, toinen noista omistani on vielä alkuperäisessä myyntipakkauksessaan ja sekä siinä että mukana olevassa speksilapussa mainitaan valmistusmaana Japani...? No, eipä sillä valmistusmaalla niin väliä, kunhan on edes jostain kotosin ;)
 
Asiaan-> Pitäisi tässä kohtapuoleen nauhoitella kunnolla rumpuja ja olen mietiskellyt että pärjääköhän noilla overeina vai ovatko noin 100-200e hintaluokassa liikkuvat uudet laajakalvokonkat 'parempia'?

Bändikaveri osti minulle "lahjaksi" kirpputorilta vanhan dynaamisen mikin merkiltään Toa GM-304S. Google ei löydä mitään järkevää tietoa mikistä, firma on tosin vielä pystyssä. Kokeilin pikaisesti kitarakaapin mikittämistä ja ääni oli riipivän kirkas verrattuna SM57:kaan ja melkoisesti piikkejä taajuuskäyrässä. Saa nähdä saako sillä mitään järkevää aikaiseksi, tuskinpa kyseessä on kuitenkaan mikään über-arvokas vintöts-mikki! :D

Bändikaveri osti minulle "lahjaksi" kirpputorilta vanhan dynaamisen mikin merkiltään Toa GM-304S. Google ei löydä mitään järkevää tietoa mikistä, firma on tosin vielä pystyssä. Kokeilin pikaisesti kitarakaapin mikittämistä ja ääni oli riipivän kirkas verrattuna SM57:kaan ja melkoisesti piikkejä taajuuskäyrässä. Saa nähdä saako sillä mitään järkevää aikaiseksi, tuskinpa kyseessä on kuitenkaan mikään über-arvokas vintöts-mikki! :D
 
Toa-mikit eivät liene vanhoja, vaan kyseessä ovat hauskannäköisiksi disainatut Bebekistä saatavat 10 euron halpiskapulat. Se on ainoa paikka,mssä olen Toa-mikkejä nähnyt.
 
Mikkien nimeäjä lienee rehellinen ruotsalainen;-)

Mikkien nimeäjä lienee rehellinen ruotsalainen;-)
 
Just ajattelin samaa! Ja Carolin MUD-sarjan nimeäjä vastaavasti tuskin on englanninkielinen. Ei herätä ihan positiivisia mielikuvia soundista.

Just ajattelin samaa! Ja Carolin MUD-sarjan nimeäjä vastaavasti tuskin on englanninkielinen. Ei herätä ihan positiivisia mielikuvia soundista.
 
"I name these mics after me, and my name is Mud."
 
:-D

TOA:lla oli kyllä aikoinaan omalla tuotemerkillään mielestäni hyviäkin mikkejä. Sitä en tiedä olivatko omia vai
missä tehtyjä.
 
Nykyään ovat keskittyneet keskusradiotyyppisiin systeemeihin.
 
http://www.toaelectronics.com/products.asp

TOA:lla oli kyllä aikoinaan omalla tuotemerkillään mielestäni hyviäkin mikkejä. Sitä en tiedä olivatko omia vai
missä tehtyjä.
 
Omaa vanhempaa mikrofonituotantoa ei juurikaan löytynyt tuon linkin takaa, nykyisin tuotannossa on neljä mikkiä todennäköisesti perustuen johonkin toisella nimellä paremmin tunnettuihin mikkeihin (EV ja Audo-Technica kävi mielessä kun katselin kuvia), discontinued modelsin alla oli yksi valmiskapseliratkaisu ilmeisesti elektreettinapilla.
 
Melkein menisin sanomaan, että kyseessä ei ole sama TOA. Tuo kun näytti ihan asialliselta yritykseltä, eikä toisaalta kuvaus hienosta vintage-mikistä oikein sovi.
:-)

Omaa vanhempaa mikrofonituotantoa ei juurikaan löytynyt tuon linkin takaa, nykyisin tuotannossa on neljä mikkiä todennäköisesti perustuen johonkin toisella nimellä paremmin tunnettuihin mikkeihin (EV ja Audo-Technica kävi mielessä kun katselin kuvia), discontinued modelsin alla oli yksi valmiskapseliratkaisu ilmeisesti elektreettinapilla.
 
Melkein menisin sanomaan, että kyseessä ei ole sama TOA. Tuo kun näytti ihan asialliselta yritykseltä, eikä toisaalta kuvaus hienosta vintage-mikistä oikein sovi.
:-)
 
Löytyihän se tyyppi kun hieman aikaa haeskeli
 
TOA RD-16
 
Bassari, puhallin ja vastaavassa käytössä toimi varsin hyvin.

Löytyihän se tyyppi kun hieman aikaa haeskeli
 
TOA RD-16
 
Bassari, puhallin ja vastaavassa käytössä toimi varsin hyvin.
 
Uskon. Sen sijaan tuosta GM-sarjasta katalogi vaikenee viisaasti.

Vielä noista Pearl-mikeistä; se ruotsalaisuuskytkentä löytyi tosiaan tietona netistä eikä esim. niin, että mikin kyljessä olisi lukenut made in sejase... Itseäni on myös mietityttänyt tämä Japani-Ruotsi kuvio, sillä mikin kyljessä on sama logo, kuin Pearlin rummuissakin. Onkohan niin, että joku svedu on hillonnut aikanaan myymällä tuotemerkin japseille. Niin tai näin, kelpo mikkejä kuitenkin.

Onkohan niin, että joku svedu on hillonnut aikanaan myymällä tuotemerkin japseille. Niin tai näin, kelpo mikkejä kuitenkin.
 
Japanialaiset hakeutuivat aikoinaan niin Amerikan kuin Euroopan markkinoille ostamalla vanhoja yrityksiä joilla oli toimiluvat kunnossa, esimerkkinä vaikkapa SONY; Standard Oil of New York, jos olen oikein ymmärtänyt.
 
EDIT: Taoisipa olla väärä legenda. Sonyn historiikki sanoo seuraavaa:
 
A two-letter name would be the simplest, but in the Romanized alphabet this was next to impossible. Three letters then. But there were many three-letter company names already, such as RCA, NBC, CBS and NHK. This could become confusing. They thought of taking the initials of Tokyo Tsushin Kogyo and calling themselves TTK, but that was too similar to the TKK adopted by railway companyTokyo Kyuko. That left the possibility of using four letters, and here they tried all sorts of combinations. The crux of the problem was pronounceability. When Ibuka went to the U.S. he was called "I-byu-ka." The makers of Nikon cameras were known to most Americans as "Nigh-kon." Americans visiting Japan would ask in vain for "Nigh-kons," whereas in Japan there were nothing but "Nee-kons."
 
"Sony" was the name they arrived at by this process. It crossed the Latin word sonus, from which "sound" and "sonic" are derived, with the English diminutive "sonny,v suggesting, they hoped, a fledgling company o f young people who made up for in energy what they lacked in size.
So now they had their trade name. Morita went to the U.S. in high spirits, carrying his Sony products.
 
http://www.sony.net/Fun/SH/1-5/h4.html
 
Tästä tuskin kuitenkaan on kyse tässä, vaan veikkaisin että homma on kuin Landolan tekemät Peavey-kitarat; että ruotsalaisia mikkejä on otettu myyntiin Pearlin tuotemerkillä.