Kitarat: kitarakamat ›

Ajattelin, että tämmöisen juntin threadin voisi käynnistää. Ajatuksia siis peliin. Mikä tekee sinun vahvistimestasi juuri sinulle SEN vahvistimen?
 
Enkä tarkoita nyt siis sitä, että vastaukset ovat linjaa: "Minä soitan Fenderin 5w paristoromulla koska ei ole varaa parempaan." tai "Minun vahvistimessa on hyvä soundi."
 
Vähän analyysia siis peliin. "Soundini on hyvä", "Miksi?"
 
On kovin mahdollista, että tälläinen threadi on jo tehty (ja ihmettelen jos ei ole) mutta minkääs teet..

No kun halvalla sain ja on ihan helevetin kova vahvistin, niin Sovtek Mig-100H se on edelleen minun ykköspelini.

Vahvistimena:
 
VHT 2150 + Rocktron Voodu valve (höystettynä marsun 4*12 kaapilla)
 
Miksi?
 
Kaikki ostettu käytettynä "puolivahingossa", ja osoittautuneet riittävän monipuolisiksi tarpeisiini. Kaikki mitä soittelussa tarvitsen (soundien osalta) irtoo noista kamoista enemmän tai vähemmän hyvin. Tietynlainen kompromissiläjähän toi on ku tarvii(?) miljoonaa eri soundia, mutta ku ei parempaa oo löytyny niin tuossa on pysytty.

Mikä tekee sinun vahvistimestasi juuri sinulle SEN vahvistimen?
 
Engl Screamer -nuppi.
 
-Soundi on toki mieleiseni. Tymäkkä, 'tiheä' särö ja gainia enemmän kuin riittävästi. Kuulas clean. Eq:ta säätelemällä löytyy hyvät soundit rockin ja metallin välillä.
-käyttömukavuus. Neljä perussoundia. G-Major -efektimasiinan avulla vaihtuvat soundit midin kautta sukkelasti.
-50 W on sekin enemmän kuin riittävästi, en tekisi isommalla mitään.
-kompaktin kokoinen, mukava roudattava.
 
JuSu

10W Kustom jolla oon soittanu jo 4-5 vuotta. En ole jaksanut ostaa isompaa.

Tällä hetkellä Peavey Classic 30. Toivottavasti syksyllä sitten Ashdown Peacemaker 40... combon alle voi sitten tarvittaessa heittää tuon Marshall 1936 2x12" kaapin.

käytettynä halpaan hintaan sain loistokuntoisen Tech 21 Tm60:n, masiinasta lähtee hyvät saundit, mukavannäkönen ja hyvän hajuinen peli :D

Marshall 1974x
 
-Mahtavat rokkirähinät, rosot ja puhtaat
-18 watin ansiosta uskaltaa volumepotikkaa vääntää keikoillakin
-Yksinkertainen (Ei turhia ominaisuuksia ja vipstaakeja)
-Loistava tremolo
-Kevyt roudata
-Komia ku mikä
 
Fender Twin Reverb
 
-Puhtaat kuin pala taivasta, pedaaleilla rosoa ja rähinää
-Hyvä vibrato ja kaiku
-Kestävä
-Komia tämäki

Framus Dragon. Kuullosta aina hyvältä, puhutaan sitten puhtaista ubersärömayhemiin ja kaikkeen siltä väliltä! Löysin tämän vasta ihan hiljattain mutta luulen että en tätä ikinä enää muuhun vaihda.

Lin6 Spider II 112
 
Monipuoliset efektit ja soundit, vaikka onki digitaalinen niin aivan pirun hyvältä tuntuu, "pelleily mahdollisuus."
 
Onhan se aika lelu, mutta onneksi olen leikki-iässä.

Peavey Studio Pro 112
 
-65w
-toimii myös matalemmilla voluumeilla
-hyvä särö
-hyvät puhtaat
-halpa
-2 kanavaa
 
no tulipa kehuttua.

Tänään- ja ehkä huomennakin: Marshall Super Lead Ž72 + Marshall 1960TV 4x12 kriinpäkeillä, nyt on vaan Marshallit vaan ruvennut maistumaan ;)
 
-sv

Mulla on useita vahvistimia ja olen ostanut ne yhtä lukuun ottamatta siksi, että sain halvalla suht hyväsaundiset pelit. Silloin tarvitsin vielä kahta vahvistinta, kun reenasin kahdella eri kämpällä kitarabändin kanssa, eikä roudaus oikein maistu. Nyttemin ei niin tarvetta olisi, kun on vain yksi kämppä, mutta kivahan se on olla yksi kotona ja kämpällä stereoviritelmä. :)
 
Ensimmäisenä ostin Laneyn LC15R:n Music Manin tilalle, koska musarin särö oli aika kehno, kun heviä ja rokkia piti soittaa. Laney oli halpa ja saundasi hyvältä myös säröllä. Oikeastaan se on suosikkini nytkin, mutta silloin aikanaan en arvannutkaan kuinka hyvältä se kuulostaa ison kaapin läpi.
 
Tänäänkin reeneissä valitsin sen, koska se rähisee kivasti, kun sitä voi melko pienen tehonsa ansiosta pitää niin isolla, että päätekin menee vähän kuralle. Kaappina oli Marshall 1982B JCM800.
 
edit: lopullisuudesta en ollenkaan mene takuuseen. Tämä kelpaa mulle nyt eikä oikeastaan mitään gasia mihinkään laitteeseen ole. Enempi se saundi on nykyään miehestä kuin laitteista kiinni.

Fender Twin Reverb.
 
Siinä on hyvä puhdas soundi, miellyttävää kihinää ylätaajuuksissa ja lämmintä alapäätä hyväilevää tutinaa alataajuuksissa. Lisäksi erinomainen kaiku ja tremolo. Näyttää hyvältä ja sopii kaikkeen soittamaani musiikkiin.

Vox Valvetronix AD120VT
 
Paljon toimivia soundimahdollisuuksia joiden seasta löytyi itseä miellyttävät säröt ja cleanit. Mukana tulevat efektit ovat myös toimivia. Kokonaisuutena erittäin toimiva paketti.

Laney TF200
 
Tarvitsin vahvistinta kotiin, kun veli vei omansa treenikämpälleen.
Ostin käytettynä sian säkissä, enkä ole katunut.
Molemmat säröt ovat hyviä (2 särökanavaa) ja omaa korvaa miellyttäviä.
Lähtee rokit ja hevit.
 
Puhdas on ainoa valituksen aihe, on hieman ponneton tapaus, mutta kyllä sillä nyt kuitenkin soittelee tarvittaessa.

Mulla on tuo JMP 2203. Lähtee tosi hyvät puhtaat, rosot ja myös älytöntä jytää tarvittaessa. Hendrixistä Wyldeen. Ei toki ole mitenkään poissuljettua, että löytyisi paremminkin minulle sopiva vahvistin. Tämä ei ole välttämättä "se" vahvistin mutta todella hyvä ainakin.

Roland Microcube.
 
Nyt kun soitan bändissä bassoa niin isommalla ei ole oikein virkaa. Hyvät soundithan tuosta irtoaa. Se on kokonsa puolesta mahtava. Ja se toimii paristoilla.
 
Edit: Niin, ja sillä voi myös laulaa näköjään :)

Todettuani Marshall DSL50-nupin liian kovaääniseksi (joskin hyväsoundiseksi) kotikäyttöön keinokuormankin kanssa oli vahvistimen vaihto edessä. Tuohon aikaan olin kovin ihastunut vanhempien yksikanavaisten Marsujen soundiin joten alkuperäinen ajatus oli hommata 50W JMP tai JCM800 ja modauttaa siihen Power Scaling (http://www.londonpower.com) jota kehuttiin keinokuormia paremmaksi volan hillitsijäksi. Efektiluuppi oli myöskin listalla modaukseksi.
 
Sitten muistaakseni Harmony-Centralia lukiessani törmäsin Mark Stephensonin sivuille ja totesin, että LJ-10 nupissa oli melkein kaikki mitä kaipasin - yksi kanava, efektiluuppi, Power Scaling. Ainoastaan middle-potikka uupui. Pistin sitten Stephensonille mailia ja kysyin mitä ekstraa maksaisi, että saisi sen keskialue-kontrollinkin vahvariin. Kävi hyvä säkä, heppu oli näet juuri päättänyt muuttaa vahvarin speksejä ja muutenkin parannella sitä mm. boosti, custom muuntajat, musta kotelo (alkuperäinen vaalean harmaa kotelo muistutti epäilyttävästi jotain labralaitetta...) ja se kaivattu middle-potikka. Puhumattakaan siitä, että vahvarissa piti olla paljon paremmat puhtaat kuin siinä alkup. suunnitelman JCM800:ssa.
 
Lyhyesti kiteytettynä:
-Hyvät vintage-henkiset puhtaat ja särösoundit.
-Power Scaling takaa hyvän soundin kaikilla volyymeilla.
-Efektiluuppi (harvemmin löytyy näistä alle 20W boutique-vahvareista).
-Käsintehty vahvari, josta ei tarvinnut maksaa 2000-3000 euroa.
-Ei turhia ominaisuuksia (middle scoop nappeja tai kymmentä voicing-vipua) joten aika tulee käytettyä soittamiseen eikä vahvistimen kontrollien ihmettelyyn.
 
Entäpä sitten se kaappi? No, se on tuo Yamaha DG80 1x12 combo. Se on ollut minulla pidempään kuin mikään muu vahvari. Siinä ei ole monelle 1x12 kaapille/combolle ominaista ohuehkoa botnea. Toimii vahvarin kuin vahvarin kanssa hyvin ja eipä itse Yamaha DG vahvarikaan ole ollenkaan huono.