Bassot ›

Olen mietiskellyt moneen otteeseen nykymeiningin osalta tuota yksittäisten soitinten paikkaa taajuuskartalla. Bassari on pääsääntöisesti pelkkää napsua eli majailee jossakin virvelin ja tomien yläpuolella midletontilla mutta peltien alapuolella. Pari kolme kitaraa röytää pudotetuissa vireissä jossakin alamidle/basso-osastolla. Laulu on örinää jossain epämääräisessä lowmidlelaatikossa lukuunottamatta falsettikiekumista.
 
Minne hittoon laitetaan se säröillä höystetty basso, josta halutaan kuitenkin selkeästi erottuvaa ja napakkaa soundia?
 
tosta tuntuis että tilaa ois jossain 3kHz yläpuolella vielä reippaasti! ;D
 
Ohan se totta niin että niitä napsuvia trigattuja basareita on ihan liikaa, jollain hevikeikalla rupes oikeen hatuttamaan kun ne basarit kuulosti ihan tomeilta ja ne tuli perkeleellisen lujaa. Itsehän syyllistyn kitaristina (lähinnä oman laulun takia) C# alavireeseen, nykyään näkee useasti jotain H- ja A- ym käsittämättömiä alavirneitä - ja keskialueet dipattu helvettiin tietysti... mulla on aina middleä perkeleesti ja alapäätä ihan vaan välttämätön määrä eli piiru. Kun se kitara on kuitenkin keskialuesoitin niin mitä sitä sinne basson tontille kuseksimaan nurmikolle.
 
Ainiin ja näkeehän noita 4x12 yläkaappi ja 2x15 alakaappi ja niin paljon alapäätä kitarakamoista kuin suinkin löytyy "että on sitten enemmän munaa". hehe.
 
Ei muuten tässä kofeeininarkoosissa tule oikein punaista lankaa tähänkään kirjoitukseen mutta tehkää hyvin.

Ainiin ja näkeehän noita 4x12 yläkaappi ja 2x15 alakaappi ja niin paljon alapäätä kitarakamoista kuin suinkin löytyy "että on sitten enemmän munaa". hehe.
 
Kitaristeilla oikeesti 15" kaappeja? Hm. Muutenkin kitaristeilla tuntuu tuo munakäsitys välillä vähän hämärtyneen, ihmeellisten bassobuustausten lisäksi volumespeduista jätetään soundcheckissä "pelivaraa" sooloihin...

http://matamp.co.uk/BLACK1.jpg
 
äänenpaine + alapää = muna
 
muka!

Niinpä. Pitäisikö siis pitkin hampain koettaa soittaa sellaisella soundilla minkä toivoo hyvällä tuurilla erottuvan huonosta miksauksesta vai sellaisella joka vastaa 'omaa' soundia - vaikka siihen olennaisesti kuuluisi passo ja vanhat flätit? Vai löytyykö kompromissia?
 
Tuo kompromissin löytyminen onnistuu kyllä vakiintuneimmilla kokoonpanoilla, joissa siis miksaajakin tuntee bändin ja pystytään kokemuksen karttuessa säätämään. Enimmäkseen homma on kyllä hankalahkoa ja paljolti miksaajasta/paikasta kiinni.
 
Viimeksi kuulin muheaa ja erottelevaa passosoundia kuukausi takaperin, ulkoilmatapahtuma reilulla PA:lla oli kyseessä ja soittajia pändissä kymmenkunta. Viikko sitten taas kuulin tuhnua passosoundia perustriolta, vaikka ulkoilmassa oltiin jälleen.

Vanhankansan kikka saada basso erottumaan pikkukeikoilla on käyttää kitaracomboa sen bassovahvistimän lisäksi. Tuokllainen setuppi on helposti hallittavissa ilman mitään uubehifijakosuotimia.

Vanhankansan kikka saada basso erottumaan pikkukeikoilla on käyttää kitaracomboa sen bassovahvistimän lisäksi. Tuokllainen setuppi on helposti hallittavissa ilman mitään uubehifijakosuotimia.
 
Nii ku on kaks etuastetta, eihän sillon mitään jakosuotimia tarvita. Molempiin menee samaa kamaa, jonka sitten toistavat itselleen ominaisella tavalla.

Vanhankansan kikka saada basso erottumaan pikkukeikoilla on käyttää kitaracomboa sen bassovahvistimän lisäksi. Tuokllainen setuppi on helposti hallittavissa ilman mitään uubehifijakosuotimia.
 
Eikös olisi helpompaa kaikille miettiä noitakin juttuja jo sovitusvaiheessa?

Eikös olisi helpompaa kaikille miettiä noitakin juttuja jo sovitusvaiheessa?
 
Ymmärrän toki mitä tarkoitat mutta minun mielestä ei kapakan huonoa akustiikkaa tartte ottaa huomioon sovituksissa.
Se on sitten eri asia että paskasoundi on paskasoundi eikä sellaista kannata viljellä eikä itseään sellaiseen totutella edes treenikämpällä. On muuten terveellistä antaa jonkun pompotella jotain minun bassolla kun minä kuuntelen soundia sopivan matkan päässä. Siinä ylensä käy tasaan kahdella tavalla. Joko tulee ahaaylämys jotta yes, mahtava soundi, taikka sitten voi vittu...

Ymmärrän toki mitä tarkoitat mutta minun mielestä ei kapakan huonoa akustiikkaa tartte ottaa huomioon sovituksissa.
Se on sitten eri asia että paskasoundi on paskasoundi eikä sellaista kannata viljellä eikä itseään sellaiseen totutella edes treenikämpällä. On muuten terveellistä antaa jonkun pompotella jotain minun bassolla kun minä kuuntelen soundia sopivan matkan päässä. Siinä ylensä käy tasaan kahdella tavalla. Joko tulee ahaaylämys jotta yes, mahtava soundi, taikka sitten voi vittu...
 
On hyvä kikka toi kyllä.Toinen on kun ois varaa pitää yhtä langatonta settiä mukana niin vois tsekissä mennä salin perälle kuntelemaan samalla kun soittaa ite mukana.Milleri tekee esim näin.

Lemmyn basso on kuulunut keikoilla ihan selkeästi. Se vissiin on vaan niin kova jätkä :).

Lemmyn basso on kuulunut keikoilla ihan selkeästi. Se vissiin on vaan niin kova jätkä :).
 
http://www.pdfworld.co.jp/tyson/4004.htm
 
toi hymyilyttää joka kerta :)

Aika hyvin oli Ilossa omasta mielestäni kondiksessa tuo bassopuoli. Ainakin niillä keikoilla missä minä kävin. Esim. Anthraxin keikalla ja sitten noilla erinäisillä punk/hc -keikoilla basso potki kuten pitääkin.
 
Anthraxin keikalla basso ehkä potki, mutta ei siitä kyllä mitään selvää saanut. Yhtä muminaa koko setti. Ja siihen vielä lisätty rumpali, joka soittaa tuplabasareilla tykitystä samantyyppisellä basarisoundilla. Ei näin. Sen bändin keikalla ei yhdestäkään soittimesta saanut kunnolla selvää. Laulutkin oli miksattu ihmeen alas.
 
Rentolavalla oli kaikilla keikoilla, jotka siellä näin (Q-continuum, Giant Robot, Skatalites) soundit ja etenkin bassosoundit kohdallaan. Tässä varmasti auttoi se, että musaa ei tuutattu niin kovaa kuin päälavalla. Päälavan bändeistä oli oikeastaan vain Ismo Alanko Säätiön keikalla bassosoundit kohdallaan. Ja Monster Magnetillakin melko hyvällä mallilla. Noihin festarisoundeihin vaikuttaa, vaan niin paljon missä keikkaa katsoo. Ismo, kun ei juuri kiinnostanut, niin oltiin varmaan joku yli 100 metriä lavasta ja hyvin toimi soundit. Monster Magnettia taas tsekattiin ihan eturivistä.

Lemmyn basso on kuulunut keikoilla ihan selkeästi.
 
Tuossahan oli reseptikin:
 
"Presence 3/4, Bass 0, Middle 10, Treble 1/4, Volume 3/4 or 7/8.
Hit guitar very hard!"

Tuossahan oli reseptikin:
 
"Presence 3/4, Bass 0, Middle 10, Treble 1/4, Volume 3/4 or 7/8.
Hit guitar very hard!"
 
Joo, eihän tossa ole mitään kysyttävää. Noin se menee.

On hyvä kikka toi kyllä.Toinen on kun ois varaa pitää yhtä langatonta settiä mukana niin vois tsekissä mennä salin perälle kuntelemaan samalla kun soittaa ite mukana.Milleri tekee esim näin.
 
mie yllensä yritän tota mahdollisuuksien mukaan ihan vaan piuhan päässä. Kymmenen metrin letkulla pärjää pikkukuppiloissa kepeesti.

mie yllensä yritän tota mahdollisuuksien mukaan ihan vaan piuhan päässä. Kymmenen metrin letkulla pärjää pikkukuppiloissa kepeesti.
 
Juu niin pärjää mut isommat tai sitte ulkolavat niin on eri juttu.

Tere, olen ensimmäistä kertaa kirjoittelemassa tänne...
 
Itse soittelen aina basson laittamalla suoraan linjaan mitään välikappaleita käyttämättä. Miksaaja hoitaa sitten loput.. yleensä ei ole palautteessa ollut huonoa sanottavaa basson soundista/selvyydestä. Basso on Washburn RB-2500 5-kielinen.
 
Nyt kysyisin mielipiteitänne siitä, kumpi onkaan basson selvyyden kannalta järkevämpää: käyttää plekua vai sormia? Soitan metallibändissä, ja viime aikoina on ollut vähän hakusessa kumman linjan ottaisi jatkossa. Itse kovasti luulen, ettei ainakaan täydellisiin kitarariffien sahauskohtien jäljittelyyn kannata lähteä. Mutta ainakin kotona plekulla soittaminen tuntuu paremmalta lähinnä HC- ja thrash -riffejä soitellessa.

Nyt kysyisin mielipiteitänne siitä, kumpi onkaan basson selvyyden kannalta järkevämpää: käyttää plekua vai sormia? Soitan metallibändissä, ja viime aikoina on ollut vähän hakusessa kumman linjan ottaisi jatkossa. Itse kovasti luulen, ettei ainakaan täydellisiin kitarariffien sahauskohtien jäljittelyyn kannata lähteä. Mutta ainakin kotona plekulla soittaminen tuntuu paremmalta lähinnä HC- ja thrash -riffejä soitellessa.
 
Plekua. Joillain vaan tuntuu olevan periaatekysymys soittaa sormilla. Metallin ollessa kyseessä ei miusta tossa pitäisi olla mitään epäselvää. Jos haluaa tyytyä taustahumun tuottamiseen niin ei sormissakaan kai mitään vikaa ole..

Nyt kysyisin mielipiteitänne siitä, kumpi onkaan basson selvyyden kannalta järkevämpää: käyttää plekua vai sormia? Soitan metallibändissä, ja viime aikoina on ollut vähän hakusessa kumman linjan ottaisi jatkossa. Itse kovasti luulen, ettei ainakaan täydellisiin kitarariffien sahauskohtien jäljittelyyn kannata lähteä. Mutta ainakin kotona plekulla soittaminen tuntuu paremmalta lähinnä HC- ja thrash -riffejä soitellessa.
 
Minä soitan just sitä alaviremetallia, sormin. Kyllä se sormisoundikin sieltä erottuu, kun säätää basson ja varsinkin oikean käden soittokohdan kohdilleen. Siitä ihan tallan vierestä jazz-mikityksen tallamikki täysillä. Varmasti erottuu.
 
Tämä pleku vs. sormet ei ole minulle mikään periaate- vaan enemmänkin tottumiskysymys. Minun bassonsoittoni vaan on plekulla sellaista munatonta räpeltämistä ja läpsyttelyä. Pitäis jaksaa reenata sekin alue kuntoon, niin olis sitten sitä liikkumavaraa soundissa vielä vähän enemmänkin.