Rock, pop, alternative ›

Ne on molemmat Black & Bluella.
 
Olikos se muuten Ron "Let`s hang out with Keith and be a lot worse guitarplayer than Mick Taylor but still pure rock`n roll character and perfect match for Rolling Stones" Woodin eka levy bändin jäsenenä?
 
Samaa mieltä levyn pituuksien suhteen.
 
...ja varmaan siitäkin, että tämän kohtuuttoman kuhnimisen sijaan levyjä voisi julkaista hieman useammin, ja niiden merkitys voisi sikäli vähentyä, että artistin/yhtyeen ura ei olis heti ohi, jos se kuus vuotta odotettu levy ei sitten täytäkkään sille asetettuja kohtuuttomia odotuksia? Levy on levy, perkele, ja jos ei se oo maailman paras niin seuraava tai sitä seuraava on.

Olikos se muuten Ron "Let`s hang out with Keith and be a lot worse guitarplayer than Mick Taylor but still pure rock`n roll character and perfect match for Rolling Stones" Woodin eka levy bändin jäsenenä?
 
Kyllä vain. Ron on just sopivan taitava Rollareihin. Pysyy homma tarpeeksi alkeellisena ja Keithille jää tilaa.
 
...ja varmaan siitäkin, että tämän kohtuuttoman kuhnimisen sijaan levyjä voisi julkaista hieman useammin, ja niiden merkitys voisi sikäli vähentyä, että artistin/yhtyeen ura ei olis heti ohi, jos se kuus vuotta odotettu levy ei sitten täytäkkään sille asetettuja kohtuuttomia odotuksia? Levy on levy, perkele, ja jos ei se oo maailman paras niin seuraava tai sitä seuraava on.
 
Periaatteessa samaa mieltä, mutta olen toisaalta tyytyväinen siitä, ettei tarvitse hankkia nykyistä enempää levyjä. Ei oikein nytkään pysy perässä suosikeista. White Stripes tekee muuten levyjä aika rivakkaan tahtiin. Monilla on sitäpaitsi levyjen tekeminen viivästynyt sopimusriidoista johtuen, esimerkkinä vaikkapa Hives.

Samaa mieltä levyn pituuksien suhteen.
 
Kuten myös. Lisään Between The Buttons levyn aliarvostettujen levyjen listalle. Kuunnelkaapa erityisesti brittipainos. Ei yhtään ns. klassikkoa tai hittiä, mutta kokonaisuus toimii. Siis ainakin mun mielestä.
 
Mutta tässä oli kai tarkoitus keskustella uusimmista levyistä. Kyllä minä niistäkin pidän, tosin Undercoverilla ja Dirty Workilla ei ole montaa hyvää biisiä, mutta muut myöhemmän aikakauden levyt toimivat kyllä. Oma suosikkini on edelleen Voodoo Lounge, joka kuitenkin toimisi vielä paremmin, jos muutama heikompi biisi olisi jätetty suosiolla pois. Kyllä Rollarit jyräävät edelleen.
 
Ron on just sopivan taitava Rollareihin. Pysyy homma tarpeeksi alkeellisena ja Keithille jää tilaa.
 
Minua taas Woodin ylikorostettu amatöörimäisyys välilliä risookin. Kyllähän äijä henkilönä sopii Rollareihin kuin nenä päähän, mutta itse diggailen enemmän siitä miltä bändi kuulosti Mick Taylorin aikakaudella.

Niin minustakin, samaa tasoa Goat's Head Soupin kanssa, ellei parempi ja paljon parempi kuin It's Only Rock'n'Roll, jolta ei oikein löydy muuta innostavaa kuin lopetusbiisi "Fingerprint File". Black And Bluella viehättää se huuruinen tunnelma.
 
Kyllä minusta It's Only Rock'n'Roll levykin on ihan ok kokonaisuus. Ja siis nimenomaan kokonaisuus. Ko. levy ei yksittäisillä biiseillä juuri juhli. Nimibiisistä en ole koskaan tykännyt.
 
Mites Emotional Rescue? Kerran olen kuunnellut läpi ja ei oikein jäänyt mitään mieleen. Ei tuotakaan levyä yleisesti kovin arvossa pidetä ja ilmeisesti syystä?
 
Sama tunne on jäänyt mullekkin tosta levystä useammankin kuuntelun jälkeen. Ei siitä oikein saa otetta. Pitänee antaa vielä mahdollisuus... Ei se missään nimessä läpihuono levy ole. Sellaista Rollarit eivät ole koskaan tehneetkään.

Kyllä vain. Ron on just sopivan taitava Rollareihin. Pysyy homma tarpeeksi alkeellisena ja Keithille jää tilaa.
 
Mick Taylorin korvaajaksihan istutettiin vuorollaan Peter Framptonia, Wayne Perkinsia, Jeff Beckia (!), Harvey Mandelia ja Rory Gallagheria (!), joista kaikki taisivat käydä vuorollaan jammailemassa Stonesien kanssa. Perkins oli ilmeisesti saamaisillaan kiinnityksen kakkoskitaristin paikalle, mutta homma kaatui tiettävästi Jaggerin vastustukseen.

Mick Taylorin korvaajaksihan istutettiin vuorollaan Peter Framptonia, Wayne Perkinsia, Jeff Beckia (!), Harvey Mandelia ja Rory Gallagheria (!), joista kaikki taisivat käydä vuorollaan jammailemassa Stonesien kanssa. Perkins oli ilmeisesti saamaisillaan kiinnityksen kakkoskitaristin paikalle, mutta homma kaatui tiettävästi Jaggerin vastustukseen.
 
Mandel ja Perkins soittavatkin Black And Bluella ja eikös Woodykin ollut periaatteessa sessiomiehenä mukana, vaikka sitten kannessa keekoileekin?
 
Mites muuten silloin kun Brian Jonesille haettiin seuraajaa, oliko Taylor ainoa vaihtoehto vai miettivätkö he kenties muitakin?

Minua taas Woodin ylikorostettu amatöörimäisyys välilliä risookin. Kyllähän äijä henkilönä sopii Rollareihin kuin nenä päähän, mutta itse diggailen enemmän siitä miltä bändi kuulosti Mick Taylorin aikakaudella.
 
But seriously; kun Stones soitti viimeksi siellä stadikan keikallaan ilman niitä lisäukkoja ja -akkoja, niin siinä ylikorostui kyllä valtava määrä amatöörimäisyyttä, Darryl Jones oli ainoa tiukka äijä siinä paletissa. Wood, Jagger, mitä väliä? Stones on Stones, ja Mick Taylorin sekä Brian Jonesin ja ehkäpä myös Bill Wymanin lisälsi siinä ei ole ikinä soittanut yhtään ns. hyvää muusikkoa, Mick Taylorin ollessa huikeasti ylitse muiden. Mutta so what? Nykyään on taustaukkoja niin maukkaasti tarjolla, että paletti saadaan hyvän kuuloiseksi ja silti fiilis on koko ajan se, että ne neljä äijäähän se Stones on. Niinkuin onkin, elämää suurempia hahmoja kaikki.
 
Back to original subject...

tykkäsin Voodoo Loungesta aikanaan paljonkin

But seriously; kun Stones soitti viimeksi siellä stadikan keikallaan ilman niitä lisäukkoja ja -akkoja, niin siinä ylikorostui kyllä valtava määrä amatöörimäisyyttä, Darryl Jones oli ainoa tiukka äijä siinä paletissa.
 
Keithin livekunto on käsittääkseni ollut jo pitkään sitä sun tätä. En oikein jaksa uskoa, että Stonesit pysyisivät enää livenä hyvin kasassa ilman näitä taustamuusikkoja. Keith on ollut hyvä kitaristi mutta lipsuu nykyään taimin ja kaiken kanssa aika rokkenrollisti. Ja ne pitkät soolot, ugh, ne pitäisi jättää jollekin toiselle.

Keithin livekunto on käsittääkseni ollut jo pitkään sitä sun tätä. En oikein jaksa uskoa, että Stonesit pysyisivät enää livenä hyvin kasassa ilman näitä taustamuusikkoja. Keith on ollut hyvä kitaristi mutta lipsuu nykyään taimin ja kaiken kanssa aika rokkenrollisti. Ja ne pitkät soolot, ugh, ne pitäisi jättää jollekin toiselle.
 
Mun mielestä ne ei oo koskaan pysyny yhtään sen paremmin läjässä ilman niitä ulkopuolisia apuja, itseasiassa vanhat livetallenteet ovat todella karua kuultavaa. Esim sinänsä hyvämeininkinen Get yer ya ya`s out on sellaista epävireyden ja epätarkkuuden riemukulkua että alta pois, samoin Still life. Tuolla Forty flicks-DVD:llä ja sillä rundilla (ainakin Stadin keikan perusteella) myös Keef oli paremmassa vedossa kuin aiklihin. Taimissa ei ollut sen enempää moittimista kuin ennenkään, sehän se on Stonesin peruskivi, ja sooloja ei ole Rollareissa kukaan ikinä osannut soittaa. Paitsi siis Mick Taylor.

Niin.. on se kyllä perseestä kun ei livenä kuulosteta samalta kuin levyllä. Kunnon tilusoolo, mielellään porakoneella ja neonpunaisella Ibanezilla soitettuna tekee vasta kunnon biisin :I

Niin.. on se kyllä perseestä kun ei livenä kuulosteta samalta kuin levyllä. Kunnon tilusoolo, mielellään porakoneella ja neonpunaisella Ibanezilla soitettuna tekee vasta kunnon biisin :I
 
Jos väkisin haluat esim. minun kommenttini ymmärtää noin, niin fine. En todellakaan ajanut takaa sitä, että pitäisi livenä kuulostaa samalle, mutta saa nyt sentään virittää kitaran.
 
Rollarithan sitäpaitsi itse ovat ekena hiffanneet mistä kenkä puristaa, koska kerran käyttävät sitä taustamuusikoiden leegiota livenä soittaessaan, ja hyvä niin. Toimii niin perkeleesti, tämän voi todeta esim. juuri tuolta Forty Flicks-DVD:ltä.

Mites muuten silloin kun Brian Jonesille haettiin seuraajaa, oliko Taylor ainoa vaihtoehto vai miettivätkö he kenties muitakin?
 
Myös Eric Claptonin huhuttiin jossakin vaiheessa olevan hyppäämässä Stonesien mukaan, mutta en ole aivan varma, oliko se jo Brian Jonesin aikaan vai vasta 70-luvun puolivälissä (mieshän olisi kyllä ollut jonkin aikaa vapaalla Creamin hajottua). Keith on tainnut myöhemmin todeta, että "Eric oli ihan liian hyvä meidän bändiimme".
 
Clapton Rolling Stonesissa. Hyyyyyvin mielenkiintoinen ajatus.

Myös Eric Claptonin huhuttiin jossakin vaiheessa olevan hyppäämässä Stonesien mukaan, mutta en ole aivan varma, oliko se jo Brian Jonesin aikaan vai vasta 70-luvun puolivälissä (mieshän olisi kyllä ollut jonkin aikaa vapaalla Creamin hajottua).
 
Eikös tuo Lapanen soita esim. Sticky Fingersillä? Siis jotain slideä tai sellasta.

Mick Taylorin korvaajaksihan istutettiin vuorollaan Peter Framptonia, Wayne Perkinsia, Jeff Beckia (!), Harvey Mandelia ja Rory Gallagheria (!)
Muistelen lukeneeni että myös Ry Cooderia kyseltiin jonkin tahon toimesta tuolle tontille mutta Cooder tunnetusti kulkee mielummin omia polkujaan.

Neil Youngilta kysyttiin aikanaan pitikö huhut paikkansa, että häntäkin oli mietitty yhtenä vaihtoehtona Mick Taylorin korvaajaksi. Young vastasi, että huhu ei pitänyt paikkansa, sillä hän taisi itse levittää moista huhua, koska olisi kovasti halunnut Stonesin kitaristiksi;)

Eikös tuo Lapanen soita esim. Sticky Fingersillä? Siis jotain slideä tai sellasta.
 
Ei Erkki vaan nimenomaan Ry Cooder., Sister Morphine -biisissä.

Kovin oon yrittäny mut '71 jälkeinen matsku ei vaan uppoo. Varsinkin kasarimenoo ja Start Me Uppia inhoon ja kovasti. Mut tää on vain ja ainoastaan mun henk. koht mielipide, ei tartte ruveta riitelee...
 
Toki voitte suositella mulle mistä kannattas lähtee vielä ehkä kerran yrittää kuunnella uudempaa stonesia näin vanhojen levyjen diggarina, jos joskus joku iskiskin mut eipä vielä ainakaan ole iskenyt...

Kovin oon yrittäny mut '71 jälkeinen matsku ei vaan uppoo.
 
No eikö edes Exile On Main Street?