Bassot ›

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=35&t=87494
 
Tuossa keskusteltiin joku aika sitten samasta asiasta.

Mutta joo siinä lehes kyllä tais se pää juttu ollakki että tuskan ja kaivarin ja näiden konserttien järjestäminen voi olla melkeen "mahdotonta" helsingis tästä eteen päin jos tai kun tohon rajaan ei pystytä...

Herra P.P:llä on kohtuullisesti korvat päässään.
 
Jep. Ja sen lisäksi lasit päässä ja sana hallussa. Hieno mies.

Kyllä meidän bändin PA-kamat on saatu viritettyä sillä tavalla, että alapääkin kuuluu selkeänä. Musatyyli vaatii selkeän alapään. Tilan mukaan niitäkin kamoja joutuu tietysti uudelleen säätämään.
 
Yleinen ongelma PA-kamoissa on se, että subbarin jakotaajuus on liian korkealla. Fiksusti viritetty subbari tsubsuttaa vaan ihan alimmat bassarin ja basson (5-kielisen?) tuottamat äänet ja tekee sen niin, ettei bassoäänet kuitenkaan korostu. Jos jakotaajuus on liian korkealla, niin bassoäänistä tulee kumisevat ja sellaiset möhmöt, joista ei saa otetta.
 
LainaPA:lla soitettaessa olen joutunut tästä asiasta muutamaan kertaan huomauttamaa, ja joskus joku miksaaja on käyny tarkistamassa subbarien jakotaajuuden. Ja kerran on tainnut joku nöyrä miksaaja muuttaa taajuutta.
 
Tuttu testi-CD jos soi hyvin ja selkeästi PA:sta, niin silloin ei ole mitään hätää. Kunhan vaan miksaaja osaa hoitaa live-miksausta ja soittimista lähtee fiksut soundit.
 
Semmosta

Tuolla Imatralla kun olin kattomassa Milleriä niin siellä ei ainakaan ollut pelkoa siitä etteikö se basso erottuisi. :)
Millerillä kiertääkin luottomiksaaja keikoilla ja on varsin pätevä kaveri.
 
Selkeä ja erottuva bassosoundi on harvinaisen helppo saada aikaan.
1. uudet kielet
2. jazzarissa tallamikkiä enemmän kuin kaulamikkiä, musari on ok sellaisenaan, presarille EI
3. röytöä tallan läheltä
4. aktiivielektroniikan käyttämättä jättö
 
Tuolla keinoin miksuttajalla on kaikki edellytykset tehdä soundi erottuvaksi yleisölle päin. Toki se voi sen vielä pilatakin, mutta jos joku noista peruslähtökohdista on perseellään (esim keskialueet leikattu eq:lla) niin ei miksaajakaan enää pahemmin mitään mahda.

Selkeä ja erottuva bassosoundi on harvinaisen helppo saada aikaan.
1. uudet kielet
2. jazzarissa tallamikkiä enemmän kuin kaulamikkiä, musari on ok sellaisenaan, presarille EI
3. röytöä tallan läheltä
4. aktiivielektroniikan käyttämättä jättö
 
Jumalaade! Meikä tekee sitten kyllä kaiken just päivastoin, paitsi ton aktiivielektroniikka systeemin, ku ei sellast oo. Mutta kielet on mulla jotain 3 vuotta vanhat, P/J mikitetyssä bassossa pelkkä P käytössä, tonet nollilla ja nyplään otelaudan juuresta. Jos saan silloin itseäni miellyttävän soundin, niin jollakin perkeleen keinolla se sama olisi jonkun public address-systeemin kautta myös saatava yleisön korviin selkeänä. Jos ei onnistu niin pitää vaihtaa a) PA:ta b) sitä PA:ta hoitavaa heeboa c) soittajaa.
 
Mutta asiaan; tottakai basson pitää kuulua, sitähän varten sitä soitetaan. Se onkin sitten eri asia, miten se kuuluu. Esim. Mitja Tuuralasta ei aina saa kauhean erottelevaa kuvaa, mutta jokainen vähänkin äänikuvaa tunteva huomaa, että bassoa on ja vähän perkeleesti. Sitä ei vain se niiden asiansa osaava miksaaja tunge sinne Hammondin ja näkkärikitaran taajuuksille. Marcus Miller ja Mitja kun ovat hiukan eri roolissakin bändeissään, niin onhan se selvä, että erottelevuus on eri luokkaa.
 
Rokkitriossa soittaessa onkin sitten vähän eri homma, mullekkin kaikenmaailman mikkihiiret aina vinkuu, että on liian lujaa ja soundi on sitä ja tätä. Sit ku pöläytetään se koko orkesteri siihen soittamaan ja mennään kuuntelemaan yleisöön kun rumpali lyö niin perkeleesti ja kitaristi soittaa lujaa alimitoitetuilla kamoilla, niin yhtäkkiä se basso onkin se, joka tasottaa sen soundin, sillon siinä pitää kylä olla tehoa pelissä eikä ihan tumpulla soundilla pärjää, vaikka hauaisinkin pärjätä. Tämä siis näin maallikkona, nerot ja miksaajat ja muut asiantuntijat on erikseen. Sanokoot he oman sanansa.

Oma juttunsa on sitten PA-kamat: ei vieläkään taida olla olemassa PA-kamoja joista irtoasi ihan kunnon jämäkkä ja tiukka basso suuressa mittakaavassa. Massiivinen humina kyllä taittuu, mutta se napakkuus? Vai olisikohan se sittenkin jätkästä kiinni?
 
Mulle tulee jostain syystä vahvasti sellainen vaikutelma, ettet ollut Chili Peppersin keikalla Ruisrockissa, oliksenyt -98?

Niin, ei bassosta tarvii selvää saada. Siks mäkin soitan keikoilla aina banaania.

...presarille EI
 
En nyt ymmärtänyt mitä tällä tarkoitit. Ei saa käyttää presaria?

En nyt ymmärtänyt mitä tällä tarkoitit. Ei saa käyttää presaria?
 
Sitä se tais tarkottaa, kato ku siinä ei oo sitä puukkoa. Ei kyl taida Musarissakaan hirveesti olla.

Selkeä ja erottuva bassosoundi on harvinaisen helppo saada aikaan.
1. uudet kielet
2. jazzarissa tallamikkiä enemmän kuin kaulamikkiä, musari on ok sellaisenaan, presarille EI
3. röytöä tallan läheltä
4. aktiivielektroniikan käyttämättä jättö
 
Niinpä. Pitäisikö siis pitkin hampain koettaa soittaa sellaisella soundilla minkä toivoo hyvällä tuurilla erottuvan huonosta miksauksesta vai sellaisella joka vastaa 'omaa' soundia - vaikka siihen olennaisesti kuuluisi passo ja vanhat flätit? Vai löytyykö kompromissia?
 
(Mitja-esimerkki tuli minullekin mieleen - vaikea kuvitella tallamikkisoundia sähkösaunaan.)

Sitä se tais tarkottaa, kato ku siinä ei oo sitä puukkoa. Ei kyl taida Musarissakaan hirveesti olla.
 
Mutta Mussoon saa sen helposti ohittamalla etusen.
 
Ps. Kyllä muuten Presarista saa niin erottelevan soundin halutessaan että okset pois. Tarvitse kuunnella kuin Gentle Giantin live. Taatusti erottuu kun Ray Shullman soittaa. Sitten vähän katoaa äänikuvasta kun Rayn soittaessa viulua tai trumpettia ottaa sbasson haltuun veljensä Derek. Ray soittaa plektralla ja Derek pyyhkäisee peukalolla menemään.

Mutta Mussoon saa sen helposti ohittamalla etusen.
 
Kannattaako siis ostaa aktiivinen Musari ja ohittaa se aktiiviosio? Jep.

Kannattaako siis ostaa aktiivinen Musari ja ohittaa se aktiiviosio? Jep.
 
Tottakai, kuulemma se aktiiviosio on sitten stuutiossa oikein hjyvä.

Tottakai, kuulemma se aktiiviosio on sitten stuutiossa oikein hjyvä.
 
Niinno, ostinhan miekii kalliihko J-Retro etusen Jassooni, ja käytän sitä vaan passiivina mikit sarjassa.

Niinno, ostinhan miekii kalliihko J-Retro etusen Jassooni, ja käytän sitä vaan passiivina mikit sarjassa.
 
Hihi, saman olisi ajanut kolvata piuhat suoraan jakkiin. Hihi.

Mulle tulee jostain syystä vahvasti sellainen vaikutelma, ettet ollut Chili Peppersin keikalla Ruisrockissa, oliksenyt -98?
 
No kun nyt otit puheeksi niin itseasiassa olin ko. Ruisrockissa, kuten olin myös Areenalla kolmisen vuotta sitten. Peppersin livemiksauksesta en Ruisrockin osalta muista yhtään mitään, mutta areenasta jäi mieleen se että basso kyllä erottui hyvin. Johtui varmastikin osaltaan napakasta lähtösoundista, mutta myös siitä sillä keikalla ei ilmeisesti tavoiteltukaan jytiseviä bassoja vaan erottelevuutta. Koko bändi oli miksattu aika kuivan nasaaliksi, "on your face", mikä on siis tässä tapauksessa minusta hyvä asia. Tosin Peppers on varmasti aika kiitollinen miksattava jo siksikin että kokoonpano on pieni ja selkeä, bändi soittaa hyvin ja biisien sovitukset ovat myös selkeitä.

No kun nyt otit puheeksi niin itseasiassa olin ko. Ruisrockissa, kuten olin myös Areenalla kolmisen vuotta sitten. Peppersin livemiksauksesta en Ruisrockin osalta muista yhtään mitään,
 
Ei läheskään niin hyvin kuin siellä Ruisrockissa, mutta siellähän koko bändi oli ihan eri luokkaa kuin nykyään, esim. basson pystyi helposti miksaamaan aika erottelevaksikin, koska Navarro oli kitarassa ja hoiteli sitten tunnollisesti sitä komppiosastoa. Lisäksi hänen soundinsa oli semmoinen kantava.
 
mutta areenasta jäi mieleen se että basso kyllä erottui hyvin.
 
Johtui varmastikin osaltaan napakasta lähtösoundista, mutta myös siitä sillä keikalla ei ilmeisesti tavoiteltukaan jytiseviä bassoja vaan erottelevuutta. Koko bändi oli miksattu aika kuivan nasaaliksi, "on your face", mikä on siis tässä tapauksessa minusta hyvä asia. Tosin Peppers on varmasti aika kiitollinen miksattava jo siksikin että kokoonpano on pieni ja selkeä, bändi soittaa hyvin ja biisien sovitukset ovat myös selkeitä.
 
Mielestäni taas Areenalla ei se bassokaan jytissyt ollenkaan, eikä edes erottunut niin hyvin, mikä johtui mielestäni siitä että Frusciante on niin huono kitaristi ja soittaa lisäksi erittäin huonolla soundilla, joten siitä bassostakin täytyy tehdä tasaisempaa äänimassaa että kuulostaisi edes joltain.
 
Mainittakoon, että kaikesta huolimatta Flea ja Chad Smith tietenkin soundasivat hyvältä. Tuon Ruisrockin ja Areenan välinen ero kumminkin vahvisti käsitystäni siitä, että hyvän bassosoundin aikaansaaminenkin edellyttää, että jokainen soitin hoitaa oman tonttinsa ja äänikuvassa ei ole "kuoppia" missään kohtaa. Jos kitara-basso-rummut-triossa kitaristi soittaa näkkärisoundilla, niin bassonhan on silloin oltava hieman enemmän pörinää. Esim. Sheehanillahan se soundi ei ole niin kauhean selkeä, kun vaikkapa Mr. Bigissä ei koskaan ole mitään Les Paul-kitaristeja ollut. Silloin on basson hoidettava myös komppikitaran virkaa. Niin, paitsi kyllähän se Sheehanin soitto silti erottuu.

Olen mietiskellyt moneen otteeseen nykymeiningin osalta tuota yksittäisten soitinten paikkaa taajuuskartalla. Bassari on pääsääntöisesti pelkkää napsua eli majailee jossakin virvelin ja tomien yläpuolella midletontilla mutta peltien alapuolella. Pari kolme kitaraa röytää pudotetuissa vireissä jossakin alamidle/basso-osastolla. Laulu on örinää jossain epämääräisessä lowmidlelaatikossa lukuunottamatta falsettikiekumista.
 
No toi nyt on vähän karrikoitua, mutta aika pitkälti noinhan se menee. Mukamas on "vitusti jytinää". Oikeasti ei ole mitään muuta kuin nyanssitonta mössöä, jossa ei ole yhtään mitään, niin sitten on pitänyt keksiä että laitetaas tämmöstä alakertamössöä kansalle, joka luuulee että tää silkkimuna-musa on nyt jotenkin rankkaa kun tää menee vähän alemmassa vireessä. Ja oikeasti se on silti just niin radio-friendly kun vaan voi olla, mitään särmää ei ole missään kohtaa, ja levyt on väsätty jonkun olohuoneessa. Perkele.
 
Minne hittoon laitetaan se säröillä höystetty basso, josta halutaan kuitenkin selkeästi erottuvaa ja napakkaa soundia?
 
Ei kai siitä mitään erottuvaa halutakkaan? Vai? Niin, ja onnistuuhan sekin, pitää vaan olla esim. jakarilla varustettu etuaste ja kaks päätettä tai stereopääte, joista toinen kanava hoitelee särötöntä alakertaa ja toinen kanava voi olla vaikka kuinka perkeleen ruvella. Onnea vaan sitten tällaisen miksaukseen.