Laulaminen ›

Sain eilen treeneissä palautetta, että ääntämykseni on kiusallisen suomalaisen kuuloinen. Eipä se treeneissä juurikaan haittaa, mutta levyltä kuulee paremmin. Mielestäni äännän puhuessani ihan hyvin, mutta jotkut sanayhdistelmät ovat hankalia. Onko muilla ollut vastaavia ongelmia? Miten olette ratkaisseet niitä? Onko joku tietty slangi havaittu hyväksi (britti vs. ameriikka)? Millä tavalla ääntämystä voisi harjoitella? Onko jotain tiettyjä äänitteitä, joita kannattaisi kuunnella? Tietty omaa laulua voi kuunnella ja harjoitella sillä tavalla. Kiitollinen olen vinkeistä!

itse ainakin paransin omaa ääntämistäni laulamalla mukana niitä biisejä joita blokkasin ohjelmistoon.se auttoi ja auttaa tosi paljon.jos biisit on omia ja siis myös tekstit niin kuuntelemalla PALJON lontoon kielellä laulettua musaa ääntäminen alkaa taittua.kavereiden kanssa voi myös jutella englanniksi.se kehittää ääntämistä paljon.jos tulee vaikeita sanayhdistelmiä,mun mielestä niihin ei ole muuta tapaa kun treenata,treenata ja treenata niinkauan että alkaa sujumaan.nämä auttoi ainakin minua.toivottavasti vinkeistä on apua.

Matkimalla oppii parhaiten. Koulussa (ainakin mulle) opetettu brittienkku on aika kökköä. Amerikanenglanti soi ja svengaa paljon paremmin. Kuuntele paljon ja vieläkin enemmän musiikkia niin että keskityt sanoihin. Opettele joitakin biisejä ihan fraasi kerrallaan alkuperäisen artistin mukana ja muista sitten sen biisin oikein opetellut sanat kun laulat jotain toistakin biisiä. Pikkuhiljaa sanoja alkaa sitten automaattisesti lausumaan oikein, kun ne toistuvat tarpeeksi monessa biisissä... samoin alkaa tunnistaa samankaltaiset sanat ja lausua nekin oikein.
 
Kiinnitä huomiota esim. soinnillisiin s:iin (is, as), th-äänteisiin (joita niitäkin on erilaisia), t-konsonanttiin (esim. jenkeissä beautiful-sanassa ääntyy d, ei terävä t, samoin mm. sanassa pretty) sekä siihen, että osa vokaaleistakin äännetään eri paikassa. Suomi-A on aika kaukana jenkki-A:sta, joka ääntyy paljon edempänä. Tuntumaa saat, kun sanot aaa ja työnnät samalla kielen ulos suusta. Soinnillisten äänteiden puute ja suomivokaalit on usein niitä asioita, mitkä saa suomalaisen englannin kuulostamaan ihan mikahäkkiseltä. Olennaista on myös, ettet liikaa erottele sanoja toisistaan ja lausu liian huolellisesti. Rentous on yksi avainsana. Tsemppiä!

Harjoitellessa ois aivan hyväksikin jos ääntää sanat sillä tavalla, että menee vähän överiksi ja sitten laulaessa yrittää vetää mahdollisimman rennosti. Voi myös kuunnella, vaikka vain puhetta esim elokuvista ja matkii sitten sitä. Tuossa ylempänä olikin joitain hyviä ohjeita ja erityisesti tuo th-äänne on sellanen mikä mun korvaan pistää, jos se on pielessä. Ja monet konsonantit on englannin kielessä paljon terävämpiä
kuin suomessa, kuten k, t ja p. R tuottaa monesti ainakin minulla vaikeuksia, varsinkin sanoissa, joissa on sen lisäksi th, tyyliin throw.

Kuuntele ja matki ääntämykset websteristä. Siel on sämplet.

Kysykää Tarja Turuselta neuvoja enklannin ääntämiseen...joo, tai Sonata Arctican vocalilta!! Tyypit vetää huonommin ku ralliautoilijat.
 
Muuten kyllä molemmat on tosi hyviä laulajia...
 
Joo, huonoja ääntäjiä ovat, mutta miksi heiltä pitää neuvoja kysyä?

Joo, huonoja ääntäjiä ovat, mutta miksi heiltä pitää neuvoja kysyä?
 
Erikoinen huumori vai tyhmyys?

Tässä on nyt taas sama ongelma, joka on aiemminkin otettu esille: miksi suomalaisen pitäisi kuulostaa jenkiltä?
 
Toisin sanoen: kenelle sitä englanninkielistä musiikkia tehdään? Suomalaisille, englantilaisille, amerikkalaisille, venäläsille?
 
Mikäli perusääntämys on kunnossa, ei joku vokaalin liika takaisuus tai suomalaistyyppinen /k/ (ilman aspiraatiota) ole kovin vaarallista. Se saattaa vain kuulostaa eksoottiselta. Ajatelkaa Björkiä. Ajatelkaa kaikkia saksalaisia tai ruotsalaisia laulajia, puhumattakaan vaikkapa äidinkielenään espanjaa puhuvista.
 
Suomalaisilla on jotenkin heikko itsetunto tämänkin asian suhteen. Ei se ole heti virhe, jos oman äidinkielen ääntäminen kuuluu jotenkin. Eri asia on sitten, miten esimerkiksi vokaalit soivat. Ei italia ole sattumalta päätynyt oopperan kieleksi.
 
Suosittelen opettelemaan suhteellisen neutraalia englannin ääntämystä. Kannattaa siis välttää kaikkea paikallisuutta, oli se britti-, jenkki- tai australianenglantiin kuuluvaa. Näin välttää ainakin tökeröt virheet, joita ei voi tunnistaa kuin äidinkielinen puhuja.
 
Olen tästä kirjoittanut toiseenkin ketjuun, mutta kuvitelkaapa vaikka ihminen, joka käyttää pohjanmaalaisia sanoja mutta ääntää savoksi. Tuollainen virhe on erittäin todennäköinen, jos ei tunne kunnolla laulamaansa kieltä.
 
Periaatteessa suosittelen joko opiskelemaan englantilaista filologiaa (kielitiedettä), tai tarkistuttamaan sekä tekstit että äänitteet jollain, joka puhuu englantia äidinkielenään.

Ittelläni on ääntämys ehkä vähän liiankin jenkki, kavereilta tullut palautetta, kuinka äännän there enemmänkin döör, kun thöör... Tämä tulee aika luonnostaan... En ymmärrä, mitä outoa siinä on.

Erikoinen huumori vai tyhmyys?
 
Ilmeisesti erikoinen tyhmyys. Selitä, miksi pitäisi kysyä neuvoa joltain, joka ei osaa.

Ilmeisesti erikoinen tyhmyys. Selitä, miksi pitäisi kysyä neuvoa joltain, joka ei osaa.
 
Nyt alkaa olla aika työntää peukalo hanuriin.

timo kotipellolta kannattaa kysyä. ite oon miettinu sanotaanko I`m back niinku aim bag vai im bäk

Se, millä murteella tai aksentilla laulat, voi sinänsä tuoda lyriikoihin uusia merkityksiä. Ihan jo senkin vuoksi, että tietyt sanat tarkoittavat tietyissä paikoissa eri asioita (brit. vs. am. pants, rubber ym.).
 
Suosittelisin, että opettelisit jonkun haluamasi aksentin äänteet niin tarkasti kuin mahdollista ja todellakin harjoittelisit puhumaan sitä. Tässäkin tulet luultavasti törmäämään siihen, että puhuttaessakin jotkin äänneparit, esim. sanojen välillä, ovat hyvin ongelmallisia. Niin ne ovat monesti natiiveillekin ja senpä vuoksi äänteet mukautuvat ympäröiviin äänteisiin siten, ettei puhumisesta tule kohtuuttoman hankalaa. Cover-biisejä vedettäessä voi hyvä keino olla kuunnella tarkkaan se alkuperäisveto, ja yrittää sieltä keksiä se ratkaisu, mutta pitemmän päälle ei varmaankaan haitaksi olisi opiskella vähän teoriaa ja yrittää omaksua sääntöjä, kuinka äänteet käyttäytyvät kussakin ympäristössä.
 
Nyt työt valitettavasti kutsuvat, joten en jouda enempää jatisemaan yhdestä lempiaiheistani.

Suosittelisin, että opettelisit jonkun haluamasi aksentin äänteet niin tarkasti kuin mahdollista ja todellakin harjoittelisit puhumaan sitä.
 
Ja tämä onnistuu vain asumalla paikassa, jossa kyseistä aksenttia puhutaan. Muuta keinoa ei ole, valitettavasti.

Ja tämä onnistuu vain asumalla paikassa, jossa kyseistä aksenttia puhutaan. Muuta keinoa ei ole, valitettavasti.
 
Kirjastosta opetuskasetteja jossa on vihkot mukana. Joka päivä niitä vetelee.
Sain sukulaiselta jonkun brittiversion, oppii älyttömän hyvin. Ainakin monty python repliikit ovat uskottavampia & hauskempia
 
Eli kannattaa tutkia myös puhuttua ääntämistä, tajuat yksityiskohdat.

Kirjastosta opetuskasetteja jossa on vihkot mukana. Joka päivä niitä vetelee.
Sain sukulaiselta jonkun brittiversion, oppii älyttömän hyvin. Ainakin monty python repliikit ovat uskottavampia & hauskempia
 
Eli kannattaa tutkia myös puhuttua ääntämistä, tajuat yksityiskohdat.
 
Kuulostaa kenties suomalaisen korvaan uskottavalta, mutta ei äidinkielisen puhujan. Pienikin ero vokaalin ääntämisessä kuulostaa väärältä. Ihmiskorva on sellainen, että se nappaa ympäristöstä ääntämystä ja intonaatiota, ja ennen pitkää puhuja mukauttaa oman puheensa ympäristöön.
 
Suomalainen voi opetella vaikkapa jonkun savon tai karjalan, mutta sekin kuulostaa aidolta vasta, kun paikan päällä on asusteltu vuosia ja joka päivä kuultu juuri tuota murretta. Kysykää vaikka savolaisilta, kuinka hyvin helsinkiläiset näyttelijät puhuvat savoa rooleissaan.
 
Kun puhutaan vieraan kielen (ei äidinkielen) murteista, liikutaan aika huteralla pohjalla. En suosittelisi kenenkään opiskelevan mitään paikalliskieltä, ellei vietä ko. paikassa aikaansa. Toki "brittimäinen" tai "jenkkityylinen" ääntämys on mahdollista opetella suhteellisen aidoksi, mutta sitten tuleekin sanasto-ongelma. Mistä tietää varmasti, käyttäisikö jenkki ikinä jotain sanaa, jonka on kuullut vaikkapa australialaisessa tv-sarjassa.
 
Varokaa synnyttämästä tahatonta komiikkaa.

Kun puhutaan vieraan kielen (ei äidinkielen) murteista, liikutaan aika huteralla pohjalla. En suosittelisi kenenkään opiskelevan mitään paikalliskieltä, ellei vietä ko. paikassa aikaansa. Toki "brittimäinen" tai "jenkkityylinen" ääntämys on mahdollista opetella suhteellisen aidoksi, mutta sitten tuleekin sanasto-ongelma. Mistä tietää varmasti, käyttäisikö jenkki ikinä jotain sanaa, jonka on kuullut vaikkapa australialaisessa tv-sarjassa
 
Eli ei kannata opetella oikeaa artikulaatiota vaan vetää vaan suomiaksentilla? Nooh... Ei tietenkään kannata opetella tiettyä aksenttia, vaan opetella lausumaan ne hemmetin sanat oikein noiden apuvälineiden avulla.
Eiköhän tahatonta komiikkaa ole jo niin paljon suomen skenessä että pieni määrä lisää ei haittaa mitään.

Se, minkälaisia sanoja käytetään missäkin päin maailmaa, ei sinänsä ole ääntämyksen kannalta merkittävä asia. Sanoituksissa ehkä niinkin.
 
Olen kuitenkin sitä mieltä, että laulettavaksi sopivan ääntämyksen voi opetella Suomestakin käsin. Edes natiivit eivät pidättäydy täysin omien murteidensa äänteissä laulaessaan, joten pieni heitto on täysin hyväksyttävää. Puhuttaessa sitten tulee niitä muita mutkia matkaan, mutta silloinkin on minun mielestäni varsin turhaa pitempään murehtia vaikka ei natiivista menisikään. Ja muutenkin puhuminen spontaanissa tilanteessa on aivan eri asia kuin viimeisen päälle etukäteen harjoiteltu laulusuoritus.
 
Laulettaessa ääntämystä säätelevät monet muut seikat kuin puhuttaessa. Esimerkiksi vokaalien pituus ja intonaatio ovat varsin usein sävellyksellisiä asioita, joten minä itse keskittyisin juuri äänteiden oikeellisuuteen (eli käytännössä siihen, miten suu pannaan :). Ja eritoten konsonanttien tulee olla tarkka.

Kuuntele Ilkka Alankoa ja lausu juuri päinvastoin.
Jotkut tuntuu oppivan lausumisen helpommin, toiset vaikeammin. Itse tuskin opin ikinä, puhuessani kuulostan lähinnä suomalaisen ralliautoilijan ja Kotipellon sekoitukselta. Mutta uskoisin, että laulaessani kuulostan paremmalta.