Rummut: rumpukamat ›

Monissa keskusteluissa on aihetta jo käsitelty, ja on myös toivottu FAQ:ia liittyen rumpujen kunnostamiseen. Tässä sitä nyt olisi tarjolla! :)
 
Rumpujen kunnostaminen hiomalla, petsaamalla ja lakkaamalla.
 
-Esipuhe-
 
- Älä kokeile tätä kotona! ;) Edessäsi on paljon työtä, pölyä, hikeä ja uskon loppumista..
- Jos olet ammattilainen esim. soitinrakentaja, tästä ohjeesta sinulle ei todennäköisesti ole mitään hyötyä.
 
Jos tämän kaiken jälkeen olet kuitenkin vielä mukana, ja sinulla on uskallusta sekä kokeilunhalua, niin hyvä! Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa erään harrastelijaporukan projekti vanhojen rumpujen kunnostamiseksi entistä ehommaksi kotioloissa sekä pienen budjetin tarvikkeilla.
 
Jos siis sinullakin pyörii jotkut iänikuisuuden vanhat rummut nurkissa, tai muuten vaan haluat rumpuihisi uutta ilmettä, ja ne ovat
 
- puuosiltaan täysin ehjät sekä pinnoiltaan näyttävät edes kohtuullisilta
- ovat edes omasta mielestäsi hyvät soundeiltaan, sillä huonoja soundeja et tällä tavalla saa hyviksi,
 
niin voin suositella, että tällaista projektia kannattaa lähteä kokeilemaan. Luulen myös, että tätä ohjetta voi soveltaa minkä tyyppisiin rumpuihin tahansa (lakatut, petsatut, maalatut, päällystetyt), kunhan ne ovat puuta ja täyttävät yllä annetut vaatimukset.
 
-Projektin tiimi-
 
Lauri (muusikoiden.net: Neverest), rumpujen omistaja
Mikko (muusikoiden.net: Tightbutloose)
Ville (muusikoiden.net: Ensiabu)
 
Apuna oli myös muita erinäisiä henkilöitä.
 
-Kunnostettavat rummut-
 
Rimmel, Hand Made in W. Germany (luultavasti 80-luvulta)
 
Bassari 22x14
Virveli 14x5,5
Tom 12x9
Tom 13x9
Tom 16x16
 
Rumpujen puusta ei ole tietoa eikä arvauksiakaan oikein ole uskallettu tehdä. Luultavasti ne eivät ole ainakaan vaahteraa, koivua eikä mahonkia. :)
 
Alkuperäinen väri oli (paskan)ruskea. Pinta oli todennäköisesti petsattu, sillä puun syykuviot näkyivät värin alta jonkin verran. Pinnassa oli todella kevyt lakkakerros, jota juuri ja juuri pystyi siksi kutsumaan. Rumpujen pinnoissa ei ollut käytännössä kiiltoa ollenkaan. Voi tosin olla, että lakka ei olisi ollut kiiltävää, mutta tosiaan kerros vaikutti todella ohuelta.
 
Kuva 1. Rumpujen alkuperäinen olemus. (lisään kuvan pian)
 
-Työn tekeminen-
 
Työn tekotavaksi päätettiin hiominen, petsaaminen ja lakkaaminen. Näin saataisiin puun syykuviot näkymään tyylikkäästi lopputuloksessa. Petsiksi haluttiin nimenomaan vesipetsiä, jotta liuotteiden kanssa pelaaminen saataisiin minimiin. Paljon apua työn tekemiseen tuli Mikon puolelta, sillä hän opiskelee puutekniikkaa AMK:ssa, ja hän oli käynyt koulussa pintakäsittelykurssin. Siellä oli opiskeltu ja kokeiltu käytännössä erilaisia puun värjäys- ja lakkausmenetelmiä.
 
Paljon apua oli myös tästä netistä löytyvästä ohjeesta virvelin tekoon: http://www.drummaker.com/bigfred/snare101.htm
 
15.4.- 22.4.2005 Tarvikkeiden hankintaa.
 
Yhdessä oltiin tuumailtu, ja päätin että rummuista tulisi tumman punaiset, jotain viininpunaiseen päin vivahtavaa. Lähdinkin Helsingissä kiertelemään eri maalikauppoja ja sain petsiksi vaihtoehtoja kahdelta eri valmistajalta. Toinen oli Herdins ja toinen Clou (Maston). Molemmista löytyi paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta paras punaisen sävy löytyi Clou -vesipetseistä (sävy 155). Kaupat tein Alppi-Raudassa, jossa sain myös hyviä vinkkejä vanhalta viinalta haisevalta myyjältä. :) Hän kertoi esim. kuinka petsin värisävyn tummuuteen voi vaikuttaa helposti veden määrää säätämällä.
 
Lakkauksesta kyselin myös, ja hyväksi vaihtoehdoksi myyjä kertoi Tikkurilan Unica Superin, uretaanialkydilakan. Kyseinen lakka on venelakkaa, joten se on todella kestävää, mutta myös elastista uretaanin ansiosta. Sopii hyvin kaikilta ominaisuuksiltaan siis myös rumpuihin. Tähän vaihtoehtoon lopulta myös päädyttiin ja lakan kiiltoluokaksi valittiin kiiltävä.
 
Tuotetietoja:
Clou -vesipetsi http://www.maston.fi/php/fi/esitteet/clou_esite.pdf
Unica Super http://www.tikkurila.fi/tuotetiedot … R_uretaanialkydilakka_kiiltava.html
 
Näiden lisäksi ostettiin eri karheuksisia hiomapapereita (100 ja 150), petsaus- ja lakkauspensselit, leveää maalarinteippiä, lakkabensiiniä, hengityssuojaimia sekä saatiin lainaan 10€:n arvoinen hiomakone ja hiomapaloja (käteen sopivia hiomapaperin kiinnitysalustoja). Tarvikkeista löytyy yhteenveto kirjoituksen lopusta.

22.4.2005 Rumpujen purkaminen ja hiominen
 
Rummuista kannattaa EHDOTTOMASTI poistaa kaikki metalliosat! Kaikki virityspesät, jalat, merkkilätkät, kaikki! Vaikka jotkut osat eivät olisi edes ruuveilla/pulteilla kiinni, kannattaa ne silti poistaa ja esim. liimata jälkeenpäin takaisin kiinni, jos niin haluaa. Esimerkkinä voin omasta kokemuksesta sanoa, että rummun ilma-aukossa oleva metallinen vahvikerengas kannattaa myös poistaa. Näin ei itse tehty ja se aiheutti heti pieniä ongelmia hionnassa.
 
Rumpujen osat kannattaa kerätä rummuittain vaikka muovipusseihin ja mielellään laittaa teksti teipillä pussiin kiinni varsinkin, jos purkamisen ja kokoamisen välillä on pitkä aika. Helpottaa huomattavasti kaikkien osien löytämistä, sillä rummuissa on yhteensä satoja ruuveja, pultteja, muttereita prikkoja ja muita osia.
 
Hiomiseen meillä oli siis käytössä yksi hiomakone, joten kolmestaan, kun hommia teimme, kaksi joutui hiomaan käsipelillä. Aloitimme hiomisen 100 karheuksisella papereilla, jolla vanhan pintakäsittelyn irrottaminen sujui suht tehokkaasti. Paperia kannattaa olla reilusti, sillä se helpottaa työn tekemistä paljon, kun voi vaihtaa uutta paperia koneeseen ja käsihiontaankin mahdollisimman usein. Paperit menevät nimittäin yllättävän nopeasti tukkoon. Tosin tähän auttaa myös paperin puisteleminen. Hiominen kannattaa tehdä puun syiden suuntaan.
 
Meillä oli käytössä hiomapapereita yht. n. 4 m ja enemmän olisi voinut olla, varsinkin karheampaa. Veikkaan, että 5-6 m (4 metriä 100, loput 150) rumpujen lukumäärästä riippuen olisi sopiva määrä. Pölyä hiomisessa syntyy todella paljon, joten hengityssuojaimet ovat ehdottoman tarpeelliset!
 
Tuskaista hiontaa:
Kuva 2. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_02.JPG
Kuva 3. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_03.JPG
 
Kun olimme päässeet tyydyttävään tulokseen karheahionnassa, viimeistelimme pinnan vielä hienommalla hiomapaperilla (karheus 150). Kannattaa olla tarkkana, että saa varmasti kaiken vanhan lakan ja muun pintakäsittelyn pois. Tällä varmistaa seuraavien käsittelyiden hyvän tartunnan ja tasaisemman lopputuloksen. Lopullisen tasaisen pinnan saavuttamisen jälkeen imuroimme ja pyyhimme kostealla rätillä rumpujen pinnat pölystä.
 
Kuva 4. Lopulliset hiotut pinnat. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_04.JPG
Kuva 5. Hiottujen pintojen puhdistus pölystä. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_05.JPG
 
Kuvasta 4. näkee, että pinnat ovat jonkin verran kirjavat, joka varmasti johtuu vanhan käsittelyn erilaisesta tarttumisasteesta. Pinta oli kuitenkin täysin puinen, ei käsittelyn peitossa. Oletimme, että pienestä kirjavuudesta ei varmasti olisi haittaa, sillä valitsemamme väri oli aika tumma. Vaaleammilla petseillä tästä voisi tulla kuitenkin ongelmia, joten silloin on syytä keskittyä erityisen tarkkaan hiontaan.
 
Kolmeen pekkaan hionnassa kesti muutamilla tauoilla noin viitisen tuntia. Kyllä sauna ja muutama bisse maistui illan päätteeksi! :D
 
22.4.2005 Petsaus
 
Samana päivänä purkamisen ja hiomisen kanssa, teimme illalla vielä petsauksen. Petsiä oli ostettu kolme pussia, jotka ohjeen mukaan piti sekoittaa 7,5 dl:aan kuumaa vettä. Päätimme kuitenkin, että haluaisimme vähän tummempaa sävyä kuin esitteen väriläikkä sekä liikkeessä näkemäni näytepuupala. Näin vähensimme vesimäärän 7 dl:aan. Kaikki hankittu petsi kannattaa sekoittaa kerralla, jotta saadaan yhtenäinen väri. Jos jokaisen pussin sekoittaisi yksi kerrallaan, ei voi taata, että väri olisi aina samanlainen. Petsiä kannattaa myös kokeilla esim. johonkin lopputuloksessa näkymättömään kohtaan ja todeta värin tummuus.
 
Tässä vaiheessa saattaa herätä kysymys, että kuinka petsin ja lakan riittoisuuden laita on, eli kuinka paljon molempia tarvitaan. Tähän siis tarvitaan rumpujen pinta-alaa. Kovin suurta matematiikkaa alan laskemiseen ei tarvita. Pitää vain tietää rumpujen halkaisijat ja syvyydet.
 
Itsellä olikin tässä pieni ongelma, sillä petsiä ostaessani olin Helsingissä ja rummut olivat Mikkelissä, joten en päässyt tarkastamaan rumpujen syvyyksiä. Halkaisijat kuitenkin muistin. Syvyyksiä arvelin netistä yleisten rumpusyvyyksien mukaan.
 
Tässä laskentakaava matematiikkaa hallitsemattomille ;)
 
Rumpujen mitat ilmoitetaan yleensä tuumina ja riittoisuudet neliömetreinä (m2): 1 tuuma = 0,0254 m
Rummun pinta-ala (m2) = (pii * halkaisija * 0,0254) * (syvyys * 0,0254)
Esimerkiksi meidän tapauksessa 22x14 bassarin pinta-ala = (pii * 22 * 0,0254) * (14 * 0,0254) = 0,62 m2
 
Yhteensä meidän tapauksessa kaikkien rumpujen pinta-alaksi tuli n. 1,8 m2. Petsin riittoisuus puolestaan oli n. 6 m2/litra, joten meidän 7 dl:lla petsasi teoriassa 4,2 m2 eli tarkkaan 2 1/3 kertaa. Petsasimme rummut kahteen kertaan ja silti väriä jäi reilusti, joten käytännössä kaksi pussia olisi varmasti riittänyt. Parempi kuitenkin liikaa kuin liian vähän.
 
Ennen petsauksen aloittamista kannattaa peittää kaikki rumpujen läpi menevät reiät rummun sisäpuolelta, jotta petsi ei menisi rummun sisäpuolelle ja sotkisi sitä (ks. kuva 6.). Lisäksi kannattaa teipata rumpujen reunaviisteet niin, että teippi tulee rummun ulkopuolelle sen verran, että teipistä jäävä sauma jää vanteen alle, kun rummut taas kasataan. Itse emme tätä tehneet, koska ajattelimme "no ei sitä kuitenkaan siihen reunalle mene"! Ja eipä niin joooo! :) Lopuksi sain sitten hioa kaikki reunaviisteet puhtaaksi petsistä ja lakasta! Eikä petsi edes lähtenyt kokonaan, vaan reunat jäivät hiukan kirjaviksi. Yhden rummun sisäpuolelle onnistuttiin roiskauttamaan hiukan väriä, joka jouduttiin hiomaan pois ja näin myös rummun sisäpuolen lakka pinta kärsi jonkin verran.
 
Petsauksen suoritimme petsauspensselillä, joka on sellainen vaahtomuovisen kärjen omaava pensseli, sekä tavallisilla vaahtomuovitupoilla. Itse asiassa petsauksen voi tehdä myös lähes millä tahansa kankaalla esim. jollain rätillä. Petsi on todella tarttuvaa, joten kannattaa suojata työpaikka hyvin pahveilla ja sanomalehdillä, ellei ole mahdollista käyttää jotain erillistä työtilaa, missä sotkemisella ei ole väliä. Kädet kannattaa myös suojata, vaikka petsi ei sinänsä ole mitään vaarallista, mutta kädet olivat itsellä punaiset pari päivää! :)
 
Kuva 6. Teippausta. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_06.JPG
Kuva 7. Petsaus käynnissä. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_07.JPG
Kuva 8. Rummut vielä hiukan märkänä keinovalaistuksessa. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_08.JPG
Kuva 9. Kuivanut petsi päivänvalossa. Väri näyttää erilaiselta. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_09.JPG
 
23.4.2005 1. lakkauspäivä
 
Lakkaus onkin sitten se vaihe, jossa tarvitaan kärsivällisyyttä, lisää kärsivällisyyttä, ja vielä vähän! Sanoinko jo, mitä tarvitaan?! ;) No joo, yleisesti ottaen tämä on myös haastavin vaihe.
 
Aamupäivällä, kun ryhdyimme taas töihin, edessä oli pieni yllätys. Väri oli illasta muuttunut jonkin verran (vrt. kuvat 8 ja 9). Mietimme, että miten lakkaus vaikuttaisi väriin. Tummentaisiko se, tarvitsisiko vielä petsata kertaalleen, onko nykyinen väri hyvä vai ei? No päätimme kuitenkin lopulta jättää värin sikseen ja toivoimme parasta, että lakkaus antaisi rummuille värinkin puolesta viimeisen, hyvän silauksen.
 
Lakan riittoisuus oli 12-14 m2/litra. Tosin pohjalakkaukseen lakkaa piti ohentaa lakkabensiinillä 10-20 %, joten se vähän lisäsi lakan riittoisuutta. Olimme etukäteen ajatelleet, että jos tekisi kaksi pohjalakkausta ja sitten kolmannella lopullisen pinnan. No todellisuus olikin jotain aivan muuta!
 
Ensimmäisellä lakkauskerralla piti käytännössä lakata kolme kertaa, sillä puu imi alkuun kaiken lakan sisäänsä ja pintaan ei jäänyt käytännössä minkäänlaista lakkapintaa. Teimme hiukan ohjeesta poiketen uudet lakkaukset ”märkää märälle”, vaikka ohjeessa sanotaan, että käsittelykertojen välillä pitäisi olla vuorokausi. Tämä sen takia, että pintaan ei tuntunut jäävän kunnolla oikein mitään! Lakkaa jouduttiinkin ostamaan lisää suuren kulutuksen vuoksi.
 
Lakkaus tehtiin luonnonkarvaisella pensselillä, joka oli myyjän mukaan hyvä tarkkaan lakkaukseen. Pensseli oli kallis eikä se loppupelissä ollut kovin hyväkään. Lisäksi pohjalakkaukseen käytettiin myös edelleen vaahtomuovituppoja. Ne toimivat yllättävän hyvin. Lakkaa kannattaa sivellä mahdollisimman ohut kerros! Vaikka lakka ei märkänä näyttäisi valuvan, niin valumat kyllä näkyvät kuivana, varsinkin kiiltävässä lakassa.
 
Kun vihdoin olimme saaneet pintaan jonkinlaisen lakkakerroksen, ja seuraavana aamuna tarkastelimme tulosta kuivana, ei tulos näyttänyt kovin lupaavalta. Pinta oli epätasainen ja karhea eikä se vieläkään näyttänyt oikein lakatulta. Tämä oli toinen kerta, hiomisen lisäksi, kun usko työn onnistumiseen oli koetuksella…
 
Kuva 10. Lakkapintaa läheltä 1. lakkauksen jälkeen. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_10.JPG
 
3.6.2005 2. lakkauspäivä
 
Väliin mahtuikin tässä ihan hyvä hengähdys- ja sulattelutauko projektiin. :) Siitä oli varmasti hyötyä, kun taas uudella innolla ruvettiin hommiin. Nyt edessä oli edellisen kerran lakkauksen käsittely ennen seuraavaa lakkausta.
 
Edellinen lakkapinta tasoitettiin siklaamalla sekä hiomalla hyvin hienolla hiomapaperilla (karheus 240). Siklaus tehtiin rautasahan terällä, jonka ”tasainen” puoli oli viilattu terävämmäksi. Tämä oli erinomainen väline hommaan, koska terä taipui hyvin noudattelemaan rumpujen pyöreitä muotoja. Siklauksen tarkoituksena on poistaa paksuimmat lakkakohdat, kuten valumat. Näin hiomisella ei tarvinnut tehdä niin paljoa työtä.
 
Hiomisen tarkoituksena oli lähinnä saada pintaan lopullinen tasaisuus ja poistaa edellisestä lakkakerroksesta kiiltoa. Mikolle oli opetettu, että edellisestä lakkakerroksesta olisi saatava 70% kiiltoa pois. Tiedä sitten, päästiinkö tähän, mutta pinnasta tuli kuitenkin himmeämpi ja hyvin tasainen (kuva 11).
 
Ensimmäisen lakkauksen jälkeen siklauksessa ja hiomisessa kannattaa olla tarkkana, sillä lakkakerros ei tässä vaiheessa ole varmasti kovin paksu. Lakan hionta kannattaa tehdä kevyesti pyörivillä liikkeillä. Lopuksi ennen lakkauksen aloittamista kannattaa vielä poistaa lakkapöly pois rumpujen pinnasta esim. kostealla rätillä.
 
Tätä lakkauskertaa varten ostettiin toinen pensseli lähinnä nopeuttamaan työtä, että kaksi voisi lakata yhtä aikaa. Osoittautui kuitenkin, että tämä paljon halvempi ja keinokarvainen pensseli oli paljon parempi! Jälki oli paljon tasaisempi ja ohuemman kerroksen levittäminen oli helpompaa. Tällä kertaa riitti hyvin yksi levitys kerta ja pinnasta tuli jo tasaisen ja näyttävän näköinen.
 
Kuva 11. Lakkauksen esikäsittelyä. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_11.JPG
 
5.6.2005 3. lakkauspäivä
 
Tarkastelimme 2. lakkauspäivän tuloksia ja pinnat vaikuttivat jo todella hyviltä! Joissakin yksittäisissä rummuissa oli kuitenkin vielä korjattavaa ja mietimme, että lakkaisimmeko pelkästään nämä huonommat. Päätimme kuitenkin vetää kerralla kaikki, sillä aikaa tähän ei menisi kuitenkaan paljoa enempää.
 
Muuten tämä päivä noudatti aiempia lakkauskertoja ja työtavat noudattivat edellisiä, mutta tällä kertaa sattui ehkä pahin moka koko projektissa. Edellisellä kerralla allekirjoittanut oli sivellyt virveliin lakkaa tyyliin ”mitä enemmän, sitä enemmän” ja se oli aiheuttanut melko pahoja valumia kuivamisen aikana. Nyt, kun aloitimme lakkauksen esikäsittelyn, niin paksut valumakohdat eivät olleetkaan kuivaneet täysin ja siklaus korkkasi lakkaa pois paksun kerroksen. Virvelin lakkakerrokseen tuli sellaisia kuoppia, ettei uusi lakkakerros täyttänyt niitä ja näin virveliin jäi ikäviä ”lommoja” (ks. kuva 13). Tästä syystä päätimme, että ei siklata muita rumpuja, vaikka niissä ei ollut lähellekään samanlaisia valumia. Tyydyimme pelkkään hiomiseen.
 
Kuva 12. Lakattuja pintoja märkänä. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_12.JPG
Kuva 13. Virvelin lakkakerrokseen jääneitä jälkiä. http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_13.JPG
 
23.6.2005 Iloisia yllätyksiä ja rumpujen kokoamista
 
Kun menin katsomaan rumpuja kuivana ensimmäistä kertaa 3. lakkauskerran jälkeen, ei voinut kuin hymyillä! Pinnat näyttivät tasaisilta ja kiiltäviltä ja väri erinomaisen hyvältä, juuri siltä, mitä oltiin haettu alun perin! Eli se lakkaus toi väriin sen viimeisen hyvän silauksen. :D Hiukan jäi harmittamaan virvelin epätasaisempi lakkapinta, mutta emme kuitenkaan enää jaksaneet ruveta käsittelemään sitä uudelleen. Yksi lakkakerros ei varmaan olisi edes ongelmaa kokonaan korjannut. Koottuna jälkiä ei kuitenkaan niin helposti huomaisi.
 
Sitten eikun kokoamaan, joka puolestaan oli todella hajottavaa puuhaa! Voi sitä pulttien, ruuvien, muttereiden ja prikkojen määrää!
 
17.7.2005 Lopullinen ilme
 
Nyt saimme vihdoin kasattua rummut loppuun ja osan rummuista myös viritettyäkin kuntoon. Valmiista rummuista otettiin myös jonkin verran kuvia, joista kyllä osa on niin tummia, että varsinainen väri ei kunnolla erotu. Jatkossa otamme varmaan lisää kuvia ja päivittelen niitä sitten tänne.
 
Kuvat 14-18:
http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_14.JPG
http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_15.JPG
http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_16.JPG
http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_17.JPG
http://www3.stadia.fi/~0201483/kuva_18.JPG
http://www3.stadia.fi/~0201483/Kuva_19.jpg
 
-Yhteenveto-
 
Rummuista tuli harrastelijan silmään ja käyttöön erinomaisen hyvät. Uskomattoman paljon paremmat kuin alkuperäiset. Mitään tehdas/ammattitason jälkeä varsinkaan lakkauksesta ei saatu, mutta sehän ei ollut tarkoituksenakaan, niin kuin jo esipuheesta kävi ilmi. Lakkapinnan laatua pystyy kuitenkin parantamaan käsittelykertoja lisäämällä, rajana vain oma laatutavoite ja kärsivällisyys Työn tekemiseen putkeen aikaa menisi ehkä n. viikko riippuen tietenkin työntekijöiden määrästä ja innokkuudesta. Lakan kuivumisen takia työn tekemistä ei kuitenkaan voi kovin paljoa lyhentää.
 
Tässä vielä yhteenveto tarvikkeista ja kustannuksista (osa hinnoista ”noin” -hintoja):
 
Clou-petsi: 5 €/pussi x 3 = 15 €
Unica Super – lakka: 8 € + 18 € = 26 €
Lakkabensiini: Litran pullo = 6 €
Karkeat hiomapaperit: 4 m, 1,5 €/metri = 6 €
Hienot hiomapaperiarkit: 4 kpl, 1 €/kpl = 4 €
Leveä maalarinteippi: 1 rulla = 9 €
Petsauspensseli: 1 kpl = 2 €
Luonnonkarvapensseli: 1 kpl = 9 €
Tavallinen pensseli: 1 kpl = 5 €
Yhteensä n. = 82 €
 
Ihannekustannukset olisivat: petsi – 5 €, lakka – 8 €, petsauspensseli – 2 €, luonnonkarvapensseli – 9 €, eli yhteensä 82 € - 24 € = 58 €
 
Tietysti kustannukset vaihtelevat sen mukaan, mitä työvälineitä ja tarvikkeita kenelläkin löytyy entisestään, ja mitä pystyy lainaamaan.
 
Rumpujen kunnostamisen kunniaksi järjestettiin yhteensä kolmet RunpuJuhlat! Kulutetun oluen määrää en edes uskalla lähteä arvailemaan! ;) Taitaa näistä tulla hieman lisäkustannuksia, mutta unohdetaan ne nyt kuitenkin.
 
Ehdottomasti voin suositella tällaiseen projektiin ryhtymistä, jos vain uskallusta, sopivat rummut ja puitteet työn tekemiseen löytyvät. Mikään ammattilainen ei todellakaan tarvitse olla saavuttaakseen hyvää jälkeä. Toivon myös, että tästä kirjoituksesta on apua juuri sinun rumpujen kunnostamiseen. Jos ei muuten, niin ainakin osaat välttää meidän tekemiä virheitä. :) Tsemppiä!
 
Tämän FAQ:in alle voisivat muutkin jakaa kokemuksiaan ja ohjeita rumpujen kunnostamisesta. Jos joku on tehnyt homman jollakin toisella tavalla, kuten esim. päällystämällä.
 
-------------------
 
Edit 1. Kuvia pienennetty ja yksi uusi kuva lisätty.
Edit 2. Kuvat uuteen paikkaan