Bassot ›

Tuli tuossa ilosaarirockissa käytyä kuuntelemassa toistakymmentä bändiä. Lähes jokaisen bändin basistilla oli kädessään joko musari tai fenderin jazz ja backlinepuolella ampegin rantasauna.
 
Fat beat soundsystemin ja PMMP:n keikat taisi olla ainoita, joilla bassosta sai juuri mitään selvää. Onko vika suomalaisissa äänimiehissä vai basistien linjasoundimieltymyksissä? Ymmärrän kyllä että basistin rooli on pitää sitä taustajylyä yllä, mutta kun kaikki keikat olivat ulkoilmakeikkoja tai teltoissa, joissa ei mitään akustiikkaongelmia ole.. Mikään soolo- tai leadbasismi ei kiinnosta, todellakaan, mutta kaikista muista soittimista sai keikoilla selvää vaikkeivat ne useimmiten olleet edes millään tavoin solistisessa asemassa. Miksei siis myös bassosta voisi saada selvää.
 
Fat beat soundsystemin basistin salaisuus taisi olla syna-/envelope-/säröpedaali ja perussoundeissa aavistus trebleä. PMMP:llä yksinkertaiset bassolinjat ja yhteispeli rumpalin kanssa.
 
Sitten muiden mielipiteisiin. Tarvitseeko bassosta saada keikoilla selvää? Mikä on tekee linjasoundistanne sellaisen että siitä saa selvää vielä PA:stakin, vai saako siitä?

Sitten muiden mielipiteisiin. Tarvitseeko bassosta saada keikoilla selvää? Mikä on tekee linjasoundistanne sellaisen että siitä saa selvää vielä PA:stakin, vai saako siitä?
 
Vaikea sanoa.. harvemmin kuulee omaa saundia kun soittaa linjan kautta ... Pitänee sit luottaa äänimieheen..
 
Muuten mielestäni bassosta kyllä pitää saada selvää keikoilla. Onkohan tästä nyt tällä palstalla erimielisyyksiä ?

Tämä on erittäin hyvä kysymys, jossa olen tismalleen samaa mieltä Bizen kanssa.
 
Miksauksen tärkein asia IMO on erottelevuus, eli se että jokainen instrumentti erottuu. Aika harvoilta jätkiltä tuo tuntuu taittuvan. Miksaajan pitäisi osata ja uskaltaa tehdä selkeitä linjanvetoja ja esim. leikata kaikki turhat alapäät pois niistä instrumenteista joissa sitä ei tarvita. Esim särökitaroissa on usein ihan turhan tuhti alapää josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Välillä vituttaa kuin apassia soitella bassoa lavalla kun on vahva tunne siitä että ulospäin siitä jyminästä ei saa mitään tolkkua kuitenkaan. Mutta tämä kaikki tietenkin kunkin genren tyyliin soveltaen. Hevibändin ja jonkun groove-orkesterin lähtökohdat on aika erit. Tosin ei se kyllä ketään haittaisi vaikka siitä hevibändin bassostakin saisi selvää. Ja se groove taas miinoitetaan todella pahasti jos bassopää on ihan puuroa.
 
Omalta kohdaltani pyrin tarjoamaan mahd selkeän ja tasapainoisen soundin linjaan. Eli ei missään tapauksessa mitään alapääboostausta tai hymy-EQ:ta tms. Siitäkin huolimatta lopputulos on vähän mitä on, ikävä kyllä. Tärkeä asia on myös itse soittopuoli: mitä vähemmän ja tarkemmin soittaa, sitä selkeämmältä se kuulostaa. Helpommin sanottu kuin tehty. ;-)
 
Oma juttunsa on sitten PA-kamat: ei vieläkään taida olla olemassa PA-kamoja joista irtoasi ihan kunnon jämäkkä ja tiukka basso suuressa mittakaavassa. Massiivinen humina kyllä taittuu, mutta se napakkuus? Vai olisikohan se sittenkin jätkästä kiinni?

Vaikea sanoa.. harvemmin kuulee omaa saundia kun soittaa linjan kautta ... Pitänee sit luottaa äänimieheen..
 
Muuten mielestäni bassosta kyllä pitää saada selvää keikoilla. Onkohan tästä nyt tällä palstalla erimielisyyksiä ?
 
Selvää pitää saada se on selvä.Ainakin omassa musassa on tärkee et basso erottuu eikä oo mitään muhjua niinkun tietty muutkin soittimet pitää erottua.
Tän hetkisillä kamoilla saan ainakin ihan ok soundin ja yleisössä on aina pari tarkka korvasta tuttua jotka tuntee mun soundin ja tsekkaa et se on ok.

Oma juttunsa on sitten PA-kamat: ei vieläkään taida olla olemassa PA-kamoja joista irtoasi ihan kunnon jämäkkä ja tiukka basso suuressa mittakaavassa. Vai olisikohan se sittenkin jätkästä kiinni?
 
Tuolla Imatralla kun olin kattomassa Milleriä niin siellä ei ainakaan ollut pelkoa siitä etteikö se basso erottuisi. :) Soundikin oli aika tiukka ja napakka. Keikkapaikka oli siis n. 2000 hengen teltta.
 
Kai se miksaaminen on aina kompromissien tekemistä ja jatkuvaa hakemista kaikille äänimiehillekin. Se selkys taitaa olla se pääasia niinkuin absqua tuossa totesikin. Laulu taitaa kuitenkin olla se tärkein juttu jota sitten tuetaan muilla soittimilla, luulisin sen olevan lähtökohta monen miksaajankin mielestä.

Sitten muiden mielipiteisiin. Tarvitseeko bassosta saada keikoilla selvää? Mikä on tekee linjasoundistanne sellaisen että siitä saa selvää vielä PA:stakin, vai saako siitä?
 
ei tarvi. time tulee bassarista ja mähinä bassosta.
 
vakavasti ottaen; miksaajat yleensä ottaen tuntuvat arvostavan selkeetä ja kiinteetä linjasoundia josta on turhat alapääkorostukset jo valmiiksi leikattu veks. eli (aktiivi)bassosta ylenpalttiset ekvalisoinnt pois ja lavalle hyvä keli vahvistimen sävysäätöjen avulla. toki etupään miksaajan mielipidettäkin saa/voi/pitää uskaltaa kysyä..
 
edit: no niin, tätä kirjoittaessa ja puhelimeen puhuessa ehti jo monikin sanoa about samat sanat.

yleisössä on aina pari tarkka korvasta tuttua jotka tuntee mun soundin ja tsekkaa et se on ok.
 
Mitä jos se ei sittenkään ole ok ? Huomauttaako äänimiehelle ? Aika diplomaattista pitää varmaan olla jos ei tunne sitä. Tai sitten käyttämällä raakaa voimaa ? :p

Tuolla Imatralla kun olin kattomassa Milleriä niin siellä ei ainakaan ollut pelkoa siitä etteikö se basso erottuisi. :) Soundikin oli aika tiukka ja napakka. Keikkapaikka oli siis n. 2000 hengen teltta.
 
Niin no Millerin miksaaja saisi ihan taatusti kenkää samantien jos basso soundaisi scheisselta.
 
Kai se miksaaminen on aina kompromissien tekemistä ja jatkuvaa hakemista kaikille äänimiehillekin. Se selkys taitaa olla se pääasia niinkuin absqua tuossa totesikin. Laulu taitaa kuitenkin olla se tärkein juttu jota sitten tuetaan muilla soittimilla, luulisin sen olevan lähtökohta monen miksaajankin mielestä.
 
Jep, samaa meiltä tuosta. Laulu on ykkönen. Monet miksaajat tuntuvatkin sitten nostavan rummut ja erityisesti bassorummun jo heti kakkospallille. Ei ole yksi eikä kaksi eikä kolme keikkaa kymmenestä kun basari peittää alapäässä alleen kaiken muun.

Veikkaan, että tuntemattomien on aivan turha lähteä miksauskioskille huutelemaan kenenkään soundeista. Jos asia on etukäteen sovittu, kommentoija on esim. levyn tuottaja tms. niin silloin juttu on aivan toinen.
 
nimim.
 
miksaaja, joka on muutaman turon niskapersotteella työmaaltaan poistanut.

... Tarvitseeko bassosta saada keikoilla selvää? Mikä on tekee linjasoundistanne sellaisen että siitä saa selvää vielä PA:stakin, vai saako siitä?
 
Tietenkin tarttee, vaikka joku tietenkin saattaa olla sitä mieltä että olisi hyvä jos laittaisi bassot pinemmällä niin kuuluisi pelkkä musiikki.
Mutta itse asiaan. Kyllä vika aika pitkälle on näissä nykypäivän äänimiehissä. Ovat ilmeisesti sitä amisporukkaa joka 80 ja 90 luvulla kuunteli kotistereoita sekä basso- että diskanttipotikat kaakossa. Lisäksi niillä oli Corollassa 18" subbari takakontissa ja markankokoiset diskanttielementit kojelaudassa. Eivät onnettomat kuule mitään eroa basarin ja bassokitaran välillä. Molemmat kuuluu heidän mielestä sanoa "jumps, jumps, tumps tumps". Ei sillä ole mitään väliä mikä basso sinulla on, onko se Foderan kymppitonnin basso vaiko Fernandezin jazz kopio, tai peräti Harley benton. Ne on sen verran päteviä että saavat kaikki, siis aivan kaikki bassot kuulostamaan aivan paskalta tarpeen vaatiessa.
Toki löytyy päteviäkin äänimiehiä mutta luulisin että heilläkin on kova paine monen tilaajan puolelta saada diskojytke aikaiseksi. Monet ei todennäköiseti enään tidä miltä bassokitaran pitäisi oikeesti kuulostaa.

Jep, samaa meiltä tuosta. Laulu on ykkönen. Monet miksaajat tuntuvatkin sitten nostavan rummut ja erityisesti bassorummun jo heti kakkospallille. Ei ole yksi eikä kaksi eikä kolme keikkaa kymmenestä kun basari peittää alapäässä alleen kaiken muun.
 
Jeps, kävin vahingossa Lenny Kravitzin keikalla.. näin oli: bassorummut ja laulu kuulu hyvin. Muu oli vähän puuroa. Mut kyllä kaikki silti kirku kun Lenny repäs paitansa pois ;)

Mitä jos se ei sittenkään ole ok ? Huomauttaako äänimiehelle ? Aika diplomaattista pitää varmaan olla jos ei tunne sitä. Tai sitten käyttämällä raakaa voimaa ? :p
 
Juu ja riippuu tietty tapauksesta mut toistaseks on homma toiminnu hyvin kun miksaajat jo nähny kasausvaiheessa ne tutut mitä meillä pyörii mukana ja jopa välillä kysyvät et onks ny hyvä.Välillä on tietty oma äänimies tai nainen mukana.
Tiedän et kaikki ei toimi noin mut toistaseks on pärjätty hyvin paitti ny tavan sbasso skabat.Kauheeta:)

. Laulu on ykkönen. Monet miksaajat tuntuvatkin sitten nostavan rummut ja erityisesti bassorummun jo heti kakkospallille. Ei ole yksi eikä kaksi eikä kolme keikkaa kymmenestä kun basari peittää alapäässä alleen kaiken muun.
 
Tuota olen kritisoinut jo vuosia sitten, mutta näin se valitettavasti tuntuu yhä menevän. Yleensä tyylitaju ja tietämys eri musiikkityylien tärkeistä jutuista tuntuu olevan aika ohutta, mennään "talon säädöillä" kaikki esiintyjät jatsista doom metalliin.

Mä en huomannu että siellä oli edes basso

Kyllä vika aika pitkälle on näissä nykypäivän äänimiehissä.
 
En kyllä ihan noin suoraan lähtisi dumaamaan äänihenkilökuntaa. Nykyään ei vissiin kuitenkaan ihan jokaiselle urpolle riitä töitä kun ammattilaiset hoitaa hommat kunnolla.
 
Monet ei todennäköiseti enään tidä miltä bassokitaran pitäisi oikeesti kuulostaa.
 
Ja tuohonhan on yhtä monta oikeaa vastausta kuin on vastaajiakin.

Tuota olen kritisoinut jo vuosia sitten, mutta näin se valitettavasti tuntuu yhä menevän. Yleensä tyylitaju ja tietämys eri musiikkityylien tärkeistä jutuista tuntuu olevan aika ohutta, mennään "talon säädöillä" kaikki esiintyjät jatsista doom metalliin.
 
Totta turiset. Ja varsinkin nuorille miksaajille on yllättävän iso kynnys lähteä tekemään jotain muuta soundia kuin sitä yhtä mitä on juuri oppinut tekemään. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja aiheen tiimoilta eräänkin kerran, ja jälleen on joutunut huomaamaan miten hämmentävän monilla tavoilla voi eri ihmiset asioihin suhtautua.
 
Onhan toikin asia onneksi hiljalleen mennyt parempaan suuntaan. Vieläkin puistattaa kuin muistelee jotain 90-l puolivälin keikkoja tavastialla, jolloin toi basarijytke oli jotain ihan holtitonta.
Joku Tavastia-kokoluokan klubi hyvällä akustiikalla taitaa muutenkin olla parhaasta päästä paikkoja jos haluaa hyvää livesoundia kuulla/tehdä. Festareille soundit harvemmin ovat kovin hyvät. Johtuu tietenkin suurelta osin myös tiukoista vaihdoista ja siitä ettei soundcheckiä käytännössä tehdä, mutta osansa on myös sillä että ne stereot alkavat olla jo todella suuret.
 
Onneksi alalla on kyllä nippu sellaisiakin jätkiä joiden tyylitajuun ja taitoon voi luottaa.

Jep, samaa meiltä tuosta. Laulu on ykkönen. Monet miksaajat tuntuvatkin sitten nostavan rummut ja erityisesti bassorummun jo heti kakkospallille. Ei ole yksi eikä kaksi eikä kolme keikkaa kymmenestä kun basari peittää alapäässä alleen kaiken muun.
 
Se jotenkin antaa jo esimakua tulevasta kun roudariopiskelija-miksaaja kuuntelee kajareiden lämmittelymusana Fear Factoryä.. "Muna tulee basarista!"

Joku Tavastia-kokoluokan klubi hyvällä akustiikalla taitaa muutenkin olla parhaasta päästä paikkoja jos haluaa hyvää livesoundia kuulla/tehdä.
 
Noille varmaankin vastapainona on nää jäähallikeikat. ;) Siellä jotenkin tulee sellanen fiilis että keskitytäänpä nyt vaan siihen visuaaliseen puoleen...

Vieläkin puistattaa kuin muistelee jotain 90-l puolivälin keikkoja tavastialla, jolloin toi basarijytke oli jotain ihan holtitonta.
Joku Tavastia-kokoluokan klubi hyvällä akustiikalla taitaa muutenkin olla parhaasta päästä paikkoja jos haluaa hyvää livesoundia kuulla/tehdä.
 
Pelkään pahaa, että juuri tuolta ovat nämä äänihenkilöt saaneet oppinsa ja soundimallinsa, vaikka kuinka mukavia silloiset ko. paikan teknikot olivatkin. Ja ehkä oppia otettiin itätienkin miksaajien soundeista.