Yleistä keskustelua musiikista ›

Toto: Kuulin ensikertaa Hold The Linen paikallisen big bandin esittämänä, ja jatko oli jo selvää...
 
Bob James: Oli pakko etsiä Taxi -sarjan tunnarin tekijä.
 
Laipnlahden Linnut: Soitettu koko nuoruuden...

Onpas hieno rihma. Plussaa.
 
-Led Zeppelin
Isäni antoi minulle kasetin jossa oli jos jonkinmoista musiikkia, mukaanlukien Lec Zeppelinin Stairway to heaven. Se kolahti minun 12-vuotiaaseen kallooni. Nykyään omistan Zeppeliniltä 7 CD:tä.
 
-Sydän, Sydän
Kaverini tunsi bändin oikean käden, ja pisti meitä kuuntelemaan Autoa. Kuullosti mielenkiintoiselta, joten lähdin katsomaan livenä. Sydän, Sydän veti niin hienon keikan, että pakkohan se levy oli ostaa. Enkä kadu sitten hittoakaan.
 
-CMX
Ystäväni kuunteli CMX:ää, ja päätin itsekkin kokeilla. Nyt minulla on 9 levyä.
 
-Ismo Alanko
Kuulin Radiosta Taiteilija elämää joskus ala-asteella. Se oli niin rallakasta, että levyn hankin. Alankoa omistan 6 CD:tä

Eagles, Toto, Yes, Fleetwood Mac, Phil Collins, Rage

Muutamia esimerkkejä, onhan niitä paljon muitakin:
 
Sabbath - En edes muista. Joskus 14-vuotiaana luulin että metallica ja Nirvana ovat maailman kovimpia juttuja, mutta tämä harhaoppinen harhaluulo haihtui nopeasti pois jonkun Sabbathin biisin myötä. Olisiko ollut "Children of the Grave"? En muista kuten sanoin.
 
Soundgarden - Vähän sama homma kuin edellä. Nirvanaa tuli kuunneltua ja pidettyä tosi kovana, mutta vähämpä tiesin "grungesta". Kerran kuulin kun Cornell päästelee ja Nirvana vaihtui parempaan. Nykyään tosin kuuntelu vähemmällä, mutta 10-vuotta sitten tämä oli se juttu.
 
Hellacopters - Räkärodeosta radiosta tuli v.96 biisi "(Gotta Get Some Action)Now!. Ei jumalauta että se oli hyvä.
 
Rammstein - Kaveri soitteli 2001 duunissa koko ajan. Aluksi pidin paskana, mutta kyllä siihen lopulta suli.....

Kotiteollisuus: kaveri lähetti tomusta ja tuhkasta levyn ja muutama biisi iski välittömästi. Kaikki levyt tullut hankittua.
 
Oasis: taisi telkkarissa pyöriä morning gloryn mainos ja välittömästi iski. Yksi suosikeista.
 
INDX: Viime vuoden puolella erään ohjelman kautta perustettu bändi. Jee jee jee -vei samantien mukanaan. Svengaa ku hirvi.
 
Olis kai niitä muitakin, mutta tuossa pari tärkeintä.

AC/DC: top40 listan kautta, thunderstruck soi monta viikkoa putkeen listan ykkösenä ja sitä piti rokittaa joka kerta.
 
Stonet, panterat, testamentit ym. perinteisempiin heavybändeihin tuli tutustuttua serkun poikaystävän kautta, jolta kopioin ahkerasti kasetteja nuorena poikana.
 
In flames oli aikoinaan kovinta mitä maailmassa oli tehty. Tähän ko. yhtyeeseen tuli tutustuttua kaverin isosiskon keski-euroopasta tuoman piraatti c-kasetin välityksellä. Niin ja kyseessä oli jester race albumi.

Eagles, Toto, Yes, Fleetwood Mac, Phil Collins, Rage
 
"Tuollahan ne oli ja mä vaan ne sieltä yhtenä päivänä löysin, mokomat"

Soundgarden: löytyi joskus -96 rokkihenkisen hiukka vanhemman miespuolisen ystävän levyhyllystä. Kolahti ja kovaa, Fell on Black Days tais olla ensimmäinen suosikki.
 
Radiohead: Näin Street Spirit -videon MTV:ltä (oi niitä aikoja) ja se oli menoa. Siitä lähti järki, eikä mikään ole ollut sittemmin suurempaa.
 
Live: MTV tässäkin. Luulin laulajan kaljun ja biisin alun takia pari kertaa virheellisesti REMiksi, kunnes biisi vähän eteni. Osu ja uppos.
 
REM: Ekoja "itselöydettyjä" bändejä, yläasteella kuulin Man on the Moonin ja halusin lissää.
 
Manboy: Tein jonkun haastiksen ekan levyn aikaan, ja parilla kuuntelulla jäin koukkuun levyyn. Kuulostaa livenäkin mainiolta. Hienoimpia tunnelmia ikinä.
 
Poets of the Fall: Late Goodbye radiossa, mahtava debyyttilevy ja törkeen oivalliset keikat&tyypit.

Lisättäköön vielä että ensimmäinen itse löytämä bändi oli Cypress Hill, joka toimii yhä.

Koko 50-luvun rokista tuli oikeastaan innostuttua siksi, kun se oli täällä Suomessa aikoinaan tavallaan punkin antiteesi. Vähitellen alkoi rockabillylevyjä ilmestyä levyhyllyyn punklevyjen joukkoon, ja sillä tiellä ollaan. Vaikutuksensa on varmasti ollut myös sillä, että Stephen King kirjoitti teoksissaan niin paljon wanhasta rokista (vrt. Se, Christine ym.)

Iron Maiden: kaveri soitti kouln levyraadissa Fear Of the Darkin liven Rock In Riosta. Seuraavana päivänä levyä ettimään.
 
Black Sabbath: Isä osti veljelle vahingossa väärän levyn ja se oli Black Sabbathin paranoid. Kuuntelin joskus levyä ja siloin huomasin että on sitä hyvää musaa tehty joskus 70 luvullakin.
 
Metallica: Velipuoli kehu tätä maailman parhaaksi bändiksi niinpä lainasin MoP levyn kaupunginkirjastosta. heti aluksi en pitänyt mutta nyt tulee kuunneltua melkein päivittäin.
 
Stratovarius: Sisko oli kuunnelllut joskus nuorempana ja kehui että kuunteleppas se Black Diamond...
 
Sentenced: Koska ne on Oululaisia...
 
Kotiteollisuus: radiosta kuului kerran kovaa ärjyntää ja ihmettelin että mikä helvetti toi biisi on? Lopultahan se oli sitten "Minä Olen" biisin ärjyntä kohta. Oli aika hauskan kuuloinen kun ukko huutaaärjyy jostain" Syksyn sateen jälkeinen tuoksu" ja miten jatkukaa sitten.
 
Nightwish: Näin joskus Jyrkissä Nightwishin musavideon Over The Hills And Far Away
 
Diablo: sisko ehdotti QStockkiin menoa viimevuonna ja siinä yhetydessä tutkiskelin sitten esiintyjiä ja Diablo alko kiinnostamaan.

LED ZEPPELIN: tarkotus oli pitää koulussa esitelmä Gibson kitaroista (vapaavalintainen aihe) varsinkiin SG-malleista. siinä sitten justiisa halusin laittaa tietoa ja kuvia myös kaksi-kaulaisista malleista ja tietty ylipäätänsä Gibsonin soittajista.
tiesin,että Led Zeppelinissä Jimmy Page soittaa 2-kaulaista Gibsonia ja sit halusin,et ois siistii jos voisin näyttää jonkun videopätkän,missä Page soittaa sitä.kahtelin kaupassa Led Zeppelin tupla DVD:tä ja äiti sattu olee mukana sillon ja se halus ostaa sen minulle.sanoin tietty eka,että "ei tarvii,tulee vaan kalliiks jos se jää muuten sitten kahtomatta" ja suostuin sitten antamaan mutsin ostaa sen mulle,kun se sanoi,että se olis mulle etuajassa tuleva synttärilahja. kotona rupesin heti kahtoo DVD:tä ja se teki todella vaikutuksen! esitin sitten koulussa ihan innoissani Stairway to Heaven:in 5min. kestävän 2-kaulaisella soitettavan soolon ja kaikki muut oli tietty lähes kuolla tylsyyteen,mutta ite olin ihan fiiliksissa ja osasin jo ulkoo,miten se soolo menee...ne kaikki kappaleet teki niin suuren vaikutuksen muhun,että Led Zeppeliinii tulee kuunneltuu varmaan joka päivä (kannettava cd-soitin kulkee mukana) ja sitä DVD:tä tulee katottuu melkein joka päivä montakiin tuntii kerralla.
siitä DVD:stä tuli kyllä tähän astisen elämäni paras synttärilähja!

Linkin Park: katoin tikku-ukko lefaa jos oli LP:n musaa
 
Nirvana: kaverit oli Nirvana faneja
 
Steve Vai: Crossroads
 
Bruce Springsteen: Vanhemmat tykkää pomosta
 
AC/DC: koulus oli levyraati

No, lisätäämpä omat:
 
Iron Maiden:
Jostain hamasta muistan nähneeni Aces High:n musavideon
jyrkissä ja mä diggasin siitä, sit kauuuan myöhemmin ostin
best of the beast albumin ja siltähän löyty sama musa video,
siitä lähtien käyny keikoilla ja joka kerta ääni ollu ku variksella keikan jälkeen
 
Scorpions:
Mutsin the Best albumiltahan se alko
 
Motörhead:
Olin Sulkavalla isoäidin luona ja siellä oli sekä setiä et tätejä(näitä riittää, kuin myös serkkuja, vaik en ole manne).
Sedät tuumas, et ne kostaa mulle sen, minkä faija mun sedille opetti eli vedin ekat kännit. Yks setä soitti semmosen biisin, et perkele ja soitti saman biisin basso kuvion jassollaan. No, se biisi oli Ace of Spades, ja siitä lähtien, no, arvatkaa loput(paitsi se, et darra oli hirvee).

Megadeth: Vice cityn soundtrack ;)
 
Mikä kappale megadethiltä siinä on?

Mikä kappale megadethiltä siinä on?
 
Peace Sells.

LED ZEPPELIN: tarkotus oli pitää koulussa esitelmä Gibson kitaroista (vapaavalintainen aihe) varsinkiin SG-malleista...
 
Tämä on kyllä hieno tarina. Vaikka en tseppeliinistä perustakaan.

Joskus, kauan sitten, kaveri sano, etä haeppa sellasta musaa kun Children of Bodom "ihan sairasta, ei kukaan kuuntele tollasta", sit kaverin kaas yrjöttiin musiikin tahdis et mitä tää on, joskus kutosella siis, ja Energy musa oli kovaa kamaa :) Sit sitä biisiä kuunteli vaan läpällä koko ajan uudestaan, ja kohta ihmettelinkin että ei se niin huono olekkaan.
 
Mutta okei. Hevi on turhuutta. Oikean lempibändini, nykyisen lempibändini, Pink Floydin löysin, kun katsoin töllöstä Pink Floyd The Wall (en kuunnellut edes Floydia silloin), ja se oli niin mahtava, että siitä kierteestä en ole vieläkään päässyt pois. :) Tosin, empä haluisikaan. Ja sitä kautta nyt sitten alkanut kuunnella muitakin proge bändejä.

Tehosekoitin löytyi toisen Levy-yhtiön bändin, Apulannan, kautta. Tyypit olivat samaa skeneä, ja "apiksien" yleiseen asenteeseen ihastuneena totesin myös Teharit asialliseksi sakiksi. Alkuun ei-aggressiivinen meininki ja suht kevyet soundit vaativat totuttelua, mutta Varoittava Esimerkki-levyn myötä iso pyörä lähti viimeistään pyörimään. Meininki kolahti täydellisesti, hommasin koko tuotannon ja edelleen 7 vuoden jälkeen Teharit on mulle SE bändi. En edes lähde arvailemaan kuinka paljon bändin meiningistä tihkuva leppoisa meininki on vaikuttanut elämänfilosofiaani ja minäkuvaani. Sääli että bändi pisti pillit pussiin vuosi sitten, mutta lopettivatpa sentään uransa huipulla, eikä Tehosekoittimen toiminnasta jäänyt paska maku suuhun.