Yleistä keskustelua musiikista ›

Pitäisi käydä ampumassa tollaset. Vaikka isoilta levy-yhtiöiltäkin tulee paljon hyvää musaa, ärsyttää suuresti tollanen laskelmoitu ja mitäänsanomaton pelkästään kaupalliseksi tehty musiikki.
 
Try me. (tuleva ekonomi?)
 
Tajuan pointtinne; tarkka "genreistäminen" ja kohderyhmä -ajattelu ei tietenkään ole hyvä asia musiikin itsensä kannalta. Entä jos joku haluaa tehdä musiikilla rahaa?
 
Ennen kuin suurta menestystä voidaan saavuttaa, täytyy takana olla iso organisaatio, kuten levy-yhtiö. Kuka meistä pystyisi bändissä soittamisen ohella markkinoimaan itse itsensä, tuottamaan levyt, kaiken oheiskrääsän, hoitamaan pr:n ynnä muun? Ei kukaan? Sitä minäkin. Bändit tarvitsevat levy-yhtiöitä.
 
Levy-yhtiöthän puolestaan toimivat kaupallisilla tavoitteilla. Jos mikä tahansa firma lähtee tekemään hyväntekeväisyyttä valitsemalla bändit vain sen mukaan mitkä kuulostavat yhden tai kahden ihmisen mielestä hyvältä, ei tuloksesta voi odottaa kovin huikeaa. Mitä tarkemmin bändit seulotaan, katsoen kulloinkin pinnalla olevat genret ynnä muut, sitä halvemmalla, helpommalla ja vähemmällä jalostamisella bändit saadaan "vietyä ulos" ja myymään hyvin.
 
Musiikki ei välttämättä ole päällimmäinen syy, miksi tietyt ihmiset ovat hakeutuneet (ja valittu) tietyn levy-yhtiön palkkalistoille. Monella alan työntekijällä raha on itseisarvo musiikin jäädessä vain välinearvoksi. He ovat hakeneet töihin ehkä juuri siksi, että pääsevät myymään, luomaan markkinointistrategioita, käännyttämään ihmisiä ostamaan tavaraa jota he eivät halua, tai ehkä haluavat mutteivät kuitenkaan viitsi ostaa. Oli tuote sitten mikä tahansa. Ja katso: he tekevät sen, ja vieläpä perkeleen taitavasti. (tässä myös syy miksi minua kyseinen ala kiinnostaa)
 
Rakkaus musiikkiin on totta kai tärkeää, mutta se yksin ei riitä jos haluaa musiikilla tienata myös leipänsä, tai enemmänkin. Toisaalta jos rakastaa musiikkia vain sen itsensä takia, miksi välttämättä edes kaipaisi rahaa siitä?
 
Tarinan opetus on kuitenkin se, että musiikkibisnes on bisnestä siinä missä vaikka kännykkäbisneskin. Jos lähdetään pelaamaan kaupalliselle alalle, siellä pelaavat markkinoiden lait. Söpöt tai kauniit arvot eivät yksin myy. Tarvitaan, tai joudutaan tekemään, valikointia.
 
Bisneksessä joillakin käy tuuri, joillakin ei. Yksi tekee rahaa enemmän kuin tarvitsee, toinen jää ainiaaksi soittelemaan baareissa. Molemmat voivat kuitenkin olla onnellisia.
 
Ja onneksi aina löytyy omakustannebändejä sekä pieniä levy-yhtiöitä. Kuluttajat voivat potkia markkinoiden ylivaltaa vastaan. Että antaa palaa vaan.
 

 
Hmm... joku taisi vissiin taas harhautua hiukan aiheesta. Tulipa melkoinen vuodatus muutenkin. Toivottavasti edes joku punainen lanka tuosta löytyy.

Rakkaus musiikkiin on totta kai tärkeää, mutta se yksin ei riitä jos haluaa musiikilla tienata myös leipänsä, tai enemmänkin. Toisaalta jos rakastaa musiikkia vain sen itsensä takia, miksi välttämättä edes kaipaisi rahaa siitä?

Tarinan opetus on kuitenkin se, että musiikkibisnes on bisnestä siinä missä vaikka kännykkäbisneskin.

Joo, noinhan asia on.

Olen aivan liikaa nähnyt mua paljon vanhempia muusikoita, jotka ovat aivan hirveissä hanttihommissa siksi, että eivät ole kyenneet sopeutumaan ja luovimaan systeemissä.

Ok, voi ottaa sen asenteen että kaikki on paskaa ja ainoastaan mä teen hyvä musaa, mutta siellä on jo seuraavana 10 muuta muusikkoa, jotka mielihyvin tekevät duunia muillakin kuin itselleen.

Ihmiset voi valittaa vaikka kuinka paljon systeemistä, mutta se ei sitä muuta.

Toivoisin kyllä, että musabisneksessäkin lähdettäisiin tarjoamaan yleisölle musiikkia mistä he voisivat pitää ilman aivopesuakin.
 
Jossain vaiheessa näyttää musabisnekseen valikoituneen erityisen epämusikaalista porukkaa. Tästä kielii sekin, että levy-yhtiöissäkin hyvää työtä tekevät ammattimuusikot häipuvät vähin äänin kaiken maailman paskatähtikilpailujen tuomaristosta.
 
Tosin on pakko myöntää, että silloin tällöin markkinakoneisto väsää kehiin kohtuullisiakin tähtiä.
 
Tällöin siitä itse musiikistakin voisi nauttia. Jos joku haluaa rahaa tehdä ja bisnestä pelata niin kännykkäalalle siitä!
 
Ei taida sekään enää kannattaa
 
EDIT: Tähän se hymiö.
 
Ja tähän.

Ja onneksi aina löytyy omakustannebändejä sekä pieniä levy-yhtiöitä. Kuluttajat voivat potkia markkinoiden ylivaltaa vastaan. Että antaa palaa vaan.
 
Isompi ongelma kai tässä on levy-yhtiöiden talutusnuorassa olevat radioasemat ja -toimittajat. Levyt tuputetaan heille suosittuina jo ennen julkaisua.

Mitä tarkemmin bändit seulotaan, katsoen kulloinkin pinnalla olevat genret ynnä muut, sitä halvemmalla, helpommalla ja vähemmällä jalostamisella bändit saadaan "vietyä ulos" ja myymään hyvin...
 
Oli tuote sitten mikä tahansa. Ja katso: he tekevät sen, ja vieläpä perkeleen taitavasti. (tässä myös syy miksi minua kyseinen ala kiinnostaa)
 
Tossa alussahan se bisnesajattelun pointti on niin ansiokkaasti kiteytetty. Rahaa pitäisi saada helpolla. Hyviä tuloksia vähällä vaivalla. Jos jengi saadaan uskomaan tuo diibadaaba tuotteistamisen autuaaksitekevästä vaikutuksesta, on ekonomilla niin paljon helpompaa, kun ei tartte miettiä.
 
Toinen kapale on taas suuri väärinkäsitys. Eipä nimittäin tuu mieleen yhtään ainoata pidemmällä kaareella kuin yhdellä singlellä menestynttä artistia, jossa ensisijaista olisi ollut se taitava kauppamies. Yhden hitin ihmeetkin on usein olleet luovia onnenpotkuja eivätkä suinkaan kalkylointeja.
 
Sen sijaan päinvastaisia esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta koska ne eivät koskaan juuri ekonomin työpöytää pidemmälle edenneet, ei niitä muista. Pitäisi käydä pläräämässä seuraava Anttilan laarinpohjimmaiset -myynti.
 
Levy-yhtiöt tarttee artisteja, koska artisti on ainoa. joka jotain voi levy-yhtiölle tuottaa. Ekonomin tehtävä on myydä ja sillä tavalla hankkia leipänsä. Se, että valtasuhteet vääristyvät, ei tosiasiaa miksikään muuta.

Toinen kapale on taas suuri väärinkäsitys. Eipä nimittäin tuu mieleen yhtään ainoata pidemmällä kaareella kuin yhdellä singlellä menestynttä artistia, jossa ensisijaista olisi ollut se taitava kauppamies. Yhden hitin ihmeetkin on usein olleet luovia onnenpotkuja eivätkä suinkaan kalkylointeja
 
Aevan! Levy-yhtiöiden pitkän linjan löydöt ovat yleensä jo pitkää posotelleet omalla polullaan uskollisesti ja hankkineet sitä kautta ammattitaitonsa ja jonkinmoisen ihailijakunnan.

Toinen kapale on taas suuri väärinkäsitys. Eipä nimittäin tuu mieleen yhtään ainoata pidemmällä kaareella kuin yhdellä singlellä menestynttä artistia

Mä kyllä arvostan paljon ns. pitkään pinnalla olleita tyyppejä, oli ne artisteja tai muita. Hyvä tuuri tuskin tulee jatkuvasti.

Mutta tuosta pitkästä kaaresta. Joskus tuntuu siltä että siihen ei välttämättä aina niin panosteta. Ollaan ihan tyytyväisiä siihen yhteen isoon hittiin ja sitten kokeillaan taas jospa joku toinen voisi yltää samaan. Sellainen pitkäjänteinen "artist promotion" tuntuu olevan vähenemässä. Ihan kuin ei itsekään uskottaisi siihen mitä tehdään.

Tosta kertoo myös ne lukuisat alelaarien cd:t. Varsinkin tietyillä yhtiöillä on tapana kokeilla jäätä ja tehtailla paljon biisejä ja artisteja, jotka sitten päätyvät soittoon tai ei...

Mutta tuosta pitkästä kaaresta. Joskus tuntuu siltä että siihen ei välttämättä aina niin panosteta...
Tosta kertoo myös ne lukuisat alelaarien cd:t. Varsinkin tietyillä yhtiöillä on tapana kokeilla jäätä ja tehtailla paljon biisejä ja artisteja, jotka sitten päätyvät soittoon tai ei...
 
Aivan. Ekonomit haluaa päästä helpolla ja sen sijaan, että tekisivät työtänsä ne yrittävät keksiä vippaskonsteja. Ne taas ovat aina taiteellistaloudellisia katastrofeja. Mikä näkyy sitten alennuslaareissa.
 
Mä tossa rupesin oikein miettiin ja en keksinyt edes yhtään yhden hitin ihmettäkään, mikä olisi ollut muuta kuin vetävälle biisille sattunutta tsäkää. Edes niitä ei voi suunnitella kirjoituspöydällä.
 
Siinä vaiheessa tilanne saattaa muuttua, kun koko homma on tosiaan metrilenkitetty. Tosin siinä välissä on joku hiffannut, että perkele mikä markkinarako, hyvä bändi ja hyvät biisit ja hyvä lavashow! Ja taas mennään.

Päivän huvittavin levylöytö: "The music of Shakira"
 
Alakulmassa lukee pienllä präntättynä: "performed by Latisha".
 
Alehyllystä löytyi. Kaupallisuutta?
 
Hoho.