Yleistä keskustelua musiikista ›

Hyviäkin esimerkkejä reunioneista toki löytyy. Ekaksi tulee mieleen Television, joka tekee keikkoja alkuperäiskokoonpanollaan ja tekee hiljalleen uutta studioalbumia. Viimekesäinen keikka Tukholmassa osoitti bändin olevan loistavassa vireessä.

Vitä vttua? Purplehan on ollut ihan hyvässä kuosissa tämänkin jälkeen. Hyviä levyjäkin tehneet esim. Morsen kanssa eikä ratsastele keikoillaan pelkillä 70-luvun biiseillään a'la Black Sabbath.
 
No se on toi Silvio kato. Se on muutenkin käsittänyt koko Purplen ihan väärin, että Gillanin aika olis muka hienompaa ku Coverdale-Hughesin.
 
Comebackeistä; Aerosmith teki kyllä onnistuneen comebackin, jos sellaiseksi voidaan laskea Perryn ja Whitfordin paluu bändiin Done with mirrors-levyn myötä, vaikeei se vielä pankkia räjäyttänytkään. Permanent Vacation sitten petasi tietä Pumpille ja viimein Get a gripille, joka sitten sisälsikin tukun hittejä. No, niillä hiteillä ei kyllä ollut mitään tekemistä sen kanssa, mistä Aerosmithissa on kyse, mutta sisälsiväthän nuo levyt tukun hienoja biisejä, Eat the rich, Love in an elevator, Get a grip, Amazing, Jamie`s got a gun...

On muuten hassua, että nykyään bändien levynjulkaisutahti on niin harvaa, että uutta levyä voi joka kerta kutsua comebackiksi. Kun esim. Purplen koko ura (jos katsotaan sen alkaneen In Rockista) kesti kuusi vuotta, niin nykyään voi helposti mennä neljä vuotta kahden levyn välillä.
 
Samoin Zeppelin julkaisi n. 10 vuodessa kahdeksan albumia+ liven. Ja heitä pidettiin hitaan työtahdin miehinä. No, ajat muuttuvat.

Kun esim. Purplen koko ura (jos katsotaan sen alkaneen In Rockista) kesti kuusi vuotta,
 
No ei sitä Purplen uraa voi millään In rockista aloittaa. Ymmärrän kyllä tarkoituksesi, mutta kun kolmikko Blackmore/Lord/Paice kuitenkin oli se ydinjoukko, niin Shadesista se on laskeminen aloitettava. Eipä tuo ura siltikään kovin pitkään kestänyt. Huvittavaa sinänsä, että tämä "uusi" Purple on ollut eri muodoissaan kasassa jo yli 20 vuotta.
 
Eipä tuo bändi ole Strangersin jälkeen klassikoita tehnyt. Pelkästään muutamia hyviä levyjä. Makuasioita, sano. Kova bändi silti.
 
Rod Evanshan taisi 80-luvun alussa -ennen Mk II -comebackia- keikkailla Deep Purplen nimellä. Ainoana alkuperäisjäsenenä.

Jos kaverit haluavat soittaa vanhoja biisejään elävälle yleisölle, niin mikäs niitä estäisi. Naurettavaa on tuo fanien omistava asenne "Minun suosikkibändini saa tehdä vain niinkuin minä itse haluan".
 
Sietäisit saada pusun tästä, mutta tyytykäämme plussaan.

On muuten hassua, että nykyään bändien levynjulkaisutahti on niin harvaa, että uutta levyä voi joka kerta kutsua comebackiksi. Kun esim. Purplen koko ura (jos katsotaan sen alkaneen In Rockista) kesti kuusi vuotta, niin nykyään voi helposti mennä neljä vuotta kahden levyn välillä.
 
Samoin Zeppelin julkaisi n. 10 vuodessa kahdeksan albumia+ liven. Ja heitä pidettiin hitaan työtahdin miehinä. No, ajat muuttuvat.
 
Puhumattakaan AC/DC:stä... no kunnioitan heitä kyllä suuresti, ettei koskaan ole ollut mitään tälläisiä bändin hajoamisia jne. Tässä vaan on sen verran odoteltu taas, että...
 
EDIT: Kun vielä miettii sitä työtahtia aikoinaan! Bonin aikana (6 vuotta) tekivät 6 studioalbumia, livelevyn ja livevideon ja kiersivät aivan järjettömiä määriä oikeastaan pysähtymättä laisinkaan.

Puhumattakaan AC/DC:stä... no kunnioitan heitä kyllä suuresti, ettei koskaan ole ollut mitään tälläisiä bändin hajoamisia jne. Tässä vaan on sen verran odoteltu taas, että...
 
EDIT: Kun vielä miettii sitä työtahtia aikoinaan! Bonin aikana (6 vuotta) tekivät 6 studioalbumia, livelevyn ja livevideon ja kiersivät aivan järjettömiä määriä oikeastaan pysähtymättä laisinkaan.
 
Niin, ja jokainen voi tykönään miettiä, kummat ovat parempia levyjä AC/DC:n tuotannossa: ne, joita tehtiin kuusi kuudessa vuodessa vai nämä uudemmat, joita tehdään suurinpiirtein yksi kuudessa vuodessa.

Rod Evanshan taisi 80-luvun alussa -ennen Mk II -comebackia- keikkailla Deep Purplen nimellä. Ainoana alkuperäisjäsenenä.
 
Joo, Amerikassa. Eipä tuo kauaa ehtinyt kiertää, muistaisin että tuo loppui kuin kananlento.

Niin, ja jokainen voi tykönään miettiä, kummat ovat parempia levyjä AC/DC:n tuotannossa: ne, joita tehtiin kuusi kuudessa vuodessa vai nämä uudemmat, joita tehdään suurinpiirtein yksi kuudessa vuodessa.
 
Jep. Se on se raaka energia mitä noiden levyn tekemiseen on sisältynyt. Mä olen sitä mieltä, että jos AC/DC ensi kiertueella rupeaisi samalla kirjoittelemaan biisejä ja heti kiertueen jälkeen menisivät studioon ja antaisivat vaan mennä niin sieltä tulisi jotain aivan uskomatonta.
 
Tosin mun täytyy todeta, että varsinkin Ballbreaker ja Stiff Upper Lip ovat siltikin aivan mahtavia lättyjä.
 
Toivon vain, että AC/DC:n pojatkin ottaisivat Lemmystä esimerkkiä.

Toivon vain, että AC/DC:n pojatkin ottaisivat Lemmystä esimerkkiä.
 
Ai tunnustautuisivat bi-seksuaaleiks?

Ai tunnustautuisivat bi-seksuaaleiks?
 
Tuo juttu oli feikki.

Comebackeistä; Aerosmith teki kyllä onnistuneen comebackin, jos sellaiseksi voidaan laskea Perryn ja Whitfordin paluu bändiin Done with mirrors-levyn myötä, vaikeei se vielä pankkia räjäyttänytkään. Permanent Vacation sitten petasi tietä Pumpille ja viimein Get a gripille, joka sitten sisälsikin tukun hittejä. No, niillä hiteillä ei kyllä ollut mitään tekemistä sen kanssa, mistä Aerosmithissa on kyse, mutta sisälsiväthän nuo levyt tukun hienoja biisejä, Eat the rich, Love in an elevator, Get a grip, Amazing, Jamie`s got a gun...
 
Niin no. comeback, mutta voiko sitä laskea tämän topicin yhteyteen kun bändi kuitenkin teki kaksi levyä Perryn ja Whitfordin ollessa pois.
Ja mielestäni ainakin Rock And A Hard Place on kyllä pirun kova rock-levy.

Niin no. comeback, mutta voiko sitä laskea tämän topicin yhteyteen kun bändi kuitenkin teki kaksi levyä Perryn ja Whitfordin ollessa pois.
Ja mielestäni ainakin Rock And A Hard Place on kyllä pirun kova rock-levy.
 
Minkäs muun ne teki kun Rock and a hard placen? Vähän sellaseks comebackiks laskisin ton, kun olihan se vähän niinkuin räätälöity uusi alku bändille se Permanent Vacation, vaikka eihän tuo Smith kai ollut sitten ikinä hajonnut. Piru kun ei oo sitä "Walk this way"-kirjaa, sieltä löytyis faktat.

Minkäs muun ne teki kun Rock and a hard placen? Vähän sellaseks comebackiks laskisin ton, kun olihan se vähän niinkuin räätälöity uusi alku bändille se Permanent Vacation, vaikka eihän tuo Smith kai ollut sitten ikinä hajonnut. Piru kun ei oo sitä "Walk this way"-kirjaa, sieltä löytyis faktat.
 
Täytyykin korjata, että tekivät vain tuon Rock And A Hard Placen. Minulla oli sellainen muistikuva, että olisivat toisenkin levyn tehneet, mutta olin väärässä.

Täytyykin korjata, että tekivät vain tuon Rock And A Hard Placen. Minulla oli sellainen muistikuva, että olisivat toisenkin levyn tehneet, mutta olin väärässä.
 
"Let the music do the talking" oli Perryn soololevyllä ja sittemmin Done with mirrorsilla, jos oikein muistan. Millonkas se Rock and...julkaistiin? Entäs Done with...? Olikos väliä niin kauan, että siitä sais comebackin?

"Let the music do the talking" oli Perryn soololevyllä ja sittemmin Done with mirrorsilla, jos oikein muistan. Millonkas se Rock and...julkaistiin? Entäs Done with...? Olikos väliä niin kauan, että siitä sais comebackin?
 
Rock And A Hard Place julkaistiin 1982 ja Done With Mirrors kolme vuotta myöhemmin, eli 1985.

Rock And A Hard Place julkaistiin 1982 ja Done With Mirrors kolme vuotta myöhemmin, eli 1985.
 
Siihen aikaan aika pitkä levynjulkaisuväli, miten on, kelpuutetaanko comebackiksi? Mä kelpuutan, etenkin kun bändin uralla kääntyi ihka uusi lehti tuon DWM:n jälkeen.

Siihen aikaan aika pitkä levynjulkaisuväli, miten on, kelpuutetaanko comebackiksi? Mä kelpuutan, etenkin kun bändin uralla kääntyi ihka uusi lehti tuon DWM:n jälkeen.
 
Kyllähän tuon voisi oikeastaan, koska Perry ja Whitford olivat kuitenkin kuusi vuotta bändistä pois.

Mutta esim. the doors oli skeidaa jo sillon ku morrison vielä eli. Koko se touhu oli mielenkiintoista vain Jimin sekoilun takia. Koko doorsin menestys johtui ainoastaan Morrisonin mystisen hahmon myyteistä.