Yleistä keskustelua musiikista ›

Puhutaanpas nyt hieman reunioneista. Ajattelin tässä topicissa jättää pois nämä reunionit a'la Cream ja Pink Floyd, jotka saivat kovimmat fanit syömään koko päivän kaninruokaa. Sen sijaan tässä topicissa keskitytään reunioneihin, joissa joku merkittävä aiemmin mukana ollut jäsen on korvattu bändin ulkopuolelta tulevalla muusikolla, (Queen, The Doors ym). Tässä puhutaan siis reunioneista, jotka eivät ole olleet niiden kovimpien fanien mieleen, ja siitä miksi ne herättävät pahennusta heissä ja miksi he eivät voi hyväksyä sitä, että vanhat idolit palaavat yhteen vanhalla nimellä vaikkapa uuden vokalistin ja rumpalin kera, kuten The Doors teki. Vesittääkö se legendaarisen yhtyeen maineen, jos haluavat uuden solistin kanssa esittää vanhoja hittejään vanhaa nimeä käyttäen?
 
Niin ja sen verran lisään vielä, että tässä on kyse nimenomaan hajonneina olleista bändeistä.

Judas Priest -reunion silloin joskus -90-luvulla Owensin kanssa. Ei moni tyksinypyksiny kun Timppapimppa meni ja lauleskelipauleskeli Robskulipopskulin iisejäbiisejä. Sitten sitä juhlittiinpuhlittiin kun Robskulipopskuli tuli takaisinpakaisin.

Puhutaanpas nyt hieman reunioneista.
 
Niin ja sen verran lisään vielä, että tässä on kyse nimenomaan hajonneina olleista bändeistä.
 
Niin esim. toi Judas Priest ei kai edes hajonnut kun Rob H. lähti menee?
 
Mutta oli hajonneena tai ei niin kyllä mun mielestä Kiss voisi laittaa jo lapun luukulle. Ensin Reunion rundi mikä oli omalla tavallaan aika hieno juttu. Mutta sitten Psycho Circus kuvio joka haisi jo aikalailla puhumattakkaan Farewell rundista, Symphony kuviosta ja Aerosmith/Kiss kiertueesta. Mitäköhän seuraavaksi? "Kiss, without any previous or original member reunion tour with Gene Simmons making huge profits extravaganza"
 
Deep Purple MkII teki hienon reunion paketin Perfect Strangers levyn ja rundin muodossa. Nekin olis voinu lopettaa ne tehtyään.

Kieltämättä on ollut vähän kaksipiippuisia fiiliksiä näistä. On ymmärrettävää, että jos joku gruppo on hajonnut jotenkin puolivahingossa (esim. jollain jäsenellä on ollut vaikeaa) ja tilanne on muuttunut, niin pannaan bändi uudelleen pystyyn. Sitten toinen tapaus voi olla sellainen, että jäsenet vaan huomaavat, että homma ei yksinään toimi ja siksi reunio on ainoa keino saada jotakin aikaiseksi.
 
Tälläiset tapaukset ovat ok.
 
Entäs sitten tapaukset, jossa huomattiin, että tili alkaa olla miinuksen puolella ja tarjouksia piisaa? Tai että vanha bändi on tullut uudestaan muotiin ja pitää tahkoa niin kuan kuin rauta on kuumaa?
 
Olen miettinyt näitä paitsi arvottamispohjalta, myös oman soittajahistoriani kannalta ja huomannut, että keskimäärin on parempi pitää menneet menneenä.

1980-luvulta lähtien "viimeistä kiertuettaan" tehneen The Whon tapaus on aika mielenkiintoinen. Kuten taannoinen Live Aid-esiintyminen osoitti, ovat Townshend ja Daltrey edelleen hyvässä iskussa, mutta voiko kahdesta alkuperäisjäsenestä koostuvaa yhtyettä enää kutsua the Whoksi, etenkin kun ottaa huomioon millainen merkitys Entwistlella oli?
 
No, toisaalta the Rolling Stonesin alkuperäisjäsenistö on sekin kuihtunut Jaggeriin, Richardsiin ja Wattsiin, mutta kivien vierimistä miehistönvaihdokset eivät ole koskaan haitanneet (tosin muistelisin lukeneeni, että yhtyeen taival loppuu heti, kun yksikin noista kolmesta jää syrjään - toisaalta kukapa olisi voinut kuvitella Queenin esiintyvän ilman Freddie Mercurya?).
 
... eivät voi hyväksyä sitä, että vanhat idolit palaavat yhteen vanhalla nimellä vaikkapa uuden vokalistin ja rumpalin kera, kuten The Doors teki. Vesittääkö se legendaarisen yhtyeen maineen, jos haluavat uuden solistin kanssa esittää vanhoja hittejään vanhaa nimeä käyttäen?
 
The Doorsin tapauksessa närkästys johtunee pitkälti siitä, että yhtye kulminoituu niin voimakkaasti Jim Morrisonin hahmoon, mitenkään muiden jäsenten merkitystä vähättelemättä. Morrisonin saappaita ei oikeastaan voi täyttää, olipa mikrofonin varressa sitten Ian Astbury tai kuka tahansa.
 
Olen melko varma siitä, ettei syntynyt haloo olisi näin suuri, mikäli kyse olisi ollut ainoastaan John Densmoren tai jonkun muun paikkaamisesta uudella muusikolla. Eivät kai ne taiteelliset lukiolaistytöt edes tiedä muita jäseniä kuin Jimbon... = )

zzzzzzzzz

Jaa-a. Bändit tekee Reunionin joko soittamisen ilosta tai rahan puutteesta. Fanit saavat nähdä suosikkinsa vielä kerran livenä ja soittajat pitävät hauskaa ja saavat rahaa = kummatkin osapuolet tyytyväisiä. Aina voi äänestää lompakolllaan.
 
Itse toivoisin näkeväni Kissin vielä elämäni aikana, edes yhden kerran.

Jos kaverit haluavat soittaa vanhoja biisejään elävälle yleisölle, niin mikäs niitä estäisi. Naurettavaa on tuo fanien omistava asenne "Minun suosikkibändini saa tehdä vain niinkuin minä itse haluan".

Jos kaverit haluavat soittaa vanhoja biisejään elävälle yleisölle, niin mikäs niitä estäisi. Naurettavaa on tuo fanien omistava asenne "Minun suosikkibändini saa tehdä vain niinkuin minä itse haluan".
 
Kerrankin joku on kanssani samaa mieltä. Plussan voisin antaa, hyvä mieli katsos.

"Minun suosikkibändini saa tehdä vain niinkuin minä itse haluan".
 
Mutta, joskus sitä nimeä todellakin käytetään väärin.
 
Vai mitä olet mieltä tästä: ne, jotka olivat joitakin vuosia sitten Espoon Areenalla katsomassa James Brownia, näkivät lämppärinä "The Supremesin" - jossa oli yksi ainoa oikeasti Supremesissa ollut artisti, ja hänkin vain vähän aikaa, Diana Rossin jo lähdettyä bändistä. Itse keikka oli törkeän alimittaista kuultavaa. Muistan kuulleeni, että maailmalla kiertäisi kaikkiaan kolme tällaista "Supremesia". Voinko sanoa nähneeni Supremesin oikeasti livenä?
 
Sinänsä en näe mitään pahaa siinä, että vanhat artistit palaavat yhteen muistelemaan menneitä - ja joskus jopa luomaan uutta. Mutta edes jonkunlaista laatua, ja oikeaa jatkumoa sille vanhalle nimelle, se sitten saisi myös olla.

Say what you will mutta minusta Free As A Bird ja Real Love on hyviä vetoja Beatlesilta, vaikka John onkin mukana hieman erikoisella tavalla.

Queen + Paul Rogers .. Brian ja Roger turhautuivat jo -89 kun eivät päässeet enää kiertueille, Freddien sairauden takia. Jotenkin "sallin" tämän kokoonpanon, vaikka Deacon ei mukana olekkaan.
Nimessä on selkeästi lisätty lainamies ja blaa blaa.
 
Nyt tosin oli ollut juttua, että tämä tiimi menisi studioon. Silloin voisi jo Queenin nimen jättää pois, koska materiaali ei olisi enää sitä Queeniä joka tunnetaan.

Fanien kantaa en oikein osaa ymmärtää, mutta muusikon kylläkin. "Miksen voisi tehdä levyn ja kierrellä maailmaa taas kerran vanhan jengin kanssa? Se että 'legendaarinen' keulakuvamme kuoli, on mennyttä ja nyt eletään tässä hetkessä." Noin voisi sanoa. Rahaakin tulee mukavasti siinä sivussa. Toisaalta jos reunionissa haiskahtaa epäilyttävästi rahastus niin sehän ärsyttää.

Fanien kantaa en oikein osaa ymmärtää, mutta muusikon kylläkin. "Miksen voisi tehdä levyn ja kierrellä maailmaa taas kerran vanhan jengin kanssa? Se että 'legendaarinen' keulakuvamme kuoli, on mennyttä ja nyt eletään tässä hetkessä." Noin voisi sanoa. Rahaakin tulee mukavasti siinä sivussa. Toisaalta jos reunionissa haiskahtaa epäilyttävästi rahastus niin sehän ärsyttää.
 
Fanina: ei se vain ole sama juttu. Minusta nimi pitää vaihtaa, jos joku bändin "aktiivisimmista puuhatyypeistä", oli se sitten keulakuva tahi käytännön- tai taiteenliideri vaihtuu/jää pois.
 
Ei siinä mitään, jos samalla porukalla jatkaa, mutta että samalla "brändillä" jatkaminen on mielestäni nimenomaan sitä rahatusta.

Vai mitä olet mieltä tästä: ne, jotka olivat joitakin vuosia sitten Espoon Areenalla katsomassa James Brownia, näkivät lämppärinä "The Supremesin" - jossa oli yksi ainoa oikeasti Supremesissa ollut artisti, ja hänkin vain vähän aikaa, Diana Rossin jo lähdettyä bändistä. Itse keikka oli törkeän alimittaista kuultavaa. Muistan kuulleeni, että maailmalla kiertäisi kaikkiaan kolme tällaista "Supremesia". Voinko sanoa nähneeni Supremesin oikeasti livenä?
 
Näitähän on. Maailmalla kiertää myös kolme eri ryhmää Temptations-nimen alla. Näistä yhdessä on yksi alkuperäisjäsen, muissa ei sitäkään. Myöskään Dr. Feelgoodissa ei nykyisellään ole yhtään alkuperäisjäsentä.
 
Eipä tuo sinänsä minua haittaa niin kauan kuin homma toimii. Usein vain tällaiset "Supremesit" ja "Temptationsit" ovat selvästi rahastusryhmiä, joiden musiikillinen anti on vähän sitä sun tätä. Ja kyllä viimeistään siinä vaiheessa, kun viimeinenkin alkuperäisjäsen on bändistä lähtenyt tai kuollut, pitäisi vakavasti harkita, josko edes nimenmuutos olisi paikallaan.

Mutta taas toisaalta,jos ajatellaan esim.Sweet-yhtyettä. Kaverit eivat aikanaan tehneet juuri minkäänlaista tiliä suosionsa huipulla ollessaan. tuottaja/biisintekijäkaksikko Chinn/Chapman käärivät taskuihinsa kaikki tuotot. Nyt kun elossa olevat saavat mahdollisuuden jonkinmoiseen tienestiin ja eläkepäivien varalle säästöön,niin sitä kautta ajateltuna kaikki on helvetin hyvin perusteltua.
 
Tuo on kyllä hyvä pointti, ja pätee tosi moneen sen aikaiseen bändiin. Sehän oli siihen aikaan harvinaista, että bändi "osasi" hoitaa raha-asiansa. Ja sitähän oikeastaan katsottiinkin pahalla, jos näin oli, eikä pidetty aitona rokkarina.

MkII teki hienon reunion paketin Perfect Strangers levyn ja rundin muodossa. Nekin olis voinu lopettaa ne tehtyään.
 
Vitä vttua? Purplehan on ollut ihan hyvässä kuosissa tämänkin jälkeen. Hyviä levyjäkin tehneet esim. Morsen kanssa eikä ratsastele keikoillaan pelkillä 70-luvun biiseillään a'la Black Sabbath.

Näitähän on. Maailmalla kiertää myös kolme eri ryhmää Temptations-nimen alla. Näistä yhdessä on yksi alkuperäisjäsen, muissa ei sitäkään.
 
Heh, joo.. toi samainen yhden alkuperäisjäsenen Temptations oli muuten niinikään lämppärinä tuolla samaisella James Brownin keikalla. Se, että taustabändi oli kadonnut Dubaissa, aiheutti pieniä ongelmia :D
 
No, tuon puolustukseksi sentään se, että se yksi alkuperäisjäsen oli sentään ihan aito sellainen, ja että muita ei oikein olisi saatukaan mukaan kun ovat käsittääkseni kuolleet. Ja keikka kuulosti itse asiassa kivalta - ainakin nyt verrattuna "Supremesiin", joka oli aivan luokatonta kuultavaa. James Brownin muusikot tulivat hätiin ja komppasivat; ihan pätevästi klaarasivat homman niinkin spontaanisti.

Eikös Dr.Feelgoodissa käynyt niin, että Lee Brillaux itse valitsi oman seuraajansa? Kaveri oli kipiä ja tietoinen elon tiensä pituudesta ja halusi näin varmistaa bändin jatkuvuuden ja fanien hyväksynnän uudelle solistille.
 
Voi ollakin. Tämänkin jälkeen solisti on tosin ehtinyt vaihtua ainakin kertaalleen.