Rummut: rumpukamat ›

Olin sunnuntaina Pudasjärven Open Air festivaaleilla soittamassa ja oli ehkä rankimmat olosuhteet missä olen ikinä keikkaa soittanu: Noin 30 astetta varjossa, aurinko paistoi suoraan lavalle ja sivutkin muovilla peitetty, joten tuuli ei päässyt yhtään viilentämään. Valehtelematta lähelle 45 astetta lämpöä lavalla. hiki valui jo pelkästään kun istui penkille ja otti kapulat käteen.
 
Tästä tuli mieleen kysellä kokemuksianne, onko tämä vielä lastenleikkiä soittaa, vai?
 
Ps: Lauantainakin oli keikka (Taivalkoskella), ja osittain siitä johtuen oli vielä väsymystä ja krapula lisäämässä tuskaa lavalla..

"Semmosta se on, siihen pitää vaan tottuu", näin sanoo manageri jos mä valitan tollasesta.
 
Mut asiaan, rovaniemirockissa oli munin fiilis soittaa, koska takana oli 880km hiacessa ja kolmen tunnin päiväunet, sähköt katkesi soundchekissä ja uudelleen ekan biisin puolivälissä. Ton jälkeen kun kiipesi 30 min. odottelun jälkeen lavalle, olisin mielummin osallistunut johonkin paskansyöntikisaan.

Marssi pitkin pitkää Pietarin pääkatua Nevski Prospektia pönttörummun kanssa. Edellisiltana oli halpa votka venyttänyt iltavapaata jonnekin kahden tietämille, lähtö aamulla aikaisin, ei puhettakaan, että olisi jaksanut käydä edes juomassa vettä. Toiveikkaana katselin sopivaa tuubaa, johon purjota. Todella tuskallista, mutta itse aiheutettua.
 
Samalla varmasti upeimpia kokemuksia, koskapa sakkia oli todella paljon katsomassa. Useampi sata tuhatta. Loppumatkasta ihmiset eivät mahtuneet enää kiveykselle, vaan jammailivat rivistöjen välissä.
 
Sama toistui soittokunnan villatakki päällä Albertvillessa, hellettä oli tosin lähemmäs 30 astetta. Krapula ei ollut sentään yhtä paha sillä kertaa.
 
Ja sitten kaikenmaailman pakkasessa soitettuja kissanristiäisiä on kyllä siviilistäkin, yleensä tällaiset keikat eivät ole kovin pitkiä. Flunssa niiden jälkeen sitten sitäkin sitkeämpi.

Meillä oli vielä jokin aika sitten sellainen keikka-auto, jossa oli helteellä saunaolosuhteet. Mukava oli, kun kaiken aikaa virtasi hiki ja keikkapaikalla oli tietenkin kuuma myös.
 
Hikisin keikka oli Savonlinnan Juanita-ravintolassa. 90-asiakaspaikkaisen ravintolaan oli myyty 310 lippua, jonka jälkeen porukkaa päästettiin vielä lisää. Keikan jälkeen ei ollut vaatteissa kuivaa kohtaa edes housunlahkeissa.
 
Joissakin ravintoloissa ei ole edes takahuonetta, jossa voisi huilata. Esim London Pub (Tampere). Muutenkin homma on odottelua ja matkustelua ihan liian kanssa.
 
Matkustaminen on itsessään tarpeeksi rankkaa, joten kaljanjuointi ja pitkä odottaminen roudauksen jälkeen keikan alkuun ovat huonoa lääkettää jaksamiseen nekin. Monessa paikassa aloitus on vasta yhden aikaan yöllä. Joskus myöhemminkin.
 
Moni onkin sitä mieltä, että soittamisesta tässä ei makseta, vaan äärimmäisistä olosuhteista.

saksassa pienessä jazzbaarissa joka oli täynnä jengiä. Soitettiin siellä bigbandin kanssa noin 2 tunnin setti ja puvut päällä, tietenkin. Lämpötila oli varmaankin siinää 30 asteen tienoilla ja happi todella lopussa johtuen paikan huonosta ilmanvaihdosta. Vikana biisinä soitimme 45min sexmachine jamin ja sen jälkeen oli yhtä märkä hiestä kuin suihkun jälkeen. Mut hei hiki on just parasta mitä keikoilla saa! Tiettyyn musiikkiin vaan kuuluu hiki.

viime viikonloppuna teki kipeetä,kun soitti myöhään illalla ulkona pressun alla.itikoita söi samaan aikaan muutama kymmentä,käsivarsista ja naamasta.ja oluen juonnista syntynyt armoton kusihätä vielä päälle.
 
lisäksi alkuillasta kun soitti niin kummassakin kainalossa oli paarmat puremassa.

viime viikonloppuna teki kipeetä,kun soitti myöhään illalla ulkona pressun alla.itikoita söi samaan aikaan muutama kymmentä,käsivarsista ja naamasta.ja oluen juonnista syntynyt armoton kusihätä vielä päälle.
 
lisäksi alkuillasta kun soitti niin kummassakin kainalossa oli paarmat puremassa.
 
Heh heh. Eihän tuosta puutu kun kyy puremassa nivusista...

Olin sunnuntaina Pudasjärven Open Air festivaaleilla soittamassa ja oli ehkä rankimmat olosuhteet missä olen ikinä keikkaa soittanu: Noin 30 astetta varjossa, aurinko paistoi suoraan lavalle ja sivutkin muovilla peitetty, joten tuuli ei päässyt yhtään viilentämään. Valehtelematta lähelle 45 astetta lämpöä lavalla. hiki valui jo pelkästään kun istui penkille ja otti kapulat käteen.
 
Sama paikka, sama aika. Tähän sitten vielä alle muutaman tunnin yöunet ja päälle sellanen maailmanlopun darra, ja soppa oli valmis. Soita siinä sitten kitaraa, kun sormet ei tottele ollenkaan ja silmäpussit roikkuu varpaissa asti.

eräällä leirillä oltiin poppoon kanssa soittamassa, kun iski armoton ukkoskuuro. se iski sitten siihen telttaan mikä oli rannalla, jossa soitimme, ja meni kaikki sähköt. :P satoi kaatamalla jotain 5h putkeen, ja teltassa oli noin 10000€ arvosta elektroniikkaa.. siinähän sitten kesken keikan mennään pihalle kaivamaan hiekkaan ojia, ettei vesi tulvinu telttaan, ja paskonu kaikkee elektroniikkaa.. tämän jälkeen, kun sade lakkasi, takaisin vaan lavalle.. :P hyvä fiilis.. :P

No nyt viime lauantaina hääkeikalla rytmimuna&bonkobonko, ikkunan vieressä ja suoraan paahtoi aurinko selkään, puku päällä, ei voinu heittää takkia pois ku paita sen verran läpikuultava että nännit paistaa läpi, päivän varotusajalla vielä koko roska ja muu porukka oli reenannu aiemmin että sellanen outsider-olo sielä hääväen keskellä, ite lukeuduin niihin vähemmän tärkeisiin vieraisiin..

Sama paikka, sama aika. Tähän sitten vielä alle muutaman tunnin yöunet ja päälle sellanen maailmanlopun darra, ja soppa oli valmis. Soita siinä sitten kitaraa, kun sormet ei tottele ollenkaan ja silmäpussit roikkuu varpaissa asti.
 
Kappas, tuttuja... =)
 
Koko viikonloppuhan meni näin: Perjantaina väsyneenä (ennen aamuviittä heränneenä) reissuun, viinaa ja kaljaa aamukahdeksaan, kolme tuntia unta, puoliltapäivin kamoja roudaamaan, hirveä darra, pikainen krapulanparannus parilla oluella, keikka, roudausta, kaljaa aamukolmeen, n.6 tuntia unta, matkustusta 100 km, krapulassa tottakai, kamojen roudausta, krapulanparannus (2 olutta, kuinkas muuten) ja sitten se perhanan saunakeikka.
Taisit nähdä, kun hoipuin lavalta alas, tutisi joka paikka varpaita myöten...
 
Mutta näistähän ei voi ketään muuta syyttää, kuin itseään. Mutta oli aika kuuma lavalla...

Omalla lailla "rankka" oli vaikka viimetalvena miljoonapilkissä n. 5 settiä kuorma- auton lavalla. Pakkasta oli ihan kiitettävästi!
Todistusaineistoa löytyy www.welhodrum.com ja sieltä höpöä > talvisoturit
 
Samana iltana vedeltin vielä toisella ryhmällä toisaalla kolmisen settiä sutijatsia kovakaulaisille herroille jossain salissa missä oli taas aivan risteenin kuuma:) Oli siinä ihmettelemistä:)

Tuskallisimman keikan koin tossa keväällä kun oli meidän koulun penkkarit. en ollut ajatellu soittamista kun valitsin pukua. Sitten penkkariaamuna pukeuduin jättimäiseen mansikka-asuuni. Niin iso että ranteet juuri ylettyivät ulos asusta. huomasin että kapulatyöskentely muuttui täydeksi tuskaksi kun käsiä ei pystynyt laittamaan ristiin ja ei ylettäny mihinkään.Keikan soitin vasurilla haikkaan (onneksi oli new breediä treenailtu;). Muutenkin puku oli ihan älyttömän kuuma kun oli sisällä jotain pumpulia. Puku kuristi kaulaa ja savukone oli ihan vieressä, oli vielä vaikea saada happea. Olon kruunasi vielä melkoinen krapula. Huh

Jotain hc-olosuhteita on ollut mutta parhaiten jäi mieleen maaliskuussa soitettu ulkokeikka 0' kelillä. Rokkia rapiat tunti. Kädet ja jalat jääty täysin ja takkiakaan ei voinut pitää että pystyy ylipäänsä liikkumaan.

Lahden Torvi on kiva mesta soitella. Backstage on semmonen vessan tai oikeestaan siivouskomeron kokonen koppi, johon voi heittää jotain kamoja, muttei siellä hengaileen mahdu. Stage on niin pieni että meikäläisen setti valtais sen kokonaan ja meillä on kuitenkin kuushenkinen bändi... pitää lähtee aina puolikkaalla kioskilla liikenteeseen.
 
Joka tapauksessa kaks kertaa siellä on oltu ja varsinkin jälkimmäinen jäi mieleen - eli viime kesän Pre-Pellavarock. Väkee oli silleen kohtuullisesti, mutta ihan riittämiin + se ahtaus ja valot -> oli nimittäin ihan järjetön hiki päällä. Mulla oli jotku shortsit jalassa ja mikälie T-paita tms. Molemmat oli niinkun olis ottanu pesukoneesta tai käyny ne päällä uimassa. :D Kitaristit väänsi kilpaa hikivirtaa keikkapaidoista, toinen oli ainakin fiksuna poikana pistäny sellasen "pitkähihasen T-paidan", eikä vissiin ees kääriny niitä hihoja. Se keikka oli sitä kuuminta hottia... :P
 
Toinen mielenkiintonen tapaus oli Toijalan Satamarock joskus pari vuotta sitten. Päivä oli perinteinen suomalainen festaripäivä (vaikka tapahtuma oli mikä oli ;), paitsi ettei satanut. Oli kuitenkin suhteellisen kylmä ja kiva siinä koleessa sitten pystytellä rauhassa rumpuja lavan vieressä siellä jossain. Rumpukoroke oli vissiin aika nafti, notta ei meinannu tavarat mahtua lauteelle vaikka oli pienempi setti siihen aikaan. Kaikki heilu niin maan perkeleesti, onneks mitään ei kaatunu.
 
Lavalla oli myös sopivan viileä. Kaikki savukoneen savu tuli päin *köhköh* ja joku sopiva valo poltti aina oikeeta kättä, kun soitti ridea tai chinaa. Sain muistaakseni jotain flunssan tynkää, kun pääsin kotia. Matka Toijalaan oli kuitenkin sinänsä ehkä retein mahdollinen. Oltiin meitin pakulla liikenteessä (kolmen istuttava). Tultiin siihen tulokseen, että backline perään, kitaristi ajoi, minä repsikan penkillä ja basisti ynnä kosketisti perässä kamojen kanssa pyörimässä. Pojat oli innoissaan vanhoina vaunumiehinä, kun Nissan Urvan Kingin soundeista tuli Parolannummi mieleen. :D Laulaja tuli omia kyytejään paikalle ja me päästiin perille ilman poliisien uteluja. :P
 
Meidän sivuilta löytyy media-osastolta kuvia legendaariseksikin mainostetusta Torvesta, jos joku ei paikkaa tiedä. http://www.helionprog.com
 
ps. ja niin siis pientähän tämä...

Buah, ihan tässä hymyilyttää kun lukee juttuja.
Oma vähiten mukava muisto tässä mielessä taitaa kyllä liittyä kovaan tuuleen. Keikka oli hiukan ex-tempore, ja lava oli siis meren rantaan roudattu kuorma-auton lava, josta oli yksi reuna taitettu alas.
Jotenkin sen olisi kestänyt, että pohjavaneri notkui koko ajan tuommoista neljän tuuman liikettä ja upean vm -69 Yamaha-lainasetin kukkakeppiständit kaatuilivat sinne tänne -- tuuli teki sitten sen, että lavalla paperit kuten nuotit ja biisilista lentelivät sinne tänne ja kitaristin letti oli silmillä ja kai se savukoneenkin savu tuli justiinsa kaikki sinne lavan perälle...
 
No joo, eipä tuossa ihmeitä -- hatunnosto heille, jotka viime päivien hullunhelteessä ovat keikkoja jaksaneet!

hatunnosto heille, jotka viime päivien hullunhelteessä ovat keikkoja jaksaneet!
 
Näin on. Sikäli ei käy kateeksi. :P
 
Ootteko muuten ollu ikinä Hämeenlinnassa torin tai linnanpuiston lavoilla keikalla. On meinaan sen verta hienosti suunniteltua mallia, että jos tulee vähänkin vettä, niin se on kaikki lavalla. Ovat kai olevinaan akustisilta ominaisuuksiltaan hyvät, mutta hittooks semmoset isommissa tai pienemmissäkään tilaisuuksissa kuuluvat, kun äänentoisto on oltava joka tapauksessa käytössä. Tuli vaan mieleen näin Linnajazzienkin aikaan.

Viime keikka oli ehkä rankin. Ulkona porotti aurinko ja sisällä lavalla oli ennen meitä löylyttänyt varmaan kuusi bändiä illan aikana. Lavalle asuessa tuli tunne kuin olisi vähän lämmitettyyn saunaan astunut viileästä huoneenlämmöstä. Lähes välittömästi alkoi t-paita takertua selkään. Hieman hikeä pukkasi viimesen biisin aikana.
 
Mutta oikeasti rankin keikkailuolosuhde on n.2 promillen humala. Ei onnaa, ei.

Vikmani pisti kyllä pohjat. Ei perkele.