Jos ostat liikkeestä uuden kitaran, niin pyydä niitä vaihtamaan uudet kielet ja säätämään se kohdilleen.
Jos taas ostat käytettynä joltain, niin kysy, minkä paksuiset ja merkkiset kielet siinä on, ja käytä mieluiten samanlaisia aina (peruslähtökohtahan on tietysti se, että se on hyväntuntuinen ja -kuuloinen soittaa).
Hommahan on niin, että ei noihin mainitsemiisi seikkoihin kotisoitannassa kannata aluksi hirveästi energiaa ja hermoja tuhlata.
Sitten kun myöhemmin haluat vaihtaa kielisettiä erilaiseen, nostaa ehkä kieliä, tai muuten muuttaa sitä soittotatsia, niin intonaation (hienovire) säätö on lähespä pakollista. Kaularaudan säätöön tarvitsee koskea tuskin ollenkaan, koskaan.
Keikkapelit kannattaa toki opetella säätämään vimosen päälle, tai säädättää liikkeessä. Jos itse säätää, niin se on sitten semmoinen kuin haluaa.
Intonaation säätöön on niin monta koulukuntaa referenssinuotin ja tyylin suhteen, mutta pääasia on saada kielet soimaan vireessä koko kaulan alueelta tallapaloja siirtämällä. Viritysmittari on kuitenkin ehdoton peli.
Jos vapaan kielen (huiluääni), ja 12 nauhalta soittovoimakkuudella painettu sävel heittää korvin kuultavasti suuntaan tai toiseen, niin silloin ollaan metsässä. |
waukku
Lennu
