Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Sarjallisesta musiikista löytyy sangen hämmentävää tavaraa. Aleatorisuudesta ja nauhateoksista myös.
 
Tonaalisuudesta ollaan kaukana eikä rytmissäkään ole kiintopisteitä... kun vielä on oudot äänenvärit niin kaoottiselta kuulostaa.

Sarjallisesta musiikista löytyy sangen hämmentävää tavaraa. Aleatorisuudesta ja nauhateoksista myös.
 
Tonaalisuudesta ollaan kaukana eikä rytmissäkään ole kiintopisteitä... kun vielä on oudot äänenvärit niin kaoottiselta kuulostaa.
 
luigi nono on aika sekopäistä.

The Residents
 
Helvetin hyvä bändi. Kahjo voisi kuvata paremmin. Suosittelen tutustumaan varsinkin 70-luvun tuotantoon. Nerokasta.

A. Shönbergin viisi pianokappaletta (expressionismi) ovat kyllä aika mielipuolisen kuuloisia. Tulee todella ahdistava olo, kun niitä kuuntelee.

Ignacy Jan Paderewski on aika mielipuolisen näköinen tyyppi .. musiikista en tiedä.

Iannis Xenakis, saa kovahermoisenkin henkilön todennäköisesti sekoamaan.

Thinking Plague on hyvä. Tonaalisuudesta ei mitään tietoakaan ja rytmitkin ovat kohtalaisen kieroja. Hienoja sävellyksiä ja monipuolisia sovituksia. Ehkä kuvailisin bändiä kuitenkin enemmänkin "nyrjähtäneeksi" kuin "mielipuoliseksi", kun TP ei kuitenkaan ole adhd-meininkiä vaan välillä melko rauhallistakin.
 
The Dillinger Escape Planilla taas on aika levottomia ja sekopäisiä biisejä. Mainio bändi kuitenkin sekin.
 
Laitanpa huvikseni vielä linkin yhteen omaan vanhaan biisiin, jossa on ehkä hieman Thinking Plague -vaikutteita:
http://www.kissatakaraivo.net/band/suomalaista.mp3
 
Enpä tosin ole tuontyylistä musiikkia tuota yhtä biisiä enempää tehnyt.

Zappan eräät (etenkin instrumentaali) tuotokset.
 
Ja Zappasta vinkkiin: kokosävelasteikolla saa musan kanssa nyrjähtämään (miksei soolonkin) kivasti; +5 sointu perusäänestä (tai terssistä tai siitä +5) johdattaa kivasti harmonisen mollin kautta kokosävelasteikkoon ja siitä samalla logiikalla viiteen muuhun sävelläjiin...
 
Testattu on: piti kerran tehdä kummallisempi modulaatio biisissä ja siihen väliin parin tahdin välike ;)

Ehkä kuvailisin bändiä kuitenkin enemmänkin "nyrjähtäneeksi" kuin "mielipuoliseksi", kun TP ei kuitenkaan ole adhd-meininkiä vaan välillä melko rauhallistakin..
 
Adhd-meininkiä en toivonutkaan mielipuolisessa musiikissa. Kohtuudella mielipuolista musiikkia hain pääasiassa. Hiljaa hulluuden rajamaille ajava musiikki vain kiinnostaa.:)
 
e: tuo kappaleesi on melko hyvä esimerkki, vaikka ehkä vielä vähän ylilyöty nyrjähtäneisyydessä. Mainio silti :)

Mielipuoliselta kuulostava musiikki? Mitä se on? Miten sellaista tehdään? Onko sellaista tekeviä bändejä olemassa?
 
Tähän en voi muuta sanoa, kun että etsi käsiisi Sikth nimisen orkesterin 'Trees Are Dead And Dryed Out Wait For Something Wild' levy....nimikin jo sen kertoo....ja sieltä erityisesti biisi nimiltä 'How May I Help You?'.....on ne muutki tarpeeks mielipuolisia.......On muuten britti bändi, ei uskois...
 
Ite osaan tehdä....mielipuolisia biisejä....se on erijuttu, osaanko niitä soittaa....tai osaako niitä kukaan soittaa....Ehkä joskus, kun olen hyvä, niin opin.......

john zorn

Terveet kädet.
 
Ei täysin tervettä musiikkia.

John Zorn: Classic Guide to Strategy.
Digeliukselle mars mars.

Jos hakee jotain vielä mielipuolisempaa niin kiinalainen ooppera
 
mahtavaa shittiä.

Kiinalainen ooppera kuulostaa todella lupaavalta.
 
Kalottijazzeilla torniossa kävin katsomassa Marc Ducret Trioa joka oli aika merkillistä (hyvä keikka btw)

Philip Glass
 
Vähintään mieletöntä musaa. Tsiisus kun eilen kuuntelin Einstein On The Beachii niin tuli mieleen että herralla täytyny olla happoo äidin maidossa :D kuka tollasta pystyy säveltää... propsit menee kyll soittajillekki, siin ei oo vara tarkkuudest tinkii.
 
Jumalaista musaa.

mun mielestä philip glass kyllä menee enemmän jonnekin söpöilyosastolle, mut kai sekin on jollain tavalla "mielipuolista".
 
mä miellän mielipuolisuuden sellaseks helvetin maaniseksi ja väkivaltaiseksi meuhkaamiseks. niinkun varésen tai john zornin jotkut jutut.

The Shaggs on aika kivaa. Hakekaa niiden biisi My Pal Foot Foot.
 
Ja ennenkaikkea surrealismin ja Dadan ylipappi Don Van Vliet a.k.a. Captain Beefheart (and His Magic Band) legendaarisella Trout Mask Replicallaan. Trout Mask Replica on levy, jossa kaksi kitaristia soittavat stereokuvassa toisistaan riippumatta kuin olisivat saaneet ensimmäistä kertaa kitarat käteen ja kokeilisivat että mitähän ääniä näistä lähtee. Basisti ja runpali vetävät omassa maailmassaan; rumpali harrasti sitä että kirjoitti paperilla niin vaikeita komppeja kuin vain kykeni kuvittelemaan ja testaili että voiko niitä ihminen soittaa. Ja Captain Beefheart, joka kuvitteli että hänellä on absoluuttinen sävel- ja rytmikorva, lauloi osuutensa kuuntelematta kuulokkeilla muita. Ja hassuinta on se, että tässä ei ole nuottiakaan improvisaatiota. Soittaisivat tismalleen samalla tavalla jutut uudestaan, jos pyytäisitte. Tämä levy on klassikko joka ei monille aukea. Minä olen onnistunut sen jopa kahdesti kuuntelemaan läpi asti. Muutaman kerran enemmän olen _kokeillut_. Mutta tästä levystä tihkuu sulaa, tiivistynyttä hulluutta.
 
Moderneista säveltäjistä jakomielitautinen Peter Warlock oli aika vänskä. Hänellä oli kaksi persoonallisuutta, jotka eivät olleet toisistaan tietoisia. Öisin hän oli Peter Warlock, säveltäjä, ja päivisin (ja oikealta nimeltään) Philip Heseltine, musiikkikriitikko joka haukkui Peter Warlockin tuotannon maanrakoon. Ei voinut kestää sitä korvissaan. Aika erikoista musiikkia.
 
Emerson Lake & Palmer -trion legendaarinen Tarkus-levy on myös aika... aika... noh, riittänee jos kerron että levyn nimessä oleva Tarkus (joka on myös 20-minuuttisen avausraidan nimi) on jättimäisestä munasta tulivuoressa syntyvä _vyötiäispanssarivaunu_ jonka tehtävän on taistella kosmista pahaa vastaan. Jos kaverit ovat vetäneet kamaa jolla syntyy näin korkealentoisia konsepteja, voitte kuvitella musiikin päässänne. Ei se huonoa ole, mutta... ...hullua.
 
Van Der Graaf Generatorin Pawn Hearts -levyllä on progeklassikko, 24 minuuttinen A Plague of Lighthouse Keepers. Tämä biisi minusta on lähimpänä tässä mainitsemistani artisteista ja biiseistä sitä ketjun aloittajan haluamaa hullua musiikkia. Jossain määrin äänimaisema on suhteellisen selväjärkistä, mutta jollain syvällä tavalla aivan järjettömän hullua. Sairasta. Onnistuu minusta kiteyttämään tunnelmaltaan yksinäisen majakanvartijan olemuksen joka tulee hulluksi majakassa. Kitaraa biisissä soittaa levyversiossa muuten Robert Fripp.
 
Noh, tuossa on joitain.
-Kamikaze Kettunen

John Zorn's Naked City - Torture Garden.
Mieletöntä tavaraa.