Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Toisinaan biisiä tehdessä hakee jotain tiettyä juttua, mutta aika paljon tulee myös rämpyteltyä aika summittaisesti. Joskus on kavereiden kanssa ollut puhettakin siitä, miten yht'äkkiä huomaakin että olipas hienon kuuloinen juttu tuo, minkä vahingossa soitin. Onkohan se puhdas vahinko, vai tuleeko se jostain alitajunnasta? Senkin olen ollut huomaavinani, että kun soitosta/biisinteosta ei kovin ollut kokemusta, ei niitä "vahinkojakaan" niin usein tullut.

Parhaat jutut muuten tulevat aina vahingossa. Ainakin mulle. Jumalallista inspiraatiota vai puhdasta sattumaa? Sitä ei moni tiedä.

Sama, parhaat vahingossa.

Parhaat vahingossa ja ne unohdetaan heti ensimmäisen soittokerran jälkeen.

ja ne unohdetaan heti ensimmäisen soittokerran jälkeen.
 
Näinhän siinä yleensä käy...

ja ne unohdetaan heti ensimmäisen soittokerran jälkeen.
 
Silloin jauhetaan vaikka tuntitolkulla, että jää päähän.

Silloin jauhetaan vaikka tuntitolkulla, että jää päähän.
 
Ja/tai kirjoitetaan ylös.

Tai nauhoitetaan rujo versio vaikka mankalla. Näin tein itse pari päivää sitten ja aloin miettimään, että kuinkakohan monta hyvää ideaa on mennyt ohi sen takia, ettei niitä olekaan muistanut.

Tai nauhoitetaan rujo versio vaikka mankalla. Näin tein itse pari päivää sitten ja aloin miettimään, että kuinkakohan monta hyvää ideaa on mennyt ohi sen takia, ettei niitä olekaan muistanut.
 
Aivan tolkuttomasti.
 
Itse olen unohtanut varmaan 100 biisinraakiletta ja riffintynkää, jotka olivat varmaan syntyhetkellänsä mielestäni parhaita tekeleitä koskaan.
 
Vähän kyllä vituttaa, kun jollain tavalla hämärästi muistan jotain niistä, mutta en tarpeeksi että tajuaisin niistä mitään.

Hyviä ideoita on kyllä unohtunut, mutta jos niin on käynyt, on jälkeenpäin tullut mieleen, että ehkä ne ei ollutkaan niin hyviä, kun en enää muista/kirjoittanut ylös aiemmin.

mulla pitäis olla nauhuri messissä, kun aina kun lähtee kotoa johonkin, niin alkaa soida päässä joku riffi, melodia tai biitti.
 
aika usein se tuppaa unohtumaan sitten, kun ei saa mihinkään ylös.

mulla pitäis olla nauhuri messissä, kun aina kun lähtee kotoa johonkin, niin alkaa soida päässä joku riffi, melodia tai biitti.
 
aika usein se tuppaa unohtumaan sitten, kun ei saa mihinkään ylös.
 
Se on ihmeellistä, jos alkaa ajattelemaan jotain riffiä. Siis ei väkisin mitään olemassaolevaa, vaan esim.jotain mitä haluaisi kuulla. Sitä pystyy kuvittelemaan ja kuulemaan aivan helvetin hienoa musiikkia, ehkä ihan vähän hyräillä sen aivossa soivan metelin sekaan - mutta mitään tolkkua siitä ei saa, edes sen vertaa että sitä pystyisi soittamaan tai hyräilemään ymmärrettävästi esim. sanelukoneeseen.

mulla usein pyörii päiväkausia joku melodia tai motiivinpätkä päässä ja sit mä vääntelen ja kääntelen sitä päässä samalla kun istun ratikassa tai ajelen pyörällä.
 
mä käyn usein sellasia "vuoropuheluita" päässä jostain aiheesta. sit mä usein kuvittelen jonkun sanovan johonkin juttuun vasta-argumentin ja sitten, et miten siihen itse vastaisin ja perustelisin jonkun jutun.
 
samalla lailla mä hyräilen päässä jotain juttua ja sit tavallaan argumentoin sitä vastaan ja puolesta jne. sit vituttaa kun ei ole mitään mihin laittaa niitä juttuja ylös, kun ei pyörällä ajaessa voi oikein mitään ruveta kirjottamaan.
 
siks nauhuri olis aika kova juttu.

mä käyn usein sellasia "vuoropuheluita" päässä jostain aiheesta. sit mä usein kuvittelen jonkun sanovan johonkin juttuun vasta-argumentin ja sitten, et miten siihen itse vastaisin ja perustelisin jonkun jutun.
 
Sama. Se on jännää, miten sitä tulee mieleen ilman syytä esim. joku asia mihin saattaisi sanoa jotain. Tottakai sitten tulee mieleen joku tilanne jossa sen sanoisi, ja joku henkilö kelle sen sanoisi. Se henkilö tietenkin sanoo jotain takaisin ja siitä alkaa keskustelu.
Keskustelu voi muuttua usein kokonaiseksi näytelmäksi, jossa on erilaisia tapahtumia, hauskoja, vittumaisia tai muuten vaan. Koko hommasta tulee helvetinmoinen elämää suurempi skenaario.
Sitten sitä huomaa olleensa huomattavan ajan päänsä sisällä seuraamassa näytelmää ja mukana sitä, ja tajuaa että on toiminut vaistonvaraisesti koko ajan suorittaen jotain askareita.
 
Olenko terve?
 
Hommaapas vaikka muuten sanelukone, ei maksa paljoa ei. Vaikka tavallinen vanhanmallinen paska vehje, mihin menee pikkukasetti. Sitten on hienoa saada selvää siitä yninästä mitä sinne nauhoittaa.

Sama. Se on jännää, miten sitä tulee mieleen ilman syytä esim. joku asia mihin saattaisi sanoa jotain. Tottakai sitten tulee mieleen joku tilanne jossa sen sanoisi, ja joku henkilö kelle sen sanoisi. Se henkilö tietenkin sanoo jotain takaisin ja siitä alkaa keskustelu.
Keskustelu voi muuttua usein kokonaiseksi näytelmäksi, jossa on erilaisia tapahtumia, hauskoja, vittumaisia tai muuten vaan. Koko hommasta tulee helvetinmoinen elämää suurempi skenaario.
Sitten sitä huomaa olleensa huomattavan ajan päänsä sisällä seuraamassa näytelmää ja mukana sitä, ja tajuaa että on toiminut vaistonvaraisesti koko ajan suorittaen jotain askareita.
 
Olenko terve?
 
Kyllä sinä varmaan. Esimerkiksi Daniel.C.Dennetillä on sellaisia teorioita tietoisuudesta joissa korostetaan nimenomaan tietoisuuden narratiivista ~ tarinankertovaa luonnetta. Varmaan siitä on hyötyä, että miettii ajatuksiaan tuolla tavoin, ja onhan niitä sellaisia teorioita, joissa eri luonteenpiirteitä pidetään tavallaan ihmisen sisäistämänä draamana yhteisössä, että miksei noitakin osaisi pyöritellä.
 
Mites tämä nyt liittyis säveltämiseen. Vaikka niin, että nämä samankaltaisuudet varmaan auttavat meitä ymmärtämään myös musiikkia tj ;-)

Kerran, kun keksin hyvän, kitaran yläkielillä soitettavan riffin ja aloin jalostaa sitä, mieleeni juolahti matala komppi-riffi-systeemi, jolla ei ollut mitään tekemistä korkean riffin kanssa. Aloinkin sitten kirjoittaa kappaletta tästä jälkimmäisestä.

En minä tiedä voiko hyvää biisiä väkisin tehdäkään.
Tai no, paras riffi/melodia mitä tähän mennessä olen säveltänyt, syntyi näin; Tuskailin illalla sitä miten jotkut vain osaavat tehdä niin järkyttävän hienoa musiikkia. David Bowien Space Oddity ja Starman ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tai Aavikon Torpedo Boysin melodia. Pohdin, että tuleeko niitä vain ajatusvirroista vai tehdäänkö ne väkisin? Otin kitaran käteen, päätin että nyt teen aivan helvetin hienon riffin. Kolmen ensimmäisen summassa otetun äänen jälkeen loppu valkeni minulle kuin itsestään. Sormet soittivat ennen kuin mieli kerkesi toimia.
 
-Kamikaze Kettunen

Joo ihan samaa mieltä siitä että ei tän homman näin vaikeeta pitäs olla. Musiikki parhaimmillaanhan on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla. Ne hienoimmat biisit on niitä intuitiivisimpia ja soljuvimpia. Semmosia että sen kuulee kuinka helposti ja luontevasti ne etenee. Aina kun sellaista kuulee niin tulee semmoinen olo että ihan yhtä helposti ja luontevasti niiden pitäisi syntyäkin. Säveltämisen koko hienous piilenneekin juuri tässä helppouden vaikeuden paradoksissa.

Hyvä idea välittömästi ylös ja muistiin koneelle tai mihin vaan! Hiotaan ja muokataan, hiotaan ja muokattaan, kunnes ollaan tyytyväisiä lopputulokseen.
Näin. Joskus idea on toteutunut esim. tekstin osalta tyydyttävään lopputulokseen alta puolen tunnin.