Yleistä keskustelua musiikista ›

Eli miten viulussa ja kontrabassossa ym. tälläisissä soittimissa tämä otelautapolitiikka toimii? Niissähän ei siis ole minkään näköisiä nauhoa. Miten niissä sitten tietää, että mistä kohtaa painaa? Ja eikö nauhattomuus aiheuta sen, että jos painaa millinkin ylempää tai alempaa niin sävel muuttuu. Olenko väärässä? Selventäkää.. tämä on kauan askarruttanut minua.

Eli miten viulussa ja kontrabassossa ym. tälläisissä soittimissa tämä otelautapolitiikka toimii? Niissähän ei siis ole minkään näköisiä nauhoa. Miten niissä sitten tietää, että mistä kohtaa painaa? Ja eikö nauhattomuus aiheuta sen, että jos painaa millinkin ylempää tai alempaa niin sävel muuttuu. Olenko väärässä? Selventäkää.. tämä on kauan askarruttanut minua.
 
Pitää ottaa juuri oikeasta kohdasta. Senpä takia viulua soitetaan yleensä koko ajan pienellä vibralla. Toisaalta nauhaton otelauta ei ole sidottu mihinkään viritysjärjestelmään ja siksi se onkin teoriassa monipuolisempi. Käytäntö riippuukin soittajasta.
 
-MacGyver

Miten hitossa se alussa opetellaan. Tuleeko viulun mukana ohjekirja? =) "A löytyy 3cm ja 4mm ylhäältä lukien".

Miten hitossa se alussa opetellaan. Tuleeko viulun mukana ohjekirja? =) "A löytyy 3cm ja 4mm ylhäältä lukien".
 
Kyllä sen oppii. Suunnilleen sormet vierekkäin mennään puolisävelaskelittain. Riippuu tietysti mensuurista. Korvalla sen kuulee äkkiä.
 
Viulu on hieno soitin.

Eli miten viulussa ja kontrabassossa ym. tälläisissä soittimissa tämä otelautapolitiikka toimii? Niissähän ei siis ole minkään näköisiä nauhoa. Miten niissä sitten tietää, että mistä kohtaa painaa? Ja eikö nauhattomuus aiheuta sen, että jos painaa millinkin ylempää tai alempaa niin sävel muuttuu. Olenko väärässä? Selventäkää.. tämä on kauan askarruttanut minua.
 
Viulisti soittaakin korvalla. Kuuntelee ja vertaa sitä ääntä koko ajan mahdollisiin muihin soittimiin. Muutenkin avainsanat on kuuntelu, kuuntelu ja kuuntelu. Tekisi hyvää monelle hevikitaristillekin IMHO.
 
Kontrabassossahan oli alunperin nauhat, mutta niistä luovuttiin muistaakseni 1800 luvun puolella. Silloin tulivat ensimmäiset bassovirtuoosit Domenico Dragonetti etunenässä. Syynä oli että nauhattomana sillä pystyttiin soittamaan lähempänä oikeaa virettä. Että näinpäin. Ne nauhat taisivat olla jostain suolesta punottuja.
 
Sellonsukuisista soittimista Viola da Gambassa on edelleen nauhat. Jotkut harvat hurjat soittavat sillä edelleen, ehkä tuon yleisen perinnemusiikkijutun tiimoilta. Keskiaikaa kehiin ja niinpoispäin.

Viulisti soittaakin korvalla.
 
Jaa? Minä kun luulin että käsillä.
 
Hoho.
 
-MacGyver

Jaa? Minä kun luulin että käsillä.
 
Hoho.
 
-MacGyver
 
Eikun käsitteillä. BTW tämä m.netti on taatusti tehokkaimpia tapoja treenata YO kirjoituksiin. Pienikin tyylivirhe ja saa sen heti naamalleen, kiitos siitä. Aikuisopiskelijana on aika kovat paineet pärjätä, onneksi on MacGyver.
 
Hoho.

Onhan niitä nauhattomia bassojakin eli bassokitaroita eli sähköbassoja.

Onhan niitä nauhattomia bassojakin eli bassokitaroita eli sähköbassoja.
 
No juuh, puhumattakaan kontrabassosta. Maailma on väärällään soittimia joilla voi vetää mikrointervallin tarkkuudella, esim. puhallinsoittimista löytys. Keskivertopasunisti soittaa jo helvetin paljon paremmin kuin keskiverto kitaristi...

Senpä takia viulua soitetaan yleensä koko ajan pienellä vibralla.
-MacGyver
 
Jaahas. Näinhän siis EI ole.
 
Vibraattoa käytetään äänen soinnin parantamiseksi ylipäänsä - epäpuhtauksia sillä ei voi korjata/korvata, ne kuuluvat yhtä pahasti vaikka kuinka kekuttaisi vibraa.
 
Siksi toisekseen, vibraa ei käytetä läheskään aina. Keskitempoisissa biiseissä kahdeksasosat ja sitä lyhyemmät aika-arvot jäävät vaille vibraan, kun ei sitä ehdi tehdä, eikä se edes kuulostaisi hyvältä vaan hysteeriseltä. Nopeammat "vedot" (allegro-tempot) rajaavat vibran käytön pois suunnilleen neljäsosista alkaen. Kaksoisääniin ei aina käytetä vibraa, eikä pizzicaton kanssa juuri lainkaan.
 
Viulunsoiton aloittaminen on ajankohtaista siinä 5.. enintään 10 ikävuoden kohdalla. Sitä vanhempana aloittaminen on käytännössä myöhäistä. Vanha koira ei opi tässä lajissa uusia temppuja. Kitaraa oppii rämpyttämään parissa vuodessa melko hyvin; viulun kanssa kestää pari vuotta, ennen kuin saa siitä minkäänlaista järkevää ääntä. Juuri tuo puhtauden hakeminen kestää... ja kestää muuten ikuisesti. Loppumaton työmaa.

Joo, ei sitä vibraa sen epävireen peitämiseksi käytetä, vaan saudin. Uudessa musiikissa kuulee myös paljon ilman vibraattoa soittoa.
 
Enemmän kuin kuuntelemalla se puhdas sävel saadaan oppimalla. Se oikea nauhan paikka otelaudalla tiedetään lihasmuistista, eikä kuunnella.

Viulunsoiton aloittaminen on ajankohtaista siinä 5.. enintään 10 ikävuoden kohdalla. Sitä vanhempana aloittaminen on käytännössä myöhäistä. Vanha koira ei opi tässä lajissa uusia temppuja. Kitaraa oppii rämpyttämään parissa vuodessa melko hyvin; viulun kanssa kestää pari vuotta, ennen kuin saa siitä minkäänlaista järkevää ääntä. Juuri tuo puhtauden hakeminen kestää... ja kestää muuten ikuisesti. Loppumaton työmaa.
 
Näinhän tuo tosiaan on, ensimmäiseksi täytyy opetella sormitukset so. mistäpäin lautaa tulee mikäkin nuotti ja sitten päästään vasta nuotinlukuun ja soittamiseen. Eipä tuota sävelkorkeutta tosiaankaan millään vibraamiskikalla muuteta, kyllä se täytyy olla jo alkuun sinnepäin se nuotti. Tosin lyhyestä mensuurista johtuen sen sormen siirtäminen on helppoa ja jousen käyttökin helpottaa jos joutuu vähän "hakemaan" oikeaa säveltä... Enpä minä tuosta juuri tiedä, ei riittänyt inspis aikoinaan jatkaa eikä ollut silloin Nigel Kennedyä eikä Vanessa Maee eikä Lindaa. Stephane Grappelli oli mutta eipä muita populaarimusiikkiviulisteja joista EHKÄ olisi saanut motivaatioo. Sydänmäki tais Suomessa olla pioneereja bändisoitossa?
Noo, eläkkeellä sitte siirryn bluegrass-fiddlen soittoon...??

Viulisti soittaakin korvalla. Kuuntelee ja vertaa sitä ääntä koko ajan mahdollisiin muihin soittimiin. Muutenkin avainsanat on kuuntelu, kuuntelu ja kuuntelu. Tekisi hyvää monelle -- hevikitaristillekin -- IMHO.
 
Ite olen armoton heviäijä enkä siedä poppipaskaa yhtään ja oon 6 vuotta opiskellut musiikin teoriaa. Niin klassista kuin heviäkin. Hevikin pohjautuu klassisesta. Ja tosta sävelkorvasta että pystyn melkein heti tietämään miten joku kohta menee kappaleessa ja en yhtään tarvitse nuotteja.
Sävelkorva auttaa bändissäkin hyvin ettei jokaista kohtaa tarvi vääntää rautalangasta (varsinkin entinen (todellakin entinen)basisti ei tiennyt mistään mitään milloinkaan että kyllä v***tti).
Eli on tehnyt hyvää -- hevikitaristillekin --.

Olen pohjattoman kateellinen entiselle tyttöystävälleni, joka osaa soittaa viulua. Se näyttää niin helpolta ja tyylikkäältä ja siitä lähtee niin jumalaisen kaunis ääni.
 
...eipä silti, sen tytön soittamana sorsapillikin kuulostaisi mielestäni kauniilta:)

Viulunsoiton aloittaminen on ajankohtaista siinä 5.. enintään 10 ikävuoden kohdalla. Sitä vanhempana aloittaminen on käytännössä myöhäistä. Vanha koira ei opi tässä lajissa uusia temppuja.
 
Eihän se nyt ihan noinkaan mene. Se riippuu aika paljon siitä, että mitä haluaa soittaa. Bluegrass-virtuoosi Janne Viksten aloitti viulun soiton vasta lukiossa ja hyvinhän sillä se kulkee. Klassista viulistia tuskin kenestäkään tuossa iässä aloittaneesta tulee, mutta väliäkö sillä, kyllä niitä riittää muutenkin. Kansanmusiikki ja bluegrass ym. etnojydä kunniaan.

kyllä mä ainakin kontran soiton vielä lukiossa hyvin opin. eikä se viulukaan mikään mahdoton ole oppia, tiedän monta jotka ovat varsin myöhään aloittaneet ja oppineet.

Pitäisi varmaan aloittaa, kun on viehättänyt jo pitkään. Ei klasaria, mutta että saisi sen verran opeteltua että osaisi sovittaa jousille ja soitella Joutsenlaulua.
 
Arvatkaa oliko viimeinen vitsi.

Olen pohjattoman kateellinen entiselle tyttöystävälleni, joka osaa soittaa viulua.
 
Minunkin ex-girlfriend soittaa viulua.
Sori, off-topic. Oli vaan pakko kertoa tämä jollekulle.