Kun mietin tossa levyä/levyjä jotka ovat olleet tärkeimpiä vaikuttimia, nii tuli mieleen että ne on juuri ne samat levyt joilla ei ole yhtään huonoa biisiä, ja niitä sellasia levyjä ei oo kauheen monta, eli:
1. Motörhead: Ace of Spades- räjäytti tajunnan, vieläkin mun mielestä maailman paras rock'n' roll levy ja bändi!
2. AC / DC: Back in Black- ostin tämän vuonna 1980 ja vieläkin se tyrmää! Kuinka toi porukka kokosi itsensä ja teki tällasen timangin Bon Scott-tragedian jälkeen...ei perk!??
3. Hurriganes: Roadrunner- tää levy merkitsi kanssa lähes kaikkea! Mun rumputatsini oli pitkään samantyyppinen kuin Remulla! tajusin ettei mun tartte käydä musiikkikouluja saadakseni hommaa toimimaan! Tää levy virvoitti mut koomasta kuin koomasta aikoinaan kun cruisailtiin ja otettiin kuraa...Mahtava levy!
4. Kingston Wall: 1 - tää tuli ihan puskista; kun soittokaveri tilutteli We Cannot movea mulle, ja aloin kelaamaan että tää toimii! Ja sitten se eka levy; Nepal, I Hear you Call ...suomalainen mestariteos, jollasta ei oo toista eikä tulla tekemään..tällä saralla!
5. Rory Gallagher: koko tuotanto- ostin Roryn kokoelman Savonlinnasta aikoinaan, ja sen nimi oli Story So Far ja sen jälkeen mikään ei ollut entisensä! Mikä tyylitaju ja miten hieno soittaja! Ei sellasia miehiä kasva kuin järven rannoilla! Crossroads calling... |
Jassoo...tätä kysymystä kun rupeaa ajattelemaan, päässä alkaa lyödä tyhjää. Mikä levy on tärkein? Itselleni niitä on ollut monta.
Nightwish - Wishmaster. Tämä levy aukeni kokonaisuudessaan pari vuotta sitten meikäläiselle. Jotenkin tämä levy vain on minun mielestäni hieno, ja Dead boy's poem yksi kauneimmista kappaleista mitä tiedän.
Paul Gilbert - Burning organ. Tähän levyyn liittyy valtavia tunteita, jotka olisi voineet jäädä tuntematta ellen olisi tutustunut erääseen ihmiseen.
Silverchair - Neon Ballroom. Levyn tekstit puhuttelevat ainakin minua kovastikin, eniten ehkä Ana's song. Vaikuttanut suuresti elämään. Jos aina jauhaa paskaa, eikö hengitys ala haista? |
Mmm. Erittäin vaikea kysymys. Kuitenkin lempibändit vaihtelee meikäläisellä koko ajan, tälläkin hetkellä levyhyllyn antimista vain häviävä osa on käytössä. Mutta ensimmäiseksi tulee mieleen Ayreonin The Human Equation. Ilman sitä eläminen nyt vaan olisi silkka mahdottomuus. Sonja se oli rikki puhelin rikki. |
Kiss - s/t. Tämä oli se ensimmäinen, mikä tutustutti 5-vuotiaan tenavan rock-musiikkiin. Kuulosti silloin maagiselta ja kuulostaa siltä edelleenkin.
W.A.S.P. - The Last Command. Kun Wild Child lähti soimaan ja Blackie alkoi ärjyä, paitsi että olin täysin myyty, ihmettelin myös kuka voi laulaa tuolla tavalla. Sitten kun näin WASPin julisteen jossakin, äimistelin sitä miten ilkeiltä Blackie ja koko yhtye oikeasti näyttivät. Todellinen asennelevy, kauan ennen asennemetallia.
Metallica - Black Album. Yhtenä päivänä syksyllä 1991 istuskelin kotona katsomassa telkusta Suomi soi-nimistä listaohjelmaa. Kun sitten sanottiin Metallica olin hieman kauhuissani, että mitähän sieltä tulee. Enter Sandmanin video ja itse kappale kolisivat siinä määrin, että levy oli hankittava.
Nirvana - Nevermind. Tämä oli se levy, mikä muutti totaalisesti käsitykseni musiikista keväällä 1992. Kuullessani Smells Like Teen Spiritin ensimmäistä kertaa, olin leuka täysin lattiassa. Mitäs ihmeen musiikkia se tämä on, kun ei kuulosta heviltä, mutta ei myöskään tavalliselta rockilta. Grungeksihan sitä sitten nimitettiin. Give the monkey a brain and he'll swear he's the center of the universe |
murjaani
belarusman
Black widow
vaiktutus
HaloOfFlies