Yleistä keskustelua musiikista ›

Uusi musiikki kuulostaa mielestäni puuduttavalta...Esimerkiksi uudet suomalaiset pop-, rock- ja heavybändit kuulostavat toisiltaan ja yrittävät kuitenkin olla erilaisia. Näistä bändeistä en löydä montaa hyvää laulajaa, varsinkaan rockin puolelta...No ei tästä nyt saa kukaan selvää...

Itse olen taas täysin päinvastaista mieltä. Ennen oli sentään hyviä biisintekijöitä, soundeja + sovituksia.
 
Nykyään on lähinnä pelkkää neutraalia poppishuttua
 
Komppailen kyllä lekaa vahvasti.

Mutta ei se mitään. Kun tuuli puhaltaa nämä yläkerrokset kumoon, niin perusta on ja pysyy. Sitä ei kaada niin vitun mikään. Tarinan opetus: Moni kakku päältä kaunis. Pelkkä muodon oikeellisuus sinänsä ei riitä, vaan myös prosessilla on merkitystä. Henkilökohtaisesti arvioin musiikkia samoin kun antiikkiesinettä. Patinan ja rehellisen käsityön arvo on mittaamaton.
 
Ei sattunut tulemaan mieleen että ehkä nyt luodaan seuraavalle sadalle vuodelle perustaa? Vaikka samoja soittimia käytetäänkin, niin ei se välttämättä ole kauheasti siihen vanhaan pohjautuvaa. Pelkästään menneeseen tuijottamalla jää toistamaan vanhoja kuvioita, ja minulle ainakin musiikki on elävää ja kehittyvää.
Vihaan kaikkea, mikä ainoastaan opettaa minua eikä jouduta tai suoranaisesti elävöitä toimintaani
- Goethe -
Me tahdomme palvella historiaa vain siinä määrin kuin se palvelee meitä
- Nietzsche -
Mitä enemmän patinaa ja ruostetta asia kerää, sitä jäykemmin se toimii, vai mitä? Kyllähän se 60-luvunkin rockmusa lähtee sieltä puuvillapelloilta. Joka taas lähtee Afrikasta. jnejne.

Semmoista olen tässä myös miettinyt, että miksi näillä dikimasiinoilla yritetään mallintaa vanhoja jo olemassa olevia soittimia? (no tietty siksi että niitä saundeja sais halvemmalla /vähemmällä roudaamisella/ "vakaammin")
 
Eikös teknologiaa voisi käyttää mieluummin uudenlaisten soundien kehittämiseen?

Itse siis sen kannalla, että nykymusiikki kuulostaa paremmalta kuin, vaikka 70-luvulla tehty musiikki. Kaikki saadaan nykyään jotenkin paremmin kohdalleen.
 
No on tässä ehkä se totta, että ainakin saundit ovat joissain tapauksissa nykyään paremmat. Ainakin siten, että tietyn musiikkityylin erityispiirteet ja vahvuudet osataan saundillisesti tuoda paremmin esiin, koska 70-luvulla esim. hevi oli vasta syntynyt.
 
Tietysti kokemus voi näkyä myös esim. sovituksissa. Huipputuottajat osaavat yhä paremmin tehdä 'keskiarvomusaa' genrestä riippumatta, ja tämähän voi jonkun korvaa miellyttää.
 
Itse olen puolestani sitä mieltä, että 70-luvulla tehtiin ehkä se kiinnostavin rock-musiikki. Se on aina miellyttänyt omaa korvaani.

Juu, eihän nykyään saada hyviä soundeja aikaiseksi!?
 
Hyvä soundi on subjektiivinen asia. Omasta mielestäni hyvä soundi ei ole kuin sairaala, eli ns. "ProTools-soundi". Se on ykseinkertaisesti täysin kakka soundi ja yleinen vitsaus kikkelimetelipiireissä (vrt. Tool, DT, LTE, jne).

Voivotellaan nyt. Mihin rytmin eläväisyys katosi hevistä 70-luvun jälkeen. Yhtäkkiä hommasta katosi johonkin se jousto kokonaan, mikä rockille nyt voisi suoda ominaisena.
 
Tulikin kliinisen tasaista metronomirytmiä. Onko tietoa kuka sen tarkalleen tappoi?
 
Ei. Älä kysy että "kuka sen tarkalleen tappoi" vaan että "Kuka synnytti uutta".

KomppiaKomppiaKomppiaKomppiaKomppiaKomppia
 
Äijä puhuu asiaa.
 
Ennen osattiin tehdä melodioita.
 
Nykyään ei tehdä musiikkia vaan komppia, saundeja ja kiiltokuvia.
 
Mikä on parempaa kuin ennen?
 
Signaaliketju ja kuvanlaatu.
 
Miltähän Tommy Dorsey olisi kuulostanut Yamahan 697Z:lla?
 
Tai Pavarotti tai Björling kymppitonnin Neumannilla Pro-toolsiin äänitettynä?
 
Toisaalta niin paskaa sähköpianosaundia ei ollutkaan, ettei Ray Charles kuulostanut paremmalta, kuin kukaan koskaan.
 
Ja jos elämänkertaelokuvaan on uskomista, pantiin Rayn hitit purkkiin kerralla.
 
Ehkä ketjun aloittaja tarkoittaakin, että tekniikka on mennyt eteenpäin.
 
Ei tuu heti mieleen yhtää tällä vuosituhannella tehtyä oikeesti hyvää biisiä, saati pinnalle tullutta muusikkoa / artistia, joka kepittää vanhan kaman mennen tullen.
 
No on se yksi: TERÄSBETONI!

Ei. Älä kysy että "kuka sen tarkalleen tappoi" vaan että "Kuka synnytti uutta".
 
No ei saksalaisen tarkoissa marssirytmeissä sinällään kai mitään uutta ole. Meinaan tappamisella vaan sitä, että yhtäkkiä hevin standardiksi tulikin se ja ilmavat ja svengaavat rumpaloinnit katosivat maisemista tyystin. Se on sitä tappamista.

kikkelimetelipiireissä (vrt. Tool, DT, LTE, jne).
 
Tool? Häh?

Mikähän tämän päivän bändeistä tai piiseistä on se, jota kuunnellaan 50 vuoden päästä?
 
?????????
 
Jos rajoitutaan rokkigenreen, niin kyllähän Little Richard, Elvis Presley, Chuck Berry, Jerry Lee Lewis toimii vieläkin.

Mä en oikein diggaa siitä ajattelusta että "ennen oli kaikki hyvin"...."ei tätä nykyrämpystystä voi musiikiksi kutsua"...etc.
 
Mielestäni nykymusiikista puuttuu aika pitkälle suuret sävellysinspiraatiot joissa on "se jokin". Hyvä sävellys on hyvä sävellys, sellainen joka jää mieleen, tekee vaikutuksen yms eikä se ole kiinni esityksestä ja sliippauksesta.
 
Nykyajan musiikin rutto on liikemiesmäinen rahankeruu jossa myydään mitä tahansa p****a hienoissa raameissa. Tästä seurauksena visuaaliset esitykset ovat muodostuneet tärkeäksi myyntikeinoksi. Ennen artisti pärjäsi hyvillä sävellyksillä (vrt Dylan joka ei osaa edes soittaa). Nykyään videot ym myyntikonstailu on tärkeää. Täytyy myös huomata että ihmiset ovat sopeutuvaisia olentoa. Tarpeeksi kauan kun tarjotaan tietyntyyppistä tavaraa siihen totutaan ja pian siitä myös pidetään paremman puutteessa.
 
EDIT: Lisäisin vielä että täytyy huomata että nykyään bandejä kasvaa joka oksalla. Jokainen keskinkertainen räpeltäjä pystyy nykyajan vermeillä tekemään jonkinlasta musiikkia. Luultavasti on niin että ne muutamat hyvät nykyajan artistit vaan yksinkertaisesti hukkuvat tuohon suureen keskinkertaisuuden massaan.

Mielestäni nykymusiikista puuttuu aika pitkälle suuret sävellysinspiraatiot joissa on "se jokin". Hyvä sävellys on hyvä sävellys, sellainen joka jää mieleen, tekee vaikutuksen yms eikä se ole kiinni esityksestä ja sliippauksesta.
 
Nykyajan musiikin rutto on liikemiesmäinen rahankeruu jossa myydään mitä tahansa p****a hienoissa raameissa. Tästä seurauksena visuaaliset esitykset ovat muodostuneet tärkeäksi myyntikeinoksi. Ennen artisti pärjäsi hyvillä sävellyksillä (vrt Dylan joka ei osaa edes soittaa). Nykyään videot ym myyntikonstailu on tärkeää. Täytyy myös huomata että ihmiset ovat sopeutuvaisia olentoa. Tarpeeksi kauan kun tarjotaan tietyntyyppistä tavaraa siihen totutaan ja pian siitä myös pidetään paremman puutteessa.
 
Niinpä juu. Ennen vanhaan tehtiin vain hyvää ja oikeaa musiikkia. Kaikki levyt olivat hyviä, kaikki soittivat oikeilla soittimilla ja liikemiehet eivät riistäneet. Kaikilla bändeillä oli kivaa keskenään ja levyt menivät kaupaksi ihan vaan musiikillisilla ansioilla.

Niinpä juu. Ennen vanhaan tehtiin vain hyvää ja oikeaa musiikkia. Kaikki levyt olivat hyviä, kaikki soittivat oikeilla soittimilla ja liikemiehet eivät riistäneet. Kaikilla bändeillä oli kivaa keskenään ja levyt menivät kaupaksi ihan vaan musiikillisilla ansioilla.
 
Niinkö?

Itte en tykkää nykypäivän tämmösestä "digitaalihömpästä".Akustiset soundit kunniaan....otethampa vaikkapa Led Zeppelinin levyt....ja Deep Purplen vanhat levyt.Jos ei nämä groovaa,niin ei mikhän!!!...ja ah..net soundit,net soundit.

Niinkö?
 
Olisikohan Feggy ollut ns. ironisti.
 
Omasta hyllystä löytyy tuota poppia ainakin viidenkymmenen vuoden ajalta ja likipitäin joka vuodelta löytyy hyviä ja jopa loistavia levyjä.
Turhaa marinaa.

Sviddu, alkakaa kuunnella radio Suomea just nyt ja sitten tiedätte, milloin musa ollut hyvää!

Sviddu, alkakaa kuunnella radio Suomea just nyt ja sitten tiedätte, milloin musa ollut hyvää!
 
kuunneltu on jo puoltoista tuntia. hyvää rokettirollia!

>>Niinkö?

>Olisikohan Feggy ollut ns. ironisti.
 
Ja minä vastasi ironialla ironiaan.