Bänditoiminta ›

Minusta on tärkeää että kaikki tietää mitä ollaan tekemässä.
 
Nii joo, jos kerran tätä haetaan, ni meillä se on erittäin asiallisesti pulkassa. Etenkin minä ja rumpali ollaan hyvinkin samalla aaltopituudella, kun biisejä tehdään. Basistia joutuu välillä neuvomaan, mutta kyllä sieltäkin tulee välillä semmosia kultahippuja, ettei mitään rajaa. Ja niistä aineksista sitten hiotaan biisejä, joskus jopa hyviä semmoisia.

Liidikitaristi (mie) = BM BM ja niin BM
 
Komppari/soliholisti = Vitun kolmen soinnun juntti-punkkia
 
Basisti = duumia
 
Rumpali = Dödöä/folkkia/jazzia

Yhtyeellä on mielestäni hyvä olla edes jonkinlainen linja. Toisaalta jos se linja on sillisalaattimainen, niin mikäs siinä:)
 
En mie koe tarvitsevani mitään linjaa. Tehdään demppu kerrallaan. Ja jos minun on pakko määritellä musiikkimme, sanoisin sen olevan progehtavaa, fuusiovivahteista kevyttä rokkia, joka jo itsessään antaa paljon liikkumavaraa.
 
Mutta kun musiikkia tehdään vain itsejämme varten voi soittaa juurikin sitä, mikä silloin sattuu nappaamaan.
 
Ja älyttömät fuusiot ovat aina olleet intohimoni, kunhan ne ovat tyylikkäästi tehty. Niin kuin System Of A Down; äijät tekee varmaan typerintä, mitä aikoihin on kuultu, yhdistää metalliin nyt jotain etnistä humppaa. Ja perkele, se kuulostaa pirun hyvältä. Ja myykin vielä hyvin =)

Ja älyttömät fuusiot ovat aina olleet intohimoni, kunhan ne ovat tyylikkäästi tehty. Niin kuin System Of A Down; äijät tekee varmaan typerintä, mitä aikoihin on kuultu, yhdistää metalliin nyt jotain etnistä humppaa. Ja perkele, se kuulostaa pirun hyvältä. Ja myykin vielä hyvin =)
 
Soadilla on kuitenkin selkeä linja. eikä se linja ole linjattomuus.

Joo, tämä johti meikäläisen osalta eroon bändistä.
 
Minä: Suunnilleen mitä tahansa raskasta rockia, mutta kunhan ei ole kliseitä (ja näitä siis bändin musiikki oli täynnä)
Laulaja/kosketinsoittaja: Mies pitää humpasta, powerista ja balladeista. Sille oli ihan sama mitä vedetään.
Kitaristi: Jonne Aaron lookalike ja tiluttaja. Halusi tehdä Negative-tyyppistä teinirokkia että sais pillua.
Rumpali: Wannabe-progettaja, mutta sen progekompit oli niin paskoja, että pistettiin se aina vetämään suunnilleen peruskomppia. Halus vetää "vähän rankempaa", mutta ei mukissut.
 
Kitaristi siis teki biisit. Loppujen lopuksi niistä tuli vain kliseisiä ja junnaavia goottirock-paloja yhdellä sointukierrolla. Minun ehdotuksiani ei juuri huomioitu paitsi parissa sovitusasiassa.

Halusi tehdä Negative-tyyppistä teinirokkia että sais pillua.
 
Tossa herkässä iässä pitääkin soittaa just tolla asenteella ;)
 
Mut ihan vakavissaan... taiteilemaan ehtii elämässä myöhemminkin. Jos alla on joku pumppu, mikä vetää omaan makuun liian kaupallista/suoraa kamaa ja itsellä olisi ambitioita tehdä "vaikeampaa/marginaalimpaa", niin perustakaa rinnalle toinen poppoo (ihan sama kumpi noista on sitten itselle pää- ja kumpi sivuprojekti). Kolmen, max 4 soinnun punkkikeikkoja on kuitenkin loppujen lopuksi ihan saatanan hauska tehdä, ja jos demobändin musiikissa on edes vähän sitä ns. kaupallista potentiaalia, niin luulisi nuta- sun muuta keikkaa lohkeavan vähän helpommin kuin meshuggah- tai edes king diamond-coverbändeille (noi kärjistettyinä esimerkkeinä). Ja keikkailu on aina kivaa ja keikkakokemus aina hyödyllistä.
 
Treenikämpälle ei kannata jäädä muniin puhaltelemaan. Käykää ihmeessä tuulettumassa, vaikka oman taiteellisen vision kustannuksella "popimman" bändin riveissä tai vaikka ihan coverkeikoilla...

Liidikitaristi (mie) = BM BM ja niin BM
 
Komppari/soliholisti = Vitun kolmen soinnun juntti-punkkia
 
Basisti = duumia
 
Rumpali = Dödöä/folkkia/jazzia
 
Kyllähän tuosta saa jonkinlaisen kompromissin tehtyä. Kuten vaikka death metalia bläkkissanoilla, kolmella soinnulla ja hitailla temmoilla. :)

juu tämä on se ainainen onkelma mihin kaikki bändit hajoaa koska ei koskaan päästä sopuun siitä mitä musiikkia halutaan soittaa...... meilläkin ite haluisin soittaa thrash metallia toinen kitaristi punkkia basistista ei mitään tietoa kuha soittaa? rumpalille tietokone tärkeämpää kuin soittaminen ainoa lyhytlettinen ja kuuntelee rappia? tulee vain mieleen mitä helvettiä sekin meiän bändissä tekee? :D

Meillä ei vois paremmin olla:
 
Minä (basisti): Mättöä ja jammailua.
Kitaristi: Mättöä ja jammailua,
Rumpali: "Tää kuulostaa hyvältä!!"

Minä (synat): Melodista deathmetallia power ja folk vaikutteilla(hoho).
Lead kitara: Poweri mies
2 kitara ja laulu: Ei siitä ota selvää
Basisti: kaikki käy
Rumpali puutuu :(
 
Noista saa kyllä ainakin minulle mieluisan yhdistelmän.

Ei minun mielestäni musiikkimakujen erilaisuus estä miellyttävän musiikin syntymistä, paremminkin päinvastoin. Sen suuremmalla todennäköisyydellä syntyy jotain uutta ja mielenkiintoista, kun jokainen tuo keitokseen jotain erilaista omasta musiikkimaustaan. Bändin linja on sitten se mitä yhteisestä kemiasta syntyy.
 
Meillä tämä toimii juuri näin: laulaja sanoittaa biisit ja keksii jonkinlaiset sointukulut ja välillä jonkinmoista ideaa melodioille; sen jälkeen hyvinkin erilaisista maailmoista peräisin olevat tyypit moukaroivat aihiota jokainen eri muotoisella vasaralla. Tästä syntyvää mutanttia sitten ihmetellään ja jos tulos ei tyydytä, moukaroidaan lisää kunnes Lyyti alkaa kirjoittaa.
 
Näin tehtynä prosessi on ehkä hitaampi kuin se että joku kirjoittaisi biisit valmiiksi mutta samalla myöskin kaikkien kannalta tyydyttävämpi.

Meillä menee bändin kanssa musamaut aika yhteen.
 
Basisti ja rumpali ovat aika bläkkis/death-ihmisiä, joille menee kaikki metalli paitsi kikkelihevi.
 
Mulla ja laulajalla taas menee kaikki, mutta bläkkistä vähän vähemmän.
 
Toinen kitaristi joka jossakin vaiheessa pörähtää mukaan on aika rässimies.
 
...Ja rässiä me tehdään, joten sopii kaikille aivan mainiosti!

Ei minun mielestäni musiikkimakujen erilaisuus estä miellyttävän musiikin syntymistä, paremminkin päinvastoin. Sen suuremmalla todennäköisyydellä syntyy jotain uutta ja mielenkiintoista, kun jokainen tuo keitokseen jotain erilaista omasta musiikkimaustaan. Bändin linja on sitten se mitä yhteisestä kemiasta syntyy.
 
Paitsi jos bändillä selkeä visio siitä mitä soitetaan. Ei death metalliin mitään jazzia tai grungea sotketa.
Tietty jos bändi haluaa tehdä kokeilevampaa. Me tehtiin joskus. Tuli kakkaa.

Taa nimenomainen asia on varmaan yleisin riidan syy kaikissa bandeissa missa oon...
Suunileen nain menee:
 
Mina(basisti) 70 luvun rokista aina uudenpaan rokkituotantoon asti (rainbow,purple,ironmaiden,sabbath yms)
 
Kitaristit uudempaa heavya ja kaikenlaista orinaa (Boddom,craddle of filth) sit toinen kuuntelee jtn system of a down...
 
kosketinsoittaja on soittanu enimmakseen klassista, mutta suostuu mihin vaan
 
rumpali suostuu kaikkeen.
 
Vahan ristiin menee... yhessa bandissa on sit sileen et kaikki tykkaa tosta 70- 80 luvun rokista
 
sori ettei nay pisteellista "aata" tai "oota" kun on ulkomailla tal hetkel... :D

Paitsi jos bändillä selkeä visio siitä mitä soitetaan. Ei death metalliin mitään jazzia tai grungea sotketa.
Tietty jos bändi haluaa tehdä kokeilevampaa. Me tehtiin joskus. Tuli kakkaa.
 
No, kauneus on katsojan silmässä, ja kakka kuuntelijan, öh, korvassa. Hetkinen, tuo ei mennyt oikein.
 
Nämähän ovat tietenkin makuasioita ja jokaisella bändiksi kutsutulla lahjakkaiden muusikoiden yhteisyrityksellä on oma tapansa saada homma toimimaan. Myöskin jokaisella soittajalla on oma lähestymistapansa asiaan; toiset tykkäävät soittaa sitä mitä käsketään, toiset eivät suostu jos eivät pääse käskemään ja useimmat lienevät jotain tältä väliltä.
 
Tuo death-jazz-grunge ei itse asiassa näin paperilla (näytöllä?) kuulosta yhtään hullummalta yhdistelmältä. Biiseistähän se on kiinni. Jos bändi onnistuu rakentamaan miellyttävää musiikkia yhdistellen erilaisia vaikutteita, sehän on pelkästään hyvä asia.
 
Tämän nykyaikaisen rytmimusiikin kentän koko ajan pirstaloituessa enemmän on aika hedelmätöntä edes ajatella genrelähtöisesti ellei ole jotain tribuuttibändiä perustamassa. Jos musiikki kuulostaa hyvältä, se on hyvää. Jos se kuulostaa hyvältä useamman mielestä, se on suosittua. Jos bändi on suosittu, kuka välittää enää musiikillisesta rotupuhtaudesta?
 
Jätetään se oikean lokeron löytäminen sitten rock-toimittajille.

No, kauneus on katsojan silmässä, ja kakka kuuntelijan, öh, korvassa. Hetkinen, tuo ei mennyt oikein.
 
Just hyvin se meni.
 
Nämähän ovat tietenkin makuasioita ja jokaisella bändiksi kutsutulla lahjakkaiden muusikoiden yhteisyrityksellä on oma tapansa saada homma toimimaan. Myöskin jokaisella soittajalla on oma lähestymistapansa asiaan; toiset tykkäävät soittaa sitä mitä käsketään, toiset eivät suostu jos eivät pääse käskemään ja useimmat lienevät jotain tältä väliltä.
 
Meillä lähestymistavat on lähes poikkeuksetta samat joten tyylin suhteen ei kummankaan tarvitse tinkiä.
 
Tuo death-jazz-grunge ei itse asiassa näin paperilla (näytöllä?) kuulosta yhtään hullummalta yhdistelmältä. Biiseistähän se on kiinni. Jos bändi onnistuu rakentamaan miellyttävää musiikkia yhdistellen erilaisia vaikutteita, sehän on pelkästään hyvä asia.
 
Kyllähän se on niin että ei death metalliin ainakaan grunguea kuulu sotkea :D Jumalauta!
 
Toki jos haluaa tehdä sitä kokeilevampaa niin tekee sitten. Minuakin voisi joskus kiinnostaa, mutta ei tämän bändin kanssa.
 
Muutenkin kokoonpanona oon huomannu toimivimmaksi tämän hetkisen ratkaisun, rumpali ja kitaristi. Ei tarvitse kenellekkään opettaa mitään, ei tarvi runkata soundeja, ei tarvi tehdä kompromisseja tai tingata ketään treeneihin. Toimii parhaiten mitä tähän asti olen kokeillut.

molemmissa bändeissä tyypit kuuntelee musiikkia tosi laajalta skaalalta, aina Mogwaista Meshuggahiin ja Steen1:stä Spartaan, mutta silti kaikki tiedostaa bändin tyylin ja tukevat sitä. Eikä tälläiset extreme-vaikutteet suoraan heijastu bändin materiaaliin. kyllä joskus tulee sellaisia hetkiä kämpällä että soittaa biisiä ja toteaa että "ei tää nyt yhtään kuulosta meiltä".

Kitaristi (minä): Kaikki hyvältä kuulostava menee ennakkoluulottomasti genreen katselematta, mutta paino kuitenkin metallissa sekä rokissa.
 
Kitaristi: Kuuntelee kaikkea.
 
Laulaja: Metallia kuuntelee, aika ennakkoluuloinen vähänkin kevyemmän musiikin suhteen.
 
Rumpali: Deathmetallia sekä hevimetallia ja sellaista. Lähes oksentaa kuullessaan cleani kitaran.
 
Basisti: Ei kuuntele paljoakaan musiikkia. Pitää vähän metallisemmasta, mutta kuitenkin ennakkoluuloton genrejen suhteen.
 
Homma toimii, sillä minulla ja toisella kitaristilla, eli biisien tekijöillä on aika samanlainen musiikkimaku ja samantyyppiset visiot musiikin tekemisessä. Pientä kitinää on tullut laulajalta ja rumpalilta uusien biisien hieman kevyemmästä suuntauksesta, mutta olen sitä mieltä, että ne jotka tekevät biisit ja joilla on se visio bändin eteenpäin viemisestä päättävät uudet suuntaukset. No, tuo nyt oli vähän kärjistetysti sanottu, tietysti kaikkien mielipiteet otetaan huomioon, mutta loppupeleissä päätös on kuitenkin säveltäjällä. Harva osaa tehdä musiikkia toisten mieltymysten mukaan.
 
Tilanne on siis omassa bändissäni hyvä. Kaikki ovat tähän mennessä olleet tyytyväisiä biiseihin, eikä tuo aiemmin mainittu kitinäkään ole ollut kuin pari huomautusta ohimennen. Eli niinkuin sanoin: homma toimii.
 
EDIT: Ja niin tietysti se vielä, että soitettaessa jokainen tietysti vetelee omalla tyylillään, esim. jos teen biisin, en tee rumpujuttuja juuri ollenkaan. Yleensä juuri sen verran että milloin vedetään haitsulla ja milloin raidilla ja niin edespäin. Rumpali saa sitten itse vedellä biisin oman tyylitajunsa mukaan.

Edellisessä bändissä oli linjanveto niin, että minä ja kiipparisti sekä laulaja tykättiin brittihenkisestä '70-luvun progesta, jazzrokista (1970-) jne. ja kitaristi ja rumpali kasarihevistä ja jenkkiprogesta. Vähän oli sellaista nuotanvetoa kokoajan se homma ja se kokoonpano hajosikin sitten omaan mahdottomuuteensa lopulta.