Yleistä keskustelua musiikista ›

Silti perusasia on pysynyt samana; hyvä ruoka on edelleen hyvää ja paha ruoka edelleen pahaa.
 
Tämä analogia ontuu siinä mielessä, että itse maustettu ja marinoitu kana on blijardi tuhatta kertaa parempaa kuin se tehtaan teurasjätteistä ja vantaanjoen pohjamudasta valmistettu synteettinen oranssi marinaadi.
 
Kuten tässä on useaan kertaan mainittu, niin nykyään löytyy harvoin oikeasti mielenkiintoista musiikkia vatavirran puolella. Välillä tulee aina jotain, mutta mitään suurta innostusta ei ole yksikään uusi artisti/bändi aiheuttanut. Se aika mikä ennen käytettiin biisien tekemiseen, vietetään nykyään soundien hiomisessa ja editoinnissa. Nykyinen musiikin äärimmäisen voimakas teollistuminen on karsinut rankalla kädellä "riskisijoitukset" pois ja jäljelle jäävät vain ne, joiden tiedetään myyvän.

Jos ottaa, vaikka esimerkiksi tämän yliarvostetun bändin nimeltä Beatles.
 
Mitä tahansa muuta bändiä voi väittää yliarvostetuksi mutta ei The Beatlesia.

Se aika mikä ennen käytettiin biisien tekemiseen, vietetään nykyään soundien hiomisessa ja editoinnissa. Nykyinen musiikin äärimmäisen voimakas teollistuminen on karsinut rankalla kädellä "riskisijoitukset" pois ja jäljelle jäävät vain ne, joiden tiedetään myyvän.
 
Koska sample- ja soundikulttuuri on rikastunut siitä pörinästä, mitä 60- ja 70-luvuilla oli, on nykyään hyvinkin tyypillistä tehdä biisi yhden tietyn samplen tai saundin ympärille. Ihmekös jos biisit samankaltaistuvat, jos niihin hankitaan joku piippa-daappa-koukku ja sitten "tehään se piisi äkkii ny pois".
 
Ennenhän ihmisillä oli samat vaffarit ja samat saundit. Basso sanoi että plonk plonk, kitara ehkä twääng ja kosketinsaundeissa oli huikeat hammond, rhodes ja piano. Biisiä piti hioa, että se erottuisi muista yhtyeistä.
 
No joo. Olen todistettavasti kuullut hyviä jopa tänäkin vuonna tehtyjä levyjä - vaikkapa YUP:n Keppijumppaa (jonka omalaatuisuus on se, että se on analogisesti nauhoitettu näinä Pro Tools-aikakausina). Että hyvää musiikkia on ja sitä tehdään. Hyvää musiikkia on myös ollut ja sitä on tehty.
 
Kuunnelkaa sitä piisiä älkääkä katsoko sitä vuotta. Jos se on hyvä, se on hyvä. That's it.

Tämä analogia ontuu siinä mielessä, että itse maustettu ja marinoitu kana on blijardi tuhatta kertaa parempaa kuin se tehtaan teurasjätteistä ja vantaanjoen pohjamudasta valmistettu synteettinen oranssi marinaadi.
 
Eikä onnu. Nyt palasit taas vaan siihen että "se vanha musiikki on biljardi tuhatta kertaa parempaa".
 
Pointti oli nimenomaan se, että jos se lopputulos miellyttää kuluttajaa, niin sillä ei väliä onko se nyt sitä synteettistä vantaanjoen pohjapaskaa vai sitä itse rakkaudella maustettua onnellista kanaa :)

Ennenmuinoin kun oli broileria ruokana niin piti ostaa sellainen kokonainen lintu. Puoli sunnuntaita siinä meni kun isä ahersi keittiössä sen linnun kimpussa, irrotti nahan, maustoi, laittoi nahan takaisin ja sitoi vielä jalatkin jollain narulla että se pysyy pari tuntia uunissa kasassa.
 
Nykyään jos sitä kanaa aikoo vetää, niin kaikki on paljon helpompaa. Rasia auki, pannulle ja eikun syömään.
 
Silti perusasia on pysynyt samana; hyvä ruoka on edelleen hyvää ja paha ruoka edelleen pahaa.
 
Joo. Mutta kun se isi sen maustamattoman kanan alusta asti valmisti vaivalla niin siitä tuli väkisinkin joka kerta vähän eri makuinen. Vaihtelu toi kivasti kiinnostavuutta syömiseen. Kun niitä valmiiksi marinoituja syö niin se on varma mutta ajanoloon tylsä ratkaisu.
 
Nuo nykyaikaiset protools-studiot ovat kuin ovatkin vähän niinkuin valmiiksi marinoidut broilerinsuikaleet ruuanlaitossa. Toki sitä tietää jo etukäteen että miltä se tulee kuulostamaan. Ja jää ne kivat yllätykset kokematta. Pelissä on jo liikaa ennustettavuutta.
 
Miulle uppoaa paremmin vähän wanhempi musiikki. '70-luku ja siitä taaksepäin. Sitten täytyy muistaa myös musiikin polkuriippuvaisuus. Ilman Beatlesia nämä nykyiset aktit kuulostaisivat "hieman" erilaisilta kuin kuulostavat. Kenties koko bändikonseptia ei olisi olemassa, vaan orkesteri ja taustamuusikkoryhmä...
 
Uusista bändeistä tuli jonkunaikaa kuunneltua paljon Spocks Beardia, mutta siinäkin alkoi ahdistamaan jossain vaiheessa ne Nealin Gentle Giant rippoffit. Mieluummin pistän sitten aidon asian soimaan samantien.

Eikä onnu. Nyt palasit taas vaan siihen että "se vanha musiikki on biljardi tuhatta kertaa parempaa".
 
Pointti oli nimenomaan se, että jos se lopputulos miellyttää kuluttajaa, niin sillä ei väliä onko se nyt sitä synteettistä vantaanjoen pohjapaskaa vai sitä itse rakkaudella maustettua onnellista kanaa :)
 
Juu, mutta maistuuko se kana kuluttajalle siksi, että se olisi parempaa vai siksi että se olisi helpompaa? Noissa on iso ero.

Kuunnelkaa sitä piisiä älkääkä katsoko sitä vuotta. Jos se on hyvä, se on hyvä. That's it.
 
+ Joka vuonna tulee hyviä biisejä ja hyviä levyjä. Niin 1910-luvulla kuin 2000-luvullakin. Oma syntyaika, vanhempien ja kavereiden mieltymykset ja monet muut tekijät vaikuttavat asiaan. -60-luvulla syntyneenä en voi paljon vähempää välittää 40 vuotta vanhemmasta musiikista eli 1920-luvun trad-jazzista...

Juu, mutta maistuuko se kana kuluttajalle siksi, että se olisi parempaa vai siksi että se olisi helpompaa? Noissa on iso ero.
 
Niin siis en väitäkään tässä asiassa mitenkään vastaan, vaan tuo kanajuttu oli vähän niinkuin epäonnistunut yritys jotenkin kiteyttää se pointti että lopputulos ratkaisee; hyvää tai ei. Nyt tämä vaan meni siihen että onko se itsetehty kokokana parempaa vai ne valmiit suikaleet; eli jatkakaa siitä musiikista nyt vaan.

Niin siis en väitäkään tässä asiassa mitenkään vastaan, vaan tuo kanajuttu oli vähän niinkuin epäonnistunut yritys jotenkin kiteyttää se pointti että lopputulos ratkaisee; hyvää tai ei. Nyt tämä vaan meni siihen että onko se itsetehty kokokana parempaa vai ne valmiit suikaleet; eli jatkakaa siitä musiikista nyt vaan.
 
Niin, onko se nykymusiikki parempaa vai helpompaa?

Niin, onko se nykymusiikki parempaa vai helpompaa?
 
No, helpompaa ja huonompaa se minun mielestä on jos noin yleisesti ottaen ajatellaan, mutta jos alkaa yksittäisiä esimerkkejä ajattelemaan niin se ei enää päde.

-60-luvulla syntyneenä en voi paljon vähempää välittää 40 vuotta vanhemmasta musiikista eli 1920-luvun trad-jazzista...
 
Minä taas olen vanhemmiten oppinut että jos ei ymmärrä vanhaa jazzia ja kantria, ei ymmärrä nykyajan länsimaisesta populaarimusiikista hevonpaskaakaan.

Asiaa voidaan katsoa monelta kannalta, mutta se nyt on vaan että ihan miten itse tykkää. Olen muilta kuullut kommentteja että kuuntelen paljon "vanhoja" bändejä. Mutta mikä on "vanhaa" tai mikä "uutta"? Joidenkin ystävieni mielestä 90-luvun alun musiikki on jo vanhaa. Kun ajattelee musiikin kehitystä niin kaikki nojautuu taaksepäin. Kaikilla, tai ainakin melkein kaikilla, nykybändeillä on joku esikuva. Katsotaan vaikka niitä bändejä jotka ovat ottaneet mallia vaikkapa Nirvanasta. Nirvana taas otti mallia Black Sabbathista. Black Sabbath oli taas ottanut mallia bluesista.

Minä taas olen vanhemmiten oppinut että jos ei ymmärrä vanhaa jazzia ja kantria, ei ymmärrä nykyajan länsimaisesta populaarimusiikista hevonpaskaakaan.
 
Tuo on kyllä aivan totta.

Minä taas olen vanhemmiten oppinut että jos ei ymmärrä vanhaa jazzia ja kantria, ei ymmärrä nykyajan länsimaisesta populaarimusiikista hevonpaskaakaan.
 
Pitääkö musiikkia ymmärtää ennenkuin sitä voi kuunnella?

Minä taas olen vanhemmiten oppinut että jos ei ymmärrä vanhaa jazzia ja kantria, ei ymmärrä nykyajan länsimaisesta populaarimusiikista hevonpaskaakaan.
 
Tällaisia lauseita on helppo heitellä, mutta perusteluja olisi myös kiva kuulla. Minäkin pidän vanhasta jazzista ja kantrista, ja olen sitä mieltä, että niiden tuntemus kuuluu jossakin määrin musiikilliseen yleissivistykseen. En kuitenkaan käsitä, millä lailla Bob Willsin tai Lester Youngin diggailu liittyy jonkun Britney Spearsin tai Rammsteinin musiikin ymmärtämiseen. Tämä on varmaan kiinni siitä, mitä kukin "ymmärtämisellä" tarkoittaa.

Minä taas olen vanhemmiten oppinut että jos ei ymmärrä vanhaa jazzia ja kantria, ei ymmärrä nykyajan länsimaisesta populaarimusiikista hevonpaskaakaan.
 
Minä puhuin -20-luvun dixieland-jazzista. -50-luvun jazz ja kantri on asia erikseen ja niistä tykkään valikoidusti.

Pointti oli nimenomaan se, että jos se lopputulos miellyttää kuluttajaa, niin sillä ei väliä onko se nyt sitä synteettistä vantaanjoen pohjapaskaa vai sitä itse rakkaudella maustettua onnellista kanaa :)
 
Tästä taas päästään siihen, että kun tarjolla on tuhottomasti tätä valmiiksi marinoidua, niin nykypolot eivät edes pääse maistamaan (lue: jaksa valmistaa) sitä itse maustettua kanaherkkua.

Juu, eihän nykyään saada hyviä soundeja aikaiseksi!? Esim Tool Lateralus, Sigur ros - (), Radiohead - Kid a. Kuka voi sanoa että näissä on huonot soundit? Tosin jos yleistetään, niin onhan nykyään liian helppoa se soundin hakeminen. Itse asiassa liikaa mahdollisuuksia, ennen oli vähemmän, joten jokaisesta mahdollisuudesta otettiin kaikki irti, tutustuttiin vehkeisiin huolella, nykyään vaan Pro tools jauhamaan ja lennosta kokeillaan kaikkia mahdollisia efektejä..

Uudet ajat, uudet jutut. Ja genret. Musiikki ei välttämättä ole huonoa vaikka se ei kuulostais vanhalta/se tehtäisiin kuin ennen.
 
Kun ajattelee musiikin kehitystä niin kaikki nojautuu taaksepäin. Kaikilla, tai ainakin melkein kaikilla, nykybändeillä on joku esikuva. Katsotaan vaikka niitä bändejä jotka ovat ottaneet mallia vaikkapa Nirvanasta. Nirvana taas otti mallia Black Sabbathista. Black Sabbath oli taas ottanut mallia bluesista.
 
Jep, ketju jatkuu ja uusia juttuja syntyy. Jotkut menee virran mukana, jotkut jää diggailemaan niitä vanhempia juttuja. Jotkut ottaa selvää vanhoista jutuista ja kunnioittaa niitä, mutta pitääkin sitten eniten niistä uusista systeemeitä.
 
Ilmeisesti ainoa "oikea" musiikki on speed-metalli-death-särö-murina- örinä kama.
 
Ei suinkaan aina. Vanhoista voi myös tykkäillä, pitämällä silti samalla uusia tulokkaita kuitenkin suosikkeinaan.
 
Live 8ssä se taas nähtiin. Nämä uudet tulokkaat tyyliin Killers ja mitä niitä nyt oli Moron 5 olivat ihan turisteja ja vailla mitään tarjottavaa kun verrataan vaikka Maccaan, Stingiin, The Who:hun.
 
Se on se kokemus. Nääs.