Kitarat: kitarakamat ›

Puhetta on vaikka mitä näistä studioista. On tarinaa etää kasattu ties mistä risukasoista, tiedä sitten. Tässä yksi kuitenkin.
 
Tuli tässä säädettyä lespaa itselleni sopivaksi ja samalla tutkittua tarkemmin.
 
Vm -96 loppuvuodesta, väri alpine white (väri loppui näillämain tuotannosta muutamiksi vuosiksi). Ebony otelauta, nauhat aika korkeat. Kaulan profiili ei se ohuin, studioissa linee se paksu 59. Ihankuin joskus kokeillut paksuumpaakin, enempi U-maillista, mutta vain kaupassa n. 30sek, joten aika mahdollista että muistan väärin.
 
Runkopuut näkyy parhaiten peilaamalla bodya "epäsuorassa" valossa. Heijaste vaaleasta seinästä tms, mutta jostain syystä auringon epäsuoravalo on kaikkein paljastavin. Kannattaa kokeilla vaikka stratolla jossa on mahdollisemman paksu maali ja pakkeli, kyllä näkyy saumat ja syiden asento kun löytää oikean valon ja kulman.
 
Eli näissä värjätyissähän oli ne palapeli rungot tms. Kuten tässäkin, kansi normaali 2-palainen vaahtera, sauma keskellä niinkuin yleensä on.
Bodyn takapuoli yksipala mahonki.
 
Alkaa tuntua että palapeli rungot on vain "puhetta" tai vuosimallista johtuvia. No en tiedä.
 
Bodyn paksuus standardissa taisi olla 5" eli n. 5cm. Kappas tämä on 4,5cm, mutta kansi onkin "oikeasta 1/2" n. 1,25cm vielä paksumpi. Tässä on tallamikin takaa 1,6cm, edestä 1,5cm ja etumikin takaa 1,4cm ja edestä 1,1cm. Vaahteraa siis on ainakin riittävästi. Mahonkia sitten vähempi.
 
Rakenne antaa kirkkaamman soundin, mutta kyllä tämän lespaksi tunnistaa, ehdottomasti. Lespan kaulamikin mehu tallessa.
 
Vielä jäi selviämättä mikkikoloissa olleet merkinnät.
Kaulamikkikolossa: punakynällä CC
 
Tallamikkikolossa: kuulakärjellä kirjoitettuna LPST 10/28 ja MD FF8 (MD oli epäselvä, voi olla AND, WD..)
 
Noista olisi mielenkiintoista tietää lisää.
 
Akustisesti kepukka soundaa jopa vähän kovempaa kuin tele ohuilla/ylä kielillä, paksuilla/alakielet tele taas murisee paremmin ja runko soi. LP:ssa rungo ei niin värise, niitä lienee harvemmin vastaan tuleekin, valitettavasti.
 
Sähköillä kyllä LP pesee telen. LP:ssä paksujen/alakielten soinnut ovat teräviä, ei sellasta plöts. Särmikkäät, erottuvat. ACDC:maiset. Mainittakoon, että tele on myös tuplahumppareilla straton hardtail vastineella kieltläpirungon.
 
Kielet 10-52.
 
Tässä näin alkuun.

 
Bodyn paksuus standardissa taisi olla 5" eli n. 5cm.
 
Muusta en tiedä, mutta tartun nyt lillukan varsiin. 5" on pikkuisen yli 5 cm, enkä usko minkään Standardin olevan viiden tuuman paksuinen.

1 tuuma = 2,54 senttiä
 
joten 5" * 2,54 = 12,7

enkä usko minkään Standardin olevan viiden tuuman paksuinen.
 
Varmaan ns. näppi-häiriö, kahta tuumaa tarjottu.. ;) Studioista osa, voi olla suurikin osa, on tosiaan kahdeksasosatuumaa ohuemmalla rungolla (merkittävyys kyseenalainen, ei reilu 3 mm nyt hirveitä merkinne..) Lähipiiriini kuuluvalla henkilöllä on lukuisten mnettiläisten koe-soittama ja oivallisena pitävä -95 Studio, wine red transparent-värinen.. runkomahonki yhtä palasta, kansi vakio 2 pala-vaahtera, plaintop. On ilmeisen muodikasta muuten vaan moitiskella G:n ns. halvempia malleja, taas viime aikoina on asia noussu tapeetille.. Kaipa se vaan on niin.. Toki en kiistä, etteikö niissä olis pre-sales -säädöissä vikaa, mutta sepä ei oo valmistajan ongelma, eihän?? Eli kyllä luulis jälleenmyyjän moiset hoitavan, mutta kaikilla ei enää ole sellaista "huoltomiestä" joka tsekkaa ja tarvittaessa hioo esim. puun kuivumisesta ja kutistumisen johdosta törröttelevät nauhan päät ym.

Eli kyllä luulis jälleenmyyjän moiset hoitavan, mutta kaikilla ei enää ole sellaista "huoltomiestä" joka tsekkaa ja tarvittaessa hioo esim. puun kuivumisesta ja kutistumisen johdosta törröttelevät nauhan päät ym.
 
Minähän se tässä karautan taas vauhdilla offtopiciin mutta sehän olisi sekä ostajan että myyjän kannalta oivallista että kitara olisi jo liikkeessä hyvissä säädöissä normaalivireessä, helpompihan hyvässä trimmissä oleva kitara olis myydä niin.
 
Ja oishan sekin vaan reilua että ostajalle tarjotaan sitten että laitetaan soitin haluamansalaisiin säätöihin haluamillaan kielillä ja haluamaansa vireeseen... Mutta eihän se näin aina mene, eihän :)

Varmaan ns. näppi-häiriö, kahta tuumaa tarjottu.. ;) Studioista osa, voi olla suurikin osa, on tosiaan kahdeksasosatuumaa ohuemmalla rungolla (merkittävyys kyseenalainen, ei reilu 3 mm nyt hirveitä merkinne..) Lähipiiriini kuuluvalla henkilöllä on lukuisten mnettiläisten koe-soittama ja oivallisena pitävä -95 Studio, wine red transparent-värinen.. runkomahonki yhtä palasta, kansi vakio 2 pala-vaahtera, plaintop. On ilmeisen muodikasta muuten vaan moitiskella G:n ns. halvempia malleja, taas viime aikoina on asia noussu tapeetille.. Kaipa se vaan on niin.. Toki en kiistä, etteikö niissä olis pre-sales -säädöissä vikaa, mutta sepä ei oo valmistajan ongelma, eihän?? Eli kyllä luulis jälleenmyyjän moiset hoitavan, mutta kaikilla ei enää ole sellaista "huoltomiestä" joka tsekkaa ja tarvittaessa hioo esim. puun kuivumisesta ja kutistumisen johdosta törröttelevät nauhan päät ym.
 
Niin minäkin arvelin, mutta ainahan pitää tietenkin olla muka tietävinään asioista ;) Ainakin yhtä erittäin hyvää Studiota olen soittanut. En tullut tarkistaneeksi bodyn rakennetta, mutta hyvin soi ja kaulakin oli paksumpaa mallia. Uskoisin sen olleen juurikin 90-luvun puolesta välistä. Muutamaa muutakin olen testannut, eikä niissäkään mitään erikoista moitittavaa ollut. Tähän väliin olisi varmaan hyvä aloittaa sota sanomalla, että ovat tuntuneet paremmilta kuin yksikään Tokai, mitä olen testannut. Tosin en ole kokeillut yli 85 mallinumeroisia, mutta melko samoissa hinnoissa pyöritään. Älkää kuitenkaan hirveää väittelyä aloittako.

Minähän se tässä karautan taas vauhdilla offtopiciin mutta sehän olisi sekä ostajan että myyjän kannalta oivallista että kitara olisi jo liikkeessä hyvissä säädöissä normaalivireessä, helpompihan hyvässä trimmissä oleva kitara olis myydä niin.
 
Mutta eihän se näin aina mene, eihän :)
 
Pyörähdetään vaan vähä offarin puolella.. ;)
Noinhan se optimitilanne olisi kyllä.. Mutta kun ei oo sitä henkilökuntaa kaikilla jälleenmyyjillä..
Pistänpä taas jälleen tähän tarinan kitaroitten matkasta Suomen perukoille, alueelle joka ei ole varsinaisesti kenenkään ns. päämarkkia-alue.. Vaikka menettely koskee sitä merkkiä, jonka tunnen parhaiten muinaisuudesta, uskoisin, että tänä päivänäkin toimitaan näin, ja varmasti kaikilla merkeillä..
 
Tehtaalla valmistuvat kitarat 40 kappaleen batcheissa. Saattaa olla, että 40:stä valitaan jo tehtaalla 2 parasta "omaan käyttöön" so. sopimus- ja endorsement-soittajille. Ne ovat batchin parhaat. 38:sta jää 25 kotimarkkina-alueelle, sisäänostajat valitsevat parhaat. Eurooppaan lähtee tuosta batchista 5. Keski-Euroopan varastossa paikalliset ostajat valkkaavat 3 parasta, pohjoisen alueen tukkuri ei mene paikalle, on tilannut yhden.. Mahtaakohan se olla se komein ja laadukkain siitä tehtaalla valmistetusta batchista?

No näemmä oli näppihäriötä tuossa 5" :) onneksi oli centit oikein... Aamuyön kirjoitustarkkuudessa parannettavaa. En tuota viitsi korjailla kun aiheutti jo keskustelua.
 
10 28 merkintä mikkikolossa luultavasti valmistus päevä. lokakuun 28, pitänee tsekkailla sarjanumero onko tuo se vuoden 298:s (en muista oli just tuo numero) päivä.
 
Olen sitä mieltä että jokaisen olisi hyvä itse oppia säätämään kitaransa. Kivaa puuhastelua.
 
Niin en tiedä onko silloin 10v sitten kitara ollut missäkin säädöissä. Nyt ainakin oli aikaisempi omistaja käyttänyt ohuita kieliä, kun itse käytän paksumpi on pikkusen ropailtava. Intonaatio kohdalleen, vähän nostin kieliäkin, peräkappale alemmaksi, mikkien balanssia paremmaksi, kaularautaan ei tarvinnut koskea, kahtoo sitä myöhemmin jos alkaa näyttää siltä. Ei tässä nauhat töpötä reunoista, bodyn lakka tosin on takaa aika hurjasti halkeillut, onneksi ei kaulasta.