Kitarat: kitarakamat ›

elikkäs ois tarvetta uusille mikeille jossain vaiheessa. pitäis raskaaseen musiikkiin sopia. middle painotteista mikkiä en taho.. mutta mieluiten passiivia. aktiivejakin saa ehdotella

elikkäs ois tarvetta uusille mikeille jossain vaiheessa. pitäis raskaaseen musiikkiin sopia. middle painotteista mikkiä en taho.. mutta mieluiten passiivia. aktiivejakin saa ehdotella
 
Tähän on olemassa yksi ainoa oikea vastaus:
Metallimikki, scoopattuna = S.Duncan Dimebucker!
Ei lopu output kesken, saundista on tiputettu middleä pois ja jyrää varmasti aina kun kitaran pluggaa. Dimebuckerilla lähtee mutsiltakin tukka päästä!!! :)
 
edit: niin ja dimebucker on passiivi tosiaankin.
 
ps. kohta joku kuitenkin ehdottaa Duncan Distortionia tai JB:tä... ne on hyviä mikkejä mutta jos nimenomaan etsit metallijyrää helkkarillisella outputilla niin unohda nuo "rokkimikit" :)

no sehän kuulostaa hyvältä, sen taidan hommata.

Noista hevi mega särö output kielet mikeissä kiinni mikeistä en niin tiedä mutta toinen megahevi passiivi taitaa olla dimarzion x2n. ja sitte on tietysti se seymour duncanin diablo mikä on joku scott ian custom malli, missä tais olla jotain 27k tms. överiä dc resistance...

no sehän kuulostaa hyvältä, sen taidan hommata.
 
mihin kitaraan se on tulossa kiinni?
 
Meikäläisellä on standard Les Paulissa tuo Dimebucker kiinni ja ainakin tuollaisessa mahonki/vaahtera-runkoisessa luutussa ja metallimusiikissa se toimii kuin nenä päässä. Soittelemme yhden pumpun kanssa sellaista Pantera/The Haunted/Slayer-meininkiä ja ei ole tullut rankempaa saundia ikävä tuon mikin kanssa :) Volumella voi kuitenkin kohtuullisen paljon pelailla. Volumet kaakossa + cleanit niin tuo mikki vetää saundin mukavasti ruvelle. Hieman kun tiputtaa volumea niin toimii cleanissa ihan välttävästi. Säröillä kun on maximit ja volumet kaakossa niin monelle se on jopa ihan liikaa.
 
Paras olis tosiaan jos jossain pystyis ko. mikkiä testaamaan ennen ostopäätöstä.

no ajattelin jos tuollasen rr3 hommaisin joskus ja ne mikit ei kuulemma oo kovin hyvät.. mut kaveri tilas vähän aikaa sitten tuollasen dimebuckerin ni enköhä siinä kerkee tutustua vähä siihen..

middle painotteista mikkiä en taho..
 
Munsta tää on ihan kerettiläisyyttä. Keskiäänillä kunnon säröt tulee, scoopatulla mikillä tulee sileää ja munatonta sirinää. Ja toisaalta koko mikkiasia on vähän diipadaapaa. Jos sulla on kunnon vahvistin niin siitä irtoaa perus-PAFfilla säröt tai sitten ei, siitä eteenpäin kysymys on pienistä nyansseista. Ei oo koskaan vielä kukaan muu huomannut että olen vaihtanut mikkejä kitaraan. Parhaat mikit tallaan mitä mulla on ollut olivat SD '59 ja Custom, säröillä EMG 85 (myös 81) oli hyvä, mutta mesan kanssa liian sileä.

minen oo ikinä ymmärtäny minkätakia keskiääntä ulos pukkaavasta soittimesta pitäis leikata ne keskiäänet veke :)

elikkäs ois tarvetta uusille mikeille jossain vaiheessa. pitäis raskaaseen musiikkiin sopia. middle painotteista mikkiä en taho.. mutta mieluiten passiivia. aktiivejakin saa ehdotella
 
Tähän en voi ehdottaa muita kuin SD:n invander. Siinä on tehoa ja potkua, mutta ei keskiäänien korostusta. Kannattaa käydä ainakin SD:n sivuilla katselemassa kyseisen mikin specsejä.

Vaikka Seymour Duncan JB olisi kuinka rokkimikki niin sillä saa ainakin 5150:n kanssa helvetillisen jyrinän pihalle.

Munsta tää on ihan kerettiläisyyttä. Keskiäänillä kunnon säröt tulee, scoopatulla mikillä tulee sileää ja munatonta sirinää.
 
Hmm... mitäs jos tuo sinun kutsuma "sileä ja munaton sirinä" on juuri se saundi jota haetaan? =)
 
Ja toisaalta koko mikkiasia on vähän diipadaapaa. Jos sulla on kunnon vahvistin niin siitä irtoaa perus-PAFfilla säröt tai sitten ei, siitä eteenpäin kysymys on pienistä nyansseista.
 
Tämä on totta... omassa LPC:ssä on vakio Gibson Alnicot (49x-sarjaset siis) ja ne on itseasiassa parhaimmat mikit mitä tiedän. Niillä taipuu rock, blues, jazz, metalli ja kaikki mahdollinen mitä tulee soiteltua. Efektipurnukasta ja/tai vahvistimesta hakee sitten tarvittavan määrän gainia.
 
Ei oo koskaan vielä kukaan muu huomannut että olen vaihtanut mikkejä kitaraan.
 
Kyllä minä huomasin kun Squierin 3xSC vaihtui 2xHumbucker meininkiin. Ehkä kyseessä pitää olla todella radikaali muutos jotta sen kuulee. Toki mikki toimii eri tavalla erilaisessa soittimessa (eri puut siis).
 
Tuo Dimebucker siitä huolimatta, että middlejä on scoopattu, on erittäin rouhea mikki. Sieltä irtoaa todella monipuoliset saundit (niin, siis metallisaundit) ja ihan honotukseen asti jos niin haluaa. Itselläni särö on lähinnä sellaista ROOOOAAAR-karjumista kuin mitään sirkkeliä. Hyvin lähtee Dimebuckerilla tuollainen rujo ja "dirty" distortion meisinki. Samanlaista saundia en ole vielä muilla mikeillä saanut, eli tuo on ihan extreme-osastoa.
 
Pitää taas muistaa että jokaiseen touhuun tuo Dimebucker ei sovellu, mutta jos tuo metallimusiikki ja scoopattu saundi on SE juttu, niin parempaa mikkiä saa hakea.

Hmm... mitäs jos tuo sinun kutsuma "sileä ja munaton sirinä" on juuri se saundi jota haetaan?
 
Tuskin kukaan haluaa "munatonta sirinää". Tottahan soundimieltymykset on kullekkin hlokohtaisia mutta mä lähtisin toteuttamaan tota eri tavalla. Eli ennemmin vähentäisin middleä vahvarista (esim ekulla loopissa). Middleä pitää olla kunnolla vahvariin menevässä signaalissa koska se säröttää parhaiten. IMHO ja mitä näitä nyt on.
 
Tämä on totta... omassa LPC:ssä on vakio Gibson Alnicot (49x-sarjaset siis) ja ne on itseasiassa parhaimmat mikit mitä tiedän. Niillä taipuu rock, blues, jazz, metalli ja kaikki mahdollinen mitä tulee soiteltua.
 
Ton sarjan kaulamikki on tosi hyvä ja väliasentosoundi myös. Tallamikki toimii puhtailla ja kevyillä säröillä kohtuullisesti mutta juuri sitä samaa ongelmaa mulla oli sen 498T mikin kanssa mistä edellä mainitsin. Lisäksi mun tallamikki kiersi.
 
Kyllä minä huomasin kun Squierin 3xSC vaihtui 2xHumbucker meininkiin. Ehkä kyseessä pitää olla todella radikaali muutos jotta sen kuulee. Toki mikki toimii eri tavalla erilaisessa soittimessa (eri puut siis).
 
Niin sinä huomasit. Onko koskaan rumpali sanonut sulle että kiva että vaihdoit tollaseen hieman avoimempaan PAFfiin ja pääsit viimein eroon siitä ylämiddlepiikistä minkä se JB aiheutti tossa kitarassa? =) Mutta tosta Dimebuckerista en ole sanonut mitään, en ole kokeillut. Aloittajalle vaan nottei turhaan vieroksuisi middlekkäitä mikkejä, ne kun rohahtavat kunnolla.

Onko koskaan rumpali sanonut sulle että kiva että vaihdoit tollaseen hieman avoimempaan PAFfiin ja pääsit viimein eroon siitä ylämiddlepiikistä minkä se JB aiheutti tossa kitarassa? =)
 
Eipä ole tainnut sanoa... toisaalta en sellaista kommenttia hältä edes odottaisi. Mutta studiossa kyllä äänittäjä huomautti asiasta kun oli pari lespaa varustettuna eri mikeillä. Sellainen henkilö jota se juttu kiinnostaa, (esim. juurikin äänittäessä) hän huomasi sen.

ostakaa poijjat randallin vahvistin ni ei tarvi miettiä mitää mikkejä....!!!!! :):):):)
 
Kyllä jyrisee!!!! ;)

Vaikka Seymour Duncan JB olisi kuinka rokkimikki niin sillä saa ainakin 5150:n kanssa helvetillisen jyrinän pihalle.
 
Allekirjoitan, mun mielestä ihan ykkösvaihtoehto etenkin Les Pauliin.
 
Styrkkari on kuitenkin tärkein elementti kunnon punchisoundia haettaessa.

Mutta studiossa kyllä äänittäjä huomautti asiasta kun oli pari lespaa varustettuna eri mikeillä.
 
Rumpalikin huomaa kun kitaraa vaihdetaan..

ostakaa poijjat randallin vahvistin ni ei tarvi miettiä mitää mikkejä....!!!!! :):):):)
 
Kyllä jyrisee!!!! ;)
 
Rajota noita hymiöitä.
 
On niillä mikeilläki vähän väliä ihan sama mikä vahvari sulla on, mutta kyllä se saundi vahvarista enempi riippuu.

Phö. Mulla on aina ollu middlet kohollaan bassoon ja diskanttiin nähden enkä oo kyllä mitään laatikoita havainnut optisin saati auraalisin aistein. Leadeihin oon boostannut sitten lisäeq:lla ylämiddleä eli parin kilon kohdalta parilla desibelillä.
 
Tai sitte mulla on vaan huonot soundit, tai korvat päin p:tä, tai molemmat ;D
 
pirun kauan kyllä pidin säännönmukaisesti bass 6 mid 4 treb 6 säätöjä niinku "oikeina" mutta sitten kun oppi middlen kanssa leikkimään niin oli paljon kivempaa. muka!

Näissäkin jutuissa on tietysti kyse siitä, että jaotellaan se itse kitaran taajuusalue (yleensä) kolmeen osaan. Normaalistihan diskantit alkavat sieltä jostain tuhansien hertsien kohdalta, ja kitarasta ei enää käytännössä hirveästi kuulu siinä vaiheessa. Jos puhutaan kitaran kohdalla diskanttien leikkauksesta, ei tarkoiteta että vedetään jostai 15khz kohdilta alaspäin. :) Kevyt midien leikkaus vaan poistaa hevisäröissä sellaista "laatikkomaisuutta" ja tekee soundista vähän suuremman, tukevamman ja chunkamman kuuloisen, kun laittaa volaa tarpeeksi. Eikä tässä nyt ole kyse mistään ääripäästä tyyliin Mid -10, Bass +10, Treble +10.
 
Joo tuo kitaravahvareitten "3-alueinen"eq on aika suppea. Bassovahvareista löytyy paljon paremmat equt. Totta on että jos järkevästi leikataan keskiääniä niin ei niitä leikata vahvarin middlepotikasta vaan parametrisellä equlla jos mahdollista. Ja juuri sellainen pieni kaistale halutusta paikasta eikä mitään 500-4000Hz poistoa.
 
Edit: Muistaakseni James "Midscoop"Hetfieldillä oli juuri parametrinen käytössä 80-luvun loppupuoliskolla.