Yleistä keskustelua musiikista ›

Pearl Jam - Last Kiss (alunperin 50s slovari)
 
Where, oh where, can my baby be? the lord took her away from
Me. she’s gone to heaven, so I’ve got to be good. so I can see my baby when i
Leave this world.
 
We were out on a date in my daddy’s car. we hadn’t driven very far. there in
The road, straight ahead. a car was stalled, the engine was dead.
 
I couldn’t stop, so I swerved to the right. I’ll never forget the sound that
Night. the screamin tires, the bustin glass. the painful scream that I heard
Last.
 
Oh where, oh where, can my baby be? the lord took her away from me. she’s gone
To heaven, so I’ve got to be good. so I can see my baby when I leave this world.
 
When I woke up the rain was pourin down. there were people standin all around.
Something warm flowing through my eyes. but somehow I found my baby that night.
I lifted her head, she looked at me and said. hold me darling, just a little
While. I held her close, I kissed her our last kiss. I found the love that i
Knew I had missed.
 
Well now she’s gone. even though I hold her tight. I lost my love, my life,
That night.
 
Oh where, oh where, can my baby be? the lord took her away from me. she’s gone
To heaven, so I’ve got to be good. so I can see my baby when I leave this
World.

Sonata Arctica - The End of This Chapter
 

 
-Chapter One-
 
I gave you my time
I gave you my whole life
I gave you my love, every dime
They told me it was... a crime
 
Do you remember?
Or did it all go in vain...
 
-Chapter Two-
 
I looked in the light, I sat in your coalmine
The promise they made, I should keep?
Make sure that we would never meet
 
I can't remember
The promise I made so deep
 
Tell me that past times won't die...
Tell me that old lies are alive
 
-Chapter Three-
 
Across darkened skies, I traveled without a light
I sank in the well of my mind
Too deep, never to be found
 
I can't remember...
How could you be so vain...
 
Tell me that past times won't die...
Tell me that old lies are alive
Love that expired too long time ago
Kills me, it thrills me...
 
-Chapter Four-
 
You have new love and
It looks good on you
I have never wished you dead, yet.
 
You can now have all the things I could never give to you
Look out the window " cest ´moi"...
 
-Chapter Five-
 
I'm sorry, I am here
I'm not sure if it should bring you fear
I whisper in your ear
Why is he here?
 
-Chapter six-
 
While you are sleeping, I steal your ear ring
Light you one candle, this anger I handle
They said I won't find you, but now I'm beside you
I'm not all that stable
You should know by know that you are mine...
Tell me that past times won't die...
Tell me that old lies are alive
 
I tell you that past times won't die...
I tell you that old lies are alive
Love due to expire too long time ago
Kills me, it will kill you...too
 
Moonsorrow - Kivenkantaja
 
Äärellä veden luodolla istuen
polviin päänsä painaneena.
Laineet kolean tuulen syleilyssä
taakkansa saavat kantaakseen.
 
Nähnyt on tulta, nähnyt on kuolemaa
mies petojen kasvattama.
Nähnyt on hävityksen kansansa,
nähnyt mitä ei voi unohtaa.
 
Taivaille vannonut ikuista vihaa
kantaja miekan ruosteisen.
Kantaja kiven kironnut kuninkaita,
polttanut maat takanaan.
 
Laaksoihin kärsimysten,
virtaan vetten katkeruuden.
Polkuja seuraamatta
painon alle musertuen.
 
Äärellä veden kurjalla karilla
hahmo raskain aatoksin.
Yksin kiroaa, hiekalle laskee
kiveenhakatun kohtalon.
 
Ei aukene taivas, ei nouse tuuli,
pilvet rantaa varjostavat.
Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa
matkaaja tyhjään huomiseen.
 
Sitä surua ei voi unohtaa,
ei kiveä jalkoihin laskea.
 
Sitä vihaa ei voi tukahduttaa,
on hulluus kiven painona.
 
Kumpikin loistavia biisejä.
Tosin tämmöisiä sanoituksia on niin paljon ettei viiti kuin muutaman esimerkin laittaa...

Hm. Ehkä se on sitten 50-lukulainen hitti "Tell Laura I Love Her", koska imelämpää nyyhkysiirappia en osaa kuvitella. Laskelmointi kunniaan.
 
Voin muistaa väärin, mutta eikös tämä ole kuitenkin 1960-luvulta? Bobby Goldsboron tai jonkun vastaavan ykköshitti, jonka suomalaisessa versiossa liikutaan siinäkin korniuden rajamailla. "Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin...".
 
Dr. Hookin biisi jossa lauletaan "At the age of thirty-seven, she realized she'd never drive a sports car in Paris with a warm wind on her hair..." on aika nyyhkyjä.
 
"The Ballad of Lucy Jordan" on kyllä biisi. Marianne Faithfull taisi levyttää kappaleesta oman versionsa, joka sai tietyt feministipiirit taivastelemaan, kuinka elämän koettelema Marianne onkaan saanut kappaleeseen hienon ja koskettavan naisnäkökulman. Kyseisiltä tädeiltä jäi huomaamatta, että biisin on sanoittanut Shel Silverstein, joka on vähintään yhtä tunnettu Playboyn ei-niin-kovin-korrekteista pilapiirroksista... = )
 
Dr. Hookin repertuaarista voisi mainita vielä "Sylvia's Motherin", joka on sekin surullinen.
 
leevi and the leavingsilla on parhaimmat. Pimeä tie, hyvää matkaa.
 
En ole koskaan innostunut Leevi & the Leavingsista, mutta tämän sanoitushan oli hyvä. Voisi olla mukana vaikka Bruce Springsteenin "Nebraskalla". Autoiluteema ja kaikki.

Niin joo, Apulannan Ilona:

En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen

Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen

Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa
Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa, pikkuinen

Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen...

Toi on jopa liian surullinen kun tietää että toi ainakin perustuu joshonki tositapahtumaan muistaakseni... Korjatkaa/tarkentakaa jos oon väärässä.
 
Perhana sait mut kyyneliin, itselläni juuri samantapainen tilanne meneillään....

Miltei unohtui eräs Viikatteen kappale:
 
Kuolleen miehen kupletti
 
Taisin olla kuuden kun isä kerran kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Aivan, kuuden vanha olin silloin kyllä kun isä kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Ja mitä silloin pystyy vastaan sanomaan,
kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa
Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa
ja tivaa "Juotko jo viinaa?"
 
Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Kun piilosilla ollaan isä laskee sovinnolla sataan
kuuluvaan ääneen
Vaan kun päästynä on kahteen tuhanteen
on silloin syytä pienten poikain mennä vuoteeseen
Niin katson verhon takaa kuinka isä pöydän päällä makaa
kuuluvaan ääneen
 
Kun äiti lähti, tuumattiin "Kyllähän me miehet pärjätään"
kun äiti lähti pois
 
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainoastaan hetkisen aikaa
Vaan tänä aamuna ei silmä pääse sulamaan
ovat enkelit ne vieneet isän yöllä mukanaan
Niin kertoo kiltti setä sairaalasta,
istuu viereen ainoastaan hetkeksi aikaa

Voin muistaa väärin, mutta eikös tämä ole kuitenkin 1960-luvulta? Bobby Goldsboron tai jonkun vastaavan ykköshitti, jonka suomalaisessa versiossa liikutaan siinäkin korniuden rajamailla. "Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin...".
 
Bobby Russellin Honey, suomeksi Hän:
 
Katsohan on tuolla puu se kukkii joka kesäkuu
mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan mä nauroin hänen taimeaan
oksaa vain
Kun ensilumi peitti sen hän suojas taimen varoen
sitä vaali niin
Ja hän sisään juoksi tohkeissaan ja melkein kaatui juostessaan
nauroi kyyneliin
 
Hän oli keiju mikä lie ja usein sanoin "tottavie sinut
suuhun syön"
Toi kerran kotiin koiranpennun piti sitä peiton alla
koko yön
Kun tv:tä me katseltiin hän uskoi jopa mainoksiin
niin muistan sen
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan hän itki joskus salaa hieman
häpeillen
 
On aivan kuin uneen nyt taas palaisin
Muiston kun unohtuneen taas saan jostakin
 
Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suuttuisin
sen piiloon vei
Kun sängyn alta löysin sen hän sanoi mulle vältellen
"se toimi ei"
Kun kerran töistä kesken jäin niin itkemässä hänet näin
kuin maailmanloppu ois
Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kevään ootetun
hän kuihtui pois
 
On aivan kuin uneen nyt taas palaisin
Muiston kun unohtuneen taas saan jostakin
 
Se oli aamu toukokuun kun lehteen puhkes oksat puun
ja heräsin
Niin huomasin et´ yksinään oli joutunut hän lähtemään
pois jonnekin
ja niin kuin tyhjän näyttämön hän jätti taa tän yksiön
nyt hiljaisen
Ja nyt kun vuosi siitä on saa puukin jälleen kukinnon
kuin muistaen
 
On aivan kuin uneen nyt taas palaisin
muiston kun unohtuneen taas saan jostakin
 
Eihän tota voi itkemättä laulaa. Eikä Leevin Elinaakaan.

Kyllä se Metallican One on oikeasti surullisin, jonka tiedän. Monesti olen ajatellut, että millainenhan fiilis olisi ollut silloin kun ensi kerran tuon kuulin, jos puhuisin englantia äidinkielenäni. Kun ilmankin tuo kappale aiheutti ihan uskomattoman tunneskaala-hyökyaallon. Aivan jumalaista tuossa on vielä se, miten musiikki ja sanat kietoutuvat tuossa yhteen aivan täydellisesti. Ja miten koko kappale on yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta mielestäni sellainen, ettei parantamisen varaa ole.
 
Minä olen kaksikielinen ja minua on aina vaan naurattanu nuo biisin sanat. Ne on minusta jotenkin kornisti kirjoitettu. Makunsa kullakin.
 
Ismo Alangon Risteys puree minuun, myös toki Takalon loistavan sovituksen takia. Se on tosin minä-muotoinen stoori, en tiedä oliko se kiellettyä. Siinähän ei mitään niin konkreettista tapahtumaa kyllä ole, mutta toimii muistutuksena elämän lyhytkestoisuudesta.
 
Muutenkin perustraagisuus on minulle aina se, että elämä ei menekkään toivotulla tavalla.

Hectorhan on kääntänyt ja levyttänyt suomeksi ton "Tell Laura I love her" -biisin. Traaginen on sekin. Niin traaginen että itseäkin hirvittää. Ja Heikkiäkin tuppas vähän naurattamaan.

Isopää Ramin (Se-yhtye) Kevyesti puoli viiteen. Ei ollut kiirettä mihinkään, mutta kolari tuli ja tappoi.

Hectorhan on kääntänyt ja levyttänyt suomeksi ton "Tell Laura I love her" -biisin...
 
Eikös tämä Hectorin "Lumi teki enkelin eteiseen" kerro jostain tytöstä, jolla meni huonosti? Olen joskus jonkin version ks. tytön tarinasta kuullu, mutta voisiko joku valottaa hieman?
 
Oma muistini rajoittuu siihen, että "vesi oli mustaa..." eli oliko tämä tyttö sitten hypännyt sillalta jokeen tms.?

En osaa sanoa yhtä kappaletta, mutta Mars Voltan De-lousedin tarina on aika traaginen.

surullinen tai ainakin masentava jos ei muuta.
 
elikkäs panteran suicide note pt. 1
 
Cheap cocaine, a dry inhale, the pills that kill and take
the pain away
Diet of life, shelter without, the face that cannot
see inside yours and mine
 
When I'm hiding, when I need it, it lets me
breathe, for our handle on this life, I don't believe
this time
 
Would you look at me now?
Can you tell I'm a man?
With these scars on my wrists
To prove I'll try again
Try to die again, try to live through this night
Try to die again.....
 
Forever fooling, free and using, sliding down the
slide that breaks a will
Mothers angel, getting smarter, how smart are
you to regress unfulfilled? It's a damn shame,
but who's to blame?
 
When I'm hiding, when I need it, it lets me
breathe, for our handle on this life, I don't believe
this time
 
Would you look at me now?
Can you tell I'm a man?
With these scars on my wrists
To prove I'll try again
Try to die again, try to live through this night
Try to die again.....
 
jos ihan oikein muistan niin toi tais olla anselmon huumeongelmasta kertova biisi?
 
sitten
alice in chains down in a hole mikä tais sit kertoa staleyn huumeongelmasta.
 
Bury me softly in this womb
I give this part of me for you
Sand rains down and here I sit
Holding rare flowers in a tomb... in bloom
 
Down in a hole and I don't know if I can be saved
See my heart I decorate it like a grave
You don't understand who they thought I was supposed to be
Look at me now a man who won't let himself be

Down in a hole, feeling so small
Down in a hole, losin' my soul
I'd like to fly,
But my wings have been so denied

Down in a hole and they've put all the stones in their place
I've eaten the sun so my tongue has been burned of the taste
I have been guilty of kicking myself in the teeth
I will speak no more of my feelings beneath
 
Down in a hole, feeling so small
Down in a hole, losin' my soul
I'd like to fly,
But my wings have been so denied
 
Bury me softly in this womb (Oh I want to be inside of you)
I give this part of me for you (Oh I want to be inside of you)
Sand rains down and here I sit (Oh I want to be inside of you)
Holding rare flowers in a tomb... in bloom (Oh I want to be inside)

Down in a hole, feelin' so small
Down in a hole, losin' my soul
Down in a hole, feelin' so small
Down in a hole, out of control

I'd like to fly,
But my wings have been so denied

Kuten jo sanoinkin, on Nevermoren Dreaming Neon Black- levy kokonaisuudessaan hyvin masentava ja surullinen, mutta yksittäisten kappaleiden lyriikoita on turhahkoa nostaa esille, sillä levyn koko tarina tulisi tuntea..
laitan kuitenkin kappaleen The Lotus Eaters lyriikat..
 
THE LOTUS EATERS
 
"Why is this happening to me? Why have
I been forsaken? Nothing numbs the pain
any longer......please....I'm slipping away"
 
We fall into the spaces blind, the puzzle so unkind
The lotus eaters fly
we watch the random pattern form, insidious and cold
And bloom into the unknown
 
Please God why can't you hear us?
Please God why aren't you listening?
 
We take the hand of fate in vain, and wonder why your will
Seems cruel controlled and illogical
Do words fall on deaf ears, are we just too small?
Please make us understand
 
Please God why can't you hear us?
Please God why aren't you listening?
Please God why must we fear you?
Please God why did you take her away?
Please God why can't you hear us?
Please God why aren't you listening?
Please God why must we fear you?
Please God why did you take her away?
 
Are we your children?
Are we lost?

Eikös tämä Hectorin "Lumi teki enkelin eteiseen" kerro jostain tytöstä, jolla meni huonosti? Olen joskus jonkin version ks. tytön tarinasta kuullu, mutta voisiko joku valottaa hieman?
 
Joo, sillä tytöllä vasta huonosti meni. Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin ja sunnuntaina äitikin nukkui pois. Kuulemma tuo todellisiin tapahtumiin perustuu, mutta oli miten oli, niin mun mielestäni yhdet surkeimmista lyriikoista ikinä. Jos surullista on yritetty niin surkuhupaisa on tulos.
 
Ja vesi oli mustaa kuin aikakin.

Jotenkin nuo Apulannan Kiila-albumin Armo ja Usko ovat molemmat sellaisia surullisia tarinoita tietyn tilanteen tajuamisesta ja yritykestä hyväksyä tosiasia ja elää sen kanssa.
 
ARMO
 
Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää
 
Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
 
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
 
Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan
 
Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
 
-------------------
 
USKO
 
Hei
Kaunista huomenta huolimatta kaikesta
Kuten oikeudesta
Taas ne pyhittää itsensä toistensa verellä
Ja kyynelillä
 
Joita riittää kyllä niin kauan kuin on tarvis
 
Riittääkö usko? Riittääkö päiväksikään?
Säilyykö toivo elossa kauaa enää?
Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo
 
Kovin kaukainen häivähdys laimennut ystävyys
Jolle rakennettiin
On valintas yksin sun
Sun voimastas jotain muuttuu
Jos vain tahdot niin
 
Sydämes tuntee sut paremmin kuin uskoisitkaan
 
Kestääkö usko? Kestääkö päivääkään?
Säilyykö toivo elossa kauaa enää?
Uuden maailman ensimmäisen aamun loisto on kuoleva kohtuun
Koita nyt ammentaa siitä sun päiviisi toivoo
 
----------------------
 
Myös Niskalaukauksen Elegia on mielestäni maininnan arvoinen tähän ketjuun:
 
joi poika senkin kuukauden
ja aikaan kauniin aamunkoiton
hän kouristeli itkien
nyt viina veisi voiton
 
niin äiti saapui huoneeseen
valituksen kuullessaan
hän vaiti katsoi juoneeseen
kalmankalpeaan
 
veti verhot ikkunaan
ja otti tuolin alleen
kun poika yski
verta lattialle
 
mitään sanottavaa ollut ei
käsi tarttunut ei toiseen
äidin katse ulos vei
aamuaurinkoiseen
 
niin kului tunti, toinenkin
ja hiljeni sen pojan peti
ja äiti ylleen haalarin
ja saappaat jalkaan veti
 
yli pellon pahaisen
raahusti naapuritaloon
astui varoen
vähäiseen valoon...
 
ei kiire vaivannut kysyjää
vain yhdestä oli huoli:
"soittakaa kirkolle
kun poika äsken kuoli"

Surulliset toimii itselleni paremmin. En oikein tiedä minkä olisin valinnut, joten mietin lähimenneisyyttäni ja tätä biisiä, joka vaikutti todella syvästi. Voi olla liian vahva ilmaisu, mutta tämä taisi olla osallisena elämäni pelastumisessa. Surullinen, kaunis, aito, voimakas ja lopulta hieman toiveikas laulu on tämä.
 
Suosittelen muuten kyseistä artistia kaikille singer/songwriter-musiikin ystäville todella lämpimästi. En ole innostunut mistään näin paljoa sitten Nirvanan. Matthew Ryanin laulut ovat muutenkin aika surullispainotteisia, tämä on yksi niistä.
Ottakaa ihmeessä selvää.
 

 
Matthew Ryan - Skylight
 
My head is strong
My heart is open
I don't wanna fight, I don't wanna kill
But I'm desperate tonight
If I'm pushed I will
With hope comes the rent
 
I believe in you
What else was there to believe in?
Hanging by a string
Losing everything
Praying for the end to begin
So I could begin to begin again
 
And I, I'm climbing the walls to steal a pin of light
From that empty you can't crawl inside
I see stars above the skylight
I see the stars
 
Do you remeber when
You'd lie beside me?
Things were simple then
We'd laugh and make our plans
The days so bright ahead
Were we blinded or just naive?
 
I heard you on the stairs
Were you trying not to wake me?
I haven't slept for weeks
The only hope that speaks
Is caught behind your eyes
And there, just above the skylight
 
And I, I'm climbing the walls to steal a pin of light
From that empty you can't crawl inside
I see stars above the skylight
I see stars above the skylight
 
I'm climbing the walls to steal a pin of light
From that empty you can't crawl inside
What you never meant could become your life
What you never meant could become your life
What you never meant could become your life
What you never meant
 
What you never meant could become your life
What you never meant could become your life
What you never meant could become your life
What you never meant

Niin ja Jani the Rockin maininta Nick Caven Song of Joysta oli just oikein.

...niin mun mielestäni yhdet surkeimmista lyriikoista ikinä. Jos surullista on yritetty niin surkuhupaisa on tulos.
 
Vähän samoilla linjoilla...
 
Lyriikat mielestäni kyllä toimii, mutta sävellys on lyriikoihin nähden aika lepposan oloinen :P

Harry Chapinilla on lyriikoissaan koskettavia tarinoita.
Esim Taxi:
 
It was raining hard in 'Frisco,
I needed one more fare to make my night.
A lady up ahead waved to flag me down,
She got in at the light.
 
Oh, where you going to, my lady blue,
It's a shame you ruined your gown in the rain.
She just looked out the window, and said
"Sixteen Parkside Lane".
 
Something about her was familiar
I could swear I'd seen her face before,
But she said, "I'm sure you're mistaken"
And she didn't say anything more.
 
It took a while, but she looked in the mirror,
And she glanced at the license for my name.
A smile seemed to come to her slowly,
It was a sad smile, just the same.
And she said, "How are you Harry?"
I said, "How are you Sue?
Through the too many miles
and the too little smiles
I still remember you."
 
It was somewhere in a fairy tale,
I used to take her home in my car.
We learned about love in the back of the Dodge,
The lesson hadn't gone too far.
You see, she was gonna be an actress,
And I was gonna learn to fly.
She took off to find the footlights,
And I took off to find the sky.
 
Oh, I've got something inside me,
To drive a princess blind.
There's a wild man, wizard,
He's hiding in me, illuminating my mind.
Oh, I've got something inside me,
Not what my life's about,
Cause I've been letting my outside tide me,
Over 'till my time, runs out.
 
Baby's so high that she's skying,
Yes she's flying, afraid to fall.
I'll tell you why baby's crying,
Cause she's dying, aren't we all.
 
There was not much more for us to talk about,
Whatever we had once was gone.
So I turned my cab into the driveway,
Past the gate and the fine trimmed lawns.
And she said we must get together,
But I knew it'd never be arranged.
And she handed me twenty dollars,
For a two fifty fare, she said
"Harry, keep the change."
Well another man might have been angry,
And another man might have been hurt,
But another man never would have let her go...
I stashed the bill in my shirt.
 
And she walked away in silence,
It's strange, how you never know,
But we'd both gotten what we'd asked for,
Such a long, long time ago.
 
You see, she was gonna be an actress
And I was gonna learn to fly.
She took off to find the footlights,
And I took off for the sky.
And here, she's acting happy,
Inside her handsome home.
And me, I'm flying in my taxi,
Taking tips, and getting stoned,
I go flying so high, when I'm stoned.