Yleistä keskustelua musiikista ›

Hmm, mielipidekysymyksiähän nämä taas on. Se miltä soundit kuulostaa, onko kappaleet parempia, jne. Itse olen sitä mieltä että joka ajalta löytyy tosi hyväsoundisia levyjä kuin myös tosi paskansoundisia levyjä. Esim. Beatlesin White Album on mielestäni yksi kaikkein aikojen soundirikkaimmista levyistä. Kuten on myös King Crimsonin Power To Believe-levy. Molemmat kuulostavat täysin erilaiselta, eikä ole kovinkaan vaikeata arvioida miltä ajalta nuo levyt ovat, vaikkei sitä etukäteen tietäisikään. Sen sijaan nykyajan trendinä tuntuu olevan loputon kompressointi ja levyjen äänenvoimakkuuden nostaminen äärimilleen, jolloin mikään ei kuulosta enää luonnolliselta, saati hyvältä.
 
Levyjen paremmuuksista on mahdotonta lähteä oikein mitään sanomaan. Suuri osa kuuntelemastani musiikista tulee 60-70-luvulta, ja tuon ajan bändeihin liittyy jonkinlaista taikaakin, ehkä se johtuu siitä että kyseiset bändit ovat soittaneet ja lopettaneet ennen syntymääni. Asiaa on hankala selittää.
 
Se taas että sanoo ettei Beatles olisi yhtä suuri nykyaikana on sama kuin sanoisi ettei Metallica olisi ollut yhtä suuri 30-luvulla. Jokainen bändi on aikaansa sidottu.

Kovasti tässä nyt tohon Beatlesiin verrataan. Itse en kyseisestä bändistä ole ikinä erityisesti pitänyt, lukuunottamatta muutamia kipaleita. Muutenkin se musiikki, mitä kuuntelen, on kohtalaisen uutta. Ainut vähän vanhemman meiningin edustaja on MC5.

Minua taas on harmittanut, kun uudemmista artisteista löytyy vaan se pari hassua mua miellyttävää tekijää. En mielestäni ole ikinä ollut mikään hiiohoi-vanhassa-on-fiilistä -tyyppi, ennen vaan jotenkin oli moni juttu paljon paremmin, mun vinkkelistä koettuna siis. Voisin koittaa vetästä tähän vaikka pari vertausta automaailmasta, mutta ollaanpa nyt ilman.. Ehkä ongelma onkin siinä, että mä en juuri ole katsonut riittävän syvälle, ja käsitykseni nykyisestä musiikkitarjonnasta perustuu omaan, huonoon pintaraapaisuuni?
 
Enivei, sitten kun mulla alkaa oikeasti bändiä oleen, musa tulee olemaan vanhaa pöhötystä jos se musta on kiinni. Muut keksiköön uutta ja hienoa musiikkia rajoittumatta mihinkään genreen; Mä kierrätän vanhaa paskaa ja rajoitun kaikkiin genreihin.

Mutta niin kuin kirjoitin niin en puhunut nyt siitä mitä studiossa saadaan aikaan vaan ihan siitä minkälaisia ne biisit ovat ja miten ne tehdään. Koska ennen kaikkea biisit ratkaisevat ei se tapa millä se levyllä esiin tuodaan.
 
Itse olen kyllä varsinkin tästä, että nykyään tehtäisiin parempia biisejä, vahvasti eri mieltä. Nykyään homma on tuntunut menevän yhä eklektisemmäksi, ja ne pienet biisintekijän kikat millä rakenteet ja muut saadaan yhtenäiseksi ja hommasta tulee siis ehjä biisi, tuntuvat kadonneen monilta täysin. Monilta nykyisen populaarimusiikin artisteilta puuttuu siis yksinkertaisesti osaamista biisiensäveltämisessä.
 
Lyyrisestikin taso tuntuu keskimäärin laskeneen, joskin jotain helmiä löytyy. Tästä syystä on vähän vaikea sitten keskustella, kun lähtökohtaiset mielipiteemme ovat täysin erilaiset.

Oon pitkään tällaista asiaa miettinyt ja pohtinut. Eli, kun miettii näitä vanhoja legendaarisia bändejä ja sitten nykyisiä uusia edustajia niin tuntuu aina, että nämä uudet ovat parempia.Jos ottaa, vaikka esimerkiksi tämän yliarvostetun bändin nimeltä Beatles. Hyviä biisejähän bändillä on paljon, mutta niistä puuttuu se jokin. Melodiat ovat kohdallaan, mutta sitten ei muuten ei toimi niin hyvin..
 
Tämä on oikeasti sellaista tekstiä ettei edes viitsi pistää vastinetta. Ilmeisesti ainoa "oikea" musiikki on speed-metalli-death-särö-murina- örinä kama.

Välillä tuntuu että nykyään studiossa kun on toolssit sun muut niin musaa ei siellä aina kuunnella, vaan sitä katotaan. Äänittäjät lukee tota toolskoodia ku matrixia ja näkee jos ei oo ihan kohillaan.
 
Mun mielest toi on vähä perse edellä puuhun menemistä. Pitäis ottaa korva käteen.
'
Niin ennenkin tehtiin.

Niin ennenkin tehtiin.
 
Toista se oli ennen.
Joka päivä hiihdettiin kouluun! Syötiin käpyjä ja asuttiin järvessä, eikä kukaan valittanut!
 
On "entisaikojenkin" tuottajilla ollut varmasti tarkka visionsa siitä, miltä levy kuulostaa. Tuskinpa Pink Floydin tai Brian Enon äänimaailmoita on ihan perstuntumalta tempaistu. Minusta ei ole mitään vikaa siinä, että levy hiotaan kuulostamaan juuri sellaiselta kuin sen on tarkoituskin. Esimerkiksi My Bloody Valentine löysi Loveless-levyllä tarkalleen hiotun soundin, joka tekee itsessään levystä klassikon. Myös Björk, Sigur Rós ja Mogwai ovat myös esimerkkejä artisteista ja yhtyeistä, joiden hienous perustuu hyvien biisien lisäksi hiottuun äänimaailmaan. Toisaalta rosoisemmat sounditkin voivat olla hyvä asia, jos ne tukevat itse musiikkia, esimerkkinä Ramones.

En koe tarpeelliseksi suorittaa mitään keinotekoista vastakkainasettelua uuden ja vanhan musiikin välille. Monesta musiikista löytyy paljon hyvää. Jos Beatlesista ei muka löydy kuin melodiat niin whoah, ollaan eri maailmasta.
 
Soundillisesti 70-luvun rokkimusa on ehkä eniten itselläni sydäntä lähellä.

Välillä tuntuu että nykyään studiossa kun on toolssit sun muut niin musaa ei siellä aina kuunnella, vaan sitä katotaan. Äänittäjät lukee tota toolskoodia ku matrixia ja näkee jos ei oo ihan kohillaan.
 
Mun mielest toi on vähä perse edellä puuhun menemistä. Pitäis ottaa korva käteen.
'
Niin ennenkin tehtiin.
 
KomppiaKomppiaKomppiaKomppiaKomppiaKomppia
 
Äijä puhuu asiaa.
 
Ennen osattiin tehdä melodioita.
 
Nykyään ei tehdä musiikkia vaan komppia, saundeja ja kiiltokuvia.
 
Mikä on parempaa kuin ennen?
 
Signaaliketju ja kuvanlaatu.
 
Miltähän Tommy Dorsey olisi kuulostanut Yamahan 697Z:lla?
 
Tai Pavarotti tai Björling kymppitonnin Neumannilla Pro-toolsiin äänitettynä?
 
Toisaalta niin paskaa sähköpianosaundia ei ollutkaan, ettei Ray Charles kuulostanut paremmalta, kuin kukaan koskaan.
 
Ja jos elämänkertaelokuvaan on uskomista, pantiin Rayn hitit purkkiin kerralla.
 
Ehkä ketjun aloittaja tarkoittaakin, että tekniikka on mennyt eteenpäin.
 
Ei tuu heti mieleen yhtää tällä vuosituhannella tehtyä oikeesti hyvää biisiä, saati pinnalle tullutta muusikkoa / artistia, joka kepittää vanhan kaman mennen tullen.

Itsekin olen ko. aihetta mietiskellyt lähinnä siltä pohjalta, että miksi hitossa nykyään ei tehdä enää mitään kunnon musaa johon voisi oikeasti innostua? Tykkäisin ostella levyjä ja diggailla uusia bändejä, mutta perkule kun ei vaan mikään enää kolise. Pakko siis ostaa vaan jotain 70-luvun stygee mitä ei vielä levyhyllyssä ole. On tässä yksi hyvä puoli. Rahaa ei mene enää levyihin, vaan johonkin muuhun. Viimeinen uusi nimi mistä tykkäsin ja oikeen livenäkin menin ihmettelemään oli The Darkness. Mutta sekin into on lopahtanut. Se oli hetken humaa. Tai eihän sitä tiedä jos uusi levy on hyvä.
 
Ainiin. Tykkään mie tuosta uudesta Coldplayn levystä.

Höpö väite. Mikään ei o paremmin nykyään, pelkkää kiiltokuvaa. Ei tu yhtään ainoata kappaletta mieleen joka pärjäisi esim. vaikka Yesterdaylle, Bridge Over Troubled Waterille ja mm Dylanin tuotannolle JNE...

Mä näistä mitään tiedä mutta tuli mieleen, että josko ennen sovitettiin, sikäli kun yleensä sovitettiin, musa enemmänkin sitä tekevien muusikoiden ehdoilla ja nykyisin taas vastaavasti ajatellun kohdeyleisön mieltymyksiä mukaellen. Eli tänään se, mitä tasalaatuisen ja hyvän taustamusan kyllästämä "kuluttaja" odottaa tzibaleessa tapahtuvan , todennäköisesti edes ymmärtämättä asiasta tuon taivaallista, tuikataan just siihen kohtaan "mihin se kuuluu". Kaik jutut tulee oikeassa järjestyksessä ja mielen tasapaino säilyy. Ei herätä huomiota:"...eeeii helvetti, mitäs täsä nyt tapahtu?"
 
Tykkäisin ostella levyjä ja diggailla uusia bändejä, mutta perkule kun ei vaan mikään enää kolise.
 
Samoja fiiliksiä täälläkin.

Täällä muusikoiden seassa tunnutaan olevan melko yhtä mieltä, että vanhat klassikot ovat parhaita. Mutta toista se on rahvaan keskuudessa. Tämän aiheen aloittaja tuntuu vähän sellaiselta perusnykynuorelta, joka ei voi kuunnella yli 20 vuotta vanhaa musiikkia kuin huumorimielessä ja kieli poskella.
 
Mulla on (ehkäpä hölmö) teoria, että tämä johtuu vain tästä nykyajan sliipatun kuuloisesta musiikista. Nuoret on niin kyllästetty kompressoidulla tietokonemekkalalla, että vähemmän kehittyneellä tekniikalla äänitetty musiikki kuulostaa pelkästään sen takia huonolta. Joku Purple Hazekin muka tuntuu nynnyltä, kun siitä Jimin kitarasta ei lähde yhtä täyteläinen möly kuin Linkin Parkin levyillä lähtee.
 
Tämän olen ollut huomaavinani. Aina tulee kommenttia siitä, ettei vanha musiikki ole tarpeeksi "rajua" tai "rokkia", kun yritän laittaa sitä soimaan. Nykyajan väki on oppinut etsimään rajuutta eri paikasta, vaikkapa siitä kuinka massiivinen soundi kitarassa on ja saako bassot lattian tärisemään.

Täällähän syötellään trulleja oikein olan takaa. Kuinkahan mones kerta?

No hmm.
 
Kyllähän sitä hyvää musaa tehdään vieläkin, mutta se nyt ei hypi silmille varsinaisesti. Hölmöähän se on listailla hyviä nykybändejä, mutta pikaisesti mietittynä tuli mieleen Liekki, Queens of the Stone Age ja Opeth. Kolme hyvää bändiä, jotka tekevät mielestäni musiikkia jota kuunnellaan vielä kauan. Ehkä nykyään vain se huono musiikki on entistä enemmän esillä kuin ennen.

Pakko vielä lisätä, että kyllä nykyään jazzia ainakin osataan nauhoittaa ja tehdä nuorten soittajien toimesta hiton hyvänkuuloiseksi täällä suomessakin. Ja biisinsävellys toki hallussa. Samoissa prosenteissa kun saataisiin laatua muuhunkin musiikkiin.

Ennenmuinoin kun oli broileria ruokana niin piti ostaa sellainen kokonainen lintu. Puoli sunnuntaita siinä meni kun isä ahersi keittiössä sen linnun kimpussa, irrotti nahan, maustoi, laittoi nahan takaisin ja sitoi vielä jalatkin jollain narulla että se pysyy pari tuntia uunissa kasassa.
 
Nykyään jos sitä kanaa aikoo vetää, niin kaikki on paljon helpompaa. Rasia auki, pannulle ja eikun syömään.
 
Silti perusasia on pysynyt samana; hyvä ruoka on edelleen hyvää ja paha ruoka edelleen pahaa.

Hoho! Nykykuulijoiden korvat on raiskattu niin, että vanha ei kuulosta enää miltään. Se johtuu puhtaasti tämänpäivän tuotantotekniikasta (jolle taas radio asettaa osaltaa vaatimuksensa). Nykyinen aika tullaan muistamaan tulevaisuudessa saundien suhteen yhtä synkkänä aikana kuin 80-luku (joka oli imho kokonaisuutena jopa ihan ok nykyiseen menoon verrattuna).
 
Pistäppäs vaikka mikä tahansa Stevie Wonderin 70-luvulla tehty levy soimaan ja tule sitten tänne urputtamaan biisien toimivuudesta ja saundeista. Yleensäkkään en ymmärrä tuota koko pointtia biisien toimivuudesta? Ehkä nykyään hiplataan biisejä liiaksikkin asti studiossa, mutta se on pääsääntöisesti vain huono asia...
 
Edit: En tarkoittanut etteikö nykyäänkin tehtäisi hyvää musiikkia ja vieläpä hyvillä saundeilla, mutta tuota ketjun aloittajan väitettä, että nykyisin biisit toimisivat jotenkin paremmin en ymmärrä alkuunkaan.

Mä en oikein diggaa siitä ajattelusta että "ennen oli kaikki hyvin"...."ei tätä nykyrämpystystä voi musiikiksi kutsua"...etc.

Ajat muuttuvat, musiikki muuttuu ja aika kultaa muistoja. Mun mielestä nykyään tehdään helvetisti hyvää musiikkia, niin on tehty aina. Monet jäävät nuoruutensa suosikkeihin, mutta mun mielestä on aika vaarallista sanoa mikä yksi ainoa oikea tapa kuunnella tai tehdä musiikkia. Siitä on aika kyhyt matka siihen, kun jenkeissä rikottiin rock levyjä kuuntelukelvottomana roskana...Mulle itselleni on aika mahdoton idea, että jotenkin musiikkimaku "jäätyisi" johonkin aikaan/tyyliin ja sitten ei pystyisi tai edes haluaisi omaksua uutta...kun pitää korvat auki, saa helvetin makeita uusia elämyksiä vaikka mistä.

Ja vaikka studiotekniikkaa muistetaan aina parjata, on se myös mahdollistanut paljon luovia ratkaisuja, sellaisia, jotka olivat mahdottomia vielä 10 vuotta sitten. Yhdistettynä taitoon ja mielikuvitukseen toi on hyvä työkalu...

Nykypennuilla on omat suosikkinsa ja hyvä niin. Ei kenenkään ole pakko digata jotain juttua pelkästään siksi että se on legendaarinen...jokainen tavallaan.