Kitarat: soittaminen ›

Eilen Dave Mustainen soitto. Täydellisyyttä.
 
Ja Glenin. kovia äijiä.

Pikkupoikana olin ihan äimänä ku kuulin Nuno Bettencourtia. Myöhemmin tuli Stevie Ray Vaughan, joka pisti myös hiljaseks.

No tuota tuota... Viimeksi eilen kun taas katoin tuon Dime at Krank pätkän netistä, niin Dime vinguttaa skebaa ja tekee ja pistää soittimen kiertämään pienellä kielen näpäytyksellä ja floikalla. Olin sillai että "MITÄ V*TTUA? Miten se tuon tekee?" enkä oikeasti tiedä edelleenkään.
 
Nuohan ovat suht helppoja. Rämäyttää vasemman käden keskisormella esim G-kielen soimaan, vääntää floikkaa alaspäin ja sen jälkeen koskettaa kevyesti esim. 5- tai 6-nauhan kohdalta ja nostaa kampea. Vaatii tosin hieman treeniä, että saa tuon koko sarjan vedettyä nopeasti.

Millä helvetin lailla Purplen Burn:n riffi soitetaan?? Eikö peukaloni vaan toimi tarpeeksi hyvin, vai onko kyseessä suuri huijaus ja ihme viritys?
 
On muuten yksi suosikki riffeistäni all time ainakin rockin puolella. Menee varmaan 5 parhaan joukkoon. Itsellenikin tuo tuotti joskus hankaluuksia, mutta kun sen kerran oppii niin sitten sen osaakin. Eli neuvoni on, että päätät vain joku ilta treenata sen. Soitat aluksi vaan niin hitaalla temmolla että menee, sitten vaan tempo normaaliksi. Burnin soolo on myös yksi blackmoren parhaita. Mielettömän upeita lickejä täynnä koko soolo. Hienoin on varmaan heti alun jälkeen tuleva: taka taa taa taa, taa taa, taa taka taa tee titoo. Ja tietysti se G-kielen licki.

Morellon kikkailuit kans mietityttää... Miten se muuten tekee sen Scratch jutun??

Vaikka nykyisen musiikkimaun kannalta nämä eivät enää ole kovinkaan relevantteja, niin *silloin joskus* nämä "pistivät miettimään". Eli jos näistä mikä tahansa olisi jäänyt pois, tuskin olisin kitaransoittoa koskaan aloittanut:
 
Deep Purple: Machine Head (jotakuinkin koko plätty) ja Made In Japan (miltei kokonaan)
Black Sabbath: The Straightener (kyllä, juurikin se instrumentaalipätkä Wheels of Confusionin lopussa) sekä kaikki Iommin live-esitykset jotka kuulin
Van Halen: Eruption, Cathedral, Spanish Fly ja kaikki muut oudot äänet mitä EVH sai kitarasta irti
Iron Maiden: Live After Death (kauttaaltaan) sekä suurimmaksi osaksi kaikki sitä edeltävät studiolevyt
Metallica: Ride the Lightning ja Master of Puppets (jälkimmäinen levy oli silloin ilmestyessään se kuuluisa viimeinen niitti...)
 
Noista voikin sitten jo aika tarkasti päätellä milloin aloitin (lukeehan se toki jäsenkuvauksessanikin). Tällä hetkellä vaikuttavimmat soittajat löytyvät aivan toiselta suunnalta, mutta silloin "in the beginning", noilla mentiin.
 
Kaikki muut taisin jo silloin nuorena jolppina aika nopeasti oppia soittamaan ainakin "sinne päin" paitsi ne EVH:n jutut. Yksi paikkakunnan kova kitarakingi osasi soittaa Eruptionin ja Cathderalin ja usein elvistelikin soittamalla niitä treenikämpällä, muttei koskaan suostunut näyttämään minulle, miten ne menevät vaan varjeli tietoaan kuin taikuri temppujensa salaisuutta. (Silloin 1980-luvullahan ei todellakaan ollut mitään nettiä, mistä olisi voinut etsiä valmiita tabuja, vaan jutut opittiin korvakuulolta tai kavereilta. Kirjastojen nuottivalikoimatkin olivat paljon konservatiivisemmat kuin nykyään.)

Vähän offtopiccia,mutta mistä tuon Dime at Krank pätkän löytää?

Vähän offtopiccia,mutta mistä tuon Dime at Krank pätkän löytää?
 
Krankin nettisaitilta
 
http://www.krankamps.com/Dime/DimeVideo.aspx
 
Ja siitä tuo The Last Dime Interview

Nuohan ovat suht helppoja. Rämäyttää vasemman käden keskisormella esim G-kielen soimaan, vääntää floikkaa alaspäin ja sen jälkeen koskettaa kevyesti esim. 5- tai 6-nauhan kohdalta ja nostaa kampea. Vaatii tosin hieman treeniä, että saa tuon koko sarjan vedettyä nopeasti.
 
Helppoa, helppoa. ;P Ite kyllä teen joko näin: pidän etusormea kevyesti, esim g-kielellä viidennen nauhan kohalla, ja pikkusormella laitan kielen soimaan huiluna ja ei muuta ku kammettaan. tai joko näin: kampi alas, sormi esim g-kielen viidenennen nauhan kohdalle ja pikkaus kerran plekulla, että saan huiluäänen aikaan ja kampea ylös alas.

kaksipäinen kitaristisankarihirviö Tuisma (Kuisma Aalto ja Tuomo Saikkonen, Mokoma): yhteissoiton hurmaa.

yksin kertasesti Dave Murray... kappale tais olla Aces High nimittäin se Murrayn soolo.

Morellon kikkailuit kans mietityttää... Miten se muuten tekee sen Scratch jutun??
 
Pelleilee mikinvalitsijan kans, ja toisella kädella hinkkaa kieliä.

Mathias IA Eklundin ja Impelliterin opetusvideoilla jotkut jutut sai kyllä leuan loksahtamaan.

Steve Morse. Pistää miettimään äijän tarkka&omituinen plekukäsi ja kivat keinohuiluäänitekniikat. Kromaattisista juoksutuksista puhumattakaan.

Metallican Ride the Lightningin soolo sai aikoinaan hyyn soimaan selkäpiissä ja Ynkän Rising Forcen tilulilut säväyttivät myös huomattavan paljon. Lähinnä hienon tilutuksen ja nopeuden ansiosta kolahtivat ne. Hitaammista sooloista mainittakoon, että meinasin ajaa ojaan kun kuulin November Rainin lopussa olevan soolon.

Helppoa, helppoa. ;P Ite kyllä teen joko näin: pidän etusormea kevyesti, esim g-kielellä viidennen nauhan kohalla, ja pikkusormella laitan kielen soimaan huiluna ja ei muuta ku kammettaan. tai joko näin: kampi alas, sormi esim g-kielen viidenennen nauhan kohdalle ja pikkaus kerran plekulla, että saan huiluäänen aikaan ja kampea ylös alas.
 
Itsekin tein aluksi noin, mutta ei tuolla tekniilla soi nuo huiluäänet niin pitkään ja voimakkaasti.

- Jamesin riffit ja tapa soittaa (riffit ja rytmi ovat mulle kovin juttu kitarassa)
- Mr. Frusciante (ehkä tyylikkäin kitaristi)
- Iommin riffien nerous (niin yksinkertaisia ja niin kovia)
- ...ja Europen final countdownin soolo on oikeasti hyvä;)

Mikä siinä Murrayssa on niin ihmeellistä? onhan noita nähty? sen takia ku se on iso ja hikinen? minei ymmärrä.

Sepulturan Arisen rytmikitarat ovat viime aikoina hämmästyttäneet kovasti. Siis nehän on ihan järjetöntä sahausta ja niitä soittaessa käsi puutuu minuutin jälkeen ihan tykkänään. Vaikka kaikki Slayerit, Metallicat, Anthraxit sun muut menee nykyään suht vaivattomasti, niin Sepulturan Arisen mukana ei pysy millään.
 
Noh, kokeillaan parin kuukauden treenaamisen päästä uudestaan, josko jo irtoisi Sepulturat.
 
Koska en mikään erikoinen funk-kitaristi ole, niin Princen kitaroinnit pistävät aina pään pyörälle. Jumalattoman funkya soittoa, eikä minulla ole hajuakaan mitenkä hän tekee sen. Vaikka biisit nyt ei periaatteessa kuulosta miltään hirveän hankalalta, en millään saa omaa soittoani kuulostamaan likimainkaan samalta.