Kitarat: kitarakamat ›

esim tuo vois toimia, jos oot kerta oulusta
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=60168

 
Epiphone Special II on erittäin hyvä valinta. Tosin tuolla hinnalla kuuluisi lähinnä järjettömät hintapyynnöt-ketjuun. Thomannilla sunburst ja viininpunainen 158€, musta 148€ ja suomessakin on uutena 170 eurolla näkynyt. Tuo on minulle erittäin tuttu malli. Laminoitu body on tietenkin puristille kauhistus, mutta aloittelijalle yhdentekevä asia. On kuitenkin huomattavasti parempaa ja siistimpää laminaattia kuin Haley Bentonin halppiksissa ja ovat ihan asiallisesti soivia laitteita. Uskokaa pois vain, on monen tuollaisen kanssa tullut oltua tekemisissä! Mikitkin ovat tietenkin halvinta bulkkikamaa jne. mutta Epi on saanut aikaan toimivan ja tasapainoisen kokonaisuuden jonka kanssa ainakaan minulla ei olisi mitään ongelmaa lähteä keikalle. Pitäisi ehkä hankkia Spesiaali slidekitaraksi...
 
Satanen jäisi vielä budjetista vahvistimeen. Kustom tube12 olisi siihen hintaluokkaan varsin asiallinen laite, ei vain näkynyt Thomannilla tai Soitin ja Tarvikkeessa olevan tällä hetkellä. Mitä muita asiallisia vahvistimia löytyisi satasella?
 
http://www.thomann.de/iw_smb_suche.html
http://www.epiphone.com/default.asp?ProductID=21&CollectionID=3
http://www.kustom.com/products/guitar_amps/tube12.asp

Mainio idea.
 
Mun mielestä ylipäätään on älytöntä lähteä suosittelemaan akustista jollekin joka on selvästi sähkistä hakemassa.
 
Ensimmäisenä kitarana akustinen on minusta paljon parempi vaihtoehto, mutta samsonov tekee miten haluaa.

esim tuo vois toimia, jos oot kerta oulusta
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=60168
 
Nimenomaan. Itse jo hetken ajattelin kipaista kyseisen kitaran parempaan talteen kakkos/kaverivara/baritonikitaraksi. Ja tuosta hinnasta lähtee varmasti ainakin se 20e pois.

Ensimmäisenä kitarana akustinen on minusta paljon parempi vaihtoehto, mutta samsonov tekee miten haluaa.
 
Mä näkisin sen parempana vaihtoehtona ainoastaan siinä tapauksessa, ettei soittoa aloittava edes haikaile sähkökitaran soittamisesta vaan on kiinnostunut nimenomaan akustisesta kitarasta.

Miettisin kyllä kahdesti ennen tuon hinnan maksamista...
 
http://www.thomann.de/thoiw3_epiphone_les_paul_special_prodinfo.html
 
Oho... no joo :-/

Mä näkisin sen parempana vaihtoehtona ainoastaan siinä tapauksessa, ettei soittoa aloittava edes haikaile sähkökitaran soittamisesta vaan on kiinnostunut nimenomaan akustisesta kitarasta.
 
Minä haikailin heti sähkistä. Sain akustisen ja sähkiksen vasta pari vuotta myöhemmin. Pystyn normaaliin ja tasapainoiseen elämään. :)

Minä haikailin heti sähkistä. Sain akustisen ja sähkiksen vasta pari vuotta myöhemmin. Pystyn normaaliin ja tasapainoiseen elämään. :)
 
Minä haikailin pienenä heti autoa. Sain leikkiauton ja oikean auton vasta monen monituista vuotta myöhemmin. Pystyin normaaliin ja tasapainoiseen elämään.

Tollahan saa jo esim.epiphonen lp standardin käytettynä...

Olen kyllä niin vanhan koulukunnan miehiä, että jos alottaja on kitaransoittoa taitamaton ja ostamassa ensimmäistä kitaraa, niin ehdottomasti akustinen kitara, ehkä vielä nailonkielinen. Tietyt perusasiat on helpompi opetella akustisella, ennenkuin lähtee sähkökitaralla soittamaan. Ja säästää kanssaihmisten hermoja, kun ei ole vahvistinta ;) Toinen juttu on juuri se, että tuollaiset kokonaispakkauksen ostaminen on aina riskialtista ja tuolla rahalla saa vain heikkotasoisen sähkärin ja vahvistimen. Vaikka olisi millainen virtuoosi, tai oletetaan nyt että alottaja ei ole virtuoosi, joka kitaran napattuaa osaa heti soittaa, niin kuitenkin perusasioiden opettelemiseen menee parhaassakin tapauksessa kuukausia. Siinä kyllä näkee kiinnostaa soittaminen oikeasti ja sen jälkeen on helpompi tehdä vähän suurempi satsaus ensimmäiseen sähkökitaraan ja vahvistimeen. Itse ostin tai sain syntymäpäivä lahjaksi nailonkielisen Landolan jolla soittelin vajaa puolivuotta. Siinä vaiheessa oli musiikin polte jo niin kova, että sähkökitaran ostamista hillitsi lähinnä rahan puute, mutta kun sitä löytyi niin hain Indonesiassa tehdyn Squerin ja Parkin 10w vahvistimen, sitten pian elektroakustisen ja efektejä ja uuden vahvistimen ja teräskielisen kitaran ja tällä syklillä ollaan vieläkin eikä loppua näy. Landola on muuten nykyjään seinällä ja Squier kaularikkonaisena sängynalla...

Mites nuitten elektroakustisten kanssa? Oisko semmosella hyvä alotella? Paikallisessa soitin liikkeessä myydään Stagg merkkistä elektroakustista kohtuu hintaan
 
Elektroakustisessa ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta siinäkin joutuu vähän maksamaan turhasta, kun halvoista ja huonoista elektroniikoilla vedetään kitaran hintaa ylös. Yleensä nuo huonommat ja halvimmat elektroakustiset on kokolaminoituja akustiselta ääneltään hirvittäviä kitaroita, joiden elektroakustinen ääni ei ole sen parempi. Tietääkseni tuo Stagg on joku halpismerkki. Näyttävät ainakin ulkoasultaan juosten kustuilta.

Ibanez GAX30(170€) ja Rolandin Microcube(125€). Voi saada tinkaamalla (?) lähelle budjettia. Jos itse aloittelisin nykypäivänä niin nuo ovat parasta vastinetta rahalle. Molemmilla vieläpä hyvä vaihtoarvo. Lisäksi aloittelijalle suosittelen teosta nimeltä Suuri kitarakirja, kirjoitellut Ralph Denyer. Tuosta itse opettelin säädöt ym jutut ennen internetin aikakautta.
 
Olen sitä mieltä että se soittointo ei ole kitarasta kiinni. Omasta kokemuksesta. Se joko kiinnostaa paskalla vaneriritsalla joka ei pidä virettä tai sitten se ei kiinnosta. Nipottajat luovuttaa.

Se joko kiinnostaa paskalla vaneriritsalla joka ei pidä virettä tai sitten se ei kiinnosta. Nipottajat luovuttaa.
 
Juu. Muuten, joskus olen pohtinut, että onko talla periaatteessa ainoa osa, jossa on eroa halpojen ja kalliiden kitaroiden välillä? Kun puhutaan paljon tuosta vireen pitämisestä. Mikeissä tietysti on eroa.. mutta noin soittamisen kannalta mitkä on ne suurimmat erot?

Juu. Muuten, joskus olen pohtinut, että onko talla periaatteessa ainoa osa, jossa on eroa halpojen ja kalliiden kitaroiden välillä? Kun puhutaan paljon tuosta vireen pitämisestä. Mikeissä tietysti on eroa.. mutta noin soittamisen kannalta mitkä on ne suurimmat erot?
 
Siis, kyllähän kalliimmissa skeboissa suurin ero varmasti tulee puuosista, viimeistelystä ja hardwaresta (virittimet, mikit, talla, satula jne jne.).
 
Soittamisen kannalta on tärkeää että kaula on hyvin tehty ja viimeistelty. Nauhojen tulee olla kunnossa, kaulan oltava suora jne jne. Tallat, tallapalat, virittimet yms. metalliosat ovat halvemmissa malleissä yleensä pehmeämpää seosta jolloin ne kuluvat nopeammin. Tämän huomaan kaikista parhaiten esim. halpis floikka-skeboissa.
 
Mikeissäkin on toki eroa. Onko ne sitten jossain Taiwanissa 6000 mikkiä/tunti käämittyjä vai käsityönä pari mikkiä per tunti käämittyjä? Jostainhan se hinta aina muodostuu ja usein se on työstä ja raaka-aineista.
 
Hyvä kitara siis soi hyvin, se on tehty laadukkaista materiaaleista ja se kestää kulutusta. Huonot kitarat sitten soivat huonosti, huonon viimeistelyn ansiosta niitä on kurja soittaa, laadukkaista osista ei ole tietoakaan ja eivätpä ne kovin montaa vuotta kulutuksessa kestä.

Siis, kyllähän kalliimmissa skeboissa suurin ero varmasti tulee puuosista, viimeistelystä ja hardwaresta (virittimet, mikit, talla, satula jne jne.).
 
Soittamisen kannalta on tärkeää että kaula on hyvin tehty ja viimeistelty. Nauhojen tulee olla kunnossa, kaulan oltava suora jne jne. Tallat, tallapalat, virittimet yms. metalliosat ovat halvemmissa malleissä yleensä pehmeämpää seosta jolloin ne kuluvat nopeammin. Tämän huomaan kaikista parhaiten esim. halpis floikka-skeboissa.
 
Mikeissäkin on toki eroa. Onko ne sitten jossain Taiwanissa 6000 mikkiä/tunti käämittyjä vai käsityönä pari mikkiä per tunti käämittyjä? Jostainhan se hinta aina muodostuu ja usein se on työstä ja raaka-aineista.
 
Hyvä kitara siis soi hyvin, se on tehty laadukkaista materiaaleista ja se kestää kulutusta. Huonot kitarat sitten soivat huonosti, huonon viimeistelyn ansiosta niitä on kurja soittaa, laadukkaista osista ei ole tietoakaan ja eivätpä ne kovin montaa vuotta kulutuksessa kestä.
 
Juuri näin se menee.

Juu. Muuten, joskus olen pohtinut, että onko talla periaatteessa ainoa osa, jossa on eroa halpojen ja kalliiden kitaroiden välillä? Kun puhutaan paljon tuosta vireen pitämisestä. Mikeissä tietysti on eroa.. mutta noin soittamisen kannalta mitkä on ne suurimmat erot?
Mitä olen halpiksia tutkinu (siis näitä harleybentton, coxx, williams ym "emme vastaa tuotteidemme laadusta"-merkkejä) niin suurin ero edullisiin oikeisiin kitaravalmistajiin on kaulan materiaali ja näin siis vireen säilyvyys. Näissä halpahallikitaroissa tuo kaulan materiaali on jotain huonolaatuista vaahteraa. Huomaa esim siitä että puusta löytyy kaikenlaista tummaa länttiä ja vire muuttuu kun vähän kaulaa heiluttaa.
 
Ibanezilta löytyy mielestäni parhaimmat halpikset (alle 200€). Mitä olen noita tutkinut niin säätämällä varmasti toimivia kepukoita.

Hyvä kitara siis soi hyvin, se on tehty laadukkaista materiaaleista ja se kestää kulutusta. Huonot kitarat sitten soivat huonosti, huonon viimeistelyn ansiosta niitä on kurja soittaa
 
Mutta onko se kitaran hyvyys tai huonous aina sidoksissa sen hintaan? En usko. Kokeilin joskus musiikkiliikkeessä Stratocasteria ja minusta se on ihan kauhea kitara. Soittotuntuma on ihan köpö.

Ibanezilta löytyy mielestäni parhaimmat halpikset (alle 200€). Mitä olen noita tutkinut niin säätämällä varmasti toimivia kepukoita.
 
Ibanezin halpikset ovat kyllä kelpo keppejä, jos ei halpisfloikallista osta. Mulla oli GRX 70 ja ei kyllä yhtään kaduttanut että ostin sen. Kaulassa oli hyvä tuntuma, vire pysyi ihan hyvin, kun blokkasi sen stratotallan. Mikit voittivat mm. halpisjacksoneiden mikit kevyesti.

Mutta onko se kitaran hyvyys tai huonous aina sidoksissa sen hintaan? En usko. Kokeilin joskus musiikkiliikkeessä Stratocasteria ja minusta se on ihan kauhea kitara. Soittotuntuma on ihan köpö.
 
Itse en taas pidä yhtään vaikka Telecasterin tuntumasta. Myös Les Paulit tuntuvat kovin oudoilta.

Ostin juuri itselleni kokeilematta taiwanilaisen kepin. Käytetty. Kait 10v vanha Yamahan suht telen muotoinen keppi kahdella humpparilla. Hinta 100e. Kolmesta palasta runko. Virittimet jees, mikit ihan jees, potikat ei rohise, ei nyt hetimiten kierräkkään. Nauhat korkeat eivätkä kuluneet. Runko soi, kuten teleissä nyt pitääkin.
 
Joten voin suositella Jammuja todella, tämä on kait halvinta mallia 120SD ja tälläinen sointi... On muuten Lespaul (USA) ja Artist (Japan) aika tiukilla vertailussa. Stratot ei pärjää mitenkää vaikka on tallat kaikilla jousilla kiinni bodyssä.
 
Minusta ei sitä akustista kannata hankkia jos haluaa rokata. Itse hankin akkarin n. 4 vuoden sähkö rämpytyksen jälkeen. Enkä ostaisi edelleenkää akustista ensiksi. Kukin sitten tyylillään.
 
Jätä floikka kuitenkin tai sitten joku vanha charveli. Suosittelen kyllä perus teleä, mikä soi tukevasti ja kovaa ilman sähköjä. Jammuun ihastuin, voi olla poikkeus.
 
Edit:
Tahdoin siis kertoa että jos uutena ostat käy Yamaha hylly läpi. Ja mikro cubet...