| Aihe: Parhaat (blues) harpistit? | |
|---|
|
Kun tulee tuota kyseistä soitinta tuuttailtua, niin ajattelin udella mielestänne parhaita harpisteja? Oisko tässä kahdessa sarjassa, elävissä ja jo kuolleissa..
Vielä elävistä potkua on mielestäni mm. Kim Wilsonissa ja Gary Primichissä. Kummallakin on mua miellyttävä tehokas, painokas ja murea tapa soittaa harppua.. Onhan näitä toki muitakin.. Mutta en siis erityisesti diggaile esim. Mark Fordin ajatusta nopeampaa soittoa, vaikka se teknisesti onkin hienoa.. (..Hämäläisiä kun olen.. ;-) )
Jo kuolleista meikää ovat potkineet Big Walter Horton, Little Walter, Sonny Boy Williamsonit, George Smith ja William Clarke. Monilla heistä myös tuo tehokas tapa pidättäytyä olennaiseen, mutta tehokkaaseen soundiin..
Harpisteista yleisesti tätyy vielä diggailla esim. Larry Adleria, joka valotti vähän harpun mahiksia tuolla "vakavammalla" puolella, missä "oikeesti" tarttee osata soittaa.. :-) Tietty myös Stevie Wonder on yksi kuuluisista, mieshän tosin soittaa sielukkaasti melkeen mitä vaan.. |
|
Kun tulee tuota kyseistä soitinta tuuttailtua, niin ajattelin udella mielestänne parhaita harpisteja? Oisko tässä kahdessa sarjassa, elävissä ja jo kuolleissa..
"Parhaita" on aina aika vaikea lähteä nimeämään..enkä ole harpisti. Mutta esim. seuraavien levyjä(tai levyjä, joilla he ovat mukana) olen paljon kuunnellut ja niistä tykännyt: James Cotton, Kim Wilson, Sugar Ray Norcia, Rick Estrin, Al Blake, Rod Piazza, James Harman ja Jerry Portnoy.
Edesmenneistä suuruuksista Little Walter, Big Walter Horton, George Smith ja myös Junior Wells sekä Sonny Boy Williamson II ovat olleet aika paljon levylautasella.
Sitten on vielä monia vähemmän tunnettuja herroja, jotka ovat tehneet hiton hyvää harppuvetoista musaa, kuten Jerry McCain, Lazy Lester, Snooky Pryor ja Johnny Dyer.
Myös Jimmy Reedin ja Slim Harpon kaltaiset soittajat, joita ei ehkä pidetä kovin "taitavina" harpisteina kuulostavat minusta hyvältä, soitto sopii heidän musaansa. Jostain syystä ei minullekaan esim. John Popperin ja Sugar Bluen soitto oikein iske.. Ne "out"-jutut kuullostaa vaan kummalta, kun on perinteisempään kamaan tottunut. Tosin aina pitää antaa pisteet, jos on työstänyt instrumenttinsa hallinnan niin huimalle tasolle kuin esim. Popper. |
|
Tottahan toki tää on pelkästään subjektiivinen keskustelu... Mutta mielenkiinnolla luin listaasi ja tuttuja nimiähän siinä vilisi.
Samoin kuin kitaristien kanssa, niin se tekninen taito ei todellakaan ole se juttu. Kyllä esim. mainitsemasi Snooky Prayor on minustakin tehnyt vahvaa jälkeä hyvällä meiningillä ilman turhaa "tilulilua"...
Toki tietty täytyy tunnustaa, että Popperilla on "oma" soundi siinä mielessä, että kun niitä ylä-äänijuoksutuksia alkaa tupata jossain vieraassa biisissä, niin voi esittää vahvan veikkauksen ko. henkilön soittamisesta kokoonpanossa...
Mutta samalla tavalla kitarapuolella esim. John Lee Hookerilla on "oma" soundi ja tyyli, jonka tunnistaa, vaikka ei tekniikkamiesten listalla kovin korkealle nousekaan...
Harpun puolella ehkä noin selviä "omia" juttuja ei ehkä ole niin selvästi. Popin puolella Stevie Wonderin kyllä tunnistaa, kun se kromaattinen lähtee... Chicago bluesin puolella on minusta vaikeampaa tunnistaa noita soittajia soittotyylin perusteella. |
 rok
03.07.2005 12:47:13 | |
|
Meikäläinen tykkää kovasti edesmenneen Lester Butlerin (Red Devils) soitosta.
"Floor it, that's technical talk!" |
|
Pakko on tässä yhteydessä mainostaa Papa Lightfootia! Kyseisen herran biisi " Wine, wimmen & whisky" , on sellanen harppubiisi, että kannattaa tutustua ja hänen levynsä " Going back to Natzhec trace" on silkkaa rautaa! Siinä junamainen harppu toimii komeasti. Yksinkertainen on (tässäkin tapauksessa) kaunista!!
Crossroads calling... |
|
Harppu on siitä mukava ja ajaton soitin että sillä ei ole samaa rasitetta vanhojen legendojen kanssa kuten kitaristeilla. Tarkoitin sitä että vanhat kitaristit kuulostaa valitettavan paskoilta soundin osalta - kun ei ollut sitä efektiä matkassa kuten nykykepakkolepakoilla.
Vanha pölyinen 50-luvun asetaattilevy kuulostaa mynspeelin osalta yhtä hyvältä kuin nykyajan äänitystekniikalla tehdyt levyt. Tosin moderni äänitys vissiin jo pyrkiikin vanhoihin harppusoundeihin.
Ai niin ! Little Walter.
yst.terveisin: |
 blyysi
11.07.2005 08:46:27 (muokattu 11.07.2005 08:49:37) | |
|
Harppu on siitä mukava ja ajaton soitin että sillä ei ole samaa rasitetta vanhojen legendojen kanssa kuten kitaristeilla. Tarkoitin sitä että vanhat kitaristit kuulostaa valitettavan paskoilta soundin osalta - kun ei ollut sitä efektiä matkassa kuten nykykepakkolepakoilla.
Kyllä niiltä vanhoiltakin legendoilta ja levytyksiltä aika meseviä kitarasoundeja löytyy! Riippuu tietty siitä, mistä sattuu tykkäämään.. |
|
Kyllä niiltä vanhoiltakin legendoilta ja levytyksiltä aika meseviä kitarasoundeja löytyy! Riippuu tietty siitä, mistä sattuu tykkäämään..
Kuten sanoin, kovia kitaristeja mutta piti maailman odottaa les paulia kunnes alettiin kitaraakin arvostamaan ns. soittimena.
Kauhia puheripuli, otan kantaa, antakee anteeksi |
|
Kai se harppupuolella lähinnä toi Little Walter kytki ne "sähköt" päälle...?
Koskahan Hohnerilta saadan LW-malli vastineeksi Gibsonin LP:lle... :-)
Kaikkihan varmaan on tulossa Cottonia ja Piazzaa kuuntelemaan Raumalle... |
|
Minua kovasti miellyttää vanhan harvahampaan Carey Bell:n harppuilu...
Miehen versio biisistä 'Love strikes like lightning' on täyttä rautaa kuin koko tuo Good Luck Man CD.
Tää sit sanois tälleen... |
 Mr. Wolf
19.07.2005 18:39:11 (muokattu 19.07.2005 18:41:08) | |
|
Pauli Voipelto on kanssa hyvä...
edit: Pate siis kuoli huumeisiin joskus 80-luvulla... Eli kuolleitten sarjaan menee. |
|
Sonny Terry! |
 Mage
20.07.2005 15:54:03 | |
|
Vanhoista parroista nostaisin Jazz Gillumin esille
Mielipiteen arvo on taloustieteellisesti arvioituna olematon, koska sen tarjonta ylittää aina kysynnän |
|
Junior Wells on kyllä mahtava!
You got nothing to lose at Pamparius |
|
Mitäs tykkäätte Magic Dickistä?
Hemmetin hyvä saundi sillä, passaa rokkaavampaankin bluesiin. Ajaakohan se ääntä jonkun särkijän läpi vai miten se kuulostaa välillä siltä että joku vetäis saksofoonilla?
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
|
Meikä saavarmaan joltain sapiskaa, mutta Blues traveler on helvetin kova harpisti.
Päivän biisi: Beatles: Long and winding road
www.strangefruitband.net
www.must.fi |
 BigPapa
09.11.2005 01:14:12 (muokattu 09.11.2005 01:17:34) | |
|
Ralph Shine,Sugar Blue,Mark Ford,Walter Horton,George "Harmonica" Smith,Little Walter,Sonny Boy Williamson II,William Clarke,Papa Lightfoot,Paul Butterfield,James Harman,Lazy Lester..siinä muutama...
Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
 Blue Moon
10.11.2005 08:44:49 (muokattu 10.11.2005 08:50:50) | |
|
blyysi: Myös Jimmy Reedin ja Slim Harpon kaltaiset soittajat, joita ei ehkä pidetä kovin "taitavina" harpisteina kuulostavat minusta hyvältä, soitto sopii heidän musaansa.
Mä diggaan myös. Jimmy Reed vetelee usein mukavan riipivän kuuloisesti harpun ylärekisteristä. Tähän yhteyteen voisi mainita myös Howlin' Wolfin. Miestä ei minään virtuoosina pidetä mutta palkeissa on sen verran iso kapasiteetti, että harppu tosiaan soi. Samaan syssyyn voisi myös yrittää paikata Wolfin hiukan kiistanalaista mainetta kitaristina, sillä esim. 60-luvun lopussa tallennetuilla akustisilla sesssiolla patu soittaa mielestäni oikein mallikkaasti oppi-isänsä Charley Pattonin tyyppistä delta bluesia.
- Joka väittää ettei rockabilly muka ole maailman parasta musiikkia on kyllä päästään vialla - TJ Malin |
|
Steve Guyger. Olin eilen kattomassa, kova oli! Vielä sunnuntaihin asti suomessa, älkää missatko! Tomi Leinon bändi säestää, joten sekin puoli enemmän kuin kunnossa.
Totta turiset Wolfista, mukavaa tuuttausta varsinkin sun-raidoilla. Lisäksi kikkaili aika härskisti harpun kanssa esiintyessään! Sumlinin ja Willie Johnsonin jalkoihin jää kyllä helposti, kun kitaransoitosta on kyse! Mutta hyvältä kuulostaa nuo akustiset raidat. |
Blue Moon
10.11.2005 10:18:45 (muokattu 10.11.2005 10:26:19) | |
|
Totta turiset Wolfista, mukavaa tuuttausta varsinkin sun-raidoilla. Lisäksi kikkaili aika härskisti harpun kanssa esiintyessään! Sumlinin ja Willie Johnsonin jalkoihin jää kyllä helposti, kun kitaransoitosta on kyse! Mutta hyvältä kuulostaa nuo akustiset raidat.
Jep. Wolfhan oli soittanut ja esiintynyt jo parisenkymmentä vuotta ennen ensimmäistä levytystään ja saanut oppia monilta alan mestareilta niin kitarassa, huuliharpussa kuin esiintymisessäkin, ihmehän se olisi, jos kalloon ei olisi mitään tarttunut.
E: Ja samaa mieltä; sekä Hubert Sumlinin että Willie Johnsonin kitarointi on kerrassaan upeaa.
- Joka väittää ettei rockabilly muka ole maailman parasta musiikkia on kyllä päästään vialla - TJ Malin |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
